Hyviä neuvoja kiitos- miten saa lapset oikeasti tottelemaan arjen perusjutuissa?

Minua ärsyttävät ihmiset, joilla on asiat niin hyvin ja helposti kuin ap:lla, mutta silti valittavat. Lapsellista.

Nämä tavallisten lasten vanhemmat täällä pitämässä kutomakerhoa...  Joillain on oikeasti vaikeaa.

Lapselle huoneen pitäminen järjestyksessä voi olla liian vaikeaa. Jos huone on ollut aina kaaoksessa, lapsi ei välttämättä edes hahmota, mitä hänen pitäisi tehdä. Monesti vain patistetaan siivoamaan huone ilman että itsekään tiedetään, mitä se pitää sisällään.

Auta lastasi opettelemaan oman huoneen siivoaminen. Sivulauseissa voit myös vinkata, mitä iloa siitä kunnossa olevasta huoneesta on (löytää tavarat, sivut aarrevihkossa ei rypisty, mikään ei satu kipeästi jalkapohjaan, voi pyytää kaverin jne). Älä uhkaile, varsinkaan tavaroiden hävittämisellä, kotityöt on oikeastaan ihan kiva juttu.

Tee tehtävälista, jossa on joka viikonpäivälle vaikkapa kaksi tehtävää. Toinen on kaikkien tavaroiden järjestäminen paikalleen ja se on sama joka päivä, toinen jokin joka viikonpäivä vaihtuva juttu. Alkuun voisitte vaikkapa kuukauden (tai kunnes sujuu) harjoitella ihan vain ensimmäistä tehtävää. Tee joku kiva taulukko, johon lapsi saa itse liimata tarran tehtyään päivän tehtävän. Eka viikoilla viikon päätteeksi saa jonkun kivan palkinnon.

Kaaoksessa olevan huoneen järjestäminen on kova homma, ja teette sen ensiksi yhdessä. Varmistat, että kaikki vaatteet mahtuvat väljästi kaappeihin. Jos eivät mahdu niin laitat talvikamppeet tms. joksikin aikaa vaatehuoneeseen tai muuhun säilöön.

Sama kirjoille, katsot että ne mahtuvat hyllyyn. Sitten pelit, sitten vihkot ja kirjoitustarvikkeet, pehmot, lelut, omat aarteet. Ostat tarvittaessa muutaman lisälaatikon Prismasta tai Tigerista, sekin on kiva juttu. Tarvittaessa laitat ei käytössä olevaa sälää muualle kodissa säilöön (et tässä kohdin hävitä).

Ekat päivät järjestätte huoneen lapsen kanssa yhdessä, liimaatte tarran yhdessä. Sitten alat vain ohjaamaan ("nyt kirjat hyllyyn") ja autat tarvittaessa ("sängyn alle taisi vielä jäädä jotain"). Sitten kun lapsi osaa niin katsot vierestä kun hän tekee. Vähän myöhemmin vain kehotat ja tarkistat tuloksen ja kehut.

45 jatkaa vielä, että unohda ne päiväpeitot. Hommaa lapsille sänkyyn nätit ja kivat pussilakanasetit. Sitten riittää, että pussilakanan läväyttää nätisti viidessä sekunnissa paikoilleen. Lasten ei tarvitse asetella mitään koristetyynyjä tai vastaavaa, aikuiset voivat niitä halutessaan harrastaa omassa sängyssään. Jos pehmot ei mahdu muualle kuin sänkyyn ja yöksi lattialle, hommaa seinähylly tai useampi leluja varten.

Arkiaamuina pitää olla sukkela, mutta en näe mitään pahaa siinä, että lapset saisivat leikkiä viikonloppuisin yökkäreissään puoleenpäivään, jos ei olla menossa minnekään. Lapsetkin saattavat tarvita palautumista ja hitaita aamuja palautuakseen viikosta.

Kun on aika tehdä jotain, kerro siitä etukäteen ja sano lapsille, että nyt on aika alkaa lopetella leikkiä. Siirtymätilanteet ovat joillekin lapsille vaikeampia ja niissäkin kaivataan enemmänkin ohjausta kuin motkotusta.

Vierailija kirjoitti:

1. Lopetetaan huutaminen - olet jo 9 vuotta sitä tehnyt huonolla menestyksellä. Käykö mielessä, että ei toimi?

2. Lopeta kiristäminen - se on raukkamaista ja aikuisten välisenä laitonta toimintaa, miksi oletat, että se olisi kasvatusta?

3. Lopeta uhkailu - olet perheen aikuinen, ei sinun tarvitse uhkailla

4. Vrt. kohta 3 eli opettele olemaan luotettava aikuinen - nyt et ole, olet huutava, kiristävä, uhkaileva ihmishirviö, jota kukaan ei kunnioita ja ihan syystä

5. Vrt.kohta 4 eli opettele kunnioittamaan muita, niin sinuakin kunnioitetaan - nyt perheessä lapsilla ei ole mitään syytä arvostaa sinua tai edes yrittää elää kanssasi hyvää elämää, koska kaikesta päätellen sinä et halua muiden olevan onnellisia (mikä ei tarkoita, etteikö hampaita pitäisi pestä ja sänkyä petailla, uhkailemalla et vain saavuta tavoitetta eli hyvää tapaa, vain kertatoiminnan).

6. Mieti, miksi sinua ei totella - yksi syy on se, että nalkutat, kukaan ei ota tosissaan nalkuttajaa ja toinen syy on se, että vaadit tottelemista uhkailun ja kiristyksen avulla, jolloin et koskaan saavuta tavoitettasti

7. Hyväksy se, että olet 9 vuotta tehnyt väärin - siis sinä olet tehnyt, ei lapset. He ovat vain toimineet juuri niin kuin sinä olet heidät opettanut toimimaan eli kuuntelevat sujuvasti rähjäämistäsi, koska et ole koskaan vaivautunut miettimään, miten sinun toimintasi vaikuttaa muihin

8. Summa summarum - mieti omia tekojasi, vaatimuksiasi, huutoasi ja pohdi, haluaako kukaan elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Huomaat, että vain sinun muuttumisesi muuttaa myös lasten toiminnan, huutamalla et saa mitään aikaan.

Ap:n aloituksesta ainakin minulle selvisi intuitiivisesti kaikki tämä, minkä paketoit noihin numeroituihin pointteihin.

Mutta tärkein kohta jäi vaille vastausta: Mitä ap voisi tehdä toisella tavalla niin, että lapset tottelisivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä riittää, että jos kauniisti pyytämällä (ihan max 3 kertaa) ei tottele niin kerran terävästi mainittu tottelemattoman nimi saa aikaan sen, että tehdään niinkuin pyydettiin.

Auktoriteetti pitää olla vaikka muuten rennosti ollaankin.

Jos ei tottele nii jotain kivaa jää tekemättä/saamatta,

eikä siitä tosiaan lipsuta niin ongelma ei toistu.
Aloitetaan noin yksi vuotiaana.

Tämä. 

Meillä on aloitettu noin yksivuotiaana. Kahden vuoden iässä ei vielä merkittävää edistystä havaittavissa. Muutamat jutut kuten hammaspesu suoritetaan joka ikinen ilta ja aamu lempeästi mutta napakasti, ja vielä noin seitsemänsadan toiston jälkeenkin toimitus on tappelua ja huutoa. Joka ikinen kerta. Lapsi ei ole moksiskaan ns. kivojen juttujen kieltämisestä ja poisviennistä (eikä tietysti vielä tämän ikäisenä ymmärrä hirveän hyvin syy-seuraussuhdetta että tämä juttu jäi nyt tekemättä oman perseilyn vuoksi). Tai esimerkiksi ruokailu loppuu meillä joka ikinen kerta kun ruualla pelleillään/heitellään, mutta silti sitä edelleen ilmenee, vähenemään päin tosin on. Ehkä.

Kyllä minulla alkaa kieltämättä olla konstit aika vähissä. Lasta huomioidaan paljon, mutta lapsi ei pompota perhettä. Olen johdonmukainen ja jämäkkä, kiellän ja vien pois kielletyistä touhuista välittömästi. Ja silti, edelleen sitä saa olla tekemässä koko ajan. Pakko toivoa että jotain hyötyjä näkyy sitten kouluun mennessä...

Jatkat vain valitsemallasi jämäkällä ja johdonmukaisella, mutta lempeällä linjalla, niin takaan, että viimeistään kouluikäisenä saat alkaa nauttia tuloksista. Se, että jaksaa pikkulapsivaiheen yli pitää pintansa, vaatii lehmän hermoja, mutta sitten onkin vuositolkulla aikaa nauttia fiksuista, hyvinkäyttäytyvistä ja omatoimisista lapsista. Helppoa se ei ole, mutta lopulta maksaa vaivan. Voimia!

Niin tuttua. Mulla onneksi vain yksi lapsi, äärettömän rakas ja ihana, mutta add-tyyppinen tyttö. En jaksaisi kahden kanssa. Kaikesta asiasta täytyy sanoa tuhat kertaa. Hammaspesut ja huoneen siivoamiset ovat yhtä tappelua. Jos en ole vahtimassa tekee ihan muuta wc:ssä kun keskittyy hampaiden harjaukseen, esim availee purkkeja, tekee sotkua. Koululainen joten en jaksaisi joka sekuntti kytätä. Huoneensiivous mahdotonta, tyttö on todella epäjärjestelmällinen, hukkaa kaiken, siivous on vaikeaa ja inhoaa sitä. Yleensä tappeluksi menee ja siivoukseen vierähtää koko päivä, tuollaisessa ei-kiinnostavassa puuhassa toiminnanohjauksen ongelmat tulevat esiin ja siivous on todella hidasta ja keskeytyy kun ajatukset harhailee:

En minä itsekään saa itseäni pesemään hampaita tuosta noin. Aina tulee mieleen jotain muuta, tyhjennän tiskikoneen, näprään kännykkää. Olen todella luova ja hajamielinen, ehkä add-tyyppiä. Silti hampaat tulevat pestyiksi kahdesti päivässä.

Lapset ovat jossakin määrin samanlaisia kuin puoliso. Tietyn verran täytyy oppia sietämään ärsyttäviä piirteitä, tai sitten pitää olla ihan täysi despootti. Itse olen valinnut tärkeiksi asioiksi, ettei kotona lyödä, haukuta tai kiusata. Niissä on nollatoleranssi. Hampaat pestään kahdesti päivässä, mutta en kyttää, millä sekunnilla. Ruokakin voi odottaa 10 min jos on hyvä leikki kesken.

Sisällä saa juosta, mutta en kyllä meidän muksuja yllyttäisi tanssimaan ja pesemään hampaita yhtä aikaa, kuten joku täällä ehdotti. Siinä olisi pian jollakulla harja kitalaesta läpi. Sen sijaan kaappaan syliin ja keksin jonkun "hammaspeikon pakomatka" -sadun samalla kun itse harjaan.

Välillä menee paremmin, välillä vähän huonommin. Mutta yllättävästi auttaa, kun tarjoutuu joskus pyytämättä vaikka rakentamaan legotaloa. Kohta muksu tulee kysymään, voiko auttaa salaatin pilkkomisessa. Ja seuraavaksi se huutaa tärkeänä pikkusisaruksensa syömään. Mallista ne oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lopetetaan huutaminen - olet jo 9 vuotta sitä tehnyt huonolla menestyksellä. Käykö mielessä, että ei toimi?

2. Lopeta kiristäminen - se on raukkamaista ja aikuisten välisenä laitonta toimintaa, miksi oletat, että se olisi kasvatusta?

3. Lopeta uhkailu - olet perheen aikuinen, ei sinun tarvitse uhkailla

4. Vrt. kohta 3 eli opettele olemaan luotettava aikuinen - nyt et ole, olet huutava, kiristävä, uhkaileva ihmishirviö, jota kukaan ei kunnioita ja ihan syystä

5. Vrt.kohta 4 eli opettele kunnioittamaan muita, niin sinuakin kunnioitetaan - nyt perheessä lapsilla ei ole mitään syytä arvostaa sinua tai edes yrittää elää kanssasi hyvää elämää, koska kaikesta päätellen sinä et halua muiden olevan onnellisia (mikä ei tarkoita, etteikö hampaita pitäisi pestä ja sänkyä petailla, uhkailemalla et vain saavuta tavoitetta eli hyvää tapaa, vain kertatoiminnan).

6. Mieti, miksi sinua ei totella - yksi syy on se, että nalkutat, kukaan ei ota tosissaan nalkuttajaa ja toinen syy on se, että vaadit tottelemista uhkailun ja kiristyksen avulla, jolloin et koskaan saavuta tavoitettasti

7. Hyväksy se, että olet 9 vuotta tehnyt väärin - siis sinä olet tehnyt, ei lapset. He ovat vain toimineet juuri niin kuin sinä olet heidät opettanut toimimaan eli kuuntelevat sujuvasti rähjäämistäsi, koska et ole koskaan vaivautunut miettimään, miten sinun toimintasi vaikuttaa muihin

8. Summa summarum - mieti omia tekojasi, vaatimuksiasi, huutoasi ja pohdi, haluaako kukaan elää kaltaisesi ihmisen kanssa. Huomaat, että vain sinun muuttumisesi muuttaa myös lasten toiminnan, huutamalla et saa mitään aikaan.

Ap:n aloituksesta ainakin minulle selvisi intuitiivisesti kaikki tämä, minkä paketoit noihin numeroituihin pointteihin.

Mutta tärkein kohta jäi vaille vastausta: Mitä ap voisi tehdä toisella tavalla niin, että lapset tottelisivat?

Miten olisi, josko ap lopettaisi huutamisen, lopettaisi kiristämisen, lopettaisi uhkailemisen, ryhtyisi luotettavaksi ja ennalta-arvattavaksi, kunnioittaisi lapsiaan ja ryhtyisi itse kunnioituksen arvoiseksi, lopettaisi nalkuttamisen, miettisi, miten oma toiminta vaikuttaa muihin (ja muuttaisi omaa toimintaansa) ja ymmärtäisi, että kun on 9 vuotta turhaan huutanut, niin ongelman ydin eivät ole lapset vaan hän itse. Vasta sen jälkeen voi antaa sellaisia ohjeita kuten "älä huuda, vaan kerro lapsille ennakolta, mitä haluat tapahtuvaksi tyyliin ruoka on valmista 10 minuutin kuluttua, ehditte sitä ennen keräämään lelut koriin ja pesemään kädet. Kun ruoka on valmista, mene lasten luokse ja sano, että nyt syömään. Jos lelut ovat keräämättä ja kädet pesemättä, ne asiat tehdään ennen ruokailua. Sitten syömään, ruokapöydässä et valita lapsille sitä, että eivät tehneet, kuten pyysit etkä uhkaile, että nyt jäätte ilman jälkiruokaa." Ei ap tällä hetkellä suostu ottamaan vastaan tällaisia ohjeita, hän haluaa muuttaa ne lapset!

Lapset taas toimivat siten kuin ap on tähän asti opettanut eli eivät kuuntele äitiä, koska ei tarvitse kuunnella - teit niin tai näin, äiti huutaa joka tapauksessa.

Itse olen huomannut, että kun lapsi ymmärtää miksi jokin asia pitää tehdä niin tekemisen kanssa ei tarvitse tapella. Ihan pienestä pitäen ollaan puhuttu siitä, että aikuisen tehtävä on pitää lapsi turvassa ja auttaa oppimaan asioita joita tarvitaan elämässä. Käskyt ja kiellot toimivat huomattavasti paremmin kun lapsi ymmärtää minkä vuoksi asiat pitää tehdä. Esimerkiksi kun hampaiden pesu meinasi jossain vaiheessa vähän alkaa lipsumaan niin katsottiin yhdessä kuvia hoitamattomista hampaista eikä sen jälkeen ei ole ollut asian kanssa ongelmaa.

Jos jotkut tilanteet tuottavat jatkuvasti ongelmia, voi lapsen kanssa yhdessä pohtia miksi se ei suju ja mitä voitaisiin tehdä asian muuttamiseksi. Tärkeää on ottaa lapsen mielipide ja ehdotukset oikeasti huomioon, pitää huoli siitä että lapsen lisäksi myös itse noudattaa sovittuja asioita. Tälläisiä keskusteluja oman lapsen kanssa käyneenä yleisimmin esille tullut asia on ollut lapsen toive siitä että en olisi niin äkäisenä. Tärkeää on näissä keskusteluissa ollut huomata, että aikuisen huonoa käyttäytymistä (huutamista, tiuskimista, nalkuttamista) ei saa sysätä lapsen syyksi vaan ottaa siitä vastuu ja pyrkiä muuttamaan sitä parempaan suuntaan. Kaikki konfliktitilanteet kannattaa keskustella auki kun ollaan rauhoituttu ja miettiä syitä ja tunteita tapahtuneelle.

Kaikista asioista ei kannata alkaa vääntämään vaan miettiä mitkä on oikeasti tärkeitä. Mutta sitten kun kyseessä on tärkeä asia niin siitä ei lipsuta lainkaan. Vaikka asioista yhdessä sovitaan ja niistä keskustellaan niin loppujen lopuksi aikuinen on se jolla on viimeinen sana. Kun lapsi ymmärtää että se on hänen omaksi parhaakseen ei hänellä ole niin suurta tarvetta kapinoida käskyjä ja kieltoja vastaan. Vanhemman tottelematta jättäminen ei oikeastaan pitäisi olla edes vaihtoehto. Tämä onnistuu toki ainoastaan silloin kun kaikki toiminta ei ole kieltämistä ja käskemistä vaan pääosin asiat hoidetaan keskustelemalla.

Pääosin näillä eväillä elellään kuusivuotiaan kanssa melko leppoisasti. Asiat hoituvat ja harvoin tarvitsee tapella vaikka melkoisen itsepäisiä ja kiivaita ollaan molemmat temperamentiltaan.

Vierailija kirjoitti:

"älä huuda, vaan kerro lapsille ennakolta, mitä haluat tapahtuvaksi tyyliin ruoka on valmista 10 minuutin kuluttua, ehditte sitä ennen keräämään lelut koriin ja pesemään kädet. Kun ruoka on valmista, mene lasten luokse ja sano, että nyt syömään. Jos lelut ovat keräämättä ja kädet pesemättä, ne asiat tehdään ennen ruokailua. Sitten syömään, ruokapöydässä et valita lapsille sitä, että eivät tehneet, kuten pyysit etkä uhkaile, että nyt jäätte ilman jälkiruokaa."

En halua olla ilkeä, mutta tuosta tapahtumaketjusta puuttuu nyt se olennaisin osuus. Eli kun lelut ovat edelleen keräämättä ja lapsi ei suostu niitä keräämään, mitä teet? Muu perhe odottaa ruokailun alkamista. Jos otat lapsen kädestä kiinni ja pakotat noukkimaan lelut yksi kerrallaan lattialta, niin pidätkö sitä parempana tapana kuin esim. uhkaamista? Oman kokemukseni mukaan ruumiillinen pakottaminen ei ole hyvä. Itse talutin kerran omaa uhmaikäistäni pesulle puoliväkisin, ja lapsi tempoili niin, että satutti kätensä. Tämän jälkeen olen pyrkinyt hoitamaan asiat verbaalisesti, mikä tarkoittaa usein (nykyisille koululaisille) räyhäämistä. Mikä olisi sinusta lasta kunnioittava tapa hoitaa ongelma? Toivottavasti pystyt vastaamaan haukkumatta tyhmäksi (en ole kukaan edellisistä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"älä huuda, vaan kerro lapsille ennakolta, mitä haluat tapahtuvaksi tyyliin ruoka on valmista 10 minuutin kuluttua, ehditte sitä ennen keräämään lelut koriin ja pesemään kädet. Kun ruoka on valmista, mene lasten luokse ja sano, että nyt syömään. Jos lelut ovat keräämättä ja kädet pesemättä, ne asiat tehdään ennen ruokailua. Sitten syömään, ruokapöydässä et valita lapsille sitä, että eivät tehneet, kuten pyysit etkä uhkaile, että nyt jäätte ilman jälkiruokaa."

En halua olla ilkeä, mutta tuosta tapahtumaketjusta puuttuu nyt se olennaisin osuus. Eli kun lelut ovat edelleen keräämättä ja lapsi ei suostu niitä keräämään, mitä teet? Muu perhe odottaa ruokailun alkamista. Jos otat lapsen kädestä kiinni ja pakotat noukkimaan lelut yksi kerrallaan lattialta, niin pidätkö sitä parempana tapana kuin esim. uhkaamista? Oman kokemukseni mukaan ruumiillinen pakottaminen ei ole hyvä. Itse talutin kerran omaa uhmaikäistäni pesulle puoliväkisin, ja lapsi tempoili niin, että satutti kätensä. Tämän jälkeen olen pyrkinyt hoitamaan asiat verbaalisesti, mikä tarkoittaa usein (nykyisille koululaisille) räyhäämistä. Mikä olisi sinusta lasta kunnioittava tapa hoitaa ongelma? Toivottavasti pystyt vastaamaan haukkumatta tyhmäksi (en ole kukaan edellisistä).

Miksi noita kahta ei voi yhdistää? Miksei voi laskeutua lapsen tasolle ja sanoa selkeästi, että nyt on pesun aika, annapas äidille käsi niin mennään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä tavallisten lasten vanhemmat täällä pitämässä kutomakerhoa...  Joillain on oikeasti vaikeaa.

Niin, vaikka niillä pakolaisilla, jotka heitetään Välimerellä laivasta uimaan rantaan.

Eikö meillä saa olla mitään ongelmia omassa arkisessa elämässämme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"älä huuda, vaan kerro lapsille ennakolta, mitä haluat tapahtuvaksi tyyliin ruoka on valmista 10 minuutin kuluttua, ehditte sitä ennen keräämään lelut koriin ja pesemään kädet. Kun ruoka on valmista, mene lasten luokse ja sano, että nyt syömään. Jos lelut ovat keräämättä ja kädet pesemättä, ne asiat tehdään ennen ruokailua. Sitten syömään, ruokapöydässä et valita lapsille sitä, että eivät tehneet, kuten pyysit etkä uhkaile, että nyt jäätte ilman jälkiruokaa."

En halua olla ilkeä, mutta tuosta tapahtumaketjusta puuttuu nyt se olennaisin osuus. Eli kun lelut ovat edelleen keräämättä ja lapsi ei suostu niitä keräämään, mitä teet? Muu perhe odottaa ruokailun alkamista. Jos otat lapsen kädestä kiinni ja pakotat noukkimaan lelut yksi kerrallaan lattialta, niin pidätkö sitä parempana tapana kuin esim. uhkaamista? Oman kokemukseni mukaan ruumiillinen pakottaminen ei ole hyvä. Itse talutin kerran omaa uhmaikäistäni pesulle puoliväkisin, ja lapsi tempoili niin, että satutti kätensä. Tämän jälkeen olen pyrkinyt hoitamaan asiat verbaalisesti, mikä tarkoittaa usein (nykyisille koululaisille) räyhäämistä. Mikä olisi sinusta lasta kunnioittava tapa hoitaa ongelma? Toivottavasti pystyt vastaamaan haukkumatta tyhmäksi (en ole kukaan edellisistä).

Miksi noita kahta ei voi yhdistää? Miksei voi laskeutua lapsen tasolle ja sanoa selkeästi, että nyt on pesun aika, annapas äidille käsi niin mennään yhdessä?

Ja lapsi sitten aukottomasti ja poikkeuksetta myöntyy, ojentaa kätensä ja marssii äidin kanssa pesulle?

Siis minusta sinun toimintatapasi on ihanteellisin ja ehdottoman kannatettava, mutta valitettavasti ne lapset ei silti aina toimi niin kuin toivoisimme tai on oikeasti tarve. Mitä siinä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"älä huuda, vaan kerro lapsille ennakolta, mitä haluat tapahtuvaksi tyyliin ruoka on valmista 10 minuutin kuluttua, ehditte sitä ennen keräämään lelut koriin ja pesemään kädet. Kun ruoka on valmista, mene lasten luokse ja sano, että nyt syömään. Jos lelut ovat keräämättä ja kädet pesemättä, ne asiat tehdään ennen ruokailua. Sitten syömään, ruokapöydässä et valita lapsille sitä, että eivät tehneet, kuten pyysit etkä uhkaile, että nyt jäätte ilman jälkiruokaa."

En halua olla ilkeä, mutta tuosta tapahtumaketjusta puuttuu nyt se olennaisin osuus. Eli kun lelut ovat edelleen keräämättä ja lapsi ei suostu niitä keräämään, mitä teet? Muu perhe odottaa ruokailun alkamista. Jos otat lapsen kädestä kiinni ja pakotat noukkimaan lelut yksi kerrallaan lattialta, niin pidätkö sitä parempana tapana kuin esim. uhkaamista? Oman kokemukseni mukaan ruumiillinen pakottaminen ei ole hyvä. Itse talutin kerran omaa uhmaikäistäni pesulle puoliväkisin, ja lapsi tempoili niin, että satutti kätensä. Tämän jälkeen olen pyrkinyt hoitamaan asiat verbaalisesti, mikä tarkoittaa usein (nykyisille koululaisille) räyhäämistä. Mikä olisi sinusta lasta kunnioittava tapa hoitaa ongelma? Toivottavasti pystyt vastaamaan haukkumatta tyhmäksi (en ole kukaan edellisistä).

Miksi noita kahta ei voi yhdistää? Miksei voi laskeutua lapsen tasolle ja sanoa selkeästi, että nyt on pesun aika, annapas äidille käsi niin mennään yhdessä?

Tuota.. nyt mulle taisi selvitä. Sinulla, neuvoja, on helpot lapset. Niin se vaan on. Minullakin esikoinen olisi tuossa tilanteessa yhteistyökykyinen, ja voisin kiittää itseäni hienosta vanhemmuudesta ja jeesustella muille vauvapalstalla. Kuopus taas sanoisi että "ei", ja sitten kun yrittäisin uudestaan, niin heittäisi jollain, huutaa, itkee, rimpuilee, satuttaa itseään jne. Mutta neuvosi on kyllä melkein sympaattisen naiivi, ollaan iloisia että sulla on helpot lapset :) mutta muiden tilanteesta et kyllä ymmärrä mitään.

Se että vie lapsen kädestä pitäen pisteestä A pisteeseen B ei kyllä ole mitenkään lasta "ruumiillisesti loukkaavaa". Päinvastoin, se tuo lapselle myös turvallisuutta että vanhempi (kuten luonnossakin emot tekevät) ottaa tilanteen haltuun ja asettaa rajan käytökselle. Vaarallisempana koen nämä kaukaa karjujat tai vieressä hyssyttävät ja selostavat "auktoriteetit".

Vierailija kirjoitti:

Se että vie lapsen kädestä pitäen pisteestä A pisteeseen B ei kyllä ole mitenkään lasta "ruumiillisesti loukkaavaa". Päinvastoin, se tuo lapselle myös turvallisuutta että vanhempi (kuten luonnossakin emot tekevät) ottaa tilanteen haltuun ja asettaa rajan käytökselle. Vaarallisempana koen nämä kaukaa karjujat tai vieressä hyssyttävät ja selostavat "auktoriteetit".

Meillä äiti teki tätä ja edelleenkin ärsyttää tai vit*ttaa jos se koskee x(

Johdonmukaisuus.

Jos uhkaat - myös toteutat.

Toki joutuu harjoitella jos ei oo tähän asti ollut rutiinia.

Keskustelu ja asioiden selittäminen kunnolla. Miksi huoneen on oltava siisti? Miksi sitä tai tätä, jos jossain on neuvotteluvaraa kuunnellaan myös lapsen mielipidettä.

Huuto ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vie lapsen kädestä pitäen pisteestä A pisteeseen B ei kyllä ole mitenkään lasta "ruumiillisesti loukkaavaa". Päinvastoin, se tuo lapselle myös turvallisuutta että vanhempi (kuten luonnossakin emot tekevät) ottaa tilanteen haltuun ja asettaa rajan käytökselle. Vaarallisempana koen nämä kaukaa karjujat tai vieressä hyssyttävät ja selostavat "auktoriteetit".

Meillä äiti teki tätä ja edelleenkin ärsyttää tai vit*ttaa jos se koskee x(

Tässäkin on monta tapaa ja jos perusluottamus on kunnossa ja vanhempi tekee tämän lämpimällä tavalla ohjaten, eikä vihaisena raahaten niin tuskin saa vahinkoa aikaan. Ja toisaalta saahan se äiti ärsyttääkin, se pitää vaan vanhempana ottaa vastaan ettei lapset tykkää kaikista kasvatustavoista. Äidinrakkaus on välillä sitäkin että huolehtii lapsen hampaista vaikka lapsi pitäisikin äitiä siksi veemäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vie lapsen kädestä pitäen pisteestä A pisteeseen B ei kyllä ole mitenkään lasta "ruumiillisesti loukkaavaa". Päinvastoin, se tuo lapselle myös turvallisuutta että vanhempi (kuten luonnossakin emot tekevät) ottaa tilanteen haltuun ja asettaa rajan käytökselle. Vaarallisempana koen nämä kaukaa karjujat tai vieressä hyssyttävät ja selostavat "auktoriteetit".

Meillä äiti teki tätä ja edelleenkin ärsyttää tai vit*ttaa jos se koskee x(

Tässäkin on monta tapaa ja jos perusluottamus on kunnossa ja vanhempi tekee tämän lämpimällä tavalla ohjaten, eikä vihaisena raahaten niin tuskin saa vahinkoa aikaan. Ja toisaalta saahan se äiti ärsyttääkin, se pitää vaan vanhempana ottaa vastaan ettei lapset tykkää kaikista kasvatustavoista. Äidinrakkaus on välillä sitäkin että huolehtii lapsen hampaista vaikka lapsi pitäisikin äitiä siksi veemäisenä.

No omasta mielestäni tuo oli yksi inhottavimpia juttuja lapsuudessa, ja en todellakaan tee omille lapsilleni noin. Kyllä se on kajoamista, vaikka kuinka "rakkaudella" sen perustelee. Lapsia voi kasvattaa ilman fyysisyyttä, jos vaan jaksaa nähdä sen vaivan.