oletteko koskaan tutustuneet ihmiseen, josta jälkikäteen ajattelette, että
Kommentit (13)
Kyllä niitä on ollut. Tyhmintä on, että olen jopa ystävystynyt sellaisten kanssa. Eihän sille aina voi mitään jos tutustuu, mutta ystävien valinnassa pitäisi olla vähän tarkempi.
Kyllä, tulipahan tavattua puhtaita oppikirjaesimerkkejä tietyistä persoonallisuushäiriöistä.
Niin monta kertaa, että nykyään haluan pidemmän tutustumisajan ennen kuin ystävyys syvenee, sekä selkeää näyttöä esimerkiksi kykenemisestä vastavuoroisuuteen. Pari ystävyyttä on syventynyt vain siksi, että olen ollut toiselle osapuolelle ilmeisesti alussa niin avulias, että toinen on ajatellut minun olevan hyödyllinen ystävänä. On ikävää huomata myöhemmin ettei minusta ollakaan ihmisenä kiinnostuneita. Onneksi hyviä ihmisiä on enemmistö, ja kun muut pitää loitolla niin riittää energiaa ja aikaa niille ihmissuhteille jotka rikastuttavat elämää :)
En. Äkkiähän sen huomaa ettei ihmisen seurassa viihdy.
Ex-vaimo paitsi sitten lapsiani ei olisi olemassa. No ovat ainakin helvetin kauniita ja näin heidän tulevaisuus on jo turvattu
On useampikin. Onneksi eivät ole elämässäni enää.
Vierailija kirjoitti:
Oma siskoni.
Sinäpä olet katkera sisarellesi. Annas kun arvaan, esikoinen olet ja kaunainen siksi
useat sukulaiset ja monet entisistä työkavereista
No monen monta kertaa!!! Jokin tarkoitus ja opetus sillä kuitenkin on aina ollut. Osaanpahan varoa, tunrosarvet pystyyn ensi kerralla ja älä ole niin sinisilmäinen hölmö ensi kerralla