Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää, miksi uusperheessä tehdään lisää lapsia, vaikka molemmilla on lapsia ennestään?
11.08.2017 |
Ensinnäkin korostan, että itse elän uusperheessä, ja minulla on kaksi lasta ja aviomiehelläni on kolme. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.
Olen ollut huomasvinani, rttä on todennäköisempää, että uusperhe tekee sen yhden yhteisen lapsen kuin ei tee. Miksi? Molemmat ovat aikaisemmin olleet sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä, mutta sitten se ei olekaan?
Ymmärrän toki, jos toinen on lapseton, tai on aina halunnut ison perheen - mutta miksi ydinperheessä riittää kolme lasta, mutta uusperheessä lapsia pitääkin olla viisi?
Haluaisin kuulla niiltä, jotka uusperheessä elävät. Ei siis mitään solvauksia, vaan omia mielipiteitä tai kaverilta kuultua.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmisiä huoleta se kuinka eriarvoisessa asemassa uusperheen yhteinen lapsi on verrattuna muihin. Tai lähinnä mietin että eikö ne muut lapset ole kateellisia kun yhdellä on äiti ja isä , kun muut käyvät etävanhempien luona. Joulut ja synttärit yksi saa viettää molempien kanssa, mutta muilla lapsilla usein se toinen vanhempi puuttuu.
Minua ei tarvitse kivittää tästä kommentista. Olen eroäiti ja nämä ovat asioita joita pohdin paljon, kun mietin että yritänkö edes etsiä uutta suhdetta.
Äh, jos on hyvä ja oikeasti lapsensa tarpeista välittävä vanhempi ydinperheessä, on sitä myös mahdollisessa uusperheessä. Ja valitsee uudeksi kumppanikseen sellaisen, jonka uskoo ainakin hyväksyvän ne jo olemassa olevat lapset.
Jos taas ydinperheessä on vanhempana "vähän sinne päin", ei se uusilla kierroksilla muuksi muutu.
Ero nyt voi käydä kenelle vaan, tai kumppanin kuolema. Ja on luonnollista haluta jollain aikavälillä uusi suhde, perhe ja ehkä lisää lapsiakin. Näistä kenenkään uusperhevihaajan on turha alkaa jeesustella. Vähän sama kuin lapseton (muu kuin kasvatustieteen koulutuksen saanut ehkä) neuvomassa perheenäitiä kasvatustyössä. Tai rikas moralisoimassa köyhää syömään porkkanoita.
Meidän uusperheessä kolme lasta ja halutaan molemmat 1 tai 2 lisää.
Kai se edes yksi yhteinen nitoo perheen jollain tavalla lopullisesti yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisiä huoleta se kuinka eriarvoisessa asemassa uusperheen yhteinen lapsi on verrattuna muihin. Tai lähinnä mietin että eikö ne muut lapset ole kateellisia kun yhdellä on äiti ja isä , kun muut käyvät etävanhempien luona. Joulut ja synttärit yksi saa viettää molempien kanssa, mutta muilla lapsilla usein se toinen vanhempi puuttuu.
Minua ei tarvitse kivittää tästä kommentista. Olen eroäiti ja nämä ovat asioita joita pohdin paljon, kun mietin että yritänkö edes etsiä uutta suhdetta.
En ole kokenut asiaa noin. Edellisen liiton lapsilla on hyviäkin asioita verrattuna uusiin lapsiin. Esimerkiksi pääsevät reissaamaan melkein tuplat, kun isänsäkin heitä paljon vie ulkomaille. Saavat enemmän joululahjoja, kun saavat uusisovanhemmiltaankin jne.
Omat lapseni eivät kuulemma edes muista aikaa, kun olimme isänsä kanssa yhdessä (olivat 1 ja 3 kun erottiin), eivätkä sillä tapaa sitä kaipaakaan. Toki varmasti välillä niitä haikeuden tunteita on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisiä huoleta se kuinka eriarvoisessa asemassa uusperheen yhteinen lapsi on verrattuna muihin. Tai lähinnä mietin että eikö ne muut lapset ole kateellisia kun yhdellä on äiti ja isä , kun muut käyvät etävanhempien luona. Joulut ja synttärit yksi saa viettää molempien kanssa, mutta muilla lapsilla usein se toinen vanhempi puuttuu.
Minua ei tarvitse kivittää tästä kommentista. Olen eroäiti ja nämä ovat asioita joita pohdin paljon, kun mietin että yritänkö edes etsiä uutta suhdetta.
En ole kokenut asiaa noin. Edellisen liiton lapsilla on hyviäkin asioita verrattuna uusiin lapsiin. Esimerkiksi pääsevät reissaamaan melkein tuplat, kun isänsäkin heitä paljon vie ulkomaille. Saavat enemmän joululahjoja, kun saavat uusisovanhemmiltaankin jne.
Omat lapseni eivät kuulemma edes muista aikaa, kun olimme isänsä kanssa yhdessä (olivat 1 ja 3 kun erottiin), eivätkä sillä tapaa sitä kaipaakaan. Toki varmasti välillä niitä haikeuden tunteita on.
En minä mietikään miltä *minusta* tuntuisi vaan lapsesta. Kai lapsi mieluummin olisi molempien vanhempiensa kanssa kuin saisi tuplamäärän lahjoja ja lomamatkoja?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisiä huoleta se kuinka eriarvoisessa asemassa uusperheen yhteinen lapsi on verrattuna muihin. Tai lähinnä mietin että eikö ne muut lapset ole kateellisia kun yhdellä on äiti ja isä , kun muut käyvät etävanhempien luona. Joulut ja synttärit yksi saa viettää molempien kanssa, mutta muilla lapsilla usein se toinen vanhempi puuttuu.
Minua ei tarvitse kivittää tästä kommentista. Olen eroäiti ja nämä ovat asioita joita pohdin paljon, kun mietin että yritänkö edes etsiä uutta suhdetta.
En ole kokenut asiaa noin. Edellisen liiton lapsilla on hyviäkin asioita verrattuna uusiin lapsiin. Esimerkiksi pääsevät reissaamaan melkein tuplat, kun isänsäkin heitä paljon vie ulkomaille. Saavat enemmän joululahjoja, kun saavat uusisovanhemmiltaankin jne.
Omat lapseni eivät kuulemma edes muista aikaa, kun olimme isänsä kanssa yhdessä (olivat 1 ja 3 kun erottiin), eivätkä sillä tapaa sitä kaipaakaan. Toki varmasti välillä niitä haikeuden tunteita on.
En minä mietikään miltä *minusta* tuntuisi vaan lapsesta. Kai lapsi mieluummin olisi molempien vanhempiensa kanssa kuin saisi tuplamäärän lahjoja ja lomamatkoja?!
No hyvä, en koe että lapset ajattelisivat ainakaan aktiivisesti noin. Kateutta on varmasti, puolin ja toisin, kuten sisaruksilla aina. Mutta eivät minun lapseni ole kateellisia äidin ja isän jatkuvasta läsnäolosta nuoremmille sisaruksilleen. Juttelemme kyllä suhteellisen avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Saako hoitoalan henkilökunta puhua asiakkaistaan tyyliin "eivät käy täysillä"? Ei kovin korkeaa ammattitaitoa, sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Saako hoitoalan henkilökunta puhua asiakkaistaan tyyliin "eivät käy täysillä"? Ei kovin korkeaa ammattitaitoa, sanoisin.
Kyllä, työroolin ulkopuolella, vaitiolovelvollisuutta vaarantamatta (kuten edellinen teki). Virkasuhteessa tt on ta:n edustaja myös vapaa-aikanaan, mutta niitä ei alalla juuri ole. Työssä ei luonnollisestikaan käytetä asenteellisesti värittynyttä kieltä. Ammatillisuutta on erottaa työrooli ja siviilirooli toisistaan (estää esim onnettomien ihmiskohtaloiden murehtimista vapaa-ajalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Saako hoitoalan henkilökunta puhua asiakkaistaan tyyliin "eivät käy täysillä"? Ei kovin korkeaa ammattitaitoa, sanoisin.
No sehän se tässä tärkein pointti olikin. Mitkä sanat valitsee. Ei itse asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Saako hoitoalan henkilökunta puhua asiakkaistaan tyyliin "eivät käy täysillä"? Ei kovin korkeaa ammattitaitoa, sanoisin.
No sehän se tässä tärkein pointti olikin. Mitkä sanat valitsee. Ei itse asia?
Asia on tärkeä, mutta kovin asenteellista kieltä käyttävä voi värittää ihan asiasisältöäkin kovasti. Ei ainakaan itsessä herätä luottamusta tuollainen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Saako hoitoalan henkilökunta puhua asiakkaistaan tyyliin "eivät käy täysillä"? Ei kovin korkeaa ammattitaitoa, sanoisin.
Kyllä, työroolin ulkopuolella, vaitiolovelvollisuutta vaarantamatta (kuten edellinen teki). Virkasuhteessa tt on ta:n edustaja myös vapaa-aikanaan, mutta niitä ei alalla juuri ole. Työssä ei luonnollisestikaan käytetä asenteellisesti värittynyttä kieltä. Ammatillisuutta on erottaa työrooli ja siviilirooli toisistaan (estää esim onnettomien ihmiskohtaloiden murehtimista vapaa-ajalla).
No huh, itse olen opettaja eikä tulisi mieleenkään puhua oppilaistani rumaa kieltä käyttäen edes anonyymisti. Yleisesti asiallisesti perheiden ongelmista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mies sanoi, että haluaa lapsia myös uuden puolison kanssa, koska oli tottunut elämään perhe-elämää lastensa kanssa ja se ei riittänyt, että lapset kävivät vain viikonloppuisin (välimatkaa). Halusi elää lasten kanssa arkea.
Kiinnostaisi tietää, miksi tää on saanu niin paljon alapeukkuja? Kun siis mun oma mies sanoi vähän samaa. Mulla tosin ei itellä ollu lapsia ennestään. Erossa edelleen lapset jää usein äidille, jos ei ole mahdollisuutta vuoroviikoihin. Onko se siis väärin, että isä ikävöi jokapäiväistä perhe-elämää? Meidän tapauksessa nuo edellisen liiton lapset on silti ollu isällekin tärkeitä ja nytkin, kun toinen lapsista on muuttamassa omilleen, se on isä, joka menee mukaan katsomaan asuntoja yms. Myös kaikki lapset on toisilleen tärkeitä, vaikka ikäeroa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet vieraista ihmisistä että he olisivat sitä mieltä että lapsiluku on täynnä vain koska ovat eronneet? Voivathan he hyvinkin haluta lisää lapsia mutta eri kumppanin kanssa.
Koska he ovat sanoneet niin.
Mutta tuo viimeinen lauseesi on mielenkiintoinen, se kertoo jotain siitä ajatusmaailmasta, mikä on minulla vieras. Miten lapsen tekeminen voi olla miehestä kiinni??? Lapsia pitäisi tehdä lapsen itsensä vuoksi, koska haluaa lapsen. Ei miehen vuoksi.
Jos pystyt valaisemaan tätä lisää, niin teepä se.Tietysti, jos mies on hulttio tms, ja siksi ei halua lapsia, niin sittenhän lapsiluku ei ole täynnä. Eikä kuulu tämän keskustelun kohderyhmään.
Ap
Mä ymmärtäisin tuon lapsihaaveen niin, että halutaan lisää lapsia, mutta ollaan todettu entinen puoliso huonoksi vanhemmaksi, joten hänen kanssaan ei tietenkään kannata lisää lapsia tehdä.
No niin. Minä kirjoitin tuon närää herättäneen kommentin. Pyydän anteeksi huonoa sanavalintaani. En vielä tuossa alkuperäisessä kommentissani paljastanut työskenteleväni alalla joten siksi en niin tarkkaan harkinnut onko sopivaa kirjoittaa noin. En todellakaan töissä (enkä yleensä edes vapaalla) puhu ihmisistä tuohon sävyyn mutta jotenkin tuon tietyn henkilön ajatteleminenkin nostaa tunteet pintaan ja turhauttaa niiden lasten kohtalo ja ahdistaa kun tämä äiti toimii niin vastuuttomasti. Mutta ei kai hänkään omista ongelmistaan johtuen sitten voi mitään käytökselleen. Sen verran tiedän että hänelläkin on oma hoitokontakti olemassa joten toivottavasti saa tarvitsemansa avun. Pahoittelen vielä kerran, toivottavasti ette nyt luule että kaikki hoitajat vapaa ajallaan haukkuvat potilaitaan ja puhuvat heistä halventavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta surullisinta on se, että kiihkeintä lisääntymistarvetta uusioperheissä kokevat juuri ne parit, joiden ei missään nimessä pitäisi hankkia enempää lapsia. Siis ne, joiden mielestä perhe ei ole perhe ilman yhteisiä lapsia. Nämä ihmiset tuppaavat sitten jättämään ne vanhemmat ex-perheen lapset kakkoskansalaisten asemaan. On niitä oikeita omia lapsia ja se oikea perhe, ja sitten on niitä sekundalapsia joita pitää välillä pitkin hampain sietää, ettei vaan näytettäisi ulospäin juuri niin p*skoilta vanhemmilta ja ihmisiltä kuin oikeasti ollaankin. Itseasiassa näiden parien ei minusta olisi pitänyt tehdä niitä edellisiäkään. Jos ei ymmärrä, että ihan jokaisesta lapsestaan tulee kantaa ihan täysi vastuu, niin pitäisi jättää lisääntymättä.
Tämä on hyvä kommentti! Näissä tapauksissa on tosiaan niin ettei yhtään lasta olisi alunperinkään pitänyt hankkia. Jos lapsi menettää merkityksensä omalle vanhemmalleen eron jälkeen lapsi on ollut vaan parisuhteen jatke eikä ilmiselvästi lapsensa henkisesti hylkäävä vanhempi ole alunperinkään pystynyt muodostamaan lapseen normaalia kiintymyssuhdetta. Tiedän henkilöitä jotka ovat eronneet moneen kertaan ja aina hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin löydettyään. Täysin harkitsemattomasti, kenen kanssa vaan. Joskus erotaan jo raskausaikana. Tiedän yhden äidin jolla on lapsi/lapsia viiden eri miehen kanssa. Kaikki lapset oireilevat psyykkisesti jollain tavoin ja onhan ihan selvää ettei ihan "täysillä käy" tuo äitikään. Ei myöskään itse pysty lapsiaan elättämään vaan täysin yhteiskunnan vastuulla ovat. Useampi lapsista on sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja eiköhän ole vaan ajan kysymys että niin käy lopuillekin. Mutta äiti on vasta arviolta noin 35v joten pahimmassa tapauksessa ehtii vielä hankkia useamman lapsen lisää. Sitä en tiedä minkälaisia näiden lasten isät ovat mutta arvatenkaan eivät mitään "vuoden isä" ainesta kun lapsia ei kuitenkaan heidän luokseen ole sijoitettu asumaan. En tiedä tapaako yhdenkään lapsen isä lastaan. Jossain vaiheessa joku heistä jollain taajuudella tapasi, kuulin tämän yhteisen tuttavan kautta.
No kai ymmärrät, että jos kovin paljon tunnet tällaisia marginaalitapauksia, se kertoo karua kieltä tuttavapiiristäsi, ei uusperheistä.
En tunne vaan tiedän. Työni kautta lastenpsykiatriassa. Tiedän ja tunnen myös ihan tavallisia ydinperheitä ja uusperheitä eri kokoonpanoilla. Mutta tuossa kommentissani kommentoin nimenomaan noita perheitä joissa lapsia tehdään harkitsemattomasti ja vääristä syistä. Tiedän kyllä että amamttini varmasti vääristää näkökulmaani siitä miten paljon näitä vanhempia on koska heidän lapsensa niin usein päätyvät jossain vaiheessa lastenpsykiatrian piiriin. Mutta vaikka varmasti suurin osa onkin ihan tavallisia vanhempia jotka huolehtivat lapsistaan sekä ydin- että uusperheissä näiden laiminlyötyjen lasten kohtalo on silti niin surullinen ettei heitä sovi unohtaa. Haluan vielä painottaa vaikka tämä menee täysin ohi tämän ketjun aiheen että älkää kuitenkaan leimatko kaikkia lastenpsykiatrian piirissä olevia perheitä "huonoiksi" koska niin ei todellakaan ole vaan lapset oireilevat monista syistä ja monella on myös ihan hyvät, tasapainoiset ja välittävät vanhemmat.
Saako hoitoalan henkilökunta puhua asiakkaistaan tyyliin "eivät käy täysillä"? Ei kovin korkeaa ammattitaitoa, sanoisin.
Ammattitaito ja ammatillinen käytös ovat kaksi eri asiaa. Vaikka olisi todella korkea ammattitaito voi silti puhua tai käyttäytyä epäammattimaisella tavalla. Toisaalta voi myös puhua ja käyttäytyä ammatillisesti korrektisti vaikka oikeasti ei sen syvällisempää ammattitaitoa olisi. Hyvät käytöstavat vaan. Mutta siis tän kyseisen kirjoittajan kommentti ei mun mielestäni edes ole mitenkään sen suuremmin halventava, ainoastaan kansanomaisempi nimitys mielenterveys potilaasta.
On tervettä purkaa ahdistusta ja paineita kollegoilleen. Ne, jotka nielevät kaiken, eivät kauaa kestä alalla. Kyllä, ikäväähän se on, jos joku asiakas sattuisi kuulemaan ja se tietysti pyritään välttämään kaikin keinoin, mutta me olemme kaikki ihmisiä, ei superolentoja, ja pahat asiat saavat meidät keräämään painetta sisällemme. Joskus sen on purkauduttava ja mieluummin kollegoille tai läheisille kuin sille asiakkaalle niin kuin se yksi lahtelaisopettaja. Ei kannata hurskastella tämän asian suhteen, koska kyse on omasta mielenterveydestä. Jos joku asiakas ahdistaa, niin mieluummin nimettömänä purnaus lähikollegalle kun kauhea räjähdys itse asiakkaalle. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
En halua olla nainen, jolla on lapsia usealle miehelle.
Toivotaan että elämäsi on samaa mieltä;) Tai ehkä kannattaa pysyä velana varmuuden vuoksi.
Fakta on, että uusperheissä on usein ykkösluokan lapsia ja kakkosluokan lapsia. Usein ne ykkösluokan lapset ovat ne yhteiset lapset, jotka saavat pitää isänsä ja äitinsä kaikkina juhlapäivinä, pääsevät itsestään selvästi perheen lomamatkoille ja ylipäätään kokevat olevansa molemmille vanhemmille tärkeimpiä. Vastaavasti ne puolikkaat lapset saattavat kokea tuplajuhlat ja tuplajoulut ja tuplalahjat jopa masentavina, näin ainakin ystäväni, jonka mielestä se toinen lahjakierros isän luona vain korosti sitä, että hän ei kuulunut isän perheeseen ja äidin perheessä taas oli aina huoli ja ikävä isästä, kun tärkeä ihminen puuttui tärkeistä tapahtumista. On rankkaa, kun joutuu koko ajan ikävöimään toista vanhempaansa.
Tiedän tosin myös perheen, jossa ykkösluokan lapset olivat nämä ensimmäiset lapset, koska isä tunsi niin huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole näille läsnä niin kuin pienemmille lapsilleen koko ajan, joten korvasi sitä poissaoloa sitten ylimääräisillä matkoilla, lahjoilla ja jatkuvalla huomiolla, jolloin ne yhteiset lapset kokivat olevansa vähemmän tärkeitä.
Tämä kai kertoo siitä, että näennäisestikin hyvin toimivassa uusperheessä on rikkinäisiä lapsia, jotka kokevat, etteivät saa vanhemmiltaan tasapuolista huomiota, ikävöivät poissaolevaa vanhempaa ja etsivät hämmentyneinä paikkaansa, mihin perheeseen kuuluvat vai kuuluvatko mihinkään.
En halua olla nainen, jolla on lapsia usealle miehelle.