Lue keskustelun säännöt.
Musiikkiopistossa opiskelusta tullut niin vakavaa, että ottaa päähän
11.08.2017 |
Opettajien suhtautuminen on, että soittaminen pitäisi ottaa niin helvetin vakavasti ja kyllähän meidän lapsi soittaa (ei ehkä aina jaksa harjoitella). Kuitenkin se on vain harrastus. Tuntuu eliitin harrastukselta, kun seuraa muita, mutta olemme sitä mieltä,että lapsi saa harrastaa niin kauan kuin haluaa. Ei tähtää miksikään ammattimuusikoksi. Onko tämä se yhä yleisempi asennevamma, että joka harrastus pitää ottaa huipputosissaan ja tähdätä huipulle!! Muuten ei kannata harrastaa ollenkaan!? Alkaa oikeasti vituttaa tämä ilmapiiri nykyään.
Kommentit (63)
Missään ei kehity jos ei harjoittele. Miksette auta lasta soittoläksyjen kanssa jos lapsi on vielä niin pieni ettei osaa huolehtia vielä harjoittelusta yksin? Onko lapsella liikaa harrastuksia? Onko soittoharrastus lapsen itsensä keksimä vai vanhempien toive? Musiikkiopistossa soittaminen on tavoitteellinen harrastus. Voisi ehkä olla parempi ottaa lapsi pois opistosta ja pyytää joku kotiin opettamaan. Se tosin maksaa enemmän koska musiikkiopistojen kulut katetaan osin kunnan rahoituksella. Joku alan opiskelija voi olla hyvä ja innostava opettaja vaikkei vielä täysin pätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä. Meillä lapsi käynyt kuusi vuotta musiikkiopistossa. Nyt lopetti soittamisen, koska on niin vakavaa touhua ja siellä pitäisi käydä kolme kertaa viikossa (sis.teorian ja soittotunnit)
Meni liian vakavaksi, hänestä kun ei ole tulossa ammattimuusikkoa. Lapsestakin olisi varmasti mukavampi käydä tunneilla, mikäli saisi edes välillä soittaa tuttuja kappaleita.
Ikävää, että soittoharrastus päättyi, lapseni on kuitenkin melko lahjakas soittaja.
Vaihtakaa kansalaisopistoon, jos asenne on tuo.
Musiikkiopistossa soittoharrastus oli itselläkin todella tiukkaa ja vaativaa. Vasta kun sanoin että lopetan, annettiin löysätä. Mutta se oli myöhäistä enää siinä vaiheessa. Toistakymmentä vuotta jaksoin.
Todennäköisesti lapsesi vie oppilaspaikan joltain motivoituneemmalta lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lapsesi vie oppilaspaikan joltain motivoituneemmalta lapselta.
äkkiä se vahvakin innostus tapetaan tuollaisella pakkoharrastamisella
Monet vanhemmat tuntuvat luulevan että lapsi oppii soittamalla pelkästään soittotunneilla. Soittamaan oppiminen vaatii ihan oikeasti paljon toistoja ja harjoittelua. Ja on parempi harjoitella joka päivä kotona vaikka 10 min sen sijaan että harjoittelisi kerran viikossa tunnin. Ei mitään muitakaan motorisia taitoja opi harjoittelematta. Ja sitten syyllistetään soitonopettajia kun oma lapsi ei olekaan mikään pikkumozart kymmenen pianotunnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajien suhtautuminen on, että soittaminen pitäisi ottaa niin helvetin vakavasti ja kyllähän meidän lapsi soittaa (ei ehkä aina jaksa harjoitella). Kuitenkin se on vain harrastus. Tuntuu eliitin harrastukselta, kun seuraa muita, mutta olemme sitä mieltä,että lapsi saa harrastaa niin kauan kuin haluaa. Ei tähtää miksikään ammattimuusikoksi. Onko tämä se yhä yleisempi asennevamma, että joka harrastus pitää ottaa huipputosissaan ja tähdätä huipulle!! Muuten ei kannata harrastaa ollenkaan!? Alkaa oikeasti vituttaa tämä ilmapiiri nykyään.
Miten niin siitä on tullut vakavaa? Ainahan se on ollut sitä. Musiikkiopistossa musiikkiopiston tavalla tai sieltä pois. Vanhempien asenne on tärkeä ja sinulla se on täysin väärä. Suosittelen, että lapsesi lopettaa soittamisen. Soittakoon jossain yksityisellä tai kansanopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lapsesi vie oppilaspaikan joltain motivoituneemmalta lapselta.
äkkiä se vahvakin innostus tapetaan tuollaisella pakkoharrastamisella
No mikset vie lastasi johonkin sellaiseen harrastukseen mistä lapsi on itse kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi otti opiskelut tosissaan ja rakasti ja rakastaa soittamista niin paljon että opiskelee nyt päätoimisesti ammattilaispuolella ja aikoo jatkaa opintoja edelleen.
Aloitti tosin konservatoriossa minne on tiukat pääsykokeet. Musiikkiopisto saattaa olla väljempi.
Miksi laittaa lapsi sinne paikkaa viemään koska on niitä jotka oikeasti haluavat siihen opiskeluun panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Meillä lapsi käynyt kuusi vuotta musiikkiopistossa. Nyt lopetti soittamisen, koska on niin vakavaa touhua ja siellä pitäisi käydä kolme kertaa viikossa (sis.teorian ja soittotunnit)
Meni liian vakavaksi, hänestä kun ei ole tulossa ammattimuusikkoa. Lapsestakin olisi varmasti mukavampi käydä tunneilla, mikäli saisi edes välillä soittaa tuttuja kappaleita.
Ikävää, että soittoharrastus päättyi, lapseni on kuitenkin melko lahjakas soittaja.
Eikä ole, kun kerran lopetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen teini. Soitin kitaraa musiikkiopistossa yhden kauden, mutta sitten lopetin. Liian kallista siihennähden, että minun täytyi opetella minulle tuntemattomia muutaman soinnun pop/tms. kappaleita vaikka koitin aina kysyä että voitaisiinko soittaa noita riffipohjaisia metallibiisejä kun mulla niihin kyllä osaaminen riittäisi jos saisin vain harjoitella eka vähän sitä nuottia ja kun perusjutut kuten soinnut ja nuotinlukemisen jo osaan. Ei sitten vaan käynyt ja mulla loppui motivaatio ränkätä niitä muutamaa sointua kotona yksikseni tuntien ulkopuolella. Sitten sain valituksia kun en jaksanut olla kiinnostunut. Opettelen mieluummin sitten itse kotona biisejä joita oikeasti haluan.
Onko siinä jotain hienoa että lapsi käy musiikkiopistolla? Miksi viette lasta väkisin harrastukseen mikä ei lasta kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin nykyään??? Minä olen itse musiikkiopistossa käynyt pianotunneilla ja musiikinteoriassa 80-90-luvulla. Silloin ainakin oli hyvin tavoitteellista. Jos ei soittoläksyä osannut kunnolla, sai nuhteet. Musiikinteorian kokeet oli ihan painajaista. Yksi opettaja kertoi tulokset ääneen koko ryhmälle. Minä harjoittelin soittoläksyjä yleensä koko edellisen illan, ihan tuntikausia. Silti en kehittynyt muusikoksi. Minulta puuttuu sormista rentous, jota tarvitaan pehmeän musiikin tuottamiseen. Kuulen itse korvalla, miten jokin soitetaan oikein, mutta ei minun sormeni siihen kykene. Koska sain lahjaksi oman pianon, minua velvotettiin käymään soittotunneilla 14-vuotiaaksi asti.
Minulla on kolme lasta käynyt musiikkiopiston. Kaksi heistä suoritti musiikkiopiston (ei siis pelkästään musiikkikoulun) päättötodistukset eli teki MOT-tutkinnot (entinen iso ykkönen) niin pääaineesta kuin vaadituista teorioista.
Oma kokemukseni on se, että jos ei tähtää ammattilaiseksi, niin 10-15 minuuttia harjoitttelua päivässä riittää hyvin ainakin koko alakouluajan, vaikka opettaja puhuisi mitä. Paljon tärkeämpää on se, että harjoittelua on joka päivä. Tällä tavalla harjoitellen omat lapseni edistyivät selvästi nopeammin kuin suurin osa muista samaa soitinta soittavista ikätovereista isohkossa pääkaupunkiseudun musiikkiopistossa.
Mutta kyllä minuakin ärsytti se, että aika nopeasti opistolla piti rampata kolme kertaa viikossa: yhtenä päivänä soittotunti, toisena teoria ja kolmantena orkesteri / kamarimusiikki. Hyvällä tuurilla kaksi näistä sai sovittua samalle päivälle, mutta läheskään aina se ei onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen teini. Soitin kitaraa musiikkiopistossa yhden kauden, mutta sitten lopetin. Liian kallista siihennähden, että minun täytyi opetella minulle tuntemattomia muutaman soinnun pop/tms. kappaleita vaikka koitin aina kysyä että voitaisiinko soittaa noita riffipohjaisia metallibiisejä kun mulla niihin kyllä osaaminen riittäisi jos saisin vain harjoitella eka vähän sitä nuottia ja kun perusjutut kuten soinnut ja nuotinlukemisen jo osaan. Ei sitten vaan käynyt ja mulla loppui motivaatio ränkätä niitä muutamaa sointua kotona yksikseni tuntien ulkopuolella. Sitten sain valituksia kun en jaksanut olla kiinnostunut. Opettelen mieluummin sitten itse kotona biisejä joita oikeasti haluan.
Opettaja yritti laajentaa osaamistasi mutta et ollut vastaanottavainen. Esimerkiksi jos perussyke ei vaan pysy ei siinä voi vielä mitään kovin monimutkaista edes opetella. Perusasiat ja edes vähän tekniikkaa ensin kuntoon. Mitään uutta ei opi jos ei ole edes vähän valmis menemään epämukavuusalueilleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä harjoittelin soittoläksyjä yleensä koko edellisen illan, ihan tuntikausia. Silti en kehittynyt muusikoksi..
Paljon paremmin olisit kehittynyt, jos olisit harjoitellut 10 minuuttia joka päivä. Säännöllisyys on paljon tärkeämpää kuin maratonharjoittelusessiot.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin nykyään??? Minä olen itse musiikkiopistossa käynyt pianotunneilla ja musiikinteoriassa 80-90-luvulla. Silloin ainakin oli hyvin tavoitteellista. Jos ei soittoläksyä osannut kunnolla, sai nuhteet. Musiikinteorian kokeet oli ihan painajaista. Yksi opettaja kertoi tulokset ääneen koko ryhmälle. Minä harjoittelin soittoläksyjä yleensä koko edellisen illan, ihan tuntikausia. Silti en kehittynyt muusikoksi. Minulta puuttuu sormista rentous, jota tarvitaan pehmeän musiikin tuottamiseen. Kuulen itse korvalla, miten jokin soitetaan oikein, mutta ei minun sormeni siihen kykene. Koska sain lahjaksi oman pianon, minua velvotettiin käymään soittotunneilla 14-vuotiaaksi asti.
Edellisenä iltana paniikkitreenaus ei kuulosta kovin hyvälle, neuvottiinko sinulle miten kannattaisi harjoitella? Se rentouskin tulee ihan vaan harjoittelemalla. Nykyään ei kai kuulutelka tuloksia yhtään missään ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Meillä lapsi käynyt kuusi vuotta musiikkiopistossa. Nyt lopetti soittamisen, koska on niin vakavaa touhua ja siellä pitäisi käydä kolme kertaa viikossa (sis.teorian ja soittotunnit)
Meni liian vakavaksi, hänestä kun ei ole tulossa ammattimuusikkoa. Lapsestakin olisi varmasti mukavampi käydä tunneilla, mikäli saisi edes välillä soittaa tuttuja kappaleita.
Ikävää, että soittoharrastus päättyi, lapseni on kuitenkin melko lahjakas soittaja.Eikä ole, kun kerran lopetti.
Ööö... siis lahjakas lapsiko ei voi lopettaa harrastusta??? Erikoinen ajatusmaailma.
Joo. Semmoista väkinäistä, veren maku suussa tyyppistä kilpailua tungetaan nyt ihan joka paikkaan - tulee ihan mieleen elokuva "Ammutaanhan hevosiakin?".