Lue keskustelun säännöt.
Musiikkiopistossa opiskelusta tullut niin vakavaa, että ottaa päähän
11.08.2017 |
Opettajien suhtautuminen on, että soittaminen pitäisi ottaa niin helvetin vakavasti ja kyllähän meidän lapsi soittaa (ei ehkä aina jaksa harjoitella). Kuitenkin se on vain harrastus. Tuntuu eliitin harrastukselta, kun seuraa muita, mutta olemme sitä mieltä,että lapsi saa harrastaa niin kauan kuin haluaa. Ei tähtää miksikään ammattimuusikoksi. Onko tämä se yhä yleisempi asennevamma, että joka harrastus pitää ottaa huipputosissaan ja tähdätä huipulle!! Muuten ei kannata harrastaa ollenkaan!? Alkaa oikeasti vituttaa tämä ilmapiiri nykyään.
Kommentit (63)
Ei kuntoiluakaan suoriteta vaan yhtenä päivänä viikossa. Miksi sitten soittoharjoittelua? Parempia tuloksia tulee kun jakaa harjoittelun monelle päivälle. Pienet oppilaat eivät välttämättä jaksa edes ylläpitää soittoasentoa kovin pitkään kerrallaan. Esimerkiksi viulun tai poikkihuilun soittoasento on todella vaativa alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taitaa olla ketjussa monta "musiikkiuskovaista", jotka haluavat korostaa, että on tietty tapa ja määrä harjoitella, tietty tapa harrastaa musiikkia (jos ei halua harrastaa tosissaan, siirtyköön kansalaisopistoon, joissa ei ketjun perusteella edes usein ole juurikaan musiikinopetusta). Olen tottunut tähän jo pojan jalkapallossa. Alkoi keittää muutaman vuoden jälkeen, kun se oli tyyliin tulos tai ulos joukkueesta. Järjetöntä karsia 9-10-vuotiaita. Yhdelle perheelle oli suositeltu, että kun pojan juoksunopeus ei tahdo riittää, niin kannattaa siirtyä toiseen ryhmään harjoittelemaan. Tällä toisella "oikealla" joukkueella oli harkat 4 kertaa viikossa ja näillä muilla 2 kertaa. Siinähän se juoksunopeus kehittyy, kun vähentää harrastamista? Musiikin kuten liikunnankin pitäisi olla iloinen harrastus ilman että lapselle tulee stressi ja järkyttävät suorituspaineet.
En kai minä väittänytkään, että yhteisaika viikossa olisi näissä vaihtoehdoissa sama? Pyrin nimenomaan tuomaan esiin sitä, että säännöllinen harjoittelu joka päivä (siis kuutena päivänä viikossa + soittotunti seitsemäntenä) on niin tärkeää, että sitä ei pysty korvaamaan yhden päivän pitkällä harjoittelulla, vaikka jälkimmäisessä vaihtoehdossa kokonaisaika olisikin moninkertainen.
57, DI, fyysikko