Miksi niin monet ajattelee että lapsettomien elämä on pelkkää biletystä ja ryyppäämistä?
Että viiniä ja skumppaa kuluu paljon ja baarissa käydään joka viikonloppu. Matkoillakin käydään vaan bilettämässä ja harrastamassa irtosuhteita. Käydään shoppailemassa jatkuvasti uusia vaatteita ja niin edelleen..
Mikä oletus niin monilla perheellisillä on että lapsettomien elämä on jäänyt sinne ikuiseen teini-ikään? Kyllä se elämä väkisinkin etenee vaikka niitä lapsia ei olisi. Ehkä niitä ikiteinejäkin löytyy, mutta suurin osa viettää ihan normaalia elämää.
Kommentit (47)
Näitä kärjistettyjä oletuksia viljelevät usein ne joilla on se häiden jälkeen 30kiloa lihonnut kumppani, kaksi kauhukakaraa ja käyvät kerran vuodessa Kanarialla pakettimatkalla.
Monet ovat ehkä itse joutuneet lopettamaan biletyksen ja ryyppäämisen lapsia saatuaan, mutta siinä vaiheessa, kun biletys on vielä ollut tärkeää. Heille ei tule mieleen, että elämäntapa voi rauhoittua ja saada uutta sisältöä muutenkin kuin lasten kautta.
No mihinkä se elämä etenee jos ei omaa perhettä perusta? Samaa hengailuahan se on kuin teini-iässä kun se kaikkein tärkein puuttuu ja sydän on ahtojäissä vankina.
Vierailija kirjoitti:
No mihinkä se elämä etenee jos ei omaa perhettä perusta? Samaa hengailuahan se on kuin teini-iässä kun se kaikkein tärkein puuttuu ja sydän on ahtojäissä vankina.
Onpas sulla kapeakatseinen näkemys elämästä. Eikö mielestäsi elämässä voi olla mitään muuta tärkeää kuin perhe ja lapset?
Puhumattakaan siitä että joidenkin elämään ei alkujaan edes kuulu biletys ym. Kyllä on köyhää jos sellainen on ainoa asia mitä elämästä saa irti ja seuraava etappi onkin sitten keskittyä jonkun toisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
No mihinkä se elämä etenee jos ei omaa perhettä perusta? Samaa hengailuahan se on kuin teini-iässä kun se kaikkein tärkein puuttuu ja sydän on ahtojäissä vankina.
Vihaan lapsia. Ne ovat vastenmielisiä jos minut sellaisella kirottaisiin, niin olisin vankina vähintään seuraavat 18 vuotta ja sydämeni jäätyisi. Nyt elämällä on järkevä tarkoitus, ei mikään pelkkä viettien sanelema hölmöily.
Vierailija kirjoitti:
No mihinkä se elämä etenee jos ei omaa perhettä perusta? Samaa hengailuahan se on kuin teini-iässä kun se kaikkein tärkein puuttuu ja sydän on ahtojäissä vankina.
No etenee vaikka uralla ja/tai saa jotain muita saavutuksia esim. harrastuksissa? Kyllä lapsetonkin voi päässä elämässä eteenpäin ihan samalla tavalla kuin perheelliset. Ei elämässä eteneminen tarkoita aina lasten hankintaa ja kasvatusta.
On se muutakin kuin ryyppäämistä. Tykkään myös piristä, madamista ja oppareista.
Vierailija kirjoitti:
No mihinkä se elämä etenee jos ei omaa perhettä perusta? Samaa hengailuahan se on kuin teini-iässä kun _se kaikkein tärkein puuttuu ja sydän on ahtojäissä vankina_.
Sulla ei näytä lastensaantikaan muuttaneen tilannetta. Joillakin se kaikkein tärkein ja lämmin sydän ovat ihan luonnostaan.
Itse koen, että tuo mielikuva syntyy lapsettomien omista puheista. Aika usein lapsettomat perustelee lapsettomuuttaan sillä, että haluavat olla vapaita. Mennä baariin milloin haluavat, reissata jne. Lapset olis kahle joka pakottaisi pysymään kotona, estäisi spontaanit reissut ym. Jos koetaan että lapset rajoittaa menemisiä, niin täytyyhän niitä menemisiä silloin olla.
Ura ja saavutukset on elämässä etenemistä lapsettomille? Eli pelkkiä materialistisia & pinnallisia arvoja? Kyllä on henkisen kasvun ja itsetutkiskelun paikka näillä lapsettomilla ikiteineillä. Säälin teitä kun joku päivä havahdutte elämänne tyhjyyteen. Pidän teidät rukouksissani.
Täytyy olla erittäin tylsä elämä ja parisuhde, jos ajattelee että elämässä ei olisi mitään sisältöä ilman lapsia. Tai että jos ajattelee ryyppääminen on ainut asia mitä lapseton voi tehdä saadakseen ajan kulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ura ja saavutukset on elämässä etenemistä lapsettomille? Eli pelkkiä materialistisia & pinnallisia arvoja? Kyllä on henkisen kasvun ja itsetutkiskelun paikka näillä lapsettomilla ikiteineillä. Säälin teitä kun joku päivä havahdutte elämänne tyhjyyteen. Pidän teidät rukouksissani.
Työ nyt sattuu olemaan monille elämässä yksi tärkeimpiä asioita. Arvostan ahkeraa työntekijää enemmän kuin sossun rahoilla roikkuvaa kotiäitiä joka tekee uuden lapsen vain että saa isommat tuet eikä joudu menemään töihinl
Olen vapaaehtoisesti lapseton kolmikymppinen, ja viimeksi toissapäivänä järjestin kotonani jatkot puoli kymmeneen aamulla.
Rakastan musiikkia, juhlia ja viiniä.
Elämä on nauttimista varten, ja aikuisuus on sitä, että saa itse päättää, mitä tekee.
En tiedä, miksi vapaaehtoisesti lapsettoman pitäisi sopia samaan keskinkertaiseen, keskiluokkaiseen muottiin kuin lisääntyjän. En myöskään tiedä, mikä motivoi tällaiset todistelut, että me olisimme ryhmänä jotenkin välttämättä yhtä sovinnainen ja tylsä. Minä en ainakaan tunne tarvetta vakuuttaa ketään omasta kunnollisuudestani ja tavallisuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että tuo mielikuva syntyy lapsettomien omista puheista. Aika usein lapsettomat perustelee lapsettomuuttaan sillä, että haluavat olla vapaita. Mennä baariin milloin haluavat, reissata jne. Lapset olis kahle joka pakottaisi pysymään kotona, estäisi spontaanit reissut ym. Jos koetaan että lapset rajoittaa menemisiä, niin täytyyhän niitä menemisiä silloin olla.
Miksi assosioit vapauden juuri ryyppäämiseen? Kyllä, haluan todellakin olla niin vapaa kuin mahdollista, mutta sitä vapauttani en todellakaan käytä baarireissuihin! Mielikuvituksen puutetta luulla, että juuri sen ryyppäämisen takia vapautta kaivataan.
Vierailija kirjoitti:
Ura ja saavutukset on elämässä etenemistä lapsettomille? Eli pelkkiä materialistisia & pinnallisia arvoja? Kyllä on henkisen kasvun ja itsetutkiskelun paikka näillä lapsettomilla ikiteineillä. Säälin teitä kun joku päivä havahdutte elämänne tyhjyyteen. Pidän teidät rukouksissani.
Tässä taas aika kapea käsitys urasta. Mulle työelämän saavutukset ovat olleet jatkuvaa uuden oppimista, taitojen hiomista, oman alan ymmärtämistä paremmin ja laajemmin, työyhteisön ja työtapojen kehittämistä... Pinnallista ja materialistista? Ikiteini?
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että tuo mielikuva syntyy lapsettomien omista puheista. Aika usein lapsettomat perustelee lapsettomuuttaan sillä, että haluavat olla vapaita. Mennä baariin milloin haluavat, reissata jne. Lapset olis kahle joka pakottaisi pysymään kotona, estäisi spontaanit reissut ym. Jos koetaan että lapset rajoittaa menemisiä, niin täytyyhän niitä menemisiä silloin olla.
Tällä palstalla näin juuri. Mutta täytyy muistaa, että yleensä kirjoittamassa ja komentoimassa täällä on vain pieni, aktiivinen ja aggressiivinen osa veloista ja äitiyteen hurahtaneista, heidän totuutensa on hyvin toisenlainen kuin lapsettomien tai lapsellisten laajemmin. Itse sain lapset vasta 35+, enkä kyllä tuohon asti bilettänyt ja matkustellut. Opiskelin, tein uraa, asuin kyllä useammassa maassa mutta työn, en huvin vuoksi. Enkä koskaan ole edes ajatellut niputtaa yhteen lapsiperheiden tai lapsettomien ihmisten elämäntyylejä. Oma elämäni kaksilapsisessa, erittäin hyvin toimeentulevassa akateemisessa perheessä on varmasti hyvin erilaista kuin esim. lähihoitajayksinhuoltajan tai työttömän, kouluttamattoman perheen elämä, keskimäärin paljon lähempänä akateemisen, lapsettoman pariskunnan elämäntyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti lapseton kolmikymppinen, ja viimeksi toissapäivänä järjestin kotonani jatkot puoli kymmeneen aamulla.
Rakastan musiikkia, juhlia ja viiniä.
Elämä on nauttimista varten, ja aikuisuus on sitä, että saa itse päättää, mitä tekee.
En tiedä, miksi vapaaehtoisesti lapsettoman pitäisi sopia samaan keskinkertaiseen, keskiluokkaiseen muottiin kuin lisääntyjän. En myöskään tiedä, mikä motivoi tällaiset todistelut, että me olisimme ryhmänä jotenkin välttämättä yhtä sovinnainen ja tylsä. Minä en ainakaan tunne tarvetta vakuuttaa ketään omasta kunnollisuudestani ja tavallisuudestani.
Ihmettelet lapsettomien yhteen muottiin tunkemista ja sitte kuitenkin itse tunget kaikki lisääntyjät samaan tylsään ja sovinnaiseen muottiin. Varsin huvittavaa.
Minua lähinnä ihmetyttää, minkälainen teini-ikä teillä on ollut, jos se on ollut pelkkää ryyppäämistä? Minä luin sarjakuvia ja join kaakaota teininä. Baareissa olen alkanut käydä vasta parikymppisenä ja huumet aloitin kolmikymppisenä.
Niinhän sitä monet perustelee, että kun sain tarpeekseni biletyksestä ja matkustelusta, elämä olisi ollut tyhjää ilman lasta. Kyllä monet velatkin (suurin osa) saa tarpeekseen biletyksestä, mutta ei siitä huolimatta halua tai tarvitse lasta täyttämään elämää.