Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies tapaa kavereita ja jättää äidin lapsenvahdiksi
11.08.2017 |
Meillä tilanne mennyt siihen, että yhteistä aikaa ei ole tippaakaan, ei ole ollut vuosiin. Joskus järkkäsin ja siitä tuli mieheltä valitusta kun meni rahaa. Nyt olen usein kotona lasten kanssa kun miehellä omat juttunsa, kalastus ja autot yms.
Minua ketuttaa olla aina lasten kanssa ja toisaalta kun lähden johonkin, jää lapset itkemään ja huutamaan perään ja kotiin tullessa vastassa on äkäiset lapset ja kiukkuinen mies joka on kaivanut ja keksinyt jokaisen asian esiin jonka olen unohtanut tehdä.
Jotenkin väsyttää. Mies kuitenkin naukuu että häntä vituttaa kun ei ole yhteistä aikaa, no se on hänelle elokuva netflixistä ja pikainen seksi, muutoin meillä ei ole oikein enää mitään.
Tänäänkin olen taas päivän lasten kanssa ja illan lasten kanssa ja viikonloppunakin lasten kanssa kun mies kalahommissa.
Kavereiden kanssa kyllä järkkää treffejä mutta minun kanssa ei, kai mun pitäis se hoitaa ja kysellä.
On jotenkin niin loppu. Ei jaksais aina olla vaan lasten kanssa. Ja jos lähden johonkin, otan tietty lapset mukaan ja vahdin niitä sielläkin. Yksin käyn kaupassa ja joskus sienessä ja sieltäkin äkkiä pois kun saateltu matkaan huonon omantinnon kanssa ja kaupasta tullessa valitetaan nykyään että käytän siellä liikaa rahaa ( ja siis ostan ihan ruokatarvikkeita joista minä teen ruoan)
Kuinka paljon naisen pitää kestää?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai aamu, mies ja lapsi heräävät, minä nukun puoli tuntia pidempään. Aamupalat syöty, sotkut jäljellä. Minä herään, siivoan jäljet ja syön itse. Mies istuu tietokoneella katsomassa netflixiä. Sitten siivoilen vähän, imuroin, pyykkikone, pintojen pyyhintää ja lelujen keräilyä. Sitten hammaspesut, pukemiset ja leikkipuistoon. Kun tulen lapsen kanssa takaisin, käsien pesu, pyykkiä lisää, ruoan laitto, syönti, jälleen keittiön siivous. Mies edelleen kuulokkeet päässä koneella. Teenkö kaiken itse vai olenko se kymmenettä vuotta nalkuttava akka. Itsehän tuo ei tajua tehdä mitään. "Kiva" malli lapsellemme miten perhe toimii. Ja en ole lompakkoloinen, tienaan saman verran mitä mies, sitä täällä kuitenkin huudetaan. Rentouttavaa viikonloppua vaan miehelle. Stana!
On ne sentään laittaneet itse aamupalat. Ja miksi pyyhit pintoja, ihan turhaa.
Rasti seinään että mies osaa sentään ottaa itselleen jääkaapista aamupalaa. Vaikka jättäisin pölyt paikoilleen (jo muutamassa viikossa on aika jäätävät pölykoirat ympäriinsä) niin aika paljon enemmän silti minä tässä teen kuitenkin. Mutta joo, hienoa että mies saa itselleen aamupalaa, pitää olla kiitollinen ettei minun tarvitse sitäkin hänelle palvella.
No minä tekisin ihan mielelläni ja pidän kodin siistinä ja teen hyvää ruokaa, aina on kaikille puhtaat vaatteet ja kengät ja kaikki kaikilla okei.
Kuitenkin epäreiluin ja vittumaisin asia minkä mies tekee aikaajoin, on sanoa että hän osaisi kyllä tehdä itsekin ja mun ei ole mikään pakko tehdä.
Ihan vaikka ruoan kanssa.. Tein hyvää mureketta hirven jauhelihasta, joka oli vähän haastava koska kuiva liha ja riistan maku ja kolme pientä syöjää, no siitä tuli erinomaista. Kehujen sijaan mies sanoi että mitä vaikeaa tuossa on ja onnistuu aina kun ostaa bravuurimurekkeen kaupasta.. No joo, kiitti.
Siivoukset, sama juttu, hän osaa ja voi tehdä samat jutut kuin minä, vaikka työpäivän jälkeen, koska ne on niin helppoja juttuja. Jos ei kerkee, mitä väliä koska siivoaminen ei todellakaan ole tärkeää.Muistaa ilmoittaa aina että tekisi vasemmalla kädellä kaikki samat kuin minä eikä ikinä olisi pahalla tuulella. Ja lapset ois aina tyytyväisiä.
No se on aika isku ihmiselle joka luulee tekevänsä tärkeää työtä kotona. Ja sovittiin tämä minun kotiin jääminen ihan yhdessä, juuri koska meillä tilanne oli hankala.Mun on tänäkin aamuna hirveän vaikea löytää sitä arvoa itsestäni.
Toihan on upeaa. Nyt vain luovutat ne hommat miehelle esim seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Miksi teet väkisin itse, jos mies osaisi ja haluaisi. Ammut omaan nilkkaan ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai aamu, mies ja lapsi heräävät, minä nukun puoli tuntia pidempään. Aamupalat syöty, sotkut jäljellä. Minä herään, siivoan jäljet ja syön itse. Mies istuu tietokoneella katsomassa netflixiä. Sitten siivoilen vähän, imuroin, pyykkikone, pintojen pyyhintää ja lelujen keräilyä. Sitten hammaspesut, pukemiset ja leikkipuistoon. Kun tulen lapsen kanssa takaisin, käsien pesu, pyykkiä lisää, ruoan laitto, syönti, jälleen keittiön siivous. Mies edelleen kuulokkeet päässä koneella. Teenkö kaiken itse vai olenko se kymmenettä vuotta nalkuttava akka. Itsehän tuo ei tajua tehdä mitään. "Kiva" malli lapsellemme miten perhe toimii. Ja en ole lompakkoloinen, tienaan saman verran mitä mies, sitä täällä kuitenkin huudetaan. Rentouttavaa viikonloppua vaan miehelle. Stana!
On ne sentään laittaneet itse aamupalat. Ja miksi pyyhit pintoja, ihan turhaa.
Rasti seinään että mies osaa sentään ottaa itselleen jääkaapista aamupalaa. Vaikka jättäisin pölyt paikoilleen (jo muutamassa viikossa on aika jäätävät pölykoirat ympäriinsä) niin aika paljon enemmän silti minä tässä teen kuitenkin. Mutta joo, hienoa että mies saa itselleen aamupalaa, pitää olla kiitollinen ettei minun tarvitse sitäkin hänelle palvella.
No minä tekisin ihan mielelläni ja pidän kodin siistinä ja teen hyvää ruokaa, aina on kaikille puhtaat vaatteet ja kengät ja kaikki kaikilla okei.
Kuitenkin epäreiluin ja vittumaisin asia minkä mies tekee aikaajoin, on sanoa että hän osaisi kyllä tehdä itsekin ja mun ei ole mikään pakko tehdä.
Ihan vaikka ruoan kanssa.. Tein hyvää mureketta hirven jauhelihasta, joka oli vähän haastava koska kuiva liha ja riistan maku ja kolme pientä syöjää, no siitä tuli erinomaista. Kehujen sijaan mies sanoi että mitä vaikeaa tuossa on ja onnistuu aina kun ostaa bravuurimurekkeen kaupasta.. No joo, kiitti.
Siivoukset, sama juttu, hän osaa ja voi tehdä samat jutut kuin minä, vaikka työpäivän jälkeen, koska ne on niin helppoja juttuja. Jos ei kerkee, mitä väliä koska siivoaminen ei todellakaan ole tärkeää.Muistaa ilmoittaa aina että tekisi vasemmalla kädellä kaikki samat kuin minä eikä ikinä olisi pahalla tuulella. Ja lapset ois aina tyytyväisiä.
No se on aika isku ihmiselle joka luulee tekevänsä tärkeää työtä kotona. Ja sovittiin tämä minun kotiin jääminen ihan yhdessä, juuri koska meillä tilanne oli hankala.Mun on tänäkin aamuna hirveän vaikea löytää sitä arvoa itsestäni.
Toihan on upeaa. Nyt vain luovutat ne hommat miehelle esim seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Miksi teet väkisin itse, jos mies osaisi ja haluaisi. Ammut omaan nilkkaan ihan itse.
Joo, täytysi olla rohkeutta koittaa.. Ikävä kyllä se olen minä ja lapset jotka siinä sotkussa joutuu sitten olemaan.
Tämä koti on minun silmäteräni ja en ole ikinä miestä edes oikein mitään pyytänyt tekemään.. On kuitenkin ihan valmis kertomaan mielipiteensä mun ja mun touhujen turhuudesta.. Se kai siinä harmittaa.
Huh mitä juttuja! Täällä nuori äiti lukee silmät pyöreinä ja ottaa opiksi. Meidän lapsi vasta 1 v, ja jo mietin, kuinka voisi jakaa kotityöt tasaisemmin. Ollaan molemmat töissä. Mieheni on osallistuva isä. Tiedän kuitenkin tunteen, ärsyttää kun mies tekee vähän sinnepäin. Itse olen tarkempi. No, tästä opin, että en enää puutu vaan annan tehdä vaikka miten, olen iloinen että hän tekee. Lopetan yksinäisen puurtamisen ja jätän kylmästi tekemättä toiselle kuuluvan osuuden. Olen esim. harkinnut pyykkihomman jakamista niin, että mies pesisi itse omansa ja minä muiden, nyt olen pessyt kaikki. Meillä mies tekee aina imuroinnin, ja on siinä hyvä. Hommaa on kuitenkin paljon joka päivä, ja välillä ottaa päähän kun tämäkin mies livistää omiin puuhiinsa ja itse huomaan ripustavani pyykkiä lapsen kanssa... On opeteltava livistämään yhtälailla, pois työmyyrän roolista. Kiitos mammat, avasitte silmiäni taas :)
Tuli mieleen yksi vanhempi ketju, jossa nainen kyllästyi tekemään kotityöt yksin ja erosi. Mies kun ei ollut yhtään arvostanut siisteyden eteen puurtamista. Jonkun ajan päästä erosta meni käymään miehen kämpillä, ja siellä oli järjettömän likaista, mies ei ollut eron jälkeen kertaakaan siivonnut. Nainen oli vain helpottunut, kun pääsi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä juttuja! Täällä nuori äiti lukee silmät pyöreinä ja ottaa opiksi. Meidän lapsi vasta 1 v, ja jo mietin, kuinka voisi jakaa kotityöt tasaisemmin. Ollaan molemmat töissä. Mieheni on osallistuva isä. Tiedän kuitenkin tunteen, ärsyttää kun mies tekee vähän sinnepäin. Itse olen tarkempi. No, tästä opin, että en enää puutu vaan annan tehdä vaikka miten, olen iloinen että hän tekee. Lopetan yksinäisen puurtamisen ja jätän kylmästi tekemättä toiselle kuuluvan osuuden. Olen esim. harkinnut pyykkihomman jakamista niin, että mies pesisi itse omansa ja minä muiden, nyt olen pessyt kaikki. Meillä mies tekee aina imuroinnin, ja on siinä hyvä. Hommaa on kuitenkin paljon joka päivä, ja välillä ottaa päähän kun tämäkin mies livistää omiin puuhiinsa ja itse huomaan ripustavani pyykkiä lapsen kanssa... On opeteltava livistämään yhtälailla, pois työmyyrän roolista. Kiitos mammat, avasitte silmiäni taas :)
Hyvä! Pidä ittes koossa!
Meillä kuivausrumpu, jonka kanssa tuskailin kun on ollut vaikeaa hoitaa sitä kuntoon ( oma tarinansa) ja asutaan melko pienesti eli pyykkitelineet on heti pahasti tiellä.
Pyysin mieheltä apua kuivausrummun kanssa, niin sehän oli mun tänne raahaama paska ja käski mun viedä reippaammin vaatteita ulos kuivumaan. Sekin oli vähän sellainen aseista riisunta, piikki, huomautus laiskuudesta ja kuinka hän tekisi paremmin.
Ja tuo pesukone/ kuivausrumpu on mun " itse hankkimat" viimeisimmän äitiysloman aikana, muuta näkyvää en ole pariin vuoteen saanut ostettua.
... Arvatkaa muistaako mies kertoa joka päivä kuinka paskat koneet on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä juttuja! Täällä nuori äiti lukee silmät pyöreinä ja ottaa opiksi. Meidän lapsi vasta 1 v, ja jo mietin, kuinka voisi jakaa kotityöt tasaisemmin. Ollaan molemmat töissä. Mieheni on osallistuva isä. Tiedän kuitenkin tunteen, ärsyttää kun mies tekee vähän sinnepäin. Itse olen tarkempi. No, tästä opin, että en enää puutu vaan annan tehdä vaikka miten, olen iloinen että hän tekee. Lopetan yksinäisen puurtamisen ja jätän kylmästi tekemättä toiselle kuuluvan osuuden. Olen esim. harkinnut pyykkihomman jakamista niin, että mies pesisi itse omansa ja minä muiden, nyt olen pessyt kaikki. Meillä mies tekee aina imuroinnin, ja on siinä hyvä. Hommaa on kuitenkin paljon joka päivä, ja välillä ottaa päähän kun tämäkin mies livistää omiin puuhiinsa ja itse huomaan ripustavani pyykkiä lapsen kanssa... On opeteltava livistämään yhtälailla, pois työmyyrän roolista. Kiitos mammat, avasitte silmiäni taas :)
Meillä onkin jaettu mm pyykinpesu, mies pesee omansa ja mä omani ja lapsen. Syy, että käsitys pesulämpötiloista vaihtrlee ja mua häiritsi, ettei hän ensin pessyt käsin jarrujälkiä kalsareista. Ruuanlaitto on myös eroytetty ja siivpuksessa eri tehtävät. Häiritsi, ettei mies osaa käyttää moppia niin, että pöly lähtee vaan hinkkaa luten pölynimuria. Eli mä teen sen ja hän pyyhkii pölyt rätillä. Jne. Pitää jakaa niin, että kumpikin voi hoitaa hommansa ilman toisen puuttumista asiaan.
Onko se kuivausrumpu rikki?
Anteeksi, mutta miehesi kuulostaa hyvin ilkeältä. En voisi suuttumatta kestää tuollaisia kommentteja. Kuitenkin teidän pitäisi olla toistenne tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. Näin ulkopuolisena vaikuttaa siltä, että tarvitsisitte apua suhteen ongelmiin, esim. pariterapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se kuivausrumpu rikki?
Anteeksi, mutta miehesi kuulostaa hyvin ilkeältä. En voisi suuttumatta kestää tuollaisia kommentteja. Kuitenkin teidän pitäisi olla toistenne tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. Näin ulkopuolisena vaikuttaa siltä, että tarvitsisitte apua suhteen ongelmiin, esim. pariterapia?
Se on pitkä juttu.. Mut joo. Se koreilee nurkassa muistuttaen kuinka huonoja hankintoja teen ja mies olisi tehnyt senkin paremmin.
Kyllä mulle on tehty täysin selväksi kuinka turha olen ja kuinka perhe tulee mainiosti toimeen ilman minuakin.
Suuttuminen on täysin turhaa. Eihän mies ole tehnyt mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai aamu, mies ja lapsi heräävät, minä nukun puoli tuntia pidempään. Aamupalat syöty, sotkut jäljellä. Minä herään, siivoan jäljet ja syön itse. Mies istuu tietokoneella katsomassa netflixiä. Sitten siivoilen vähän, imuroin, pyykkikone, pintojen pyyhintää ja lelujen keräilyä. Sitten hammaspesut, pukemiset ja leikkipuistoon. Kun tulen lapsen kanssa takaisin, käsien pesu, pyykkiä lisää, ruoan laitto, syönti, jälleen keittiön siivous. Mies edelleen kuulokkeet päässä koneella. Teenkö kaiken itse vai olenko se kymmenettä vuotta nalkuttava akka. Itsehän tuo ei tajua tehdä mitään. "Kiva" malli lapsellemme miten perhe toimii. Ja en ole lompakkoloinen, tienaan saman verran mitä mies, sitä täällä kuitenkin huudetaan. Rentouttavaa viikonloppua vaan miehelle. Stana!
On ne sentään laittaneet itse aamupalat. Ja miksi pyyhit pintoja, ihan turhaa.
Rasti seinään että mies osaa sentään ottaa itselleen jääkaapista aamupalaa. Vaikka jättäisin pölyt paikoilleen (jo muutamassa viikossa on aika jäätävät pölykoirat ympäriinsä) niin aika paljon enemmän silti minä tässä teen kuitenkin. Mutta joo, hienoa että mies saa itselleen aamupalaa, pitää olla kiitollinen ettei minun tarvitse sitäkin hänelle palvella.
No minä tekisin ihan mielelläni ja pidän kodin siistinä ja teen hyvää ruokaa, aina on kaikille puhtaat vaatteet ja kengät ja kaikki kaikilla okei.
Kuitenkin epäreiluin ja vittumaisin asia minkä mies tekee aikaajoin, on sanoa että hän osaisi kyllä tehdä itsekin ja mun ei ole mikään pakko tehdä.
Ihan vaikka ruoan kanssa.. Tein hyvää mureketta hirven jauhelihasta, joka oli vähän haastava koska kuiva liha ja riistan maku ja kolme pientä syöjää, no siitä tuli erinomaista. Kehujen sijaan mies sanoi että mitä vaikeaa tuossa on ja onnistuu aina kun ostaa bravuurimurekkeen kaupasta.. No joo, kiitti.
Siivoukset, sama juttu, hän osaa ja voi tehdä samat jutut kuin minä, vaikka työpäivän jälkeen, koska ne on niin helppoja juttuja. Jos ei kerkee, mitä väliä koska siivoaminen ei todellakaan ole tärkeää.Muistaa ilmoittaa aina että tekisi vasemmalla kädellä kaikki samat kuin minä eikä ikinä olisi pahalla tuulella. Ja lapset ois aina tyytyväisiä.
No se on aika isku ihmiselle joka luulee tekevänsä tärkeää työtä kotona. Ja sovittiin tämä minun kotiin jääminen ihan yhdessä, juuri koska meillä tilanne oli hankala.Mun on tänäkin aamuna hirveän vaikea löytää sitä arvoa itsestäni.
No pistä se mies tekemään niitä hommia.
Niin pitäisi pistää.
Eikä siinä, mielelläni mä teen mutta en tajua miksi helvetissa toinen haluaa lytätä toisen noin. En tod tiedä onko se noin julma vai noin tyhmä.
Kun ei se ihmeitä vaadi sanoa toiselle joskus jotain positiivista.
En tiä.Aikuista miestä ei voi fyysisesti pakottaa tekemään kotitöitä ja, jos vakava keskustelu ei auta, on keinot vähissä. Silti näitä "pistä mies tekemään kotitöitä" -neuvojia riittää. Miten se tapahtuu?
Hei nyt on siivouspäivä. Vie nuo matot pihalle ja imuroi sen jälkeen. Minä järjestät nämä lattialla vaeltavat tavarat paikoilleen jne...
Tämä toiminto on paras aloittaa jo seurusteluvaiheessa. Olen myös törmännyt naisiin, jotka eivät kestä, että mies siivoaa, koska mies siivoaa väärin eli eri tavalla kuin standardit määrittävä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai aamu, mies ja lapsi heräävät, minä nukun puoli tuntia pidempään. Aamupalat syöty, sotkut jäljellä. Minä herään, siivoan jäljet ja syön itse. Mies istuu tietokoneella katsomassa netflixiä. Sitten siivoilen vähän, imuroin, pyykkikone, pintojen pyyhintää ja lelujen keräilyä. Sitten hammaspesut, pukemiset ja leikkipuistoon. Kun tulen lapsen kanssa takaisin, käsien pesu, pyykkiä lisää, ruoan laitto, syönti, jälleen keittiön siivous. Mies edelleen kuulokkeet päässä koneella. Teenkö kaiken itse vai olenko se kymmenettä vuotta nalkuttava akka. Itsehän tuo ei tajua tehdä mitään. "Kiva" malli lapsellemme miten perhe toimii. Ja en ole lompakkoloinen, tienaan saman verran mitä mies, sitä täällä kuitenkin huudetaan. Rentouttavaa viikonloppua vaan miehelle. Stana!
On ne sentään laittaneet itse aamupalat. Ja miksi pyyhit pintoja, ihan turhaa.
Rasti seinään että mies osaa sentään ottaa itselleen jääkaapista aamupalaa. Vaikka jättäisin pölyt paikoilleen (jo muutamassa viikossa on aika jäätävät pölykoirat ympäriinsä) niin aika paljon enemmän silti minä tässä teen kuitenkin. Mutta joo, hienoa että mies saa itselleen aamupalaa, pitää olla kiitollinen ettei minun tarvitse sitäkin hänelle palvella.
No minä tekisin ihan mielelläni ja pidän kodin siistinä ja teen hyvää ruokaa, aina on kaikille puhtaat vaatteet ja kengät ja kaikki kaikilla okei.
Kuitenkin epäreiluin ja vittumaisin asia minkä mies tekee aikaajoin, on sanoa että hän osaisi kyllä tehdä itsekin ja mun ei ole mikään pakko tehdä.
Ihan vaikka ruoan kanssa.. Tein hyvää mureketta hirven jauhelihasta, joka oli vähän haastava koska kuiva liha ja riistan maku ja kolme pientä syöjää, no siitä tuli erinomaista. Kehujen sijaan mies sanoi että mitä vaikeaa tuossa on ja onnistuu aina kun ostaa bravuurimurekkeen kaupasta.. No joo, kiitti.
Siivoukset, sama juttu, hän osaa ja voi tehdä samat jutut kuin minä, vaikka työpäivän jälkeen, koska ne on niin helppoja juttuja. Jos ei kerkee, mitä väliä koska siivoaminen ei todellakaan ole tärkeää.Muistaa ilmoittaa aina että tekisi vasemmalla kädellä kaikki samat kuin minä eikä ikinä olisi pahalla tuulella. Ja lapset ois aina tyytyväisiä.
No se on aika isku ihmiselle joka luulee tekevänsä tärkeää työtä kotona. Ja sovittiin tämä minun kotiin jääminen ihan yhdessä, juuri koska meillä tilanne oli hankala.Mun on tänäkin aamuna hirveän vaikea löytää sitä arvoa itsestäni.
No pistä se mies tekemään niitä hommia.
Niin pitäisi pistää.
Eikä siinä, mielelläni mä teen mutta en tajua miksi helvetissa toinen haluaa lytätä toisen noin. En tod tiedä onko se noin julma vai noin tyhmä.
Kun ei se ihmeitä vaadi sanoa toiselle joskus jotain positiivista.
En tiä.
Oletko sitä naistyyppiä, joka nimenomaan haluaa tehdä itse ja sitten pitää kehua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä juttuja! Täällä nuori äiti lukee silmät pyöreinä ja ottaa opiksi. Meidän lapsi vasta 1 v, ja jo mietin, kuinka voisi jakaa kotityöt tasaisemmin. Ollaan molemmat töissä. Mieheni on osallistuva isä. Tiedän kuitenkin tunteen, ärsyttää kun mies tekee vähän sinnepäin. Itse olen tarkempi. No, tästä opin, että en enää puutu vaan annan tehdä vaikka miten, olen iloinen että hän tekee. Lopetan yksinäisen puurtamisen ja jätän kylmästi tekemättä toiselle kuuluvan osuuden. Olen esim. harkinnut pyykkihomman jakamista niin, että mies pesisi itse omansa ja minä muiden, nyt olen pessyt kaikki. Meillä mies tekee aina imuroinnin, ja on siinä hyvä. Hommaa on kuitenkin paljon joka päivä, ja välillä ottaa päähän kun tämäkin mies livistää omiin puuhiinsa ja itse huomaan ripustavani pyykkiä lapsen kanssa... On opeteltava livistämään yhtälailla, pois työmyyrän roolista. Kiitos mammat, avasitte silmiäni taas :)
Meillä onkin jaettu mm pyykinpesu, mies pesee omansa ja mä omani ja lapsen. Syy, että käsitys pesulämpötiloista vaihtrlee ja mua häiritsi, ettei hän ensin pessyt käsin jarrujälkiä kalsareista. Ruuanlaitto on myös eroytetty ja siivpuksessa eri tehtävät. Häiritsi, ettei mies osaa käyttää moppia niin, että pöly lähtee vaan hinkkaa luten pölynimuria. Eli mä teen sen ja hän pyyhkii pölyt rätillä. Jne. Pitää jakaa niin, että kumpikin voi hoitaa hommansa ilman toisen puuttumista asiaan.
Peset käsin pyykkiä ennen pesukoneeseen laittoa? Miksi? Meillä alusvaatteet pestään 60 C.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä jos vaikka olisin tehnyt eväät, niin mies ei siltikään lähtisi, kun ei "jaksa"! Koettu on, pyysin aikoinaan että vie lapset pihalle ja laittaa ruuan, kun käyn lääkärissä, ei ollut vienyt?! Ruoaksi oli antanut sipsipussin! Siksi EX!
Ennen eroa lähdin, tein kuitenkin sapuskaa kun tiesin ettei mies tee, että lapset saa syötyä. Niin lähdin kaverin kanssa elokuviin, mies esitti ettei haittaa. Mutta kun tulin takaisin, ei ollut vaihtanut pienimmän vaippaa "kostoksi", eikä laittanut ketään nukkumaan. Sain sitten yliväsyneet lapset itse hoitaa. Sairas koko "mies". Toivottavasti joskus tajuaa mitä menetti (enpä kyllä usko).
Haukkui jopa femakoksi minua, kun yritin ennen eroa keskustella...
No, teknisesti ottaen kieltäytyminen miehen jyrän alle jäämisestä on feministinen ajatus, josta ivanimitys femakko on johdettu. Tämä tuntuu kovasti ärsyttävän tiettyä miestyyppiä, jonka valitettavasti jouduit kokemaan hyvin läheisesti. Onneksi emme elä enää yhteiskunnassa jossa naisen (tai miehen...) olisi jäätävä huonoon parisuhteeseen oman henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa uhraten, tämän toivon myös muiden vastaavassa tilanteessa olevien naisten käsittävän. Asiat voivat vaikuttaa vaikeilta, mutta niistä on mahdollista selvitä ja lopulta myrkyllisen parisuhteen päättäminen (mikäli sitä ei ole mahdollista korjata) on parempi myös lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai aamu, mies ja lapsi heräävät, minä nukun puoli tuntia pidempään. Aamupalat syöty, sotkut jäljellä. Minä herään, siivoan jäljet ja syön itse. Mies istuu tietokoneella katsomassa netflixiä. Sitten siivoilen vähän, imuroin, pyykkikone, pintojen pyyhintää ja lelujen keräilyä. Sitten hammaspesut, pukemiset ja leikkipuistoon. Kun tulen lapsen kanssa takaisin, käsien pesu, pyykkiä lisää, ruoan laitto, syönti, jälleen keittiön siivous. Mies edelleen kuulokkeet päässä koneella. Teenkö kaiken itse vai olenko se kymmenettä vuotta nalkuttava akka. Itsehän tuo ei tajua tehdä mitään. "Kiva" malli lapsellemme miten perhe toimii. Ja en ole lompakkoloinen, tienaan saman verran mitä mies, sitä täällä kuitenkin huudetaan. Rentouttavaa viikonloppua vaan miehelle. Stana!
On ne sentään laittaneet itse aamupalat. Ja miksi pyyhit pintoja, ihan turhaa.
Rasti seinään että mies osaa sentään ottaa itselleen jääkaapista aamupalaa. Vaikka jättäisin pölyt paikoilleen (jo muutamassa viikossa on aika jäätävät pölykoirat ympäriinsä) niin aika paljon enemmän silti minä tässä teen kuitenkin. Mutta joo, hienoa että mies saa itselleen aamupalaa, pitää olla kiitollinen ettei minun tarvitse sitäkin hänelle palvella.
No minä tekisin ihan mielelläni ja pidän kodin siistinä ja teen hyvää ruokaa, aina on kaikille puhtaat vaatteet ja kengät ja kaikki kaikilla okei.
Kuitenkin epäreiluin ja vittumaisin asia minkä mies tekee aikaajoin, on sanoa että hän osaisi kyllä tehdä itsekin ja mun ei ole mikään pakko tehdä.
Ihan vaikka ruoan kanssa.. Tein hyvää mureketta hirven jauhelihasta, joka oli vähän haastava koska kuiva liha ja riistan maku ja kolme pientä syöjää, no siitä tuli erinomaista. Kehujen sijaan mies sanoi että mitä vaikeaa tuossa on ja onnistuu aina kun ostaa bravuurimurekkeen kaupasta.. No joo, kiitti.
Siivoukset, sama juttu, hän osaa ja voi tehdä samat jutut kuin minä, vaikka työpäivän jälkeen, koska ne on niin helppoja juttuja. Jos ei kerkee, mitä väliä koska siivoaminen ei todellakaan ole tärkeää.Muistaa ilmoittaa aina että tekisi vasemmalla kädellä kaikki samat kuin minä eikä ikinä olisi pahalla tuulella. Ja lapset ois aina tyytyväisiä.
No se on aika isku ihmiselle joka luulee tekevänsä tärkeää työtä kotona. Ja sovittiin tämä minun kotiin jääminen ihan yhdessä, juuri koska meillä tilanne oli hankala.Mun on tänäkin aamuna hirveän vaikea löytää sitä arvoa itsestäni.
No pistä se mies tekemään niitä hommia.
Niin pitäisi pistää.
Eikä siinä, mielelläni mä teen mutta en tajua miksi helvetissa toinen haluaa lytätä toisen noin. En tod tiedä onko se noin julma vai noin tyhmä.
Kun ei se ihmeitä vaadi sanoa toiselle joskus jotain positiivista.
En tiä.Oletko sitä naistyyppiä, joka nimenomaan haluaa tehdä itse ja sitten pitää kehua?
No en mä ainakaan lyttäämistä kaipaa. Ja joo, enkö ole ansainnut joskus kehuja? Eikö joskus voi sanoa että onpa kiva kun on siistiä ja ruokaa ja ihanaa kun teet? Miksei? Siksi kun olen vaan kotona niin täytyy varmistaa ettei nouse kusi päähän?
Mitä jos sun työmaalle tulis joka päivä joku sanomaan että joo tee nyt, mutta kyllä toi sun tekemä työ on turhaa ja tuon homman tekis ihan kuka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä ihme ap, miksi suostut tuollaiseen? Mitä elämässäsi on tapahtunut että suostut olemaan miehen kynnysmatto ja Av:lla istut ja hoet "en tiä"?
Niin kauan kuin annat miehen tulla ja mennä niin kuin huvittaa, mies tulee ja menee "pikaisesti" kun tietää ettei siitä nalkutusta kummempaa seuraamusta tule. Palvelu pelaa, koti on siisti, mitään ei tarvitse tehdä ja seksiäkin saa. Ei miehellä ole mitään tarvetta muuttaa tilannetta ja luopua saavutetuista eduista. Syyllistämällä, nälvimällä ja vähättelemällä mies saa pidettyä sinut ruodussa. Mikä sinua esti aamuisessa tilanteessa sanomasta " nyt et lähde minnekään, lapset on ruokkimatta ja tarvitsen apuasi tänään asioissa a b ja c"?
Miehellä on ilmeisesti hyvä palkka kun on varaa ostaa vene ja bensaa ja kaljaa kavereille, että pääsee vkl kotoa pois? Alat varata säännöllisesti mll:ltä lapsenvahteja ja mahdollistat itsellesi omaa aikaa siinä missä mieskin sitä itselleen turhia kyselemättä ottaa. Mies saa tästä eteenpäin käydä kaupassa ja hoitaa ruokahuollon kun kerran siihen sinua näppärämmin ja halvemmalla pystyy.
Lopeta sen odottaminen että mies arvostaisi panostasi lasten ja kodin hoidossa. Kehuja tai kiitosta ei ole tulossa. Hänelle sopii paremmin kuin hyvin että olet kotona pahoilla mielin ja mies saa mennä omissa menoissaan. Lopeta siivoaminen ja hyvien ruokien kokkaaminen, miehellesi ne ovat arvotonta näpertelyä. Einestä pöytään ja siivousfirmasta viikkosiivous. Sinun täytyy itse itsellesi raivata tilaa.
Mitä pidempään raahustat yksinäsi kotona ja vingut mieheltä yhteistä perheaikaa sitä enemmän itsetuntosi laskee. Jos miestä kiinnostaisi viettää aikaa sinun ja lasten kanssa hän olisi kotona eikä pakenisi harrastuksiin. Kissa pöydälle ap.
Olet varmaan jo huomannut että puhuminen miehen kanssa ei johda mihinkään. Mikään ei muutu. Sanoista tekoihin. Älä ole enää tän kauempaa hölmö ja mahdollista miehelle "hetkeksi" omiin kuvioihin juttuihin häviämistä.
Jos minä olisin sinä istuttaisin miehen keittiön pöydän ääreen ja ilmoittaisin että koska käytännössä olen yh en näe mitään syytä jatkaa liittoa.
Vierailija kirjoitti:
No juu, kalententereita ym on ehdotettu.
Mielenkiintoista. Meillä ainakin tuo mies ilmoittaa että mä meen nyt tai mä meen ihan hetkeksi ja se on se 2 tuntia kun on hetken. Eilen kävi äkkiä kalassa ( 5 tuntia) ja edelleen, hänhän on vaan äkkiä käynyt.
Nyt lähti äkkiä käymään taas, ei puhettakaan että siinä olisi päässyt perhe mukaan ( kuten joku antoi kivan vinkin) vaan hän käy äkkiä ja minä jäin laittelemaan pienille aamupalaa.
Illalla piti lähteä porukalla mutta VOI, taitaa tulla vettä.No, tälläinen aamu täällä. Ikävä kyllä mä yritän naama tekovirneessä pitää kulisseja koossa ettei lapset joudu aina katseleen riitoja ja mieliala pysyy kasassa.
Mut ei siinä, taas jäin tänäkin aamuna yksinäni.
Kumma juttu, että miehille kotitöiden tekeminen on vain napin painallus yms, mutta kuitenkaan he eivät niitä tee. Jos hommat ovat niin helppoja. luulisi miesten into piukeana tekevän niitä. Sen sijaan saa kuulla "kyllä minä mutku..."
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä juttuja! Täällä nuori äiti lukee silmät pyöreinä ja ottaa opiksi. Meidän lapsi vasta 1 v, ja jo mietin, kuinka voisi jakaa kotityöt tasaisemmin. Ollaan molemmat töissä. Mieheni on osallistuva isä. Tiedän kuitenkin tunteen, ärsyttää kun mies tekee vähän sinnepäin. Itse olen tarkempi. No, tästä opin, että en enää puutu vaan annan tehdä vaikka miten, olen iloinen että hän tekee. Lopetan yksinäisen puurtamisen ja jätän kylmästi tekemättä toiselle kuuluvan osuuden. Olen esim. harkinnut pyykkihomman jakamista niin, että mies pesisi itse omansa ja minä muiden, nyt olen pessyt kaikki. Meillä mies tekee aina imuroinnin, ja on siinä hyvä. Hommaa on kuitenkin paljon joka päivä, ja välillä ottaa päähän kun tämäkin mies livistää omiin puuhiinsa ja itse huomaan ripustavani pyykkiä lapsen kanssa... On opeteltava livistämään yhtälailla, pois työmyyrän roolista. Kiitos mammat, avasitte silmiäni taas :)
Hyvä! Tässä vaiheessa viimeistään pitää/kannattaa puuttua asiaan!
Opettele livistämään ja vie lapsi miehelle, jos on mennyt omiin puuhiinsa😊 ettei sitten eroa tule neljän vuoden ja toisen lapsen jälkeen, kun hommat vaan lisääntyy..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lauantai aamu, mies ja lapsi heräävät, minä nukun puoli tuntia pidempään. Aamupalat syöty, sotkut jäljellä. Minä herään, siivoan jäljet ja syön itse. Mies istuu tietokoneella katsomassa netflixiä. Sitten siivoilen vähän, imuroin, pyykkikone, pintojen pyyhintää ja lelujen keräilyä. Sitten hammaspesut, pukemiset ja leikkipuistoon. Kun tulen lapsen kanssa takaisin, käsien pesu, pyykkiä lisää, ruoan laitto, syönti, jälleen keittiön siivous. Mies edelleen kuulokkeet päässä koneella. Teenkö kaiken itse vai olenko se kymmenettä vuotta nalkuttava akka. Itsehän tuo ei tajua tehdä mitään. "Kiva" malli lapsellemme miten perhe toimii. Ja en ole lompakkoloinen, tienaan saman verran mitä mies, sitä täällä kuitenkin huudetaan. Rentouttavaa viikonloppua vaan miehelle. Stana!
On ne sentään laittaneet itse aamupalat. Ja miksi pyyhit pintoja, ihan turhaa.
Rasti seinään että mies osaa sentään ottaa itselleen jääkaapista aamupalaa. Vaikka jättäisin pölyt paikoilleen (jo muutamassa viikossa on aika jäätävät pölykoirat ympäriinsä) niin aika paljon enemmän silti minä tässä teen kuitenkin. Mutta joo, hienoa että mies saa itselleen aamupalaa, pitää olla kiitollinen ettei minun tarvitse sitäkin hänelle palvella.
No minä tekisin ihan mielelläni ja pidän kodin siistinä ja teen hyvää ruokaa, aina on kaikille puhtaat vaatteet ja kengät ja kaikki kaikilla okei.
Kuitenkin epäreiluin ja vittumaisin asia minkä mies tekee aikaajoin, on sanoa että hän osaisi kyllä tehdä itsekin ja mun ei ole mikään pakko tehdä.
Ihan vaikka ruoan kanssa.. Tein hyvää mureketta hirven jauhelihasta, joka oli vähän haastava koska kuiva liha ja riistan maku ja kolme pientä syöjää, no siitä tuli erinomaista. Kehujen sijaan mies sanoi että mitä vaikeaa tuossa on ja onnistuu aina kun ostaa bravuurimurekkeen kaupasta.. No joo, kiitti.
Siivoukset, sama juttu, hän osaa ja voi tehdä samat jutut kuin minä, vaikka työpäivän jälkeen, koska ne on niin helppoja juttuja. Jos ei kerkee, mitä väliä koska siivoaminen ei todellakaan ole tärkeää.Muistaa ilmoittaa aina että tekisi vasemmalla kädellä kaikki samat kuin minä eikä ikinä olisi pahalla tuulella. Ja lapset ois aina tyytyväisiä.
No se on aika isku ihmiselle joka luulee tekevänsä tärkeää työtä kotona. Ja sovittiin tämä minun kotiin jääminen ihan yhdessä, juuri koska meillä tilanne oli hankala.Mun on tänäkin aamuna hirveän vaikea löytää sitä arvoa itsestäni.
No pistä se mies tekemään niitä hommia.
Niin pitäisi pistää.
Eikä siinä, mielelläni mä teen mutta en tajua miksi helvetissa toinen haluaa lytätä toisen noin. En tod tiedä onko se noin julma vai noin tyhmä.
Kun ei se ihmeitä vaadi sanoa toiselle joskus jotain positiivista.
En tiä.Aikuista miestä ei voi fyysisesti pakottaa tekemään kotitöitä ja, jos vakava keskustelu ei auta, on keinot vähissä. Silti näitä "pistä mies tekemään kotitöitä" -neuvojia riittää. Miten se tapahtuu?
En tiä, mutta meillähän tuo on keksinyt ihan parhaan jutun, eli sanoo vaan ettei niitä tarvi tehdä kun on ihan turhia ja vaikka sokea apinakin osaa siivota.
Siinä ei auta enää mikään.
Kun mies sanoo vielä että kaikki mitä touhuan on täysin turhaa ja hän tekisi kaiken helposti niin tulee aika tyhjä olo.Meillä miehellä on remontit vielä kaiken lisäksi kesken, listoja rötköttää keittiössä ja kotona oli paljon korjattavaa.
Voi että kuinka julma mä voisinkaan olla jos haluaisin kun rupeisin muistutteleen noista...
Teillä vai miehellä? Mitäpä jos laittaisit listat paikoilleen, taputtaisit käsiäsi tyytyväisenä ja sanoisit miehelle, että noin, tuokin asia on nyt hoidettu, lähdenpä tässä kavereiden kanssa kaupungille, hoida sinä sillä aikaa lapset? Nimittäin vaikuttaa siltä, että miehesi pitää omia "miesten hommia" paljon tärkeämpinä ja vaativampina kuin sinun "naisten hommiasi" ja sen vuoksi vähättelee kaikkea, mitä sinä teet. Osoita miehelle, että ei ne hänenkään hommat mitään rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos menisit töihin ja tienaisit itse rahasi? Silloin et olisi tilivelvollinen miehelle.
No ikävä kyllä mä en nyt mene kun olen kotona olosuhteiden pakosta.
Ja minä hoitaisin lapset, vuorotyöni, tarhat, koulut ja kodin.. Joo ei kiitti.
Mikä on se olosuhteiden pakko, jonka vuoksi olet kotona?
Jos sinä menisit vuorotöihin, miehesi olisi ihan pakko ottaa vastuuta lapsistaan sillä aikaa kun sinä olet töissä. Jos miehesikin on vuorotöissä, saatte lapsillenne paikan vuoropäiväkotiin.
Ap, käytännön vinkkejä tilanteen helpottamiseksi:
- Laita miehen "puuhailuun" mukaan vähintään vanhin lapsi > mies saa ottaa vastuuta muusta kuin itsestään (toimii kalasteluun, autotallipuuhaan yms)
- lopeta ruuanlaitto ja pyykkäys miehelle, jos hän ei näe tarvetta osallistua siihen koskaan > vähentää sinun työmäärääsi
- hanki omia harrastuksia / menoja > laskee miehen kynnystä hoitaa lapsia (jos mies sanoo ettei rahat riitä harrastuksiisi, niin ehdota veneen myymistä)
- pyydä miestä tekemään konkreettisia asioita kodin / lasten hyväksi > käy kaupassa, tiskaa tiskit, kata pöytä, pese pyykit (mies tottuu osallistumaan "naisten hommiin" ja sinulle jää enemmän aikaa)
- hae töitä > saat omaa rahaa ja lasten päivähoito onnistuu myös vuoropäiväkodissa (rahatilanteenne paranee ja pääset pois kodinhoitajan roolista)
Alue: Aihe vapaa
En tiä, mutta meillähän tuo on keksinyt ihan parhaan jutun, eli sanoo vaan ettei niitä tarvi tehdä kun on ihan turhia ja vaikka sokea apinakin osaa siivota.
Siinä ei auta enää mikään.
Kun mies sanoo vielä että kaikki mitä touhuan on täysin turhaa ja hän tekisi kaiken helposti niin tulee aika tyhjä olo.
Meillä miehellä on remontit vielä kaiken lisäksi kesken, listoja rötköttää keittiössä ja kotona oli paljon korjattavaa.
Voi että kuinka julma mä voisinkaan olla jos haluaisin kun rupeisin muistutteleen noista...