Lue keskustelun säännöt.
Ainoa lapseni muutti pois j a reilu vuosi sitten mieheni jätti minut. Miten eroon yksinäisyydestä?
10.08.2017 |
Onko kenelläkään vastaavaa? Tosiaan alkaa tämä yksinäisyys mennä jo masennuksen puolelle. Olen introvertti ja ystäviä ei juurikaan ole.
Kommentit (17)
Ei ole vastaavaa, mutta treffipalstoille vaan omaa ilmoitusta ja vastailemaan muiden ilmotuksiin. Kyllä sieltä varmasti joku löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vastaavaa, mutta treffipalstoille vaan omaa ilmoitusta ja vastailemaan muiden ilmotuksiin. Kyllä sieltä varmasti joku löytyy.
En välttämättä uutta suhdetta nyt hae vaan ideoita mm. vapaa-aikaan ja mitä muut yksinäiset tekevät. AP
Aloitat jonkun uuden harrastuksen ja käyt esim. kerran viikkoon siellä. Pikkuhiljaa voit ottaa useamman harrastuksen. Etkö vieraile ollenkaan lapsesi luona tai toisinpäin?
Minä ilmoittauduin tanssikurssille.
Ala skitsofreenikoksi, ja hommaa itsesi psykoosiin. Sen jälkeen et tylsää päivää näe, vauhtia riittää varmasti sinulle ja vähän muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko joku kiva, uusi harrastus? Tykkäätkö käsitöistä, tanssista, muusta liikunasta, valokuvauksesta tms.? Jos ei varaa ole kalliisiin lukukausimaksuihin, niin kansalaisopistojen tarjonta kannattaa katsoa läpi tai esim. TSL:n. Tai miten olisi joku seuramatka? Näitä erilaisia ryhmä/kiertomatkoja mainostetaan ainakin Hesarissa todella usein, jossa siis matkanjärjestäjä hoitaa kaiken. Voi toki olla haasteellista, jos olet todella introvertti ja/tai jos rahat todella tiukassa. Mutta harrastusten parista samanhenkisiä ihmisiä helpoiten löytää. Ja matkoilla on helpompi tutustua, kun ollaan pois omista piireistä ja on yhteistä uutta, mistä jutustella.
Millaisista asioista sait iloa, kun sinulla oli vielä perhe ja parisuhde? Voisitko tehdä nitä asioita nyt? Ilmoittaudu syksyllä kansalaisopiston kurssille, opettele jokin uusi taito, ryhdy vapaaehtoiseksi vanhus tai nuortentyöhön, hanki koira, ota haltuun jokin uusi liikuntalaji. Eroa voisit käsitellä jossain ryhmässä.
Valitettavasti, jos elämäsi on rakentunut pelkästään miehesi ja lapsesi varaan alkaa parisuhde helposti rakoilla lapsen muuttaessa pois. Sen verran itsekkyyttä pitää naisesta löytyä, että on omia juttuja, harrastuksia, kuvioita, ystäviä ettei jää tyhjänpäälle jos tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisista asioista sait iloa, kun sinulla oli vielä perhe ja parisuhde? Voisitko tehdä nitä asioita nyt? Ilmoittaudu syksyllä kansalaisopiston kurssille, opettele jokin uusi taito, ryhdy vapaaehtoiseksi vanhus tai nuortentyöhön, hanki koira, ota haltuun jokin uusi liikuntalaji. Eroa voisit käsitellä jossain ryhmässä.
Valitettavasti, jos elämäsi on rakentunut pelkästään miehesi ja lapsesi varaan alkaa parisuhde helposti rakoilla lapsen muuttaessa pois. Sen verran itsekkyyttä pitää naisesta löytyä, että on omia juttuja, harrastuksia, kuvioita, ystäviä ettei jää tyhjänpäälle jos tulee ero.
Näin juuri minulla meni. Aina olen lapsen harrastukset ja muut hoitanut. Miehen työ vei paljon hänen aikaansa ja keskityin lapseeni. Oma työnikin on sellainen jossa en oikeastaan viihdy. otin työn jossa olisin illalla kotosalla. Onkohan näin vanhan enää järkeä uutta alaa edes opiskella? Exäni on kiva mies, mutta hän etääntyi minusta jo vuosia sitten. Oli hänestä seuraa kuitenkin lenkkipolulla ja kävimme matkoilla yhdessä. AP
Vierailija kirjoitti:
Aloitat jonkun uuden harrastuksen ja käyt esim. kerran viikkoon siellä. Pikkuhiljaa voit ottaa useamman harrastuksen. Etkö vieraile ollenkaan lapsesi luona tai toisinpäin?
Harvemmin, kun hänen yliopistonsa on kaukana täältä synnyinseudultaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän uuden alan opiskeleminen on ihan hyvä juttu miltei missä iässä hyvänsä. Äitini luki itsensä lisensiaatiksi päästyään eläkkeelle, enkä usko että hän mitenkään koki sen menneen hukkaan.
Hanki harrastus jossa näet samoja ihmisiä kerrasta toiseen. Esim. Kuorolaulu on semmoinen. Helpommin ystävystyy kun näkee samoja naamoja kuin jossain lyhyellä kurssilla jonka jälkeen kurssilaiset hajaantuu ennen kuin on oikein ehtinyt edes tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, noin käy kun elää vain toisten kautta!
Lapset on tehty maailmaa varten eikä parisuhteestakaan voi olla koskaan varma, siksi pitää olla myös oma elämä, kiinnostuksen kohteet ja ystävät!
Juuri toisessa ketjussa sanottiin että jos ei tee lapsia on vanhempana yksinäistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri toisessa ketjussa sanottiin että jos ei tee lapsia on vanhempana yksinäistä..
Minulla on kaksi lasta jotka ovat jo poissa kotoa. Annan heidän elää omaa elämää. Vaikka joskus tunnen itseni yksinäiseksi niin se ei koskaan ole pohjattoman tuntuista kun tiedän että minulla on kaksi tai oikeastaan neljä ( heidän kumppaninsa) joilta voin pyytää apua ja silloin tällöin ihan vaan seuraa.
Ja hekin hakeutuvat minun seuraani.
En sano että lapsettomuus automaattisesti tuo yksinäisyyttä mutta omalla kohdalla lapset sitä poistavat kyllä.
Toinen asia on se että muutakin elämää pitää olla. Eihän kukaan ystäväkään voi olla kenellekään kaikki, sehän on tukahduttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista asioista sait iloa, kun sinulla oli vielä perhe ja parisuhde? Voisitko tehdä nitä asioita nyt? Ilmoittaudu syksyllä kansalaisopiston kurssille, opettele jokin uusi taito, ryhdy vapaaehtoiseksi vanhus tai nuortentyöhön, hanki koira, ota haltuun jokin uusi liikuntalaji. Eroa voisit käsitellä jossain ryhmässä.
Valitettavasti, jos elämäsi on rakentunut pelkästään miehesi ja lapsesi varaan alkaa parisuhde helposti rakoilla lapsen muuttaessa pois. Sen verran itsekkyyttä pitää naisesta löytyä, että on omia juttuja, harrastuksia, kuvioita, ystäviä ettei jää tyhjänpäälle jos tulee ero.
Näin juuri minulla meni. Aina olen lapsen harrastukset ja muut hoitanut. Miehen työ vei paljon hänen aikaansa ja keskityin lapseeni. Oma työnikin on sellainen jossa en oikeastaan viihdy. otin työn jossa olisin illalla kotosalla. Onkohan näin vanhan enää järkeä uutta alaa edes opiskella? Exäni on kiva mies, mutta hän etääntyi minusta jo vuosia sitten. Oli hänestä seuraa kuitenkin lenkkipolulla ja kävimme matkoilla yhdessä. AP
Jos viittaat kansalaisopiston tai avoimen yliopiston kursseihin - niin ei ne ole varsinaista opskelua vaan ajanvietettä. Tietysti, jos opiskeluhaluja on ja päätä riittää on aloja mihin kannattaa vanhempanakin opiskella. Esim. Opettaja, lääkäri. On töitä, joita voi tehdä vielä virallisen eläkeiän jälkeenkin ja joissa ei ole ikärasismia.
Joka tapauksessa piristyt hyomattavasti kun vaan alat tekemään asioita. Esim. KAnsaaisopiston kieliryhmissä on usein myös porukkareissu kohdemaahan. Kannattaa viritella sosiaalisia verkkoja moneen suuntaan.
Asunnon vaihto ja kotipaikkakunnan vaihto voisivat olla myös paikallaan.
Mitä haaveita sinulla on ollut aiemmin elämässä?
Älä ainakaan lapseesi ripustaudu, vaan anna hänen elää omaa elämäänsä ja löytää omat juttunsa ilman, että tarvitsee yksinäiselle äidille toimia seuraneitinä jatkuvasti. Tämän tien harmittavan moni valitsee lasten lennettyä pesästä, varsinkin jos parisuhde on unohdettu jo kauan sitten. Ei ole kivaa, kun lasta syyllistetään siitä, että "jättää" vanhempansa, kun lapsi vain yrittää luoda sitä omaa elämäänsä niin kuin kuuluukin. Koita keksiä kivoja harrastuksia, kohta alkavat myös opistojen kurssit jne. löytyisikö sieltä jotain kiinnostavaa, johon vielä pääsisi ja kerkeäisi mukaan? Olisiko koira/kissa/muu eläin ihan mahdoton ajatus?
Onko kenelläkään vastaavaa? AP