Lue keskustelun säännöt.
peruspäivä(kö) pikkulapsiarjessa?
10.08.2017 |
Nyt mä tiedän, mistä tulee termi "ruuhkavuodet". Meidän perhe on ns.ydinperhe; isä,äiti ja lapset 2v ja 4v. Oman lisämausteensa meillä arkeen on tehnyt se, että esikoinen on aina ollut huono nukkumaan, eivätkä lapset jää itsekseen nukkumaan. Nyt saa jo joskus nukkua koko yön läpi ilman herätyksiä, mutta yhä edelleen meillä nukutetaan lapsia iltaisin ja kyllä, olen kateellinen heille, joilla lapset vain viedään sänkyyn ja sanotaan "hyvää yötä". Onko se joillakin oikeasti niin helppoa?!?
Mutta minkälainen on teidän arkipäivä? Tuntuuko arki sujuvalta vai kuormittavalta?
Tässä esimerkki meidän eilisestä päivästä:
-herätys 5.45 ja omat aamutoimet
-mies lähtee töihin näihin aikoihin pitkän työmatkan vuoksi
-lapset hereille 6.20, lastenohjelmia, aamupala ja vaatteet päälle
- lapset hoitoon 7.15 ja itse töihin 8:si
-lasten haku 16.30
-päivällisen syöminen, lastenohjelmat lapsille
-pyykkikone päälle
-uimahalliin klo 18
-kotiin n.klo 20
-iltapala, iltapesut, lapset petiin klo 21
-mies nukuttaa lapsia
-minä samalla ripustan pyykit ja aloitan sen jälkeen seuraavan päivän ruuan laiton klo 21
-isompi lapsi unessa n.21.30, pienempi ei vielä kymmeneltäkään
-minä puolestani nukuttamaan pienempää ja mies köksän siivoukseen
-pienempi vissiin nukkunut päiväkodissa liian pitkät päikyt, kun ei nukahda millään
-lähden pois lastenhuoneesta siivoamaan köksää, pienempi nousee tietty pois sängystä myös ja kipittää perässä
-roskien vientiä, keittiön siivousta, pitkin lattioita lojuvien tavaroiden laittamista paikoilleen samalla kun pienempi leikkii vieressä autolla
-pienempi nukahtaa viimein klo 22.30 maissa
-sit vielä useamman päivän aikana kertyneen puhtaan pyykkivuoren viikkaaminen kaappeihin
-oman iltapalan syönti ja iltapesut ja itse nukkumaan joskus lähempänä 23.30
Ja aamulla taas ylös 5.45...
Tämmöstä tää on. Muksut harvoin unessa ennen puolta kymppiä, enkä edes muista koska mulla olisi ollut aikaa istua sohvalla ja katsoa tv:tä.. Edes uutisia! Ja etenkin, jos haluaa tehdä illalla jotain laadukasta koko perheen voimin, niin kaikki tuo työmäärä kaatuu tuonne myöhäisiltaan!
Ei musta aikana ennen lapsia tuntunut siltä, että mulla olisi vapaa-aikaa mitenkään liikaa, mutta nyt vaan ihmettelen, että mitä kaikkea mä olenkaan sillä vapaa-ajalla tehnyt! Onhan tää arki melko kuormittavaa, mutta kai tää joskus helpottaa! Helpottaahan? ;)
Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten teillä muilla vastaavassa elämäntilanteessa menee? Miten ootte saaneet homman rullaamaan ja tuntuuko siltä, että teille jää myös omaa aikaa ja vapaa-aikaa?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Sitä laatuaikaa perheen kanssa voi nauttia sitten viikonloppusin. Ihan järjetöntä lähtä 2 aikuisen kanssa esim puistoon vain sen koko perheen laatuajan vuoksi ja ruoanlaitto ym odottaa sitten kotona. Meillä otetaan samalla "puolittaista" omaa aikaa kun toinen vie lapset jaloista pyörimästä. Vaikka se aika meneekin kotitöihin, saan rauhassa hengähtää ja kuunnella vaikka mielimusiikkia samalla kun siivoan kettiön tms. Hyvin voi parisuhde vaikkei joka hetkeä yhdessä ollakaan.
Tykkään itse tehdä koko perhe yhdessä asioita tai oikeastaan niin, että tykkään siitä, että mies on mukana, koska se on paljon hauskempaa. Se voi olla ainoa hetki viettää aikaa miehen kanssa, kun lapset vaikka puistoilee ja me jutellaan.
Ap, ei lasten tarvitse enää päiväkotipäivän jälkeen ulkoilla. Kun tulette kotiin, alkuun sylittelyä ja lukemista, sen jälkeen lastenohjelmat pyörimään ja itse teet ruuan tai jos se on valmiina edelliseltä päivältä, hengaat/torkut miehen kanssa sohvalla. Nukuttamiseen minulla ei ole keinoja sen enemäpää. Yksi kolmesta oli samanlainen yökukkuja päiväkodin päiväunien takia. Nuorin siirtyi eskariin ja tuuletettiin miehen kanssa kunnolla, kun päiväunet jäi pois. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Iltavapaus on viimein koittanut!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Molemmilla on oikeus lyhentää työpäiväänsä aina siihen asti kun toi kaksivuotias lopettaa tokan luokan.
Mun lapset syö autossa ihan kunnon välipalan. Ruoka on sitten vasta kello 19.
Jos miehellä on kerran etätyöpäiviä, niin hän voisi pestä viikon pyykit niinä päivinä. Eka koneellinen päälle aamulla, aamukahvitauolla kuivausrumpuun ja uusi päälle, lounastunnille pyykkien viikkaus ja taas uudet tulille. Neljän jälkeen sitten toisen koneellisen viikkaus ja seuraava kuivausrumpuun. Illalla viimeisen koneellisen viikkaus ja tadaa - kolme koneellista pestyä pyykkiä yhdessä päivässä! Eikä mene paljon aikaa ja on koko ajan vahti talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi arki-iltoihin kerääntyy pyykkivuoria viikattavaksi? Tehkää kaikki piis viikonloppuna ja sitten arkisin ihan vaan sitä arjen pyöritystä?
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Minä en nyt oikein ymmärrä, mitä ap tarkoitat tuolla "arkisella yhteiselolla". Itse käsitän perheen arkisen yhteiselon just sellaiseksi, että ollaan kotona ja puuhaillaan yhdessä (vanhemmat voi siinä sivussa tehdä jotain kotihommiakin ja lapset voi ikätasonsa mukaisesti avustaa), käydään ehkä pihalla tai lähipuistossa. Mutta kyllä meillä uimahallireissut on jotain ekstraa, mitä tehdään vapaapäivinä. En minäkään näe mitään järkeä raahata 2-vuotiasta (enkä kyllä 4-vuotiastakaan) uimahalliin päiväkotipäivän päätteeksi, niin että kotona ollaan vasta kahdeksalta. Varsinkin jos lapset on vielä huonoja nukahtamaan yöunille. Ei mitään järkeä tuossa touhussa. Jos lapsilla on vaikeuksia rauhoittua nukkumaan, tulee ilta rauhoittaa ja ns. laskeutua yöunille laskemalla aktiviteettitasoa iltaa kohti. Eli kyllä sun ap kannattaa nyt vähän miettiä niitä rutiineja, jos haluat muutosta tilanteeseenne, eikä vain valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Mistä ihmeestä olet keksinyt kaiken tuon? Kirjoitit lasten aamupalasta, nyt se onkin leipää ja sinusta lapset olisivat liian nälkäisiä ilman sitä. Kuule, jät äse suosiolla pois, lasten aamu päiväkodissa lähtee paremmin käyntiin ja sinulta säästyy 2 tuntia keittiön siivousta. Toiseksi lapset ovat saanet päiväkodissa välipalaa noin klo 14, joten heillä voi sinun mielestäsi olla kiljuva nälkä 2,5 tuntia myöhemmin, mutta me turhemmat äidit tiedämme, että höpsis. Nälkäkuolema ei tuossa ajassa uhkaa ja jos uhkaa, voi tarjota banaania, porkkanaa tms. alkupaloiksi.
Vaikuttaa siltä, että olet opettanut lapset syömään todella tiheästi eikä tuo soijajuoman antaminen ainakaan tilannetta paranna. Nälkäkiukku saattaa olla äiti-ikävää eli aika usein tuo nälkä menee ohi sillä, että istutaan ihan kaikessa rauhassa sohvalle tms. ja jutellaan päivä läpi. Saatat hämmästyä, mutta sen jälkeen onkin yllättäen aikaa laittaa rauhassa ruokaa, kun lapset ovat ensin saaneet "tankata äitiä".
Hmm.. Tota lyhennettyä työaikaa aloin pohtia. Jos mies tekis sitä niin helpottais jo ton kulkemisen suhteen plus siinä säästäis matkoissa. Meillä kyl menee silti täydet päivähoitomaksut, kun muksut yksityisessä päiväkodissa, eikä hoitoa pystytä siihen 20h rajaamaan. En sit tiiä kuinka paljon siinä häviäisi palkassa ja olisiko siihen varaa. Pitääki miehen kans pohdiskella tota. Rikkaana olis helpompaa.. Senku ostais palveluja arkea helpottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meill lapsi nukahti kello 22-23 silloin, kun oli nukkunut tarhassa päiväunet.
Jos niitä päikkäreitä voisi lyhentää, niin nuorempikin nukahtaisi ajoissa.
Meillä lapsi illalla klo 20 jo unessa. Tosin itsellä usein herätys vähän klo 4 jälkeen aamulla, joten myös mentävä jo tuolloin nukkumaan. Ei tulisi mitään jos lapsi kukkuisi jonnekin 22 asti. Mies aina vie lapsen päiväkotiin, ja se kumpi aikaisemmin ehtii niin hakee. Iltaisin klo 17-18 on pikku kakkonen, ja sitten tunti aikaa tehdä jotain, klo 19 iltapala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos aloituksesta. Mulla vastaava tilanne ilman työssäkäyntiä. Lapset tosi vilkkaita ja olen haaveillut tänäänkin koko päivän vuoden vaihteen töihin paluusta. Aloituksesi luettuani osaan arvostaa tätä hetkeä. Lasten kanssa aamulla 3h puistoissa, kotiin syömään, 2v. nukkui ja taas puistoon... pyykit ja tiskit laitettu. Illalla perheaikaa kun mies tulee töistä. Vaikka hermot kireellä lasten kiukutteluun ja henkiseen yksinäisyyteen niin koitanpa ajatella toisin. Tuo työssä käynti-arki ja lasten pitkät hoitopäivät... elämäntilanteeni taitaakin olla juhlaa.
Laatuaika on sitä, että 2-vuotias kattaa ruokapöytää ja 4-vuotias pesee perunoita samalla, kun äiti tai isi laittaa ruokaa. Itseäni ei saisi taaperoiden kanssa kiireisenä arki-iltana uimahalliin tai edes leikkipuistoon kilon paloinakaan. Omalla pihalla voidaan ulkoilla.
Ajastimella toimiva pyykkikone oli jonkun mielestä hyvä. Kukin tavallaan, mutta kannattaa selvittää kotivakuutuksen ehdot. Meillä ei ole ollut pyykkikone yksinään päällä kertaakaan sen jälkeen, kun tuttavien uudehko kone sytytti tulipalon sillä välin, kun olivat olleet vartin verran pois kotoa lähikaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Mistä ihmeestä olet keksinyt kaiken tuon? Kirjoitit lasten aamupalasta, nyt se onkin leipää ja sinusta lapset olisivat liian nälkäisiä ilman sitä. Kuule, jät äse suosiolla pois, lasten aamu päiväkodissa lähtee paremmin käyntiin ja sinulta säästyy 2 tuntia keittiön siivousta. Toiseksi lapset ovat saanet päiväkodissa välipalaa noin klo 14, joten heillä voi sinun mielestäsi olla kiljuva nälkä 2,5 tuntia myöhemmin, mutta me turhemmat äidit tiedämme, että höpsis. Nälkäkuolema ei tuossa ajassa uhkaa ja jos uhkaa, voi tarjota banaania, porkkanaa tms. alkupaloiksi.
Vaikuttaa siltä, että olet opettanut lapset syömään todella tiheästi eikä tuo soijajuoman antaminen ainakaan tilannetta paranna. Nälkäkiukku saattaa olla äiti-ikävää eli aika usein tuo nälkä menee ohi sillä, että istutaan ihan kaikessa rauhassa sohvalle tms. ja jutellaan päivä läpi. Saatat hämmästyä, mutta sen jälkeen onkin yllättäen aikaa laittaa rauhassa ruokaa, kun lapset ovat ensin saaneet "tankata äitiä".
En ole tuo edellinen, mutta kyllä meidän lapsella vähintäänkin hirveä jano on, kun on pari tuntia ulkona riehunut. Useimmiten nälkäkin siinä kohtaa on jo hirveä. Juoksepa ja leiki itse ulkona pari tuntia, pelkän välipalan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Mistä ihmeestä olet keksinyt kaiken tuon? Kirjoitit lasten aamupalasta, nyt se onkin leipää ja sinusta lapset olisivat liian nälkäisiä ilman sitä. Kuule, jät äse suosiolla pois, lasten aamu päiväkodissa lähtee paremmin käyntiin ja sinulta säästyy 2 tuntia keittiön siivousta. Toiseksi lapset ovat saanet päiväkodissa välipalaa noin klo 14, joten heillä voi sinun mielestäsi olla kiljuva nälkä 2,5 tuntia myöhemmin, mutta me turhemmat äidit tiedämme, että höpsis. Nälkäkuolema ei tuossa ajassa uhkaa ja jos uhkaa, voi tarjota banaania, porkkanaa tms. alkupaloiksi.
Vaikuttaa siltä, että olet opettanut lapset syömään todella tiheästi eikä tuo soijajuoman antaminen ainakaan tilannetta paranna. Nälkäkiukku saattaa olla äiti-ikävää eli aika usein tuo nälkä menee ohi sillä, että istutaan ihan kaikessa rauhassa sohvalle tms. ja jutellaan päivä läpi. Saatat hämmästyä, mutta sen jälkeen onkin yllättäen aikaa laittaa rauhassa ruokaa, kun lapset ovat ensin saaneet "tankata äitiä".
Ei meillä ainakaan mikään äidin tankkaus riitä! Kyllä tuossa vaiheessa päivää on lapsella jo kova nälkä, ja ainut mikä kiukun laannuttaa on ruoka/juoma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Mistä ihmeestä olet keksinyt kaiken tuon? Kirjoitit lasten aamupalasta, nyt se onkin leipää ja sinusta lapset olisivat liian nälkäisiä ilman sitä. Kuule, jät äse suosiolla pois, lasten aamu päiväkodissa lähtee paremmin käyntiin ja sinulta säästyy 2 tuntia keittiön siivousta. Toiseksi lapset ovat saanet päiväkodissa välipalaa noin klo 14, joten heillä voi sinun mielestäsi olla kiljuva nälkä 2,5 tuntia myöhemmin, mutta me turhemmat äidit tiedämme, että höpsis. Nälkäkuolema ei tuossa ajassa uhkaa ja jos uhkaa, voi tarjota banaania, porkkanaa tms. alkupaloiksi.
Vaikuttaa siltä, että olet opettanut lapset syömään todella tiheästi eikä tuo soijajuoman antaminen ainakaan tilannetta paranna. Nälkäkiukku saattaa olla äiti-ikävää eli aika usein tuo nälkä menee ohi sillä, että istutaan ihan kaikessa rauhassa sohvalle tms. ja jutellaan päivä läpi. Saatat hämmästyä, mutta sen jälkeen onkin yllättäen aikaa laittaa rauhassa ruokaa, kun lapset ovat ensin saaneet "tankata äitiä".
En ole tuo edellinen, mutta kyllä meidän lapsella vähintäänkin hirveä jano on, kun on pari tuntia ulkona riehunut. Useimmiten nälkäkin siinä kohtaa on jo hirveä. Juoksepa ja leiki itse ulkona pari tuntia, pelkän välipalan jälkeen.
Janoon juodaan vettä, ei turhia soijalitkuja. Ei se lapsi ulkoile pelkäm välipalan jälkeen, lapsi on syönyt lounaan, sen jälkeen nukkunut ja syönyt välipalan, joten nälkä tuskin on tulossa päiväkotipihan leikkien jälkeen. Etenkin kurahousukautena ei ihmeemmin juosta.
Osasyynä suomalaislasten pulleuteen on se, että äidit selittävä imetysvaiheenkin jälkeen lapsen kaikkea tekemistä nälällä. Janoon annetaan tyhjiä kaloreita ja ihmetellään, miksi energiajuomat on niin suosittuja.
Meillä on vastaavaa menoa kuin ap:lla ja KOLME lasta. Olin rättipoikkiväsynyt, kun kaikki kolme lasta olivat alle kouluikäisiä. Lisäksi mies teki reissutyötä ja matkusti paljon ulkomailla eli olin täysin yksin lasten kanssa eikä mitään tukiverkkoja.
No, niin kävi että luulin että perhe on yhteinen projekti, mutta mies ei näköjään näin ajatellut vaikka yhteisestä päätöksestä lapset oli tehty.
Mies kertoi että on uusi nainen löytynyt. Syynä kuulemma se, että huomioin koko ajan lapsia enkä häntä. Aika vaikea on jättää kolme alle kouluikäistä keskenään ja viettää miehen kanssa laatuaikaa kun meillä ei ole ollut yhtään tukiverkkoja. Sanoi myös, että meidän 2-3 kertaa/viikossa seksiä on liian vähän, joka päivä pitäisi saada.
Kiitti vaan. Mutta kertoi paljon miehen arvoista, en vain ollut koskaan aiemmin tajunnut. Halusin eron ja puolet omaisuudesta koska avioehtoa ei ollut. Mies haukkui minut nylkijäksi, kun kehtasin vielä vaatia elatusmaksuja. Hävettää että tuollaisen kanssa koskaan lisäännyin. Mies on muuten yhden Suomen suurimman firman IT- johtaja.
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Tuo miehen pitkä työmatka on kieltämättä hankala. Meillä on pikkuhiljaa mennyt päivällinen myöhäisemmäksi ja lapsi on tottunut siihen, kun muutos tapahtuu hitaasti. Syövätkö lapset hoidossa kunnolla? Tuossa tulee nimittäin aika monta happohyökkäystä päivän aikana, jos syövät kaksi aamiaista, lounaan, välipalat hoidossa ja kotimatkalla, päivällisen ja iltapalan. Itse olen välillä pohtinut, että syödään kotona ensin joku välipala ja päivällinen vasta ennen iltapesuja. Aika monessa maassa päivällinen syödään vasta klo 20 ja hyvin ne varmaan pärjäävät erilaisella ruokarytmillä.
Vierailija kirjoitti:
alkup. kirjoitti:
Toi perheen arkinen yhdessäolo on siis rajattu yleensä 1krt vkonlopun lisäksi mut ehkäpä siitä pitää täs tilanteessa luopua suosiolla. Meillä mä hoidan pääsäänt.lasten viennit ja haut ja sen vuoksi lapsilla onkin pitkiä päiväkotipäiviä, kun ei pystytä porrastamaan. Miehen etäpäivät tekee poikkeuksen. Ja lapset syö aamulla leivät, koska niillä on aamupala vast 8lta pöiväkodilla niin olisivat liian nälkäisiä muuten ja mieluummin heräilevät rauhassa kuin että samantien pitäisi sängystä kiskoa vaatteet päälle ja autoon. Päivällisen on pakko olla lämmitystä vaille valmis, kun tullaan kotiin vast 16.30 jälkeen ja lapsilla on silloin kiljuva nälkä! Nälkäkiukkua on ilmassa aika usein. Nykyään iskenkin niille käteen soijajuomat heti autossa, jotta jaksavat siihen päivälliseen asti ilman nälkäkiukkukohtausta. Kyllä toisen vanhemman pitkä työmatka tekee tähän arkeen oman haasteensa. :/
Mistä ihmeestä olet keksinyt kaiken tuon? Kirjoitit lasten aamupalasta, nyt se onkin leipää ja sinusta lapset olisivat liian nälkäisiä ilman sitä. Kuule, jät äse suosiolla pois, lasten aamu päiväkodissa lähtee paremmin käyntiin ja sinulta säästyy 2 tuntia keittiön siivousta. Toiseksi lapset ovat saanet päiväkodissa välipalaa noin klo 14, joten heillä voi sinun mielestäsi olla kiljuva nälkä 2,5 tuntia myöhemmin, mutta me turhemmat äidit tiedämme, että höpsis. Nälkäkuolema ei tuossa ajassa uhkaa ja jos uhkaa, voi tarjota banaania, porkkanaa tms. alkupaloiksi.
Vaikuttaa siltä, että olet opettanut lapset syömään todella tiheästi eikä tuo soijajuoman antaminen ainakaan tilannetta paranna. Nälkäkiukku saattaa olla äiti-ikävää eli aika usein tuo nälkä menee ohi sillä, että istutaan ihan kaikessa rauhassa sohvalle tms. ja jutellaan päivä läpi. Saatat hämmästyä, mutta sen jälkeen onkin yllättäen aikaa laittaa rauhassa ruokaa, kun lapset ovat ensin saaneet "tankata äitiä".
Tämä äititankkaus on muuten totta. Huomasin sen, kun lapsi meni hoitoon 1-vuotiaana. Kun vietin vartin lapsen kanssa hoitopäivän jälkeen, sain tehdä rauhassa ruuan. Nykyään menen pyörällä töihin. Kävellään lapsen kanssa kotiin hoidosta ja talutan pyörää tai lapsi menee omalla potkupyörällä. Meillä hoitomatka on jotain 1,4 km. Kävellessä saa hyvin juteltua päivän tapahtumista ja lapsi alkaa leikkiä, kun päästään kotiin.
Olennainen kysymys lienee, että mitä teillä siellä keittiössä oikein tehdään sellaista, että sitä on pakko siivota koko ajan? Kaikesta päätellen nautit ruuanlaitosta, koska keittiötä siivotaan aika lailla intensiivisestit noin 2 tunnin ajan. Entä jos hyväksyisit sen, että lapsiperheessä ei tarvita 3 ruokalajin aterioita, ei erikseen tarjoiluastioita jne. Ihan tavallinen kasvissosekeitto ei valmistuakseen edellytä kasvisten kuullottamista, paahtamista, parilointia, keittämistä ja uppopaistoa.
Lisäksi miksi lapset eivät saa päivähoidossa aamupalaa tai miksi uimahallin jälkeen on vielä iltapesut. Hampaat ja kädet pestään, eiköhän kaikki muu ole pesty jo uimahallissa?
Ja jos aikoinaan rakasti lastensa nukuttamista, niin kannattaa rakastaa sitä sitten kouluikään asti, itsepä aloitit.