Lue keskustelun säännöt.
Saanko pahoittaa mieleni ja reagoida ei niin positiivisesti tällaiseen puhetyyliin teinin suhteen?
09.08.2017 |
14v eli 8lk nyt aloittavalla pojalla on ollut tämän vuoden ajan tapana tituleerata minua "huonoksi äidiksi" oikeastaan päivittäin. Vähänkin kun häntä rajoitetaan (esim.ruutu-tai peliajassa) tai ei mene jokin pojan mielen mukaan niin minähän se olen "syypää" ja kaiken paskan alku ja juuri ja saan kuulla olevani huono äiti. Viljelee sitä jopa useita kertoja päivässä, pikkuasioissakin.
Minä en jaksaisi tuota enää, pahinta on se että pojalla ei mene asia jakeluun, ei vaikka on sanottu ja puhuttu tuhansia kertoja ettei noin voi sanoa, suhteellisuudentajua hieman, ei tiedä huonosta äitiydestä tai vanhemmuudesta mitään eikä huippana edes ymmärrä olla siitä onnellinen tms.
Muutenkin poika on varsin haastava tapaus, huutaa ja protestoi kurkku suorana asioissa eikä pinnaa ole tippaakaan asioiden edessä jotka aiheuttavat päänvaivaa ja joita ei *naps* samantien ymmärrä/tajua, esim.jokin kouluasia vaikkapa englannin läksyissä tai matematiikassa. Alkaa hirveä älämölö ja löydään about läskiksi ja luovutetaan. Odotan kauhulla alkavaa lukuvuotta, en enää jaksaisi samaa päivittäistä kyselemistä (siitäkin saa kuulla että kysellään ja ollaan (tai olen) kyyliä) onko läksyt tehty ja kokeisiin luettu, hoitaa ne mutta hirveä kiire on kännykän, ps4 pelin yms äärelle. Prioriteetit aika hakusessa niissä asioissa ja varsinkin oman mielihyvän saaminen on tärkeää ellei jopa tärkeintä.
Tulipa vuodatus, mutta pala kurkussa olen kun taas sain kuulla jostakin mitättömästä syystä olevani huono äiti kun oli ulko-ovella ulos lähdössä ja painoi oven kiinni.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat pelikoneet pois lukukauden alettua, viikonloppuisin saa pelata pari tuntia jos ei ole kokeita tulossa.
Eihän kukaan täydellinen ole, mutta vanhemmuutesi tuloksen näet edessäsi. Oletko tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Otat pelikoneet pois lukukauden alettua, viikonloppuisin saa pelata pari tuntia jos ei ole kokeita tulossa.
Mielelläni, mutta aika radikaalilta sekin tuntuu ettei arkisin saisi ollenkaan pelata. Käytössä on ollut 2 arkipelipäivää jolloin saa pelata n.1,5h kunhan on läksyt ensin tehtynä ja ei ole kokeita seur päivänä. Vkonloppuisin saa pelata kumpanakin päivänä 2-2,5h ja tietty huomioiden sen että alkuviikon koealueet pitää olla kutakuinkin hanskassa.
Ja näin ollen saan kuulla olevani tiukkis diktaattori huono äiti jne.jne
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole tyytyväinen, minäkin yritän olla, samanikäinen täällä. Olet läheinen hänelle ja uskaltaa purkaa pahan olonsa sinulle, jonnekinhan se on purettava. Mun muut lapset ovat jo aikuisia ja harmittaa näin jälkikäteen, etten esikoisen kanssa osannut ajatella murrosiän kuohuja luottamuksen osoituksena.
Heh. Aika perus teini! :D
Itse sanoisin, että "se onkin periytyvää" tms. Itseäni lähinnä huvittaa oman saman ikäisen teinimonsterin äksyilyt. Onneksi menee ohi parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan täydellinen ole, mutta vanhemmuutesi tuloksen näet edessäsi. Oletko tyytyväinen?
Pahoittelut, mutta tämä kommenttisi ei nyt oikein osunut eikä uponnut, koska tiedän etten ole erityisemmin mokannut saati ollut huono äiti ja koskapa meiltä löytyy myös 16v teini joka on samoista aineksista rakennettu, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu ja samoja rajoja+sääntöjä käytetty ja hän on aivan vastakohta, kritisoi kyllä jos aihetta on, kyseenalaistaa ja on verbaalisesti taitava kertomaan jos jokin mättää mutta korottamatta ääntään, sen sijaan hän ei koskaan luovuta eikä hermostu, tekee ja hioo koulutöitä vaikka monta tuntia (esseet yms) jos niikseen on ja saa ihan pelkällä perustyöskentelyllä ja pari kertaa kokeisiin lukemalla arvosanaa 10, jatkuvasti.
Tämä on persoona-ja luonnekysymys.
ap
Ei se enää viiden vuoden päästä tuolla tavalla puhu. Jotkut teinit vain ovat toisia rääväsuisempia ja rajat on totta kai laitettava.
Minusta olisi outoa, jos yläasteikäinen vielä pitäisi äitiä guruna, esikuvana ja kaiken tiedon ja osaamisen alkulähteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna teinien lässytysten mennä tunteisiin. Kun teini huomaa, että saa sinut reagoimaan hän kuvittelee olevansa niskan päällä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiukka linja ja pikkuhiljaa teini huomaa, ettei hänen vastaiskuillaan ole tehoa ja ne loppuu. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat pelikoneet pois lukukauden alettua, viikonloppuisin saa pelata pari tuntia jos ei ole kokeita tulossa.
Mielelläni, mutta aika radikaalilta sekin tuntuu ettei arkisin saisi ollenkaan pelata. Käytössä on ollut 2 arkipelipäivää jolloin saa pelata n.1,5h kunhan on läksyt ensin tehtynä ja ei ole kokeita seur päivänä. Vkonloppuisin saa pelata kumpanakin päivänä 2-2,5h ja tietty huomioiden sen että alkuviikon koealueet pitää olla kutakuinkin hanskassa.
Ja näin ollen saan kuulla olevani tiukkis diktaattori huono äiti jne.jne
ap
"Joo, niin olen. Rukoile, etten ala vielä huonommaksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin näkökulman huono äiti on useimmiten juuri se hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan täydellinen ole, mutta vanhemmuutesi tuloksen näet edessäsi. Oletko tyytyväinen?
Hah, oletko itse tyytyväinen silloin kun näet tilaisuuden muiden mollaamiseen?
Siltä tämä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan täydellinen ole, mutta vanhemmuutesi tuloksen näet edessäsi. Oletko tyytyväinen?
Pahoittelut, mutta tämä kommenttisi ei nyt oikein osunut eikä uponnut, koska tiedän etten ole erityisemmin mokannut saati ollut huono äiti ja koskapa meiltä löytyy myös 16v teini joka on samoista aineksista rakennettu, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu ja samoja rajoja+sääntöjä käytetty ja hän on aivan vastakohta, kritisoi kyllä jos aihetta on, kyseenalaistaa ja on verbaalisesti taitava kertomaan jos jokin mättää mutta korottamatta ääntään, sen sijaan hän ei koskaan luovuta eikä hermostu, tekee ja hioo koulutöitä vaikka monta tuntia (esseet yms) jos niikseen on ja saa ihan pelkällä perustyöskentelyllä ja pari kertaa kokeisiin lukemalla arvosanaa 10, jatkuvasti.
Tämä on persoona-ja luonnekysymys.
ap
Hmm. Jotenkin tästä tekstistä jää nyt se käsitys, että poika on (ainakin sisarukseensa verrattuna) sinusta "huono lapsi", ja jos sinulla yhtään tuollainen ajatus on, lapsi kyllä todellakin sen tajuaa. Ei siis ihmekään että pitää sinua vastaavasti huonona äitinä. Korjaa oma asenne ensin, jos haluat pojan käytökseen muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan täydellinen ole, mutta vanhemmuutesi tuloksen näet edessäsi. Oletko tyytyväinen?
Pahoittelut, mutta tämä kommenttisi ei nyt oikein osunut eikä uponnut, koska tiedän etten ole erityisemmin mokannut saati ollut huono äiti ja koskapa meiltä löytyy myös 16v teini joka on samoista aineksista rakennettu, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu ja samoja rajoja+sääntöjä käytetty ja hän on aivan vastakohta, kritisoi kyllä jos aihetta on, kyseenalaistaa ja on verbaalisesti taitava kertomaan jos jokin mättää mutta korottamatta ääntään, sen sijaan hän ei koskaan luovuta eikä hermostu, tekee ja hioo koulutöitä vaikka monta tuntia (esseet yms) jos niikseen on ja saa ihan pelkällä perustyöskentelyllä ja pari kertaa kokeisiin lukemalla arvosanaa 10, jatkuvasti.
Tämä on persoona-ja luonnekysymys.
ap
Et kai kovasti vertaa teiniksi tähän toiseen täydellisyyteen? Jos, niin silloin todella olet huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Aika perus teini! :D
Itse sanoisin, että "se onkin periytyvää" tms. Itseäni lähinnä huvittaa oman saman ikäisen teinimonsterin äksyilyt. Onneksi menee ohi parissa vuodessa.
:D
*Muistelee omaa teini-ikäänsä*
Koulussa meni mainiosti, enkä riekkunut alkoholin tai tupakan kanssa, olin ulkopäin katsottuna ns. kiltti tyttö. Silti kotona tuli välillä huudettua, niin isän kun äidinkina kanssa.
Nyt sitten on oma tyttömonsteri kotona, lapsen isä katsoo välillä silmät pyöreinä, kehen tuo on oikein tullut, käskin kysyä anopilta :) Silti meillä vallitsee usein yhteisymmärrys ja keskusteluyhteys tomii, jälleen savun laskeuduttua.
Ex:lle vaan kuten täällä palstalla tuntuu olevan käytäntönä vähemmän kivojen lasten kanssa. 😬
En ole koskaan "vertaillut" lapsiani keskenään, samalla tavalla on rakastettu ja rajoitettu. Ja ei se esikoinenkaan täydellinen ole, kukaan ei ole, mutta hän on "vain" ollut parissa seikassa helpompi. He ovat kumpikin saaneet haleja ja sylejä, kumpikin saanut kuulla kohtuajoista lähtien että rakastetaan (kyllä, edelleen päivittäin tapana kertoa että rakastan).
Siitä oltu myös tosi tarkkoja ettei kuopus koe huonommuutta vs isompi sisarensa, on painotettu sitä että riittää kun tekee parhaansa, enempää ei kukaan voi vaatia ja hyvähän hänkin on koulussa, MUTTA raaka fakta on sekin että hän painaa liian helposti liian villaisella ns velvoitteitaan ja menee siitä missä aita on matalin. Se on luonteenpiirre joka ei kanna pitkälle eikä hedelmää ja siitäkin on kyllä hälle sanottu. Samoin kuin sitten taas esikoiselle siitä, että voi joskus päästää itsensä vähän vähemmällä vaikkei olekaan mikään raatajaraataja (ei ole tarvinnut olla, oppii osaa ja hiffaa helposti), toki näkee vaivaa ja tunnollisesti tekee hommansa, mutta kuitenkin.
En suostu ottamaan syntisäkkiä siitä, että olen tämän nuoremman kanssa puhunut siitä miten hänen käytöksensä välillä väsyttää ja näyttänytkin sen, olen ihminen en tunteeton robotti. Hän kyllä tietää senkin miten on ihana ja aarteeni, ei ne sulje toisiaan pois.
ap *ja eihän tämän aloitukseni ydin ollutkaan tuo koulumenestys*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan täydellinen ole, mutta vanhemmuutesi tuloksen näet edessäsi. Oletko tyytyväinen?
Pahoittelut, mutta tämä kommenttisi ei nyt oikein osunut eikä uponnut, koska tiedän etten ole erityisemmin mokannut saati ollut huono äiti ja koskapa meiltä löytyy myös 16v teini joka on samoista aineksista rakennettu, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu ja samoja rajoja+sääntöjä käytetty ja hän on aivan vastakohta, kritisoi kyllä jos aihetta on, kyseenalaistaa ja on verbaalisesti taitava kertomaan jos jokin mättää mutta korottamatta ääntään, sen sijaan hän ei koskaan luovuta eikä hermostu, tekee ja hioo koulutöitä vaikka monta tuntia (esseet yms) jos niikseen on ja saa ihan pelkällä perustyöskentelyllä ja pari kertaa kokeisiin lukemalla arvosanaa 10, jatkuvasti.
Tämä on persoona-ja luonnekysymys.
ap
Tämä kuvaus antoi paljon ajattelemisen aihetta. ( Kerron ehdotuksia, mutta vain mietittäviksi. En odota, että vastaat täällä - ainakaan yksityiskohtaisesti.)
Ikäero on sellainen, joka oman kokemukseni mukaan koventaa sisaruskilpailua. Oletko huomannut? Miten se on vaikuttanut / vaikuttaa tilanteeseen? Kokeeko nuorempi häviävänsä vertailun vanhempaan?
Millainen lasten suhde on?
Vanhemman lapsen kuvaat erittäin hyväksyvästi - etten sanoisi kiittävästi.
Kontrasti on melkoinen. Onko vanhempi temperamentiltaan ja /tai kyvyiltään lähempänä omaa tyyppiäsi? On tavallista ja ymmärrettävää, että itsen kanssa samanlaisen ymmärtäminen on helpompaa ja häntä on myös helpompi ymmärtäen kasvattaa.
Koskaan kaksi lasta ei samassa perheessä saa täysin samaa kasvatusta - näistä ja monista muista syistä.
Jokaisella perheenjäsenellä on eri suhde toisiin kuin muilla ja erilainen asema perheessä.
En tiedä, onko keskusteluyhteys vielä tallella. Jos ei, niin voisitko käyttää apuna pojan isää tai ammattilaista sen selvittämiseen, onko huutamisessa ja haukkumisessa kyse muustakin kuin hormonaalisesta epätasapainosta?
Tunteeko poika tulevansa kuulluksi?
Koet rakastavasi mutta kannattaisiko tarkistaa, kokeeko poika samoin? Uskooko hän omaan arvoonsa?
Olen ollut itse nuorena pulassa vanhemman kanssa, joka sanoi aina rakastavansa minua, vaikka sain osakseni pääasiassa arvostelua ja hyljeksintää. - En tietenkään väitä että teillä on samasta kyse, kun en teitä tunne.
Mainitsen tämän vain muistutuksena siitä, että vanhempi ja lapsi voivat kokea asiat todellakin aivan eri tavoin. Minulle siitä oli elämänpituiset seuraukset, koska itseluottamus murskaantui.
Perusteini - menee onneksi ohi, mutta pinnaa vaatii.
Kyllä minä antaisin rangaistuksen nimittelystä. Kun kännykkä menee kiinni, tai viikkoraha otetaan pois, niin voi nimittelykin loppua.