Nainen itse aiheuttaa sen, että alkaa verrata itseään muihin naisiin pukeutumalla naisellisesti

Aijaa? Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta matkia muita naisia. Ulkonäköpaineet my ass.

Olet alistunut nainen jos meikkaat koska meikki on länsimaisen naisen burkha. Sanot itsekin että se on kasvojen vaatetus.

Mua ainakin hävettäis tulla toimistolle lökäreissä ja hupparissa, kun miehillä on kauluspaidat, ja naisillakin siistit vaatteet (ei ole pakko olla hametta tai mekkoa, ihan farkut ja neulekin käy).

Itse pukeudun mukavasti, en kuitenkaan ihan lökäreihin, ja hametta tms käytän vain kun on lämmin tai jaksaa. Muuten käytän ihan perus jegginssejä ja neuleita.

Vierailija kirjoitti:

Olet alistunut nainen jos meikkaat koska meikki on länsimaisen naisen burkha. Sanot itsekin että se on kasvojen vaatetus.

En mä koe meikkaamistani burkaksi koska kukaan ei käske minua meikkaamaan. Jos koen kasvoni miellyttävämmän näköisiksi meikattuna niin mitä pahaa meikissä on? Jos joku kokee itsensä miellyttävämmän näköiseksi pukeutuessaan burkaan niin mitä pahaa siinä burkassa on?

Ap

Mun mielestä itsetunto ja itseluottamus lähtee pään sisältä, ihan sama miten sitten pukeudut.

Itse pukeudun naisellisesti ja tykkään hameista yms. Mutta en koe vertailevani itseäni muihin, koska tiedän että olen hyvä ja riittävä tällaisena. Tämä tyyli vain miellyttää silmääni eniten ja koen oloni mukavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin hävettäis tulla toimistolle lökäreissä ja hupparissa, kun miehillä on kauluspaidat, ja naisillakin siistit vaatteet (ei ole pakko olla hametta tai mekkoa, ihan farkut ja neulekin käy).

Itse pukeudun mukavasti, en kuitenkaan ihan lökäreihin, ja hametta tms käytän vain kun on lämmin tai jaksaa. Muuten käytän ihan perus jegginssejä ja neuleita.

En puhunutkaan nyt työpaikkakäytännöstä tai muista yhteisöistä jonka edustajia ollaan vaan ihan arkivaatetuksesta kun saa itse vapaasti valita millaisessa vaatetuksessa kulkee. :)

Ap

Mä oon taas kokenut valaistumisen toiseen suuntaan lukioaikanani. Sitä ennen olin käyttänyt vain farkkuja, enkä uskaltanut erottua. Farkut olivat inhottavat, niistä jäi inhottavia punaisia jälkiä. Sama juttu rintaliivien kanssa - ne olivat aina liian pienet, koska en osannut valita kokoani oikein.

Onneksi tajusin ajoissa, että noi jutut eivät ole mua varten, vaikka muut niihin pukeutuivatkin.

Vaihdoin farkut mukaviin hameisiin ja mekkoihin. Rintaliivit taas katsoin sellaisen ihmisen kanssa, joka osaa hommansa. Ostin urheilurintaliivejä ja pitsiliivejä, koska ne olivat mukavimman tuntuiset. Olo ja itsetunto olivat paljon korkeammalla, kun tunsi olevansa vaatteissa, joista piti ja jotka istuivat. Toki joku voi tuntea itsensä hyväksi kakkaisissa pieruverkkareissa ja reikäisessä paidassa, mutta miksi se tekisi minun tyylistäni vähemmän itsevarman tai huonomman?

Mitä tulee meikkaamiseen ja hiustenlaittoon, menen sieltä, missä on aita matalin. En jaksa panostaa hiuksiini, siksi vain harjaan ne. Ilman meikkiäkin menen usein ulos, mutta arjessa saatan käyttää puuteria valokynää. En saa mielihyvää tuntikausien meikkailusta, joten en käytä siihen juurikaan aikaani. Kynsiäni en ole lakannut kymmeneen vuoteen, koska inhoan sitä.

Perimmäinen kysymykseni pukeutumiseeni ehkä kuuluukin; miksi minun pitäisi pukeutua jollakin x tavalla, jos en pidä siitä? Miksi naisellinen tyylini tekee minusta epävarman sinun silmissäsi?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon taas kokenut valaistumisen toiseen suuntaan lukioaikanani. Sitä ennen olin käyttänyt vain farkkuja, enkä uskaltanut erottua. Farkut olivat inhottavat, niistä jäi inhottavia punaisia jälkiä. Sama juttu rintaliivien kanssa - ne olivat aina liian pienet, koska en osannut valita kokoani oikein.

Onneksi tajusin ajoissa, että noi jutut eivät ole mua varten, vaikka muut niihin pukeutuivatkin.

Vaihdoin farkut mukaviin hameisiin ja mekkoihin. Rintaliivit taas katsoin sellaisen ihmisen kanssa, joka osaa hommansa. Ostin urheilurintaliivejä ja pitsiliivejä, koska ne olivat mukavimman tuntuiset. Olo ja itsetunto olivat paljon korkeammalla, kun tunsi olevansa vaatteissa, joista piti ja jotka istuivat. Toki joku voi tuntea itsensä hyväksi kakkaisissa pieruverkkareissa ja reikäisessä paidassa, mutta miksi se tekisi minun tyylistäni vähemmän itsevarman tai huonomman?

Mitä tulee meikkaamiseen ja hiustenlaittoon, menen sieltä, missä on aita matalin. En jaksa panostaa hiuksiini, siksi vain harjaan ne. Ilman meikkiäkin menen usein ulos, mutta arjessa saatan käyttää puuteria valokynää. En saa mielihyvää tuntikausien meikkailusta, joten en käytä siihen juurikaan aikaani. Kynsiäni en ole lakannut kymmeneen vuoteen, koska inhoan sitä.

Perimmäinen kysymykseni pukeutumiseeni ehkä kuuluukin; miksi minun pitäisi pukeutua jollakin x tavalla, jos en pidä siitä? Miksi naisellinen tyylini tekee minusta epävarman sinun silmissäsi?

En missään tapauksessa ajattele, että kaikilla tämä toimisi samoin kuin itselläni, kerroin vain omasta kokemuksestani. Siksi ajattelin sen teidän kanssanne jakaa, sillä jos joku painii ulkonäköpaineiden kanssa, hän saattaa saada apua samasta kuin mistä itse sain - eli ulkoisen olemuksen muutoksella. Kaikilla tämä ei tietenkään toimi ja jotkut voivat päinvastoin saada lisää itsevarmuutta pukeutumalla naisellisesti, mutta itselleni sillä oli negatiivinen vaikutus. Jos sinulla tai ihan kenellä tahansa on hyvä ja itsevarma olo naisellisesti pukeutuneena, niin sehän vain hyvä juttu eikä muutokseen ole siinä tapauksessa tarvetta!

Ap