Huokaus, 14v ei voi lainata pyörääni koska siinä on lastenistuin kun "se on noloa"

Istuimen voi ottaa irti. Mikä tässä nyt niin kuin on se ongelma?

Mun teini ei voi kantaa mitään muovipussissa, koska se on niiiiiin noloa! :D

Vierailija kirjoitti:

Istuimen voi ottaa irti. Mikä tässä nyt niin kuin on se ongelma?

Se ettei lue aloitusta kunnolla.

"Istuinta ei saa irti kun se on sellainen omintakeinen viritys, kiinni hitsattu."

:D En näe ongelmaa.

T. 15v

Miksi ylipäätään olet ostanut jopon? Tuollaisen "kaikki on noloa" teinin tekisi hyvää kulkea vuosi-pari jollain ruosteisella mummopyörällä.

Muistan kun piti 15-vuotiaana lainata naapurin äidin pyörää, kun kuljin hänen lapsiaan hoitamassa.

Siinä oli turvaistuin, jonka revin väkisin irti, oli se niin kamala.

Pelkäsin, että minua luullaan 10v vanhemmaksi äidiksi,

kun kuljin sillä, pojat pelkäävät äitejä.

Jotain tällaista siinä oli, kun se lastenistuin oli pyöräntarakalla.

Vähän niinkuin olisi pakko kulkea rollaattorilla, tai ehkei sentään...

Jos joutuisi kulkemaan aamuisin kouluun työntäen lastenrattaita, se voisi vastata tilannetta.

Minusta on ihan normaalin nuoren merkki, että häpeää tällaista pyörää.

Heh... ihan normaali teini. 

Ei varmaan haluaisi kulkea lastenrattaidenkaan kanssa, vaan kantaisi vaikka sata kiloa mieluummin selässään. 

Mutta saapahan nyt hyvin liikuntaa ja se on hyvä se. Älä moiti asiasta, ihan itsestään selvä, ettei kehtaa lapsenistuimen kanssa pyöräillä. 

Itse asiassa minullakin siinä ja siinä, vaikka olen jo 50-vuotias. Joku vielä luulisi, että olen pikkulapsen äiti :D

Toisaalta ymmärrän, sillä olisin tuon ikäisenä varmasti itsekin pitänyt sitä nolona, mutta olisin kuitenkin valinnut pyörän kävelyn sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään olet ostanut jopon? Tuollaisen "kaikki on noloa" teinin tekisi hyvää kulkea vuosi-pari jollain ruosteisella mummopyörällä.

Mistä näitä sikiää, jotka luulevat nöyryyttämisen olevan se oikea kasvatusmuoto? 

Toivottavasti jotain veloja...

Murrosikä on aikaa, jolloin on herkäänä muiden mielipiteille. Tämä on normaalia kehitystä, koska nuori etsii vielä identiteettiään. 

Ja tässähän tapauksessa valinta oli lähteä kävellen. Jos äippä olisi tilannut taksin, niin sitä pitäisin curling-vanhemmuutena. Eli valinnat olivat täysin selvät, joko pyörä, kävellen tai mahdollisesti ei ollenkaan. 

Ymmärrän teiniä sataprosenttisesti. Olin jo nuorena vela ja olisin hävennyt silmät päästäni jotain LASTENISTUINTA. Mieluimmin olisin kävellyt vaikka 50 km meno-paluut kuin polkenut sellaisella.

14-vuotiasta hävettää yleensä kaikki.

Olisihan se kiva, jos teinit olisi itsevarmoja eivätkä välittäisi niin paljoa siitä, miltä näyttävät. Mutta ihan normaalilta ja tutulta tuo minusta vaikuttaa.

No, tyttö on valintansa tehnyt. Hyvä että sentään kävelee eikä ruinaa vanhemmiltaan autokyytiä, "koska hävettää".

Ettekö muista minkälaista oli itse olla teini vai eikö teitä hävettänyt sillon mikään? Kuuluu ihan normaaliin kehitysvaiheeseen hävetä asioita mitä vanhempana ei pidä nolona.

Antakaa teinien olla teinejä rauhassa, ettei käy niin että uusi teini-ikä ryöpsähtää sitten kun olisi aika itsenäistyä ja muuttaa omaan asuntoon. Ajatteleva vanhempi ei ainakaan koulutusmielessä nolaa lastansa tai pakota kulkemaan kamalien vaatteiden tai varusteiden kanssa. Parempi antaa teinien valita itse esim. omat vaatteensa tietyn rahasumman puitteissa kuin pakottaa äidin ostamiin, samalla se lapsi oppii rahankäyttöä ja valitsemaan vaatteensa eikä äidin tarvitse enää kolmekymppiselle pojalleen ostaa kalsareita. Antaa tytön kävellä jos ei pyörä kelpaa, sen ikäinen vielä kevyesti kävelee tuollaisen matkan kun ei ole kolotuksia ja vaivoja. Toisaalta jos pihassa on auto vapaana niin vanhempana voisin kuskata ainakin matkat toiseen suuntaan.

No jaa, aika ymmärrettävää ettei teini halua näyttää siltä, että hänellä olisi lapsi.

Teinit ovat välitilassa, jossa oma lapsuus on taaksen jätettyä ja siksi herättää usein negatiivisia tuntemuksia. Harva teini tykkää vauvoista ja pikkulapsista. 

Toisaalta äitiys on kaukana ja teinin pahin painajainen on tulla luulluksi lapsen saaneena. Tämä ainakin tyttöjen kohdalla. 

Muistan, kun minulla oli kymmenen vuotta pienempi sisarus. Olin hänen kanssaan puistossa n. 13-vuotiaan. Kuulin, että vanha pariskunta kuiskutteli, että onpas nuori äiti... 

Ei muuta kuin pikkusiskoa käsivarresta ja äkkiä himaan :D

Nyt tietysti tajuan, että täytyy olla vakavia hahmotushäiriöitä, jos 13-vuotiasta luulee kolmivuotiaan äidiksi. En edes ollut mitenkään erityisen kehittynyt ulkoisilta piirteiltäni. Laiha lauta. 

Mutta järkyttävä kokemus, josta kuitenkin olen täysin toipunut.