Lue keskustelun säännöt.
Voiko mielestänne 12-vuotiaalle ostaa oman koiran?
08.08.2017 |
Meidän 12v neiti (joulukuussa 13) on jo kauan vinkunut sitä, että niin haluaisi koiran. Itse sain oman pienen koiran kun täytin 13v ja tyttäreni käyttää sitä perusteluna sille, että hänenkin pitäisi saada.. Tyttö on kyllä todella kunnollinen ja vastuullinen 12-vuotias, mutta kuitenkin mietityttää se, onko se koira hänestä vain hetken kiva ja ihana ja sitten rupeaa joka-aamuiset lenkit pännimään. Tietenkin minä ja tytön isä autamme, mutta päävastuu olisi tytöllä, koska minä en enää halua koiraa itselleni. Joku pieni koira olisi harkinnassa.
Mitä luulette? Pitäisikö vielä odottaa jonkun aikaa? Onko teillä omia kokemuksia lapsista koiranomistajana?
Kommentit (31)
Jos perheeseen otetaan koira, niin päävastuu on aina aikuisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se sun koiranomistajuus meni aikoinaan?
En todellakaan suosittele. Kyllä 12-vee voi olla riittävän vastuullinen ja yrittää parhaansa mukaan hoitaa kaikki lenkit ja muut, mutta jos koululaisella on vastuullaan koulu, harrastukset, kaverit ja koiran lenkki 3-4 krt joka päivä, niin hänen elämä muuttuu liian raskaaksi. Ja toisekseen, se koira elää 12-15 vuotta. Mihin koira laitetaan, kun lapsesi on 18-vee ja muuttaa jonnekin opiskelijasoluun kaupungin keskustaan opiskelemaan? Niihin ei voi ottaa koiraa, joten sinulla on koira, kun lapsesi lähtee opiskelemaan, vaikka et halunnut koiraa.
Vaikka lapsi hoitaisi koiran enimmäkseen itse, päävastuu on kuitenkin aina vanhemmilla. Jos vanhempi ostaa koiran, niin hän hyväksyy samalla että joutuu sitten kokonaan huolehtimaan koirasta jos lapsi kyllästyy tms.
Aikuisella vastuu. Koira voi elää esim 12 vuotta. Tyttäresi on silloin kasvanut läpi nuoruutensa 25-vuotiaaksi. Hän ei mitenkään voi sitoutua koiraan koko tuoksi ajaksi. Koira vaatii kuitenkin ihan joka päivä säännöllistä hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisella perheen jäsenellä kuuluisi olla veto-oikeus koira-asiassa. Se vaikuttaa kaikkien elämään. Ja vastaavasti suostumalla eli olemallakäyttämättä veto-oikeuttaan sitoutuu myös siivoamaan niin ulosteet/oksennukset/virtsat jne lattialta kuin maasta kun vie koiran ulos. Ja sitoutuu samalla viemään koiran ulos.
Voisi lapselta edellyttää että kerää kokoon 100e maksun (tai mitä lie) nukutuspiikki maksaa kun ei enää haluakkaan siivota ja viedä ulos yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi noin pienelle oma koira? Miksette voi ottaa perheelle koiraa jota tyttökin voisi sitten hoitaa? Koira tarvii paljon liikuntaa, huomiota ja vaivaa, miten kynnenleikkuut, trimmaukset, hammashoito, mahd eläinlääkärikäynnit... vaikuttaisi että otatte tytölle hauvan kun hän sitä vinkuu ja sitten se jäisi kuitenkin vanhempien hoidolle. Koiralla hyvä olla sitten perheessä jossa on "taakkana", parin vuoden päästä onkin tori.fissä ilmoitus että koira ettii kotia.
Ton ikäisellä penskalla on (ilmeisesti?) harrastuksia, kavereita, läksyjä koulun jälkeen ja kokeita. Miltähän tytöstä tuntuisi herätä aamulla aikaisin käyttämään koira lenkillä, tulla suoraan koulusta kotiin pissattamaan koira ja illalla vielä lenkittää. Vai jäisivätkö nämä loppujen lopuks sitten vanhempien hommiksi? Kohta tyttö on teini eikä todellakaan kiinnosta herätä vklp aamuina lenkittämään koiraa. Ottakaa perheelle yhteinen koira tai antakaa tytölle joku "helpompi" lemmikki kuten kani, kissa yms.
Kuka hoitaa koiran viemiset eläinlääkäriin? Kuka hoitaa koiraa jos se on sairas? Kuka hoitaa koiraa kun lapsesi on leirikoulussa, riparilla jne? Kuka hoitaa koiraa kun lapsesi on lukiossa 10-tuntisia päiviä? Entä kun hän muuttaa pois kotoa kuuden vuoden päästä, eikä voi ottaa koiraa mukaansa? Haluaako lapsesi oikeasti viedä koiran joka aamu lenkille ennen koulua, ja tulla koulusta suoraan kotiin lenkittämään koiraa, vaikka kaikki kaverit lähtee kahville/kaupoille/leffaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi täysi-ikäisyyteen ja omaan kotiin ja omaan koiraan.
Vierailija kirjoitti:
jokaisella perheen jäsenellä kuuluisi olla veto-oikeus koira-asiassa. Se vaikuttaa kaikkien elämään. Ja vastaavasti suostumalla eli olemallakäyttämättä veto-oikeuttaan sitoutuu myös siivoamaan niin ulosteet/oksennukset/virtsat jne lattialta kuin maasta kun vie koiran ulos. Ja sitoutuu samalla viemään koiran ulos.
Voisi lapselta edellyttää että kerää kokoon 100e maksun (tai mitä lie) nukutuspiikki maksaa kun ei enää haluakkaan siivota ja viedä ulos yms.
Mitä helv*ttiä?! Sanoa 12-veelle että joo tuossa koira sulle, kun kyllästyt nii käyään lopettaan se. Koirako on perheessä vaan siihen saakka että ei jakseta enään hoitaa? Voi herranjumala, mikä sua vaivaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se sun koiranomistajuus meni aikoinaan?
Ihan hyvin! Olin todellakin vastuussa koirasta itse, ja kyllähän se elämää vähän rajoitti ja välillä olisin halunnut päästä siitä eroon, mutta se villis eli 14 vuotta ja toi paljon iloa elämääni jo lapsenakin. Äitini kävi ehkä 10 kertaa lenkillä koirani kanssa kun asuin vielä kotona.
Ja "päävastuulla" tarkoitan sitä, että tyttö pääasiassa hoitaa lenkit, ruokkimisen jne. mutta tottakai me vanhemmat otamme koirasta myös vastuuta ja autamme.
ap
Jos itse haluat koiran, hanki koira. Voihan se lapsi hoitaa ja lenkittää sitä perheen /sinun koiraa, mutta tuossa edellä onkin jo ollut pitkä lista syitä, miksei lapselle voi antaa ikiomaa koiraa, jonka hoitaminen olisi yksin hänen tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin pienelle oma koira? Miksette voi ottaa perheelle koiraa jota tyttökin voisi sitten hoitaa? Koira tarvii paljon liikuntaa, huomiota ja vaivaa, miten kynnenleikkuut, trimmaukset, hammashoito, mahd eläinlääkärikäynnit... vaikuttaisi että otatte tytölle hauvan kun hän sitä vinkuu ja sitten se jäisi kuitenkin vanhempien hoidolle. Koiralla hyvä olla sitten perheessä jossa on "taakkana", parin vuoden päästä onkin tori.fissä ilmoitus että koira ettii kotia.
Ton ikäisellä penskalla on (ilmeisesti?) harrastuksia, kavereita, läksyjä koulun jälkeen ja kokeita. Miltähän tytöstä tuntuisi herätä aamulla aikaisin käyttämään koira lenkillä, tulla suoraan koulusta kotiin pissattamaan koira ja illalla vielä lenkittää. Vai jäisivätkö nämä loppujen lopuks sitten vanhempien hommiksi? Kohta tyttö on teini eikä todellakaan kiinnosta herätä vklp aamuina lenkittämään koiraa. Ottakaa perheelle yhteinen koira tai antakaa tytölle joku "helpompi" lemmikki kuten kani, kissa yms.
Ei ole olemassa mitään "helpompaa" lemmikkiä, josta vastuun voi antaa lapselle. Vastuu on aina perheen aikuisella.
Lmao äiti sai ekan koiransa viisvuotiaana. Hyvä koira kuulemma oli. Eli 15-vuotiaaksi.
Ei voi ottaa. 12-vuotias ei voi tietää mitä hän tekee elämässään kuuden vuoden päästä eli tullessaan täysi-ikäiseksi. Hän saattaa haluta lähteä lukioikäisenä vaihto-oppilaaksi vuodeksi. Hän saattaa haluta muuttaa ulkomaille opiskelemaan jne. Nyt hankittu koira rajoittaa liikaa lapsen elämää, se olisi väärin lasta kohtaan.
Te vanhemmat voitte ottaa itsellenne nyt koiran, josta teidän lapsikin pääsee nauttimaan. Tai sitten lapsi voi kysyä naapurilta, että saako hän ryhtyä naapurin koiran kaveriksi ja lenkittää naapurin koiraa ja ottaa sitä vaikka teille hoitoonkin naapurin reissujen ajaksi.
Tee testi.
"Tässä on sinulle koira nimeltä "Iskän vyö". Kun kaksi kuukautta ulkoilutat sitä kolme kertaa päivässä, aamulla ennen kouluun lähtöä, päivällä kun tulet koulusta ja illalla ennen nukkumaan menoa, huolehdit siitä että vesikupissa on aina raikasta vettä ja imuroit huonekalut ja koko kämpän kerran viikossa, niin sitten voidaan harkita. Kerran kun "unohtuu", "on kurja ilma" tai "ei jaksa" niin koiraa ei tule."
Koira on eläin, ei söpö lelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jokaisella perheen jäsenellä kuuluisi olla veto-oikeus koira-asiassa. Se vaikuttaa kaikkien elämään. Ja vastaavasti suostumalla eli olemallakäyttämättä veto-oikeuttaan sitoutuu myös siivoamaan niin ulosteet/oksennukset/virtsat jne lattialta kuin maasta kun vie koiran ulos. Ja sitoutuu samalla viemään koiran ulos.
Voisi lapselta edellyttää että kerää kokoon 100e maksun (tai mitä lie) nukutuspiikki maksaa kun ei enää haluakkaan siivota ja viedä ulos yms.Mitä helv*ttiä?! Sanoa 12-veelle että joo tuossa koira sulle, kun kyllästyt nii käyään lopettaan se. Koirako on perheessä vaan siihen saakka että ei jakseta enään hoitaa? Voi herranjumala, mikä sua vaivaa?!
Nimenomaan se että saa luvan ymmärtää että liittyy vastuuta. Maailma on kova paikka ja mitä nopeammin tottuu kovuuteen, sen parempi. Eikä todellakaan mitään "tässä sulle koira"koska ennenkuin se on hankittu on jokaikinen perheen jäsen sitoutettu hoitamaan se. Ja vastaavasti oikeus kieltää koiran hankkimista.
Sain parin vuoden päivittäisen jankutuksen jälkeen koiran 10-vuotiaana ja vieläpä saksanpaimenkoiran, joka oli ykköstoiveeni.
Kyllä lenkitin päivittäin, mutta tietysti vanhempani olivat ymmärtäneet, että vastaavat hankinnasta.
En koskaan "kyllästynyt" koiraan, vaan se oli tärkeä ystävä minulle. Eli näitä kyllästymisen hokijoita ei tarvitse uskoa. Kyllä lapsikin osaa sitoutua asioihin, varsinkin mieluisiin.
Mutta kuten täällä on moneen kertaan sanottukin, kyllä koira on koko perheen hankinta. Kaikki hoitavat ja huolehtivat koirasta tarpeen mukaan. Ei koiraa voi ottaa vain yhden perheenjäsenen -- varsinkaan lapsen-- vastuulle.
Ja jos jollakin olisi rotu ehdotuksia, niin nekin otetaan vastaan. Itselläni oli villakoira, mutta sen turkissa on niin paljon hoitamista...ap