Onko kylästeleminen vähentynyt nykyaikana muillakin kuin meillä?
Mä en edes muista, kuka meillä on viimeksi käynyt kylässä, jos ei omia jo aikuisia lapsia perheineen huomioida lainkaan, jotka asuvat toisella paikkakunnalla.
Puhelinkin soi melkoisen harvoin meille päin, ja syynä on se, että itse ehdin soittaa ennen kuin he, joille ylipäätänsä soittelen puhelimella silloin tällöin, mutta harvoin enää sitenkään otan yhteyttä oikeastaan keneenkään kaukaisempaan sukulaiseen tai ystäväänkään. Enempikin kirjoittelen joidenkin ihmisten kanssa hyvin paljon viestejä toinen toisillemme puhelimella.
Oudoksi on muuttunut ihmisten kasvotusten tapaileminen nykypäivinä, ja tätä olen kuullut muidenkin kertoilevan, että eihän enää kylästellä sillä tavalla kuin ennen sähköisten medioiden aikakautta eli ennen facebookia, älypuhelinta jne. Jos sitten jotain yhteistä kokoontumista onkin, niin yleensä pitää sopia ihmisten kanssa tapaamiset jo hyvissä ajoin päivämäärälleen ja kelloaikoineen. Yllätyskylästelyt ovat out. Hyvä, että aivan lähiomaisetkaan voivat tulla kutsumatta toinen toisilleen ihan vaan päähänpistosta eli mentaliteetillä: "Mitäpä jospa tästä lähretähän iltaa istumahan perhe X:lle; ilmoittamatta iltakahveille."
Kommentit (23)
Meidän osalta vähentynyt siihen ettei jakseta mennä kun enää ei voi vaan tulla soittaman ovikelloa tai soittaa pihalta että oliskos herrasväki kotona. Pitää aina sopia viikkoa etukäteen ja minuutilleen missä meille sopii parhaiten käydä silloin kun ollaan lähistöllä. Ja meille saa tulla myös samalla tyylillä kylään ja ei osata sanoa ollaanko paikalla esim viikkoa etukäteen. Ja kotona ovat usein olleet kun soitettu ja aina muttia ja möttiä miksei sovi tulla "meidän muffella on nuha ei voi" "sotkuista" "pitää pyöritellä peukaloita"
Jos ei seura kelpaa vaikka kotona ollaan niin antaa sitten olla.
Ei kait noita yllätyskyläilyjä harrasta muut kuin eläkeläiset maalla? Minua ainakin tympisi ihan tavattomasti, että pelmahdetaan välittämättä toisten aikatauluista ja tekemisistä paikalle ja oletetaan vielä saavansa jotain kaffepullaa napaansa.
On se vähentynyt. Ennen oli helpompaa, kun elettiin yhtenäiskulttuurissa. Melkein kaikki olivat samoihin aikoihin kotona, söivät samoihin aikoihin, saunoivat samoihin aikoihin, katsoivat samat kaiken kansan tv-suosikit. Kylään pistäytyminen oli helppoa ajoittaa näiden mukaan.
Onneksi yllätyskyläilyt ovat vähentyneet. En kestäisi elämää, jossa koska tahansa joku saattaisi paukata kylään. Kun menen kotiin niin haluan voida olla ihan vapaasti. Käyn 2-4 arki-iltana liikuntaharrastuksissa ja kotiudun joskus klo 19 jälkeen enkä todellakaan haluaisi vieraita siinä vaiheessa, kun alan tehdä iltapalaa. Työn ohessa suoritettavat opinnot lohkaisevat ison palan muista arki-illoista ja viikonlopuista. Tarvitsen myös iltoja, jolloin ei ole yhtään mitään velvollisuuksia vaan voin vain löhötä nojatuolissa ja lukea dekkaria tai tehdä käsitöitä.
Omat ystäväni tietävät, etteivät ole luokseni tervetulleita yllättäen (eikä kutsuttunakaan, koska tapaamme yleensä kahviloissa).
Näen kavereita ravintoloissa, en kotona. Syynä osittain pitkät välimatkat ison kaupungin sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Kylästely? Ennen sanottiin ihan vaan kyläily....
Kylästely on yhdistelmäsana kyläilystä kyllästymisestä. Ei siis tarvitse ihmetellä miksi sitä ei pahemmin harrasteta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kait noita yllätyskyläilyjä harrasta muut kuin eläkeläiset maalla? Minua ainakin tympisi ihan tavattomasti, että pelmahdetaan välittämättä toisten aikatauluista ja tekemisistä paikalle ja oletetaan vielä saavansa jotain kaffepullaa napaansa.
Tässä kohtaakin nykyihminen voi olla itsekäs ja olla tälläisessä tilanteessa tarjoamatta sitä kaffepullaa.
On se kylästely vähentynyt huomattavasti. Etukäteen tulostaan ilmoittamisen laiminlyönyttä ei hyvällä katsota. Harmistus onkin aiheesta, kun kaikilla on puhelimet aina mukana.
Lapsuudessani 50-luvulla, asuimme rintamamiestalossa, oli aivan tavallista, että naapuriperheen äiti poikkesi kahvilla päivittäisellä kauppareissullaan. Tämä toistui monta kertaa viikossa ja kahvittelut kestivät hyvinkin pari tuntia. Perheen miehen kotiintuloajan lähestyessä tuli rouvalle kiire mennä laittamaan perunat kiehumaan. Ihmisillä vaan oli aikaa enemmän aikaa ja äidit yleisesti kotona. Viikonloppuisin vierailtiin myös paljon, silloin yleensä koko perheen voimin.
Vielä joku vuosi sitten ihmiset nökottivät iltaisin kotonaan katse tiukasti telkkarissa, nykyään netti ja pelit korvaavat seurustelun. Hyvä vai huono asia, vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kait noita yllätyskyläilyjä harrasta muut kuin eläkeläiset maalla? Minua ainakin tympisi ihan tavattomasti, että pelmahdetaan välittämättä toisten aikatauluista ja tekemisistä paikalle ja oletetaan vielä saavansa jotain kaffepullaa napaansa.
Meillä tuodaan aina paketti kahvia ja pullaa mukana jos ollaan tulossa. - Se joka tykkäisi ex tempore kyläilystä
Kyläilykulttuuri alkoi hiipua ja 1960-1970-luvuilla. Kun kaikilla oli jo televisio, ei tarvinnut Suomi-Ruotsi-maaottelun aikaan lähteä "yllättäen" tervehtimään tuttuja joilla on telkkari. Ja kun melkein kaikilla oli jo auto, eivät miehetkään enää hinkuneet ajelulle ajelun vuoksi - siis autoaan näyttämään.
Tuttavapiirissäni ainoa, joka vielä kutsuu kyläilemään, jopa yökyläänkin, on karjalaiset sukujuuret omaava henkilö
Vierailija kirjoitti:
Näen kavereita ravintoloissa, en kotona. Syynä osittain pitkät välimatkat ison kaupungin sisällä.
Moni on tosiaan pyhittänyt kodin sille omalle ajalle ja kaveita yms tavataan mielummin ravintoloissa ja kahviloissa. Ravintoloissa käymisen yleistyminen on tehnyt sen, että enää ei niinkään kyläillä vaan se sosiaalinenelämä tapahtuu kodin seinien ulkopuolella.
Joo, pn vähentynyt, paitsi naistenlehtien sisustus yms. jutuissa joissa aina kokkaillaan ystävien kanssa 10 h pöydän ympärillä....
Tosi paljon vähentynyt. Maalla niin taidetaan vielä tehdä.
Olen muuttanut niin usein, ettei ole juuri pitkäaikaisia ystävyyssuhteita syntynyt. Yllätysvieraista en juuri piittaa, mutta nauttisin jos voisin joskus emännöidä muutaman hengen illanistujaisia ruoan ja viinin kera. Tai jos lähellä asuisi joku, jonka kanssa kahvitella, kotona tai kahvilassa. En ole kovin sosiaalinen, nautin kyllä yksinolosta mutta liikaa sitä, niin päädyn vielä mökkihöperöksi.
On vähentynyt. Kaikkien kanssa pitää sopia vähintään viikkoa ennen, josko sopisi tiettynä ajankohtana kahvittelu. Rasittavaa. En jaksa yhtä kaveria enää edes kysyä, koska hänelle ei koskaan sovi, aina miljoona muuta menoa.
Käydään me ainakin kylässä. Ja meillä käydään. Työlästä se kyllä on. Varsinkin se emännän rooli siinä. Mutta me tykätään, että on sosiaalista elämää. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka ei näistä kyläilyistä paljon perusta. Muakin joskus harmittaa, jos sattuu joku möllöttäjä-junttiperhe vierailulle, joka istuu vain passattavana ja säteilee negatiivista energiaa kodissani.
Kylästely? Ennen sanottiin ihan vaan kyläily....