Entinen huippuyleisurheilija Ringa Ropo: "Suomessa kaikki lapset pitäisi pakottaa urheilemaan tai ainakin kilpailemaan"

Muksi pitää oppia pettymään juuri liikunnassa? Onhan elämä täynä pettymisharjoituksia ja kilpailla voi monessa muussakin lajissa kuin urheilussa. Voit kilpailla vaikka shakinpeluussa. Tai matematiikassa. Kukaan ei voi aina voittaa, se on varmaa.

Mutta kyllä jatkuva häviäminen, huonommuuden tunteminen ja pakottaminen ovat varmin tapa aiheuttaa liikuntakammoa. Varmasti jokaiselle löytyy oma mielekäs tapa liikkua, ilman kilpaikupakkoa. Liikkumiselle löytyy ihan varmasti muitakin hyviä motiiveja kuin kilpailu. Kokemusta on kahden lapsen kanssa.

Melkoinen ajatuspieru taas tässä iltalehessä. Oliko Ropon oma vai toimittajan vääntämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri pakolla saa tunnetusti loistavia tuloksia.

Juuri näin. Paljonko tälläkin palstalla on ollut juttua kuinka koulun liikuntatunnit saa inhoamaan liikuntaa? No aika paljon oli niitä huonoja kokemuksia.

Sitä en ole koskaan ymmärtänyt miksi veronmaksajien pitää kustantaa huippu-urheilu?

No kun sitten on kiva katsoa kun Suomi saa mitaleita, kuten esim. nyt yleisurheilun MM-kisoissa.

On meitäkin, joiden mielestä penkkiurheilu on oman elämän tuhlaamista, esim. itselleni jotkut urheilukisamitalivouhotukset ovat todella triviaali asia, ei sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Inga Hepo voisi itse alkaa urheilla. On todella plösössä kunnossa.

Ei ole enää, ainakaan toistaiseksi. Saas nähdä, onnistuuko jatkossa paremmin painonhallinnassaan.

Se on kyllä raaka totuus, että aika moni huippu-urheilija on plösähtänyt, kun kilpaurheilu-ura on ohi. Tätä taustaa vasten katsottuna en olisi niikään vakuuttunut siitä, että kaikkia pitäisi pakottaa urheilemaan kilpaa. Sen sijaan liikkumaan pitäisi kannustaa niin lapsia, kuin aikuisiakin. Jokaisen kuitenkin pitäisi löytää itse se liikunnan ilo ja riemu, väkisin ei ketään pidä liikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri pakolla saa tunnetusti loistavia tuloksia.

Juuri näin. Paljonko tälläkin palstalla on ollut juttua kuinka koulun liikuntatunnit saa inhoamaan liikuntaa? No aika paljon oli niitä huonoja kokemuksia.

Sitä en ole koskaan ymmärtänyt miksi veronmaksajien pitää kustantaa huippu-urheilu?

Huippu-urheilu on jokaiselle maalle vientiä ulkomaille ja myös innostus nuorille kohti liikunnallisempaa elämää. Sipsin mussuttajille näköjään maailma on kovin yksinkertainen, se mikä ei ole heti tässä käden ulottuvilla, ei ole olemassa.

Mun tuntemat sipsinmussuttajat on just niitä penkkiurheilujoita mentaliteetilla tulos tai ulos. Yksi löytyy omasta perheestä. Ei lähde mun ja lasten kanssa vaellusretkille tai pyöräilemään.

Vierailija kirjoitti:

neulon kohtuullisen haastavia töitä, ompelen lähes kaikki vaatteeni, tuunaan kirpparilöytöjä jne. Kuviksesta oli 7-8, eli ei ainakaan keskitasoa parempi. No, mulla on ollut viime vuosina jokunen oma taidenäyttely ja saan tekeleistäni jopa rahaa.

Liikunta taisi olla 6. Nyt keski-ikäisenä olen kuitenkin hyväkuntoinen, harrastan mm. tankotanssia, joogaa (aika pitkälle olen edennyt), uintia, lumikenkäilyä, retkiluistelua, patikointia, suunnistusta, melontaa, sulkapalloa. Harmi on se, että liikunnan löysin vasta nelikymppisenä, niin kamalia olivat muistot koululiikunnasta. 

Ihanaa, että olet löytänyt ilon sellaisista asioista, joista sinua lapsena arvosteltiin. En kuitenkaan ihan ymmärrä (tai edes usko), miten aikasi voi riittää tuohon kaikkeen ellet sitten määrittele harrastamisen aika löyhällä kädellä. Oletko varakas työtön? Miten sinusta tuli muutamassa vuodessa hyväkuntoinen, joka jaksaa kaiken tuon ja ehtii ommella vaatteetkin.

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa se haastattelu. Ropo viittasi siihen, että kilpailemalla oppii voittamaan ja häviämään ja sietämään pettymyksiä. 

Kilpailu voi onneksi olla muutakin kuin urheilussa tapahtuvaa. Esimerkiksi lauta- ja korttipelit käyvät ihan hyvin, tai muut harrastukset ja niihin liittyvät kisat, kouluaineissa menestyminen ja niistä saatavat tunnustukset, vapaaehtoistyö yms. 

Mä en muuten pysty vieläkään pelaamaan monopolia polttamatta päreitäni...

Sehän se mutta nykyvanhemmat suojelevat lapsiaan häviöiltä ja pettymyksiltä niin agressiivisesti ettei lapsi koskaan opi edes yrittämään mitään ja pahimmillaan se on sitä että vanhempi juoksee edellä varmistamassa ettei missään vaiheessa eteen tule mitään tilannetta jossa olisi pienintäkään riskiä epäonnistua (curling-vanhemmat). Lopputuloksena on näennäisesti aikuisia mukavuudenhaluisia plösöjä jotka saa raivokohtauksen pienestäkin vastoinkäymisestä.

Ei ketään voi pakottaa kilpailemaan. Ei kaikkia kiinnosta. Itse rakastin kilpailemista lapsena. Se oli kivaa ja nautin siitä. Siskoni taas halusi mielummin liikkua huvikseen ilman kilpailua. Onneksi vanhempamme antoivat meidän toteuttaa itseämme liikunnallisesti tavalla, jolla halusimme. Nyt aikuisena liikunta on molemmille elämäntapa, vaikka mieltymyksemme ovat edelleen erilaiset. Siskoni on menestynyt meistä elämässä paremmin, kun on tehnyt aina omaa juttuaan, eikä ole lähtenyt kilpailemaan kenenkään kanssa.

Omalla tyttärelläni on myös todella vahva kilpailuvietti. Hän saa kilpailla niin paljon, kun itse haluaa. Jos ei haluaisi, etsisimme hänelle harrastuksen, jossa ei kilpailtaisi. Ei kilpaileminen ole mikään autuaaksi tekevä kasvatuskeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Ihan pihalla on Ropo. Eipä taida aavistaa, että kömpelömmille nuo pettymykset ja sen päälle häpeä tulee jo ihan koululiikunnassa.

Mistähän mahtaa johtua, että lähes 40v. Miettii, että kehtaako juosta julkisella paikalla tai kammoaa pallopelejä.

No koululiikunnasta ja erityisesti siihen liityvien lieveilmiöiden johdosta tietysti. Kilpailuun pakottaminen olisi kyllä nitistänyt viimeisenkin liikunnan ilon. Onneksi mua ei pakotettu ( kuin koulussa) luultavasti en liikkuisi enää ollenkaan. Yksilölajit maaseudulla on jäänyt minulle liikuntamuodoksi.

Ringa Ropon ongelma on se, että hän on aina ollut aivan liian kaukana "rahvaasta", eli aina ehdotonta eliittiä. Varmasti ollut koulussa liikunta aina kymppi ja voittanut kaikki lajit pystyyn. Tuollainen ihminen ei kykene näkemään, että kaikilla ei ole synnynäistä lahjakkuutta ja juuri niiden luokan kömpelöimpien pakottaminen kilpailemaan on pahinta mitä heille voi tehdä.

Minäkin olin aina koululiikunnassa kärjessä, liikuntanumero 9-10 ja ainut mitä koulussa rakastin oli liikuntatunnit. Onneksi meillä oli lunkki liikunnanopettaja, joka ymmärsi, että pakottamalla ei saa kuin pahaa aikaiseksi. Niinpä hän aina ennen liikuntatuntia kysyi mitä haluatte tehdä ja sitä tehtiin. Meillä se oli aina joko koripalloa, tai jalkapalloa. Ne jota ei  pelaaminen, eikä muukaan liikunta kiinnostanut, saivat käydä kävelemässä kolmen kilsan kävelylenkin. Ketään ei pakotettu mihinkään. Juuri tuollaista koululiikunnan pitäisikin olla. Ne jotka haluaa kilpailla kilpailee ja joita ei kiinnosta, voivat käydä tekemässä vaikka pienen kävelylenkin, että saavat ainakin haukata raitista ilmaa.

Vaikka itse olen aikoinani kilpaurheilua harrastanutkin ja rakastin kilpailua, niin en missään nimessä ole Ropon kanssa samoilla linjoilla, koska pakottamalla saa vain pahaa aikaan. Sen sijaan kaikkia pitäisi motivoida liikkumaan, niin lapsia kuin aikuisiakin, mutta siis niin, että motivoinnin tulos on se, että ihminen itse haluaa alkaa liikkumaan.

HAH! Ne kävelylenkit vasta noloja olikin. Talvella kun piti pelata jääkiekkoa, osa pyysi päästä pelaamaan koripalloa tai punttisalille. Eikäy! Joko työnnätte lunta kentältä, tai sitten kävelette. Siis wtf?? Meillä oli SM - tason urheilujoita kävelylenkeillä kun jääkiekko ei maittanut.

Surkeinta koululiikuntaa ikinä. Kiitos, elisenvaara!

Jos valtaosa halusi jääkiekkoa, niin silloinhan asia oli ok. On täysin mahdotonta jakaa liikuntatuntia niin, että osa menisi pelaamaan korista, osa jääkiekkoa ja osa punttisalille. Opettajia on vain yksi, ei hän voi revetä joka paikkaan. Toiseksi jos kaikki saisivat pelata mitä ensisijaisesti haluaisivat, niin eihän yhteenkään peliin riittäisi porukkaa.

Mitä siihen kävelylenkin noluteen tulee, niin meillä sen kävi suorittamassa ne, joita ei koululiikunta kiinnostanut lainkaan, eli joilla ei ollut edes liikuntakamppeita mukana. Mitä heille olisi kuulunut tehdä, jos kerran pieni kävelylenkkikin oli mielestäsi liikaa? Olisiko heille pitänyt antaa liikuntatunti kokonaan vapaaksi?

Vierailija kirjoitti:

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

No tässä ko. tapauksessa siltä vaikuttaa, ainakin tämän jutun perusteella. Mutta muutoin vastustan tällaista vastakkainasettelua, koska se rajaa ihmistä helposti vielä ahtaampaan muottiin. Voit tykätä liikkumisesta ja olla fiksu, tai miten päin vain. Kaikkia mahdollisia näiden ominaisuuksien yhdistelmiä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

No tässä ko. tapauksessa siltä vaikuttaa, ainakin tämän jutun perusteella. Mutta muutoin vastustan tällaista vastakkainasettelua, koska se rajaa ihmistä helposti vielä ahtaampaan muottiin. Voit tykätä liikkumisesta ja olla fiksu, tai miten päin vain. Kaikkia mahdollisia näiden ominaisuuksien yhdistelmiä on olemassa.

Liikunta (tai siitä pitäminen) ja urheilu ovat ihan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

No tässä ko. tapauksessa siltä vaikuttaa, ainakin tämän jutun perusteella. Mutta muutoin vastustan tällaista vastakkainasettelua, koska se rajaa ihmistä helposti vielä ahtaampaan muottiin. Voit tykätä liikkumisesta ja olla fiksu, tai miten päin vain. Kaikkia mahdollisia näiden ominaisuuksien yhdistelmiä on olemassa.

Liikunta (tai siitä pitäminen) ja urheilu ovat ihan eri asioita.

Aha. No mä en urheilusta tiedä sitten mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

No tässä ko. tapauksessa siltä vaikuttaa, ainakin tämän jutun perusteella. Mutta muutoin vastustan tällaista vastakkainasettelua, koska se rajaa ihmistä helposti vielä ahtaampaan muottiin. Voit tykätä liikkumisesta ja olla fiksu, tai miten päin vain. Kaikkia mahdollisia näiden ominaisuuksien yhdistelmiä on olemassa.

Liikunta (tai siitä pitäminen) ja urheilu ovat ihan eri asioita.

Aha. No mä en urheilusta tiedä sitten mitään.

Kyllähän kommentoija oli sikäli oikeassa, että liikunta ei automaattisesti tähtää kilpailemiseen, kun taas urheilu tähtää. Toki urheilukin on liikuntaa, mutta se on sen hardcoremuoto. Liikuntaa taas on kaikenlainen liikkuminen, marjanpoiminnasta kävelyyn ja halon hakkuuseen ja toki myös siihen kilpaurheiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Ihan pihalla on Ropo. Eipä taida aavistaa, että kömpelömmille nuo pettymykset ja sen päälle häpeä tulee jo ihan koululiikunnassa.

Mistähän mahtaa johtua, että lähes 40v. Miettii, että kehtaako juosta julkisella paikalla tai kammoaa pallopelejä.

No koululiikunnasta ja erityisesti siihen liityvien lieveilmiöiden johdosta tietysti. Kilpailuun pakottaminen olisi kyllä nitistänyt viimeisenkin liikunnan ilon. Onneksi mua ei pakotettu ( kuin koulussa) luultavasti en liikkuisi enää ollenkaan. Yksilölajit maaseudulla on jäänyt minulle liikuntamuodoksi.

Ringa Ropon ongelma on se, että hän on aina ollut aivan liian kaukana "rahvaasta", eli aina ehdotonta eliittiä. Varmasti ollut koulussa liikunta aina kymppi ja voittanut kaikki lajit pystyyn. Tuollainen ihminen ei kykene näkemään, että kaikilla ei ole synnynäistä lahjakkuutta ja juuri niiden luokan kömpelöimpien pakottaminen kilpailemaan on pahinta mitä heille voi tehdä.

Minäkin olin aina koululiikunnassa kärjessä, liikuntanumero 9-10 ja ainut mitä koulussa rakastin oli liikuntatunnit. Onneksi meillä oli lunkki liikunnanopettaja, joka ymmärsi, että pakottamalla ei saa kuin pahaa aikaiseksi. Niinpä hän aina ennen liikuntatuntia kysyi mitä haluatte tehdä ja sitä tehtiin. Meillä se oli aina joko koripalloa, tai jalkapalloa. Ne jota ei  pelaaminen, eikä muukaan liikunta kiinnostanut, saivat käydä kävelemässä kolmen kilsan kävelylenkin. Ketään ei pakotettu mihinkään. Juuri tuollaista koululiikunnan pitäisikin olla. Ne jotka haluaa kilpailla kilpailee ja joita ei kiinnosta, voivat käydä tekemässä vaikka pienen kävelylenkin, että saavat ainakin haukata raitista ilmaa.

Vaikka itse olen aikoinani kilpaurheilua harrastanutkin ja rakastin kilpailua, niin en missään nimessä ole Ropon kanssa samoilla linjoilla, koska pakottamalla saa vain pahaa aikaan. Sen sijaan kaikkia pitäisi motivoida liikkumaan, niin lapsia kuin aikuisiakin, mutta siis niin, että motivoinnin tulos on se, että ihminen itse haluaa alkaa liikkumaan.

HAH! Ne kävelylenkit vasta noloja olikin. Talvella kun piti pelata jääkiekkoa, osa pyysi päästä pelaamaan koripalloa tai punttisalille. Eikäy! Joko työnnätte lunta kentältä, tai sitten kävelette. Siis wtf?? Meillä oli SM - tason urheilujoita kävelylenkeillä kun jääkiekko ei maittanut.

Surkeinta koululiikuntaa ikinä. Kiitos, elisenvaara!

Jos valtaosa halusi jääkiekkoa, niin silloinhan asia oli ok. On täysin mahdotonta jakaa liikuntatuntia niin, että osa menisi pelaamaan korista, osa jääkiekkoa ja osa punttisalille. Opettajia on vain yksi, ei hän voi revetä joka paikkaan. Toiseksi jos kaikki saisivat pelata mitä ensisijaisesti haluaisivat, niin eihän yhteenkään peliin riittäisi porukkaa.

Mitä siihen kävelylenkin noluteen tulee, niin meillä sen kävi suorittamassa ne, joita ei koululiikunta kiinnostanut lainkaan, eli joilla ei ollut edes liikuntakamppeita mukana. Mitä heille olisi kuulunut tehdä, jos kerran pieni kävelylenkkikin oli mielestäsi liikaa? Olisiko heille pitänyt antaa liikuntatunti kokonaan vapaaksi?

Lue kommentti uudelleen ajatuksella. Ja yleensä homma meni 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

No tässä ko. tapauksessa siltä vaikuttaa, ainakin tämän jutun perusteella. Mutta muutoin vastustan tällaista vastakkainasettelua, koska se rajaa ihmistä helposti vielä ahtaampaan muottiin. Voit tykätä liikkumisesta ja olla fiksu, tai miten päin vain. Kaikkia mahdollisia näiden ominaisuuksien yhdistelmiä on olemassa.

Liikunta (tai siitä pitäminen) ja urheilu ovat ihan eri asioita.

Aha. No mä en urheilusta tiedä sitten mitään.

Kyllähän kommentoija oli sikäli oikeassa, että liikunta ei automaattisesti tähtää kilpailemiseen, kun taas urheilu tähtää. Toki urheilukin on liikuntaa, mutta se on sen hardcoremuoto. Liikuntaa taas on kaikenlainen liikkuminen, marjanpoiminnasta kävelyyn ja halon hakkuuseen ja toki myös siihen kilpaurheiluun. 

Ooh!! Olen valaistunut!

Pakottaja-Ropolle tiedoksi kirjoitti:

Ropolle tiedoksi: soittimen, etenkin viulun soiton opettelu kehittää lapsen aivoja paremmin kuin urheilu. Mutta siihenkään ei pidä pakottaa!

Väärin. Viulunsoitto kehittäää lapsen aivoja tietyiltä alueilta, kuin suurin osa urheilusta. MYös urheilulajeissa on eroja. Jalkapallo on hyvin kaksiuloitteinen laji, jolloin aivojen kehitys jää matalaksi. Kolmiuloitteiset urheilulajit, kuten voimistelu ja tietyt kamppailulajit, kehittävätkin aivoja huomattavasti tehokkaammin kuin esim. viulun soitto.

Tietysti lopulta kaikki on kiinni siitä, mihin niitä aivoja käyttää. Viulunsoittaja voi käyttää kapasiteettinsa vauva.fi:ssä urheilijoiden haukkumiseen, kun urheilija voi olla töissä NASA:lla. Kaikki on suhteellista

Vierailija kirjoitti:

No nuo urheilijat eivät yleensä ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

Onneksi vauva.fi:n kommentoijien kynät on teroitettu nanomillintarkoiksi!