Lääkärit: imetys tappoi poikani

Vierailija kirjoitti:

Kättärillä pari vuotta sitten kyllä kannustettiin imettämään vaikka kokoajan, mutta koska lapsi oli tyytymättömän oloinen imetyksestä huolimatta, kätilöt ehdottivat heti lisämaitoa, lisäksi imetysten välillä kannustettiin pumppaamaan, jotta maito nousisi nopeammin.

Osastolla oli juuri silloin lahjoitettua äidinmaitoa (kiitos ihanalle lahjoittajalle ❤) jota kyllä tarjottiin vauvalle niin paljon kun jaksoi syödä. Lisäksi painotettiin ennen kotiin päästämistä, että jos lapsi tuntuu jäävän nälkäiseksi voi ja pitää antaa lisämaitoa imetyksen jälkeen.

Lapsen painoa seurattiin hyvinkin tarkkaan vaikka oli ihan täysiaikainen ja terve vauva. Neuvolassakaan koskaan painostettu imettämään vaan kerrottiin, ettei se aina onnistu tai aina äiti ei halua imettää ja sekin on ok.

Tuntuu todella erikoiselta, että jossain laitettaisiin imetys lapsen tai äidin hyvinvoinnin edelle.

Ilmiö tuntuu olevan paikka- ja yksilökohtainen, joissakin sairaaloissa/neuvoloissa ja joidenkin ihmisten kohdalla imetys on enemmän sellainen pyhäksitekevä asia jonka merkitystä ylikorostetaan. Eiköhän Suomessa asiat ole pääsääntöisesti kunnossa, vaikka hyvä olisi jos linjaa yhtenäistettäisiin ja vouhkaajat pistettäisiin paremmin kuriin. Tilannetta ei myöskään auta se, että joissain muissa länsimaissa imetysintoilijat ovat enemmän valtavirrassa ja pystyvät puskemaan läpi täysin epätieteellisiä suosituksia isojenkin toimijoiden kohdalla. Hyvä (mutta masentava) esimerkki on WHO, joka tarjoaa täysin takapuolesta vedettyjä "optimaalisia" lukuja mm. imetykseen. Ainoastaan syvempi perehtyminen paljastaa, että nämä rintaruokintasuositukset perustuvat aika mittaviin oletuksiin ja matemaattisiin malleihin joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.

Imetysintoilijat ja siihen "kannustavat" voisivat hetken miettiä sitä faktaa, että suomalaislapsia täysimetetään hyvin paljon vähemmän kuin kuvitellaan. Vain prosentti lapsista täysimetetään 6kk ikään saakka, ja lapsia syntyy vuosittain reilut 60 000. Täysimetys kestää Suomessa alle 2kk. Toki on äitejä, jotka pystyvät imettämään lapsensa melkein kouluikään saakka, mutta suurin osa lapsista kasvaa kuitenkin korvikkeilla. 

Yksikään lapsi ei ole Suomessa kuollut korvikkeeseen, maidon puutteeseen sen sijaan useampikin.

Tavallaan hassua, miten käytännöt eroavat hyvinkin paljon toisistaan. Esikoinen sai lisämaitoa synnärillä jo ensimmäisen vuorokauden aikana, huusi ja huusi kunnes sai pullon. Kolmantena päivänä joku hoitajista ehdotti syöttöpunnituksen tekoa, kun sitä lisämaitoa meillä kului niin paljon. 10ml kahden tunnin imetyksellä, lyötiin taas pullo kouraan ja ohjeistettiin korvikkeen käyttöön kotiutumisen jälkeen. Kaksi viikkoa meni, ennen kuin oma maito kunnolla nousi ja alkoi riittämään.

Näin jälkikäteen epäilen kärsineeni nestehukasta synnytyksen jälkeen enkä ollut siinä kunnossa, että olisin vähän väliä talsinut huoneen poikki mukia täyttämään. Toisella kerralla pakkasin 1,5l vissypullon sairaalakassiin mukaan ja ehdinkin juoda sen vuorokaudessa varmaan kolmesti tyhjäksi :D.

Mä imetin molemmat lapseni ja oli kyllä rankkaa. 2 tunnin välein syöttämistä. Kerran kokeilin korviketta ja nukku 4 tuntia putkeen. Koin jo siitä syyllisyyttä. Yksin hoidin lapset ja mietin miten paljon paremmin olisin jaksanut jos olisin antanut vaikka yöksi korviketta

Olen kolme lasta täysimettänyt 4 kk ikään asti kunnes on kiinteät aloitettu ja kyllä se maito on noussut jokaisesta viimeistään kolmantena päivänä synnytyksestä. Siitä huolimatta oon jokaiselle antanu ryypyn lisämaitoa toisena päivänä, koska en näe mitään syytä miksi se heikentäisi maidon nousua. Vastasyntynyt on kuitenkin rinnalla niin paljon, että kyllä se rinta saa ihan tarpeeksi stimulaatiota. Tärkeintä on että vauva saa ruokaa ja on tyytyväinen. Omalla kokemuksellani kyllä suosittelen antamaan tilkkasen lisämaitoa ja mikäli maito ei kolmanteen päivään mennessä nouse, niin sitten antamaan lisää.

Aiheesta. Synnytin Kokkolassa 1990 keskosvauvan. Hän oli kooltaan normaalin kokoinen, mutta viikoiltaan keskonen ja joutui keskolaan hoidettavaksi. Hänet siirrettiin hyväkuntoisena viikon ikäisenä vierihoitoon, missä tämä sitten tapahtui. Vierihoidossa ei saanut antaa lisämaitoa, kun uskottiin siihen rintaruokintaan niin vahvasti. Ok. Kaksi vuorokautta tappelua ja kinastelua kätilöitten ja sairaanhoitajien kanssa lisämaidosta ja punnituksista. Lopputulos, lapsi kuivui ja joutui keskolaan tiputukseen.  Tapahtuman jälkeen ilmoitin, ettei lasta siirretä enää muualle kuin kotiin ja lähdimme suoraan keskolasta kotiin vastoin sairaalan ohjeita. Tällä kertaa sairaala myönsi, että nyt homma hoidettiin huonosti ja ei ymmärretty, että vaikka lapsi on on normaalin kokoinen ei hänellä ole kaikkia täysiaikaisen kykyjä ja voimia. 

Tämän tapauksen seurauksena kirjautin papereihini, että kieltäydyn rintaruokinnasta. Painostus loppui. Imetin toki kaikki muut, paitsi nuorimmaisen, joka on myös keskonen, eikä imua vain tullut. 

Eli kyllä tuo voisi tapahtua ihan kenelle vain, jos tosiaan uskoo ja antaa painostukselle sijaa. Pullosta sentäs näkee, mitä sitä menee.

Mulla ei aikoinaan noussut maito, ja erehdyin etsimään neuvoa ja tukea imetystuki-palstalta. Kaikkea mahdollista kokeilin, mikään ei auttanut. Silti siellä muutama intoilija kirjoitteli, että kyllä _kaikki_ pystyy imettämään, jos vaan tarpeeksi yrittää. Voi sitä ahdistuksen määrää! Koin olevani pska äiti, enkä kokenut ansaitsevani vauvaani - enhän saanut pienokaistani ruokittua!

Helpottavaa oli, kun osasin myöntää tappioni ja jätin imetyksen kokonaan lapsen ollessa 4 kk. Pitkä, terve ja iloinen 4-vuotias on nyt.

Mies ei ikinä syyllistänyt minua. Käytännönläheisenä tyyppinä totesi, että ei sillä ole väliä onko maito tissistä vai pullosta, kunhan vauva saa mahansa täyteen!

Okei,"imetyksen puolustajat"... Olipa epäreilua. Kukin tekee miten tekee. Itse sain imetettyä kolme ja neljännelle ei tullut kunnolla. Katotaan miten seuraavan kanssa käy. On myös tapauksia joissa äidillä maitoallergia ym sellaista.

juuri siksi, pidetään keskustelu asiallisena ja ollaan me äidit toistemme puolella. Ei tarvita näitä "imetyksen puolustajat" nakkeluja, eihän?

Koitetaan auttaa toinen toisiamme, että täältäkin voisi vaikka hakea apua ja vinkkejä muilta äideiltä jos neuvolassa on väärä tyyppi työvuorossa.

Mammavoimaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan hassua, miten käytännöt eroavat hyvinkin paljon toisistaan. Esikoinen sai lisämaitoa synnärillä jo ensimmäisen vuorokauden aikana, huusi ja huusi kunnes sai pullon. Kolmantena päivänä joku hoitajista ehdotti syöttöpunnituksen tekoa, kun sitä lisämaitoa meillä kului niin paljon. 10ml kahden tunnin imetyksellä, lyötiin taas pullo kouraan ja ohjeistettiin korvikkeen käyttöön kotiutumisen jälkeen. Kaksi viikkoa meni, ennen kuin oma maito kunnolla nousi ja alkoi riittämään.

Näin jälkikäteen epäilen kärsineeni nestehukasta synnytyksen jälkeen enkä ollut siinä kunnossa, että olisin vähän väliä talsinut huoneen poikki mukia täyttämään. Toisella kerralla pakkasin 1,5l vissypullon sairaalakassiin mukaan ja ehdinkin juoda sen vuorokaudessa varmaan kolmesti tyhjäksi :D.

Meillä lisämaitoa ei annettu pullosta vaan pikkuruiskulla tai hörpyttämällä mittamukista ettei vauva oppisi väärää imutekniikkaa.

Itsekin ihmettelin osaston minimukeja :) olisi edes kunnon tuopit käytössä. Hyvä vinkki tuo ottaa juomapullo mukaan synnärille.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hiukan nyt kumminkin korjaisin otsikkoa ja tulkintaa.

Imetys EI tappanut. Vaan imetyksen epäonnistuminen.

Kaksi eri asiaa.

Miksi muuten ap kuvittelet, että vauvojen painoa seurataan. Käsketään katsomaan, että vauva pissaa useamman vaipan märäksi päivän aikana. Aukile ei ole lommollaan.

Mitä luulet?

No JUURI SEN VUOKSI, ETTÄ LAPSEN MAIDONSAANTIA HALUTAAN VALVOA. ETTEI VAUVA KUOLE NESTEHUKKAAN.

Jos kohdallesi on osunut virkaheittoja hoitajia tai lääkäreitä TAI et ole itse ymmärtänyt saamiasi ohjeita (mikä sekin on täysin mahdollista), vika ei ole imetyksessä sinänsä, vaan imetyksen epäonnistumisessa.

Totta kai lapselle annetaan lisämaitoa, jos paino tippuu hälyttävästi eikä vauva saa nestettä riittävästi! Lisämaitoa annetaan aina imetyksen jälkeen, määrä riippuu vauvan juomisesta. Ensin siis yritetään imettää, päälle annetaan lisämaitoa tarvittaessa.

Järkeä saa käyttää. Ja jos olette todella saaneet vääriä neuvoja (etkä vain ole itse töpeksinyt), niin tietysti valitusta perään!

Oikein. Meillä ei synnytyslaitoksella meinannut nousta maito rintoihin ja vauva huusi nälkäänsä. Sain lisämaitoa lapselleni heti ensimmäisenä päivänä. Eihän vauvan voi antaa olla nälkäisenä! Lisämaitoa annettiin vähän haluttomasti, mutta annettiin aina haluttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Okei,"imetyksen puolustajat"... Olipa epäreilua. Kukin tekee miten tekee. Itse sain imetettyä kolme ja neljännelle ei tullut kunnolla. Katotaan miten seuraavan kanssa käy. On myös tapauksia joissa äidillä maitoallergia ym sellaista.

juuri siksi, pidetään keskustelu asiallisena ja ollaan me äidit toistemme puolella. Ei tarvita näitä "imetyksen puolustajat" nakkeluja, eihän?

Koitetaan auttaa toinen toisiamme, että täältäkin voisi vaikka hakea apua ja vinkkejä muilta äideiltä jos neuvolassa on väärä tyyppi työvuorossa.

Mammavoimaa!!!

Sori, siis tapauksia joissa vauvalla maitoalergia ja vauva huutaa syötyään äidin maitoa mutta neuvolassa ei olla ikinä mokomasta kuultukaan mutta äitikaveri osaa neuvoa...

Minulla maito nousi vasta viidentenä päivänä synnytyksestä. Vain ekoina päivinä vauva sai vähän korviketta. Maito voi siis nousta kolmen päivän jälkeenkin!

Olen sitä mieltä,että alussa täytyy seurata nieleskelyä, tehdä syöttöpunnituksia ja seurata vauvan vointia muutenkin, jos ei ole varma siitä, että maitoa tulee. Minulla ei koskaan herunut maitoa pumpaten, vaan aina tarvittiin vauva, joka itkullaan ja imullaan laukaisi herumisen. Rinnat olivat pinkeinä maidosta noin 1-2  viikkoa synnytyksestä ja sen jälkeen pehmenivät, mikä ei merkinnyt maidon loppumista. Imetin neljä vuotiaaksi.

Ei syy ollut imetyksen epäonnistuminenkaan, vaan se, että äiti ei osannut seurata lapsensa syömistä ja reaktioita. On niin helppo vyöryttää syy lääkärin, neuvolan tai sairaalan niskoille. Harvoin lapset länsimaissa nälkään kuolevat, jos vanhemmilla on vähänkin älliä päässä.

Oikeesti suomessa kuollut vauva ravinnon puutteeseen? Tämä on outoa. Miksei vanhemmilla ole soineet hälytyskellot päässä, kellään vanhempien läheisellä? Neuvolassa? 

On ihan tavallista, että maito nousee vasta vaikkapa viidentenä päivänä, mutta näitä vauvoja seurataan tihentyneesti, jotta tuollaista ei tapahdu! Tässä on nyt aika monessa kohtaa tehty virhe. Onko tapauksesta tehty kuolemantuottamus tutkintaa tai hoitovirhetutkintaa?

Mun mielestä vanhemmat tekevät aina itse sen päätöksen antavatko rintaa vai korviketta. Vaikka sata ihmistä sanois mitä siinä korvan vieressä. Vastuu on vanhemmilla.

Jenkkiohjelma, juu uskokaa mitä tahdotte.

Nää suomalaiset "vauvani melkein kuoli" -jutut voi myös tulkita just miten haluaa. Joo, vauvasi on tihentyneesti  ilmoittanut itkullaan nälkää ja halunnut päästä rinnalle, ei siinä vielä olla nälkäkuoleman partaalla.

Vierailija kirjoitti:

Kun jokainen raskaana oleva ottaisi itse selvää imetyksestä niin asiat ei menisi tuohon pisteeseen! Tietoa on tänä päivänä erittäin helppo löytää. Jos imetys ei onnistu siihen saa apua jos maitoa ei yksinkertaisesti tule niin sitten sitä korviketta. Ei siihen tarita neuvolan lupaa jos on itse asioista ottanut oikeasti selvää niin tietää kyllä milloin se on tarpeellista.

Veikkaan että ne joilla asiat menee "tuohon pisteeseen" ovat just niitä kaikkein innokkaimpia imetystiedon etsijöitä. He ovat löytäneet netistä sen ainoan oikean tavan olla äiti, yhteisön jossa normina on aina imetys ja jossa muu ruokinta tarkoittaa epäonnistumista. "Epäonnistujia" sitten säälitään ja ehkä hienovaraisesti ujutetaan nettiyhteisön ulkopuolelle sen sijaan että tsempattaisiin ja iloittaisiin  kunkin perheen omasta tavasta olla vanhempi ja ravita vauva. Jokaisessa perheessä on omanlaisensa paras tapa vauvan ruokkimiseen eikä se läheskään aina ole täysimetys. 

Aika järkyttävää, että sairaalasta lähetetään kotiin niin pian. Itse synnytin vuoden 2000 lopulla Tammisaaressa ja siellä ei todellakaan edes puhuttu mistään kotiinmenosta. Synnytin maanantai-iltana ja vauva oli aluksi niin väsynyt, että nukahteli rinnalle jatkuvasti. Hoitaja auttoi joka kerta vauvan rinnalle ja vauva alkoi imeä, mutta heti kun hoitaja lähti, vauva taas nukahti. Jossain välissä hoitajat antoivat vauvalle lisämaitoa hörppyyttämällä ja minä yritin pumpata maitoa, mutta ei sieltä paljon mitään tullut. Minulle laitettiin rintoihin akuneuloja ja juottivat sitten jotain yrttiteetäkin maidontuloa auttamaan ja alkoihan sitä sitten tulla. Keskiviikkona vauvalle laitettiin lonkkalasta ja jouduin ihan uudestaan opettelemaan missä asennossa vauvaa voi imettää. Pari päivää siinä meni harjoitellessa ja edelleen oli sellainen olo, että en pärjää vielä yksin. Perjantaina alkoi imetys sujua jo paremmin ja silloin kysyin, missä vaiheessa täältä yleensä lähdetään kotiin. He sanoivat, että sitten kun itsestä tuntuu siltä että pärjää ja lääkäri on vielä lopuksi tarkastanut, voi lähteä. Kun koko perjantai meni hyvin, vihdoin lauantaina oli sellainen olo, että pärjään kotona ja niin lähdettiin sitten lääkärintarkastuksen jälkeen iltapäivällä kotiin. Minulla oli siis synnytyspäivän jälkeen neljä kokonaista päivää aikaa harjoitella imetystä ja vauvanhoitoa taitavan henkilökunnan opastuksella. Ja siihen imetykseen sai ihan konkreettisen avun lisäksi neuvoja ja myös tuoreelle äidille tärkeää henkistä tukea! Kotona minulla oli jo aika hyvä varmuus siitä, että maitoa tulee ja se riittää, vaikka siinä oli alussa vielä sitä rintakumin kanssa temppuiluakin. Sairaalasta sanoivat myös, että heille voi milloin tahansa soittaa ja kysellä neuvoja jos tuntuu siltä. En muistaakseni koskaan soittanut, sain myöhemmin tarvittavan avun ja tuen netin kautta toisilta imettäjiltä.

Myöhemmin kun selvisi miten huonolla tolalla imetysohjaus oli muissa paikoissa, lähetin heille vuolassanaisen kiitoskirjeen. Meidänkin imetys olisi luultavasti tyssännyt heti alkumetreille, jos en onneksi olisi älynnyt mennä Tammisaareen synnyttämään. Sinne oli 100 kilometrin taksimatka, mutta todellakin se oli sen arvoista!

Vierailija kirjoitti:

Äsken MTV3:lla ohjelmassa lääkärit, nainen kertoi kuinka imetti sairaalan ohjeiden mukaan ja lapsi kuoli, koska äidiltä ei tullut tarpeeksi maitoa.

Itselleni oli lähellä käydä näin esikoisen kanssa. Sairaalassa käskettiin imettää, ei lisämaitoa. Kuulemma maitoa alkaa tulla kun vaan imettää. Näinhän ei itselleni käynyt, vaan vauvan paino putosi hälyttävästi viikon kotona olon aikana. Silti neuvolan terveydenhoitaja käski vaan imettää ja lisämaitoa sai antaa mahdollisimman vähän, 20 ml. Onneksi sai antaa korviketta edes hiukan, muuten lapsi olisi kuollut nälkään! Ja me tyhminä uskoimme, kyllähän ne sairaalassa ja neuvolassa paremmin tietää.

Lopulta mies soitti sisarelleen, kun vauva vaan huutaa. Hän käski antaa lapselle korviketta heti. Kun annettiin, lapsi vetäisi kerralla ison pullollisen ja nukkui 4 tuntia putkeen. Tämän jälkeen viitattiin kintaalla imetykselle ja elämä helpottui ja lapsi alkoi kasvaa. Ja yritin siis kaikki konstit imetyksen kanssa, sain jopa herumista edistävää lääkettä. Yritin kuukauden kunnes luovutin.

Toisen lapsen kanssa sama juttu, maitoa ei tullut. Rinnat ei missään vaiheessa tuntuneet täysiltä, mitään ei herunut ulos eikä vauva nieleskellyt imiessään. Kolmantena päivänä kysyin sairaalassa, joko maidon pitäisi nousta. Kuulemma pitäisi ja jos ei ollut noussut vielä niin ei sitten nousisi ollenkaan. Onneksi tiesimme asian ja otimme heti korvikkeen käyttöön.

Minkälaisia kokemuksia muilla on? Ja mitä mieltä ovat imetyksen puolustajat, onko imetykseen painostaminen vaarallista? Minun mielestäni on.

Miten on mahdollista että jos vauva on saanut 20ml niin syö yhtäkkiä ison pullollisen? Ei se maha pysty kerralla venymään niin paljon, olisi isot pulautukset tullu. Ja aika kurjasti tehty toiselle kunnon ähkyt jos noin paljon yhtäkkiä. Imu on vauvoilla refleksi, kun tutti tai rinta on suussa niin refleksi pistää imemään, oli nälkä tai ei.

Ettekö seuranneet yhdessä neuvolan kanssa pissavaippojen määrää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hiukan nyt kumminkin korjaisin otsikkoa ja tulkintaa.

Imetys EI tappanut. Vaan imetyksen epäonnistuminen.

Kaksi eri asiaa.

Miksi muuten ap kuvittelet, että vauvojen painoa seurataan. Käsketään katsomaan, että vauva pissaa useamman vaipan märäksi päivän aikana. Aukile ei ole lommollaan.

Mitä luulet?

No JUURI SEN VUOKSI, ETTÄ LAPSEN MAIDONSAANTIA HALUTAAN VALVOA. ETTEI VAUVA KUOLE NESTEHUKKAAN.

Jos kohdallesi on osunut virkaheittoja hoitajia tai lääkäreitä TAI et ole itse ymmärtänyt saamiasi ohjeita (mikä sekin on täysin mahdollista), vika ei ole imetyksessä sinänsä, vaan imetyksen epäonnistumisessa.

Totta kai lapselle annetaan lisämaitoa, jos paino tippuu hälyttävästi eikä vauva saa nestettä riittävästi! Lisämaitoa annetaan aina imetyksen jälkeen, määrä riippuu vauvan juomisesta. Ensin siis yritetään imettää, päälle annetaan lisämaitoa tarvittaessa.

Järkeä saa käyttää. Ja jos olette todella saaneet vääriä neuvoja (etkä vain ole itse töpeksinyt), niin tietysti valitusta perään!

Ymmärsin kyllä sairaalan sekä neuvolan ohjeet, kuten mieskin. Lisämaitoa sai antaa korkeintaan 20 ml ettei imetys häiriinny. Kysyin monta kertaa, entä ellei maitoa tule tarpeeksi? Tulee kuulemma, kun vaan imettää. Ei saa antaa periksi, pitää vaan imettää. Sairaalassa ei ollut mitään punnituksia, ei kuulemma ollut tarvetta. Neuvolassa punnittiin, vaikka paino putosi koko ajan, ei saanut antaa korviketta kuin sen 20 milliä.

Valitus jäi tekemättä, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja muutimme pois paikkakunnalta. Ap

Ei saanut antaa? Mä en kysellyt ikinä lupia oman lapseni hoitamiseen tai syöttämiseen. Jos minusta tuntui että lapsi tarvii lisämaitoa niin kävin sitä hakemassa synnärin jääkaapista sen kummemmin kyselemättä. Ja kotona odotti purkit valmiina. Kun oma maito alkoi riittää jäi lisämaito pois. Minun lapsi, minun päätös.

Vierailija kirjoitti:

Tähän se yletön imetysvouhkaaminen johtaa. Totuus kuitenkin on, että kehittyneessä teollisuusmaassa ne imettämisen lääketieteelliset edut verrattuna korvikkeeseen voidaan mitata ainoastaan populaatiotasolla ja että merkittävä vähemmistö äideistä (muistaakseni n. 10%) ei koskaan tuota riittävästi maitoa voidakseen menestyksekkäästi ruokkia lapsensa. Kaikkien luonnollisuuteen vetoavien on syytä pitää mielessä että luonnolle ei ole mikään ongelma jos 5% lapsista ja 1% synnyttävistä naisista kuolee jo ihan synnytykseen. Jostain syystä järkevä suositus kehitysmaiden äideille on räjähtänyt itseään vastaan toimivaksi pakkoimetyttämiseksi länsimaissa.

Lisäksi on ihan normaalia että maito nousee kunnolla vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta jos lapsen annetaan vain odottaa nälässä ne muutamat päivät niin eihän siitä hyvää seuraa. Muutenkin comboruokinta tuntuu johtavan parhaisiin imetystuloksiin (eli onnistuneeseen ja pitkäkestoiseen imetykseen) joten en ymmärrä miksi siitä korvikkeesta on tehty sellainen mörkö kuin se tuntuu olevan.

Haluan vielä korostaa, etten minä vastusta imettämistä, vaan pidän sitä mitä mainioimpana tapana ruokkia vauva ja luoda side äidin ja vauvan välille. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, ettei se mikään Graalin malja ole ja että lapsi ei mene pilalle vaikka imetys ei onnistuisikaan. Imetys on hyvä asia niin kauan kun lopputulos on onnellinen äiti ja kylläinen lapsi, ei silloin kun lopputulos on ahdistunut ja stressaava äiti ja/tai nälkäänsä itkevä lapsi...

Vauva ei odota paria päivää (=kunnes maito nousee) nälässä vaan saa äidin rinnasta kolostrumia.

Jos tarkoitat combolla osittaisimetystä niin sehän se vasta vaikeaa ja haastavaa onkin. Vauva on niin fiksu että alkaa helposti suosia pulloa mistä maidon saa helpoiten, ja hylkiä rintaa. Sitten imetyksen koko ajan vähentyessä maidontuotanto vähenee (maitoa muodostuu samassa suhteessa lisää kun sitä poistuu) ja kohta äiti ihmettelee että hassusti se maito vaan loppui. No loppuu se jos maidontuotannon ajaa korvikkeella korvaamisella alas.