Lääkärit: imetys tappoi poikani

Olisiko kuitenkin niin että äidinmaidosta sai äidin syömän ruoan allergeeneja ja proteiineja ja vauvan kehittymätön suolisto purnasi niitä vastaan ja vauva kitisi mahanpuruja. Tämä on muuten ihan normaali ilmiö. Lehmä ei varmaan ole syönyt samaa kuin ihmisäiti ja korvikevauva-parka menettää nämä proteiinit yms herkistymät ja sitten ihmetellään ruoka-allergioita..

Vierailija kirjoitti:

Tunnen parikin äitiä jotka tuntevat syyllisyyttä esikoisensa imetystilanteesta. Molempien kohdalla yrittivät esikoisensa kanssa pitkään pelkällä rintaruokinnalla mutta joutuivat lopulta sitten antamaan vastiketta lisäksi. Sittemmin seuraavien lasten kohdalla ovat alusta saakka antaneet myös vastiketta ja molemmat kertovat kuinka ero vauvojen välillä on valtava: miten esikoiset olivat kitiseviä ja tyytymättömän oloisia ja miten nuoremmat vauvat tuntuvat paljon tyytyväisemmiltä ja rauhallisemmilta. Molemmat miettivät nyt pitivätkö he esikoisiaan nälässä, vahingossa ja hyvää tarkoittaen mutta nälässä joka tapauksessa, ja tuntevat syyllisyydentuskia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä sairaalassa kämmätty jos ei ole vauvaa punnittu ja johan se eka neuvolatarkastus on varsinkin ekan vauvan kanssa melko pian kotiutumisesta niin silloinkin punnitaan ja joka kerta on multa ainakin kyselty pissavaippojen määrästä. Siitä pissavaippojen määrästä myös lukee sekä neuvolan että sairaalan kotiutusohjeissa ja eihän sieltä sairaalasta pääse edes pois jos ei määrä täyty.

Ei tainnut esikoisen aikaan olla tuollaisia ohjeita. Ensimmäinen neuvolatarkastus oli viikon kuluttua kotiinpääsystä, silloin vauva punnittiin ja paino oli laskenut liikaa. Silti neuvolan th kielsi antamasta korviketta.

Ymmärrän myös syyllisyyden nälässä pitämisestä, mulla on ollut samaa. Nyt kun katsoo esikoisen vauvakuvia niin näkee selvästi, että vauva oli liian laiha. Ei sitä silloin tajunnut, itsekin olin erittäin kipeä synnytyksen jäljiltä. Ja tottakai asiantuntijoita uskoo, kun ensimmäinen lapsi kyseessä. Ap

Tää on selvästi nyt joku provo. Vauvan laihuus tai oikeammin kuivuminen tunnustellaan aukileesta ja "laihtuminen" todetaan laskeneella painolla. Ei sitä kuvista pysty päättelemään. Kaikki vauvat todellakaan ei ole michelinejä vaikka söisi kuinka hyvin.

Jos tämä on tosi asia niin ihmettelen miten teidät on kotiutettu jos vauva ei ole saanut tarpeeksi syötyä=paino laskenut liikaa.

Se että kotiin tullessa maidontulo hyytyy on hyvin mahdollista ja siinä tukea tarvitaan eniten. Harmittavan usein näin on vieläkin, onneksi tukiryhmät aktivoituvat enemmän kaiken aikaa.

Ei taas voi olla näin vaikeeta... Ohjeet maidon riittävyyden seurantaan taotaan (Suomessa) synnärillä päähän niin että heikkolahjainenkin ymmärtää. Ap:n tekstistä kyllä oikein huokuu perus esikoisvauvan vanhemmuus: tarkkaillaan vain itseä, ei vauvaa.

Toi 20ml lisämaitoahan on ihan hyvä neuvo. Jos vauva on rinnalla vaikka 2h välein ja saa joka kerralla lisäksi 20ml, niin kyllähän se tekee vrk:ssa jo riittävästi maitoa. Vastasyntyneen vuorokausitarve on n.5dl. Tällä ohjeella ei kyllä ykskään terve vastasyntynyt kuole nälkään. Jos äidinmaitoa ei tulis ollenkaan, niin seuraavalla neuvolakerralla huomattais, että paino on taas laskenut, lisätäänpäs korvikkeen määrää. 

Toi 1dl kerralla on kyllä hurja määrä kelle tahansa vastasyntyneelle. Vauva on ollut käytännössä aivan ähkyssä. 

Päivän ikäinen syö kerralla noin 5ml. Kahden päivän ikäinen 15ml. Viikon ikäinen 60ml.

Älkää kuunnelko niitä neuvolan vääristyneitä imetysohjeita. Niissä ei ole järjen häivää. Lapsen rääkkäämistä vain, jos maitoa ei tule tarpeeksi. Kaveri kiusasi vauvaansa pitäen tätä pelkällä rintamaidolla kuukausia vaikka vauvan käytös viittasi selvästi siihen, että maitoa ei tule riittävästi. Vauva oli rinnalla koko ajan, koska oli nälkäinen. Äiti koki sen ahdistavana, mutta ei suostunut antamaan korviketta. Lapsi nyt 7 ja ihan aneemisen näköinen. Mustat silmän aluset ja ihan kalpea. Äiti piti vauvan käytöstä yksilöllisen piirteenä eikä suostunut myöntämään, että kysymys oli siitä, että maitoa tulee vähän ja siksi vauvan täytyy imeä koko ajan.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/04/24/korvikkeesta-diabetesta

Mulla alkoi nousta maito ehkä toisena tai kolmantena päivänä, rinnat oli valtavat ja maitoa melkein suihkusi. Sitä olisi riittänyt kahdelle. Silti en pystynyt täysimettämään kuutta kuukautta. Iso poika vaan oli niin nälkäinen. Jossain Kolmen kuukauden kohdalla söi varmaan jo puoli tuntia ja kahden tunnin päästä uusiksi. Ja hänellä oli hurja imu ja minulla valtaisa tuotanto.

Onneksi meitä neuvottiin antamaan jo velliä ennen virallisia suosituksia.

Tosin sitä neuvottiin tankkaamaan poika täyteen illalla että muka sillä nukkuisi koko yön. Sen sijaan puklasi vellit kun maha täynnä makuullaan, ja meinasi tukehtua. Joten pidimme yön imetyksellä, ja siinä kielletyssä perhepedissä, että sai puoliunessa syödä ja minä puoliunessa syöttää.

Pientä kapinallisuutta ja normivastausuuttahan se vaatii, ja vaikeaa on ekakertalaisen tietää missä vika.

Esim toisen kanssa olisin heti jo osannut mennä perhepetiin.

Mummot on myös järjen ääni, kaikilla pitäisi olla saatavilla mummo, joka sanoo että nälkäänsä se lapsi huutaa, antakaa sille ruokaa nyt vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän se yletön imetysvouhkaaminen johtaa. Totuus kuitenkin on, että kehittyneessä teollisuusmaassa ne imettämisen lääketieteelliset edut verrattuna korvikkeeseen voidaan mitata ainoastaan populaatiotasolla ja että merkittävä vähemmistö äideistä (muistaakseni n. 10%) ei koskaan tuota riittävästi maitoa voidakseen menestyksekkäästi ruokkia lapsensa. Kaikkien luonnollisuuteen vetoavien on syytä pitää mielessä että luonnolle ei ole mikään ongelma jos 5% lapsista ja 1% synnyttävistä naisista kuolee jo ihan synnytykseen. Jostain syystä järkevä suositus kehitysmaiden äideille on räjähtänyt itseään vastaan toimivaksi pakkoimetyttämiseksi länsimaissa.

Lisäksi on ihan normaalia että maito nousee kunnolla vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta jos lapsen annetaan vain odottaa nälässä ne muutamat päivät niin eihän siitä hyvää seuraa. Muutenkin comboruokinta tuntuu johtavan parhaisiin imetystuloksiin (eli onnistuneeseen ja pitkäkestoiseen imetykseen) joten en ymmärrä miksi siitä korvikkeesta on tehty sellainen mörkö kuin se tuntuu olevan.

Haluan vielä korostaa, etten minä vastusta imettämistä, vaan pidän sitä mitä mainioimpana tapana ruokkia vauva ja luoda side äidin ja vauvan välille. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, ettei se mikään Graalin malja ole ja että lapsi ei mene pilalle vaikka imetys ei onnistuisikaan. Imetys on hyvä asia niin kauan kun lopputulos on onnellinen äiti ja kylläinen lapsi, ei silloin kun lopputulos on ahdistunut ja stressaava äiti ja/tai nälkäänsä itkevä lapsi...

Vauva ei odota paria päivää (=kunnes maito nousee) nälässä vaan saa äidin rinnasta kolostrumia.

Jos tarkoitat combolla osittaisimetystä niin sehän se vasta vaikeaa ja haastavaa onkin. Vauva on niin fiksu että alkaa helposti suosia pulloa mistä maidon saa helpoiten, ja hylkiä rintaa. Sitten imetyksen koko ajan vähentyessä maidontuotanto vähenee (maitoa muodostuu samassa suhteessa lisää kun sitä poistuu) ja kohta äiti ihmettelee että hassusti se maito vaan loppui. No loppuu se jos maidontuotannon ajaa korvikkeella korvaamisella alas.

Mä tätä jaksan ihmetellä. Meillä vauva halusi aina ennen kaikkea rintaa, vaikka pulloa tarjottiin. Todellakaan ei alkanut hylkiä rintaa. Hyvää maitoahan tuli runsaasti ja helpolla, sitä melkein ruiskusi ja valui.

Tosin meidän vauva imi voimalla ja veti pullostakin paksut vellit pienestä maitotutin reiästä.

Voisiko mitenkään olla, että vauva voi alkaa hylkiä rintaa ja suosia pulloa, jos ei jostain syystä saa tarpeeksi rinnasta? Ei jaksa imeä tai ei tule tarpeeksi. Silloinhan vauva olisi vain oikeilla jäljillä, ja olisi järkevääkin antaa pullosta..

Olen 100% samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tähän se yletön imetysvouhkaaminen johtaa. Totuus kuitenkin on, että kehittyneessä teollisuusmaassa ne imettämisen lääketieteelliset edut verrattuna korvikkeeseen voidaan mitata ainoastaan populaatiotasolla ja että merkittävä vähemmistö äideistä (muistaakseni n. 10%) ei koskaan tuota riittävästi maitoa voidakseen menestyksekkäästi ruokkia lapsensa. Kaikkien luonnollisuuteen vetoavien on syytä pitää mielessä että luonnolle ei ole mikään ongelma jos 5% lapsista ja 1% synnyttävistä naisista kuolee jo ihan synnytykseen. Jostain syystä järkevä suositus kehitysmaiden äideille on räjähtänyt itseään vastaan toimivaksi pakkoimetyttämiseksi länsimaissa.

Lisäksi on ihan normaalia että maito nousee kunnolla vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta jos lapsen annetaan vain odottaa nälässä ne muutamat päivät niin eihän siitä hyvää seuraa. Muutenkin comboruokinta tuntuu johtavan parhaisiin imetystuloksiin (eli onnistuneeseen ja pitkäkestoiseen imetykseen) joten en ymmärrä miksi siitä korvikkeesta on tehty sellainen mörkö kuin se tuntuu olevan.

Haluan vielä korostaa, etten minä vastusta imettämistä, vaan pidän sitä mitä mainioimpana tapana ruokkia vauva ja luoda side äidin ja vauvan välille. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, ettei se mikään Graalin malja ole ja että lapsi ei mene pilalle vaikka imetys ei onnistuisikaan. Imetys on hyvä asia niin kauan kun lopputulos on onnellinen äiti ja kylläinen lapsi, ei silloin kun lopputulos on ahdistunut ja stressaava äiti ja/tai nälkäänsä itkevä lapsi.

Tunnen erään äidin joka muutama vuosi sitten lopulta joutui osastohoitoon synnytyksenjälkeisessä psykoosissa, joka osaltaan johtui siitä että maitoa ei tullut kunnolla mutta netissä ollut "tukiryhmä" komppasi, syyllisti ja painosti häntä romahtamiseen asti - hän oli aivan vakuuttunut siitä että jos hän ei onnistuisi imettämisessä hänen lapsensa elämä olisi lopullisesti pilalla. No, siihen se imetys sitten loppui kuitenkin. Ja lapsi on tällä hetkellä oikein reipas ja iloinen tarhaikäinen. Äiti sen sijaan ei ole toista uskaltanut enää hankkia, kun pelkää että ainakin masennus uusisi.

Ensimmäinen lapsi sai heti lisämaitoa sektion jälkeen ja paino nousi sairaalassa, päästiin pian kotiin ja korvikkeita suositeltiin heti kun imetys ei lähtenyt toimimaan, vauva ei jaksanut/osannut imuotetta vaikka kuinka yritettiin. Ryysti korvikkeita isoja määriä "imetyksien" välissä.

Toisen lapsen kanssa eri sairaalassa sektion jälkeen lisämaitoa joutui anelemaan. Sitä sai todella nihkeästi. Kokoajan hoettiin että imetä imetä. Imetin eikä mitään tullut. Sanoivat että aina sieltä vauvalle tarpeeksi tulee. Toinen vauva oli imuotteensa kanssa vanha tekijä ja imutteli posket lommollaan. Vauva oli itkuinen ja kotiinlähtötarkastuksessa tuli ilmoitus ettei päästä kotiin kun vauvan paino on pudonnut liikaa. Vollotin taas lisämaitoa ja sain sitä tipan. Vauva imaisi sen sekunneissa ja näki että nälkä jäi. Lisämaitoa ei tippunut, tuli vain närkästyneitä kehotuksia imettää. Laitoin vauvan taas rinnalle ja vauva imi nännistä pelkkää verta. Soitin miehelle että trokaa tuttelit sairaalaan, tällä menolla vauva kuolee nälkään. Syötettiin korviketta, paino nousi ja päästiin kotiin. Verille imetty rinta repeili kotona ja lopulta tulehtui kun en saanut sitä tyhjäksi. (Maito nousi seitsemäntenä päivänä synnytyksestä). Täysin paska kokemus ja vieläkin surettaa että vauva joutui nälkää kärsimään ensimmäiset elinpäivänsä.

Eihän vauvalla ole kireä kieli- tai ylähuulijänne? Näitä osataan todella huonosti katsoa (ja leikata). Joskus ne joiltain osataan katsoa (yleensä kielijänne), mutta ei läheskään aina. Sitten lääkärit, hoitajat ja vanhemmat ihmettelee, kun paino ei nouse/se laskee, vauva ei saa imuotetta tai saa imuotteen, mutta "maito ei riitä" (maidon tuotanto ei pysy yllä, koska vauva ei pysty imemään tarpeeksi tehokkaasti ja "tilaamaan" lisää maitoa).

Vierailija kirjoitti:

Eihän vauvalla ole kireä kieli- tai ylähuulijänne? Näitä osataan todella huonosti katsoa (ja leikata). Joskus ne joiltain osataan katsoa (yleensä kielijänne), mutta ei läheskään aina. Sitten lääkärit, hoitajat ja vanhemmat ihmettelee, kun paino ei nouse/se laskee, vauva ei saa imuotetta tai saa imuotteen, mutta "maito ei riitä" (maidon tuotanto ei pysy yllä, koska vauva ei pysty imemään tarpeeksi tehokkaasti ja "tilaamaan" lisää maitoa).

Vielä kommentoin, että siis aivan kamala tapaus, jos jollain on vauva kuollut ja muutenkin, jos paino vain tippuu ja tippuu! :,-( Kyllähän siinä pitäisi hälytyskellot soida ajoissa, että jotain on vialla! Sairaaloiden ja neuvoloiden imetysohjaus on usein luokattoman ala-arvoista ja äidit on mielestäni tosi pahasti oman onnensa nojassa, sekä oman tiedon haun varassa.

Maidon heikolle tulolle ja imetysongelmille voi olla paljon syitä ja niistä pitäisi olla paremmin tietoa ja apua ajoissa saatavilla. Kaikilta se imetys ei vain onnistu "ihan noin vain" ihan fyysisistä syistä ja nämä pitäisi hoitohenkilökunnan osata paremmin tunnistaa, tunnustaa ja auttaa niissä.

Jos jotakuta muuten mietityttää nuo kireät jänteet, niin fb:ssä on ryhmä Vauvan kireä kielijänne. Siellä on asiaa myös isommista lapsista. Mahdollisia oireita voi olla mm. refluksin kaltainen oireilu, pulautukset, tiheä rinnalla roikkuminen (tiheän imun kausi on eri, normaali juttu), tiheä heräily, nukkuu pikkupätkissä, katkonainen hengitys nukkuessa, levottomuus, itkuisuus, imetysotteen irtoilu, rintaraivarit... Voi olla monta oiretta tai vain joku. Isommilla rako ylähampaan välissä, ongelmia kiinteiden syömisessä, viive ikätasoisessa ääntelyssä, puheviat, puheen viivästyminen, ongelmia yläetuhampaiden harjauksessa, yläetuhampaiden karies...

Meilläkään ei alkuun imetys meinannut millään lähteä käyntiin, mutta onneksi ei korviketta kielletty, vaikka itse koinkin oloni epäonnistuneeksi, kun jouduimme sitä käyttämään ja kun vauva vielä reagoi vatsallaan siihen. :-( Imetys lähti toimimaan kuitenkin vielä 2kk:n iässä ja korvike jäi lopulta pois. Lapsi oli 1,5-vuotias, kun eräs yksityinen lääkäri vahvisti diagnoosilla epäilemäni kireät jänteet. Monelta vaivalta lapsiparka olisi säästynyt, jos ne olisi ajoissa heti vastasyntyneenä leikattu! Nyt joudumme odottamaan, että on isompi, jotta ne voidaan leikata puudutuksessa, koska tämän ikäistä ei niiden leikkauksen takia kuitenkaan nukuteta.

51

Vierailija kirjoitti:

Mulla meinasi rintamaito tapaa ihan kirjamellisesti lapseni. Bilirubiiniarvot huiteli vauvalla taivaissa ja maito ei kelvannut ei sitten millään. Syy oli se, että maito oli liian voimakasta, vauvan elimistö ei osannut sitä sulattaa ja hyötykäyttää. Ja kyse ei ollut mistään keskosesta vaan melkein 2 viikkoa ylilaikaisesta vauvasta. Imetys lopetettiin, kun vauva oli 2 viikkoa, siirryttiin korvikkeelle kuukaudeksi lääkärin määräyksestä. Arvot putosi normaaliksi ja vauva on nyt täysin terve kuudesluokkalainen. Imetys tosin loppui siihen, maito ei enää noussut kuukauden tauon jälkeen, mulla ei pumppaaminen onnistu, tarvii vauvan, että maito heruu. Mutta jos en olisi mennyt lääkäriin vaan uskonut imetystukipalstan hörhöjä vaan, mulla ei olisi tuota lasta, tai sillä olisi ainakin maksavaurio.

Saako udella, selvisikö koskaan miksi ja miten maito oli liian voimakasta? Mikä sen oikein voi tehdä? Onko/oliko sulla joku sairaus tai lääkitys? Tai minkälainen ruokavalio sulla oli? Oliko sulla itellä jotain diagnosoimattomia allergioita ja allergeenit päätyi syömäsi ruoan kautta maitoon? Tai käytitkö jotain lisäravinteita?

Anteeksi vielä kun kyselen! Mua alkoi vaan kiinnostaa ja pelottaan, että voiko tuolla lailla käydä ilman, että asiaa huomaa mistään?

Vierailija kirjoitti:

Älkää kuunnelko niitä neuvolan vääristyneitä imetysohjeita. Niissä ei ole järjen häivää. Lapsen rääkkäämistä vain, jos maitoa ei tule tarpeeksi. Kaveri kiusasi vauvaansa pitäen tätä pelkällä rintamaidolla kuukausia vaikka vauvan käytös viittasi selvästi siihen, että maitoa ei tule riittävästi. Vauva oli rinnalla koko ajan, koska oli nälkäinen. Äiti koki sen ahdistavana, mutta ei suostunut antamaan korviketta. Lapsi nyt 7 ja ihan aneemisen näköinen. Mustat silmän aluset ja ihan kalpea. Äiti piti vauvan käytöstä yksilöllisen piirteenä eikä suostunut myöntämään, että kysymys oli siitä, että maitoa tulee vähän ja siksi vauvan täytyy imeä koko ajan.

Vauvan käytös rinnalla tai että haluaa olla koko ajan rinnalla ei tosiaankaan kerro mitään maidon vähyydestä. Tällainen ajattelu ja kommentointi juuri on suuri syy imetyksen epäonnistumiseen! Tiheän imun kaudella, joita on useita, vauva tilaa itselleen lisää maitoa olemalla koko ajan rinnalla. Kasvua tulee lisää, maitoa tarvitaan enemmän. Mitä enemmän maitoa poistuu, sitä enemmän rinnat sitä tuottavat. Vauvat on fiksuja.

Kivasti oot syyllistänyt kaveriasi, ja omilla väärillä tiedoillasi. Onneksi kaverisi ei ole antanut periksi.

Ei ole ainakaan Suomessa mahdollista että olisi ollut kuukausia liian vähällä ravinnolla. Neuvolassa olisi tähän puuttunut th ja lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän se yletön imetysvouhkaaminen johtaa. Totuus kuitenkin on, että kehittyneessä teollisuusmaassa ne imettämisen lääketieteelliset edut verrattuna korvikkeeseen voidaan mitata ainoastaan populaatiotasolla ja että merkittävä vähemmistö äideistä (muistaakseni n. 10%) ei koskaan tuota riittävästi maitoa voidakseen menestyksekkäästi ruokkia lapsensa. Kaikkien luonnollisuuteen vetoavien on syytä pitää mielessä että luonnolle ei ole mikään ongelma jos 5% lapsista ja 1% synnyttävistä naisista kuolee jo ihan synnytykseen. Jostain syystä järkevä suositus kehitysmaiden äideille on räjähtänyt itseään vastaan toimivaksi pakkoimetyttämiseksi länsimaissa.

Lisäksi on ihan normaalia että maito nousee kunnolla vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä, mutta jos lapsen annetaan vain odottaa nälässä ne muutamat päivät niin eihän siitä hyvää seuraa. Muutenkin comboruokinta tuntuu johtavan parhaisiin imetystuloksiin (eli onnistuneeseen ja pitkäkestoiseen imetykseen) joten en ymmärrä miksi siitä korvikkeesta on tehty sellainen mörkö kuin se tuntuu olevan.

Haluan vielä korostaa, etten minä vastusta imettämistä, vaan pidän sitä mitä mainioimpana tapana ruokkia vauva ja luoda side äidin ja vauvan välille. Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, ettei se mikään Graalin malja ole ja että lapsi ei mene pilalle vaikka imetys ei onnistuisikaan. Imetys on hyvä asia niin kauan kun lopputulos on onnellinen äiti ja kylläinen lapsi, ei silloin kun lopputulos on ahdistunut ja stressaava äiti ja/tai nälkäänsä itkevä lapsi...

Vauva ei odota paria päivää (=kunnes maito nousee) nälässä vaan saa äidin rinnasta kolostrumia.

Jos tarkoitat combolla osittaisimetystä niin sehän se vasta vaikeaa ja haastavaa onkin. Vauva on niin fiksu että alkaa helposti suosia pulloa mistä maidon saa helpoiten, ja hylkiä rintaa. Sitten imetyksen koko ajan vähentyessä maidontuotanto vähenee (maitoa muodostuu samassa suhteessa lisää kun sitä poistuu) ja kohta äiti ihmettelee että hassusti se maito vaan loppui. No loppuu se jos maidontuotannon ajaa korvikkeella korvaamisella alas.

Mä tätä jaksan ihmetellä. Meillä vauva halusi aina ennen kaikkea rintaa, vaikka pulloa tarjottiin. Todellakaan ei alkanut hylkiä rintaa. Hyvää maitoahan tuli runsaasti ja helpolla, sitä melkein ruiskusi ja valui.

Tosin meidän vauva imi voimalla ja veti pullostakin paksut vellit pienestä maitotutin reiästä.

Voisiko mitenkään olla, että vauva voi alkaa hylkiä rintaa ja suosia pulloa, jos ei jostain syystä saa tarpeeksi rinnasta? Ei jaksa imeä tai ei tule tarpeeksi. Silloinhan vauva olisi vain oikeilla jäljillä, ja olisi järkevääkin antaa pullosta..

Vauvatkin on erilaisia ja riippuu miten helposti rinnoista heruu maitoa, miten usein saa pullosta, miten pullosta annetaan. Tahdistettu pulloruokinta on tärkeää jos toivotaan imetyksen jatkuvan. Toiset vauvat ei ikinä huoli minkäänlaista pulloa, eikä myöhemmin nokkamukiakaan, ainoastaan äidin rinnat kelpaa. Toiset vauvat voi olla sen verran laiskempia tai haluta mennä siitä mistä aita on matalin ja saatuaan kerran pullosta raivota rinnalle kun maidon saamiseksi pitääkin tehdä töitä eli herutella rintaa.

Painon seuranta paljastaisi jos rinnoista ei tule tarpeeksi maitoa tai vauva ei jostain syystä jaksa imeä tarpeeksi.

Ymmärrän hyvin että esikoisen kanssa äitikään ei välttämättä osaa arvioida itse ravinnontarvetta tai kyseenalaistaa synnärin/neuvolan ohjeita. Mulla oli pari kaveria, joilla alussa imetys ei meinannut sujua ja he stressasivat asiasta kohtuuttomasti. Tyhmänä lapsettomana yritin puhua korvikkeen antamisesta, koska nehän ovat tutkittuja ja laadukkaita Suomessa. Ei kuulemma voinut antaa. Itse päätin esikoisen myötä ja kavereiden itkua sivusta seuranneena, että jos musta yhtään tuntuu siltä, niin käytän myös korvikkeita. Mulla maito kyllä nousi, mutta sitä ei vain ollut riittävästi. Kuukauden taisin täysimettää ja sitten annoin lisänä myös korviketta, koska vauva oli hoikka, pieni ja selkeästi mun maito ei ollut riittävän "paksua". Meillä esimerkiksi yöunet pitenivät merkittävästi, kun toiseksi viimeinen ateria ennen yöimetystä annettiin korviketta. Vauva nukkui sikeämmin eikä kitissyt enää unissaan.

Jos mulla ei olisi ollut kokemusta kavereiden kautta ja jos olisin ollut nuori äiti, niin en tiedä olisinko "uskaltanut" antaa korviketta heti kun itsestä siltä tuntui. Ei mulle puhuttu neuvolassa ja synnärillä mitään korvikkeista, ainoastaan imetystä käytiin läpi. Oysissa kyllä neuvottiin ja autettiin tosi hyvin imetyksen kanssa ja se käynnistyi hyvin. Mutta maito ei sitten kotona jonkin ajan päästä riittänytkään. Saattoi olla nestehukkaakin, vaikka join kyllä paljon.