Miksei teille mene kaaliin että me introvertit emme jaksa viettää tuntikaupalla aikaa teidän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on asiaa. Thank God superextrovertti kaverini on nyt laajentanut kaveripiiriään, niin ei ole enää jatkuvasti minun kimpussani. Vielä vuosi sitten hän olisi ollut valmis hengaamaan kanssani yötä päivää, vaikka minulle riitti jo kerta viikossa. Nykyään hän hyppii kaverilta toiselle yökylään, luonteensa kullakin.

Tämä tuli minullekin mieleen, eikö niillä ekstroverteilla ole muuta seuraa ja tekemistä kuin se introvertti, joka ei jaksa tai halua jatkuvaa yhteydenpitoa? Luulisi avoimilla ja sosiaalisilla olevan kalenteri täynnä, ja molemmat voittavat :) Hassuin on tuo kutsujenjärjestäjä, miksi se huonosti käyttäytyvä intro pitää väkisin saada paikalle, kun siitä ei todella nauti kukaan?

Tämä introvertti ihan itse vihjailee aina kutsupyynnöistä. Et tiedä taustoja. 

Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, kun haukkui juhlat tylsiksi. Käytti muuten juuri näitä sanoja, että mieluummin olisin kotisohvalla lukemassa kirjaa. 

Mutta asia siis täysin selvä, ei kutsuta enää. En minä tässä ole kärsinyt. 

Ei kyllä minun korviini kuulosta introvertilta. Että oikein väen vängällä haluaa jonnekin ja myös helposti tylsistyy ja epäkohtelias siihen päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi oiva nimitys ihan normaalille peruskohteliaalle ihmiselle?

Tämä huomio tilanteen ja muut ihmiset omasta mielenlaadustaan huolimatta. Yliekstrovertti pitää vähän vähemmän ääntä, yli-introvertti kuuntelee muita ja tekee vaikka lisäkysymyksiä aiheeseen, jos ei suju niin oma puhuminen. 

Että jos vaikka kaikki yrittäisimme parhaamme mukavan ilmapiirin luomisessa?

Täysin vastenmielinen ajatus minulle, että koska MINÄ, MINÄ, MINÄ olen jotain joksi itseni määrittelen, saan käyttäytyä ihan miten minulle vain sopii. 

Jos se introvetti viihtyy paremmin kotona kuin muiden seurassa, niin pysyköön siellä. Ei seuraan tuleta sillä oletuksella, että minä olen kaiken keskipiste ja kukaan ei saa lähestyä minua, koska olen niin introvertti... 

Minä en tiedä kuinka suuria joukko ystävätapaamisia sinä pidät, mutta minulle riittää ihan vain muutama kaveri. Ja jokaiselle meistä myös löytyy sellainen kaveri jonka kanssa tulee hyvä fiilis sen sijaan että pitää vetää jotain pakotettua roolia. Ja voi todellakin olla siinä tilanteessa aivan oma itsensä eli MINÄ. Ja niin voi se toinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani on se, että vaikka kuinka sanoisin, että nyt en jaksa enää olla, niin ei uskota, vaan pakotetaan jäämään. Siinä sitten roikutaan. 

Ai pakotetaan? Mulla tuo ongelma on päinvastainen. Tosi helposti jätetään rauhaan, eikä tulla välttämättä enää koskaan juttelemaan, jos en kerralla ole innolla sosiaalinen. En ole kenenkään mielestä tarpeeksi hieno tyyppi, että mua kannattaisi sen enempää "yrittää". (Olen rumakin. Ehkä joku saattaa ystävällisyyttän yrittää tutustua, mutta kun ei saa vastakaikua, niin on ehkä salaa helpottunut, että "saa" jättää mut rauhaan.)

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani on se, että vaikka kuinka sanoisin, että nyt en jaksa enää olla, niin ei uskota, vaan pakotetaan jäämään. Siinä sitten roikutaan. 

Pakotetaan? Eli laitetaan raudat ja metallisänkyyn kiinni. 

Ongelmasi on lammasmainen luonne. Ei introvertti ole lähtökohtaisesti vätys, joka ei uskalla tehdä omia päätöksiään. 

Ja pysy sinäkin poissa sitten, jos noin vaikeaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä nähty!

On tarjoilut nokan edessä ja hyvää seuraa, mutta tämä "introvertti" ei kanna mitään vastuuta kenenkään viihtymisestä. 

Ollaan naama norsun vitulla jossain nurkassa ja sitten valitetaan, että oli tylsää. 

Että pysykää tosiaan poissa, jos ette alkeellismpiinkaan käytösnormeihin kykene. Ei tarvitse olla amerikkalaistyylistä small talkia, mutta ihmisiä huomioodaan ja heidän kanssaan jutellaan kutsuilla. 

Työpaikkojen taukopaikoilla on kohteliasta osallistua keskusteluun, mutta eihän se tältä lumihiutaleelta onnistu. On niin erinomainen, koska on INTROVERTTI. 

Voi huoh, olet niin esimerkki tapauksesta joka ei vaan tule ikinä ymmärtämään.

Kun olen juhlissa "naama norsun vitulla", ja yksinäni se tarkoittaa sitä että en jaksa sitä ihmisvilinää ja tarvitsen hetken yksin. Tai vaihtoehtoisesti olen todella ahistunut ja siinäkin tapauksessa mieluummin seuraan vaan sivusta. Pienellä tutulla porukalla ei tätä ongelmaa tule koska ei ole niin paljon asioita joihin pitää yrittää keskittyä.

Joka tapauksessa nämä tapaamiset ovat ystävilleni tärkeitä ja he ovat kiitollisia siitä että tulin edes käymään,koska ymmärtävät mitä taistelua käyn itseni kanssa että saan raahauduttua edes paikalle.

Työpaikalla olen jättänyt kahvitauot välistä monena kertana, juurikin sinunlaisten ihmisten takia. En jaksa joka päivä jutella ihmisille, varsinkaan puolituntemattomille vaan juon mieluummin kahvini lukien lehtiä. Tässä ei ole kyse mistään epäkohtelisiaisuudesta. Tervehdin aina iloisesti ja kiitän jos minulle tarjotaan jotain ja vastaan ystävällisesti jos kysytään. Varsinkin jos kahvihuoneessa on iso porukka yhtäaikaa äänessä en todellakaan osaa mennä keskusteluun mukaan vaan olen hiljaa ja seuraan mieluiten sivusta.

Juuri sinunlaiset ihmiset tekevät elämästämme vaikeaa. Koita herätä siitä "minä-minä-minä" unesta ja aseuttaudu välillä muiden näkökulmaan ja näet miten törkeä itse olet ihmisille,jotka eivät käyttäydy kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä nähty!

On tarjoilut nokan edessä ja hyvää seuraa, mutta tämä "introvertti" ei kanna mitään vastuuta kenenkään viihtymisestä. 

Ollaan naama norsun vitulla jossain nurkassa ja sitten valitetaan, että oli tylsää. 

Että pysykää tosiaan poissa, jos ette alkeellismpiinkaan käytösnormeihin kykene. Ei tarvitse olla amerikkalaistyylistä small talkia, mutta ihmisiä huomioodaan ja heidän kanssaan jutellaan kutsuilla. 

Työpaikkojen taukopaikoilla on kohteliasta osallistua keskusteluun, mutta eihän se tältä lumihiutaleelta onnistu. On niin erinomainen, koska on INTROVERTTI. 

Voi huoh, olet niin esimerkki tapauksesta joka ei vaan tule ikinä ymmärtämään.

Kun olen juhlissa "naama norsun vitulla", ja yksinäni se tarkoittaa sitä että en jaksa sitä ihmisvilinää ja tarvitsen hetken yksin. Tai vaihtoehtoisesti olen todella ahistunut ja siinäkin tapauksessa mieluummin seuraan vaan sivusta. Pienellä tutulla porukalla ei tätä ongelmaa tule koska ei ole niin paljon asioita joihin pitää yrittää keskittyä.

Joka tapauksessa nämä tapaamiset ovat ystävilleni tärkeitä ja he ovat kiitollisia siitä että tulin edes käymään,koska ymmärtävät mitä taistelua käyn itseni kanssa että saan raahauduttua edes paikalle.

Työpaikalla olen jättänyt kahvitauot välistä monena kertana, juurikin sinunlaisten ihmisten takia. En jaksa joka päivä jutella ihmisille, varsinkaan puolituntemattomille vaan juon mieluummin kahvini lukien lehtiä. Tässä ei ole kyse mistään epäkohtelisiaisuudesta. Tervehdin aina iloisesti ja kiitän jos minulle tarjotaan jotain ja vastaan ystävällisesti jos kysytään. Varsinkin jos kahvihuoneessa on iso porukka yhtäaikaa äänessä en todellakaan osaa mennä keskusteluun mukaan vaan olen hiljaa ja seuraan mieluiten sivusta.

Juuri sinunlaiset ihmiset tekevät elämästämme vaikeaa. Koita herätä siitä "minä-minä-minä" unesta ja aseuttaudu välillä muiden näkökulmaan ja näet miten törkeä itse olet ihmisille,jotka eivät käyttäydy kuin sinä.

Oletko koskaan ajatellut, että sinä teet muiden elämästä vaikeaa? 

Et tietenkään, olethan itsesi suuresti arvostama introvertti. 

Siihen pirtaan ei mahdu muiden huomioon ottaminen. Lehdenluku kahvittelutilanteessa on äärimmäisen epäkohteliasta. Sen voi tehdä omassa työpisteessä omassa rauhassa. 

Mutta jatka vain valitsemallasi tiellä ja ymmärrä, että yksin olet joku päivä, ellet jo ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä nähty!

On tarjoilut nokan edessä ja hyvää seuraa, mutta tämä "introvertti" ei kanna mitään vastuuta kenenkään viihtymisestä. 

Ollaan naama norsun vitulla jossain nurkassa ja sitten valitetaan, että oli tylsää. 

Että pysykää tosiaan poissa, jos ette alkeellismpiinkaan käytösnormeihin kykene. Ei tarvitse olla amerikkalaistyylistä small talkia, mutta ihmisiä huomioodaan ja heidän kanssaan jutellaan kutsuilla. 

Työpaikkojen taukopaikoilla on kohteliasta osallistua keskusteluun, mutta eihän se tältä lumihiutaleelta onnistu. On niin erinomainen, koska on INTROVERTTI. 

Voi huoh, olet niin esimerkki tapauksesta joka ei vaan tule ikinä ymmärtämään.

Kun olen juhlissa "naama norsun vitulla", ja yksinäni se tarkoittaa sitä että en jaksa sitä ihmisvilinää ja tarvitsen hetken yksin. Tai vaihtoehtoisesti olen todella ahistunut ja siinäkin tapauksessa mieluummin seuraan vaan sivusta. Pienellä tutulla porukalla ei tätä ongelmaa tule koska ei ole niin paljon asioita joihin pitää yrittää keskittyä.

Joka tapauksessa nämä tapaamiset ovat ystävilleni tärkeitä ja he ovat kiitollisia siitä että tulin edes käymään,koska ymmärtävät mitä taistelua käyn itseni kanssa että saan raahauduttua edes paikalle.

Työpaikalla olen jättänyt kahvitauot välistä monena kertana, juurikin sinunlaisten ihmisten takia. En jaksa joka päivä jutella ihmisille, varsinkaan puolituntemattomille vaan juon mieluummin kahvini lukien lehtiä. Tässä ei ole kyse mistään epäkohtelisiaisuudesta. Tervehdin aina iloisesti ja kiitän jos minulle tarjotaan jotain ja vastaan ystävällisesti jos kysytään. Varsinkin jos kahvihuoneessa on iso porukka yhtäaikaa äänessä en todellakaan osaa mennä keskusteluun mukaan vaan olen hiljaa ja seuraan mieluiten sivusta.

Juuri sinunlaiset ihmiset tekevät elämästämme vaikeaa. Koita herätä siitä "minä-minä-minä" unesta ja aseuttaudu välillä muiden näkökulmaan ja näet miten törkeä itse olet ihmisille,jotka eivät käyttäydy kuin sinä.

Oletko koskaan ajatellut, että sinä teet muiden elämästä vaikeaa? 

Et tietenkään, olethan itsesi suuresti arvostama introvertti. 

Siihen pirtaan ei mahdu muiden huomioon ottaminen. Lehdenluku kahvittelutilanteessa on äärimmäisen epäkohteliasta. Sen voi tehdä omassa työpisteessä omassa rauhassa. 

Mutta jatka vain valitsemallasi tiellä ja ymmärrä, että yksin olet joku päivä, ellet jo ole. 

Muiden huomioon ottaminen voi tarkoittaa montaa asiaa. Minusta ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus omaan seuraansa ja ajatuksiinsa ensisijassa. Vasta sen jälkeen tulee muut. Vaikka olen introvertti, niin itseäni on myös helpottanut ihmiset jotka ilmaisevat rajansa selkeästi, jolloin itsekin voi opetella antamaan toiselle tilaa. Ei aina voi vaatia toisten huomiota kuin lapsi äidiltään. t.eri

Olen introvertti itsekkin ja koko ajan väsynyt kun yritän tulla vastaan ekstroverttikavereita näiden seuran tarpeessaan. Koska joo, joskus pitää joustaa omasta mukavuudesta muiden vuoksi. Mutta alkaa tuntumaan ettei parille kaverille mikään riitä. Mulle ihanne olis nähdä kerran viikossa tai parissa. Joustanut olen nyt siihen pisteeseen että näemme kaksi kertaa viikossa. Silti yhdeltä kaverilta tulee joka päivä viestiä, mitä teet. voinko tulla kylään? Ja ei riitä jos sanoo että haluaisi olla yksin tai on menoa. "No meneekö sulla kauan siellä asioilla? Miten niin et jaksa? Jos nyt kuitenkin tulen pariksi tunniksi?" Ja sitten se viipyy sen 6h vähintään kylässä vaikka muuta oli sovittu. Ja jos sanoo että ei nyt oikeasti tänään sovi niin sitten se loukkaantuu.

Alan olemaan tosi tympääntynyt kun mikään ei riitä. Tuntuu että kannattelen koko tämän kaverin sosiaalista tarvetta hartioillani. Miksei se hanki enempää kavereita ja jaa seurankaipuutaan vähän tasaisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti itsekkin ja koko ajan väsynyt kun yritän tulla vastaan ekstroverttikavereita näiden seuran tarpeessaan. Koska joo, joskus pitää joustaa omasta mukavuudesta muiden vuoksi. Mutta alkaa tuntumaan ettei parille kaverille mikään riitä. Mulle ihanne olis nähdä kerran viikossa tai parissa. Joustanut olen nyt siihen pisteeseen että näemme kaksi kertaa viikossa. Silti yhdeltä kaverilta tulee joka päivä viestiä, mitä teet. voinko tulla kylään? Ja ei riitä jos sanoo että haluaisi olla yksin tai on menoa. "No meneekö sulla kauan siellä asioilla? Miten niin et jaksa? Jos nyt kuitenkin tulen pariksi tunniksi?" Ja sitten se viipyy sen 6h vähintään kylässä vaikka muuta oli sovittu. Ja jos sanoo että ei nyt oikeasti tänään sovi niin sitten se loukkaantuu.

Alan olemaan tosi tympääntynyt kun mikään ei riitä. Tuntuu että kannattelen koko tämän kaverin sosiaalista tarvetta hartioillani. Miksei se hanki enempää kavereita ja jaa seurankaipuutaan vähän tasaisemmin?

Huh, tällaiset kaverit on tosi raskaita. Jos ei ymmärrä puhetta, niin suosittelen ettet ole tekemisissä enää. Siinä voi kaveruus mennä, mutta parempi niin, kun kerran kohtuus ei hänelle riitä. Itselläni yksi samanmoinen, on oppinut jättämään rauhaa mutta väleissä ollaan silti. Joskus kysyy kylään/kyselee kuulumisia tms. mutta ei ala enää jankkaamaan ja painostamaan.

Ja tuolle, joka valitti että juhlissa "pakotetaan" jäämään. Jos heillä on pokkaa painostaa, niin sinullakin saa olla yhtä lailla pokkaa pistää vastaan. Sanot suoraan, että et nyt jää ja kävelet ovesta ulos. Jos he ovat oikeita ystäviä /kavereita, eivät hylkää sinua sen takia ja voivat jopa kunnioittaa enemmän. Jos tämän jälkeen ei kutsuja enää tule, niin mitä menetit?

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi oiva nimitys ihan normaalille peruskohteliaalle ihmiselle? ... 

Miten tämä liittyy asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani on se, että vaikka kuinka sanoisin, että nyt en jaksa enää olla, niin ei uskota, vaan pakotetaan jäämään. Siinä sitten roikutaan. 

Pakotetaan? Eli laitetaan raudat ja metallisänkyyn kiinni. 

Ongelmasi on lammasmainen luonne. Ei introvertti ole lähtökohtaisesti vätys, joka ei uskalla tehdä omia päätöksiään. 

Ja pysy sinäkin poissa sitten, jos noin vaikeaa on. 

Kyllä kutsun kaverien toimintaa ihan pakottamiseksi. Ensimmäisellä kerralla, kun sanon, että haluaisin lähteä, minut usein jätetään huomioimatta. Sitten kun sanon uudestaan, vastaus on "ethän sä vielä voi lähteä!" tai "älä lähe vielä, vastahan me tultiin" (vasta tarkoittaa noin neljää tuntia). Joudun toistelemaan useita kertoja, mutta vastaus on aina sama. En saa vielä lähteä. Sitten jossain pisteessä ihan oikeasti sanon "mä lähen nyt, moikka" ja lähden oikeasti kävelemään. Minut juostaan kiinni ja talutetaan takaisin. Tämä on totta. Joka ikinen kerta käy näin. Tiettyjen kavereiden kanssa siis. On minulla onneksi myös ymmärtäväisempiäkin kavereita.