Lue keskustelun säännöt.
Miksei teille mene kaaliin että me introvertit emme jaksa viettää tuntikaupalla aikaa teidän kanssa?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, eikä minulla ole moista ongelmaa. Osaan myös sanoa "ei, nyt ei sovi", "nyt minulla on muuta menoa, joudun lähtemään" tai "olen kiireinen seuraavat kaksi viikkoa". Ja sen jälkeen hautaudun kahdeksi viikoksi kotisohvalleni.
Näin minäkin teen. Ainut, mikä ärsyttää, on ekstroverttien utelu:"Mitä menoa sulla on?" Eli pitää olla varmankuuloinen valhe kerrottavana, että saa rauhassa hautautua kotisohvaan lueskelemaan kirjaa :)
Tämä on todellinen ongelma! Kun ne ekstrovertit sitten vielä yrittävät ratkaista sen "pulman", että kuitenkin voisin toimia kuin he. Hyvää tarkoittavaa ja ystävällistä, mutta... Huoh!
Tähän olen myös törmännyt. Ekstrovertti ei kestä ajatusta olla itsekseen, joten yrittää pakottaa minut kertomaan mitä suunnitelmia minulla on ja muuttamaan ne. Kummalla se ongelma silloin on kun ei voi yhtä iltaa istua kotonaan yksin, vaan pakko saada seuraa? Mielestäni ei minulla.
Ziisus että olet tyhmä.
Totta kai se kaveri kyselee menojasi, jos valehtelet, että muuten haluaisit olla yhteyksissä, mutta kun se meno...
Miksi ihmeessä se on noin vaikeaa olla rehellinen ja sanoa suoraan, että olet introvertti, ja et jaksa tavata usein/pitkään kerrallaan?
Jos olet rehellinen, et joudu valheesta kiinni.
Minä ainakin kestän oikein hyvin olla yksinkin, ja sallin sen ystävillenikin, jos tiedän heidän sitä tarvitsevan. En ala yhtään kinata.
Mutta jos toinen teeskentelee sosiaalista ja pahoittelee kuuluvasti, että "voi kurjaa, olisi NIIIIIN kiva tavata, mutta kun ei voi, kun on semmoinen meno...", niin saatan yrittää siirtää sitä tapaamistamme sitten soveliaampaan ajankohtaan ja siksi kysyn, että mistä menosta on kyse, voimmeko tavata vaikka ennen sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle se poissaoloni selittely ja syiden keksiminen oli rankkaa. Nykyään sanon hyvin suoraan että tänään en vaan millään jaksa. Paljon helpompaa olla rehellinen :) Tämä ei tietenkään ole aina kohteliasta, esim. joillekin puolitutuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mistä ap päättelet, että muut ihan vaan räytyvät odotuksesta saada olla kanssasi?
Introverttiys ei tarkoita sosiaalisten taitojen puutetta. Jos kyse on jälkimmäisistä, sinä et ole introvertti, vaan jossakin määrin autismikirjolainen.
Joten aukaise se suusi. Sano ääneen, että olet introvertti, ja vaikka tykkäät olla kaverien kanssa, niin tarvitset vähän tavallista enemmän omaakin aikaa. Ja siksi et halua tavata tänään/huomenna, vaan vasta ensi viikolla.
Simppeliä, kun sen sanoo ääneen, eikä pelkästään ajattele.
Mutta kun en halua viettää tuntikaupalla aikaa kenenkään kanssa KOSKAAN, en tänään, en huomenna, en ensi viikolla. Tätä ei ekstrovertit tietenkään ymmärrä!
Mikä sinua estää itse järjestämästä elämääsi niin ettei sinun tarvitse niin tehdä? Sen sijaan että rääyt täällä, voit sovittaa pakolliset tapaamiset niin että vastapuolella on tiedossa kellonaika jolloin sinun viimeistään pitää lähteä. Eli varaat vaikka tunnin jollekulle ja sitten lähdet. Tapaat kavereita kahvilassa,et kutsu kotiin.
En tajua purkaustasi sillä olen itse introvertti ja autismikirjolainen ja osaan vallan hyvin suunnitella menoni niin että altistun ihmisille työn ulkopuolella vain sen verran kuin on tarve. Sä et vaan osaa. Nyt lakkaat ulvomasta ja alat suunnitella etkä syytä muita kun omassa peilissäsi on naama vääränä.
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Ei edes parhaiden ystävien kanssa.
Saat kuule olla ihan rauhassa, kukaan ei kaipaa murjottavaa tuppisuuta seuraansa.
Mikä ihailtava, ylijumalallinen ominaisuus tästä toisten hyväksikäytöstä introverttiuden nimissä on oikein tullut?
Minä, minä, minähän määrittelen tilani ja olen käytettävissä vain silloin kuin juuri ja juuri jaksan nousta kotisohvalta.
Ystävyys perustuu myös antamiselle ja joskus epämukavuuden kokemiselle. Mutta ei... koska olen introvertti.
Näitä omassa itsessään kieriskelijöitä on nähty ja turha odottaa kutsua yhtään mihinkään. Ystävyys on vastavuoroista ja silloin joskus kuunnellaan toista, vaikka ei juuri kauheasti huvittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihailtava, ylijumalallinen ominaisuus tästä toisten hyväksikäytöstä introverttiuden nimissä on oikein tullut?
Minä, minä, minähän määrittelen tilani ja olen käytettävissä vain silloin kuin juuri ja juuri jaksan nousta kotisohvalta.
Ystävyys perustuu myös antamiselle ja joskus epämukavuuden kokemiselle. Mutta ei... koska olen introvertti.
Näitä omassa itsessään kieriskelijöitä on nähty ja turha odottaa kutsua yhtään mihinkään. Ystävyys on vastavuoroista ja silloin joskus kuunnellaan toista, vaikka ei juuri kauheasti huvittaisikaan.
Tosi introvertti ei todella odota kutsua yhtään mihinkään :D
Onhan näitä nähty!
On tarjoilut nokan edessä ja hyvää seuraa, mutta tämä "introvertti" ei kanna mitään vastuuta kenenkään viihtymisestä.
Ollaan naama norsun vitulla jossain nurkassa ja sitten valitetaan, että oli tylsää.
Että pysykää tosiaan poissa, jos ette alkeellismpiinkaan käytösnormeihin kykene. Ei tarvitse olla amerikkalaistyylistä small talkia, mutta ihmisiä huomioodaan ja heidän kanssaan jutellaan kutsuilla.
Työpaikkojen taukopaikoilla on kohteliasta osallistua keskusteluun, mutta eihän se tältä lumihiutaleelta onnistu. On niin erinomainen, koska on INTROVERTTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mistä ap päättelet, että muut ihan vaan räytyvät odotuksesta saada olla kanssasi?
Introverttiys ei tarkoita sosiaalisten taitojen puutetta. Jos kyse on jälkimmäisistä, sinä et ole introvertti, vaan jossakin määrin autismikirjolainen.
Joten aukaise se suusi. Sano ääneen, että olet introvertti, ja vaikka tykkäät olla kaverien kanssa, niin tarvitset vähän tavallista enemmän omaakin aikaa. Ja siksi et halua tavata tänään/huomenna, vaan vasta ensi viikolla.
Simppeliä, kun sen sanoo ääneen, eikä pelkästään ajattele.
Mutta kun en halua viettää tuntikaupalla aikaa kenenkään kanssa KOSKAAN, en tänään, en huomenna, en ensi viikolla. Tätä ei ekstrovertit tietenkään ymmärrä!
Sitten pysy ja maadu kämppääsi. Äläkä täällä ruikuta, ilmeisesti jotain seuraa näköjään kaipaat avauksellasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, eikä minulla ole moista ongelmaa. Osaan myös sanoa "ei, nyt ei sovi", "nyt minulla on muuta menoa, joudun lähtemään" tai "olen kiireinen seuraavat kaksi viikkoa". Ja sen jälkeen hautaudun kahdeksi viikoksi kotisohvalleni.
Näin minäkin teen. Ainut, mikä ärsyttää, on ekstroverttien utelu:"Mitä menoa sulla on?" Eli pitää olla varmankuuloinen valhe kerrottavana, että saa rauhassa hautautua kotisohvaan lueskelemaan kirjaa :)
Mä olen ainakin aina sanonut että haluan olla kotona ja lukea kirjaa. Ei siihen mitään valheita tarvi.
Enkä edes ole mikään vertti. Jatka vaan kavereille valehtelua, kohta niitä ei ole ja saat lukea rauhassa.
No enhän mä niille siitä valheesta kiinni jää. Olen todennut ainakin omien kavereideni kanssa, että jos sanon lähteväni kotiin, he alkavat estää lähtöäni ja painostamaan eri tavoin jäämään. Sama juttu, jos ollaan jossain bilettämässä. Ihan kiva, että tykkäävät seurastani, mutta minulla on raja, jonka verran jaksan sitä hulinaa. Silti sitä ei oteta todesta. Siksi valehtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt hei poteroiduta jonkun ei-binäärisen ominaisuuden perusteella kahteen vastakkaiseen leiriin, eihän siinä ole mitään järkeä. Yritetään ymmärtää mieluummin toisiamme. Minusta kuulostaa siltä, että tällaiset kiukuttelevat ja pahantuuliset introvertit eivät osaa pitää omista rajoistaan huolta ja syyttävät siitä muita ihmisiä, jotka "vaativat" introverttiä viettämään aikaa kanssaan. Hyvä neuvo on se, että kannattaa sanoa ihan rehellisesti että tarvitsee paljon omaa aikaa ja useamman tunnin seurustelu ihmisten kanssa tyhjentää paristot jo melkein kokonaan eikä siksi jaksa usein nähdä pitkiä aikoja kerrallaan.
Tunnistan kyllä myös tuon ekstroverttien "tungettelevuuden". Usein tuntuu siltä että ekstrovertti ihminen ei ymmärrä täysin sitä, että introvertti tosiaan haluaa ja tarvitsee yksinoloaikaa eikä mitenkään kärsi siitä, ja usein ekstrovertit yrittävät ehdottaa "parannuksia" introvertille, jotta introvertti jaksaisi viettää enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa. He tekevät niin siksi, koska heidän kokemuksensa mukaan muiden ihmisten seuraa on ihanaa ja he taas tarvitsevat sitä, ja ovat usein ulospäinsuuntautuneina hanakoita tarjoamaan apua. Hyväähän he vain tarkoittavat, mutta on se kyllä introvertille melko raskasta yrittää torjua ja pitää kiinni rajoistaan ilman, että tuntuu siltä, että on ekstrovertin silmissä jotenkin outo ja viallinen.
Itse olen introvertti (varmaan tästä tekstin näkökulmasta sen jo aavistikin) ja suurin osa ystävistäni on myös introverttejä. Kukaan ei ole pahoittanut mieltään, kun olen kieltäytynyt tapaamisesta tai yhteisistä juhlista, kun selitän syyt. Ja ne, jotka eivät millään ymmärrä toisella tavalla toimivaa ihmistä (oli sitten kummasta "leiristä" hyvänsä), eivät varmaankaan ole ihan yhteensopivia ja kannattaa miettiä, onko hyväksi kenenkään kannalta nähdä se vaiva, että voitaisiin olla ystäviä.
Ilmeisesti mun seurasta ei pidetä, kun aina on voinut lähteä himaan silloin, kun haluaa. Mitään vaikeutta ei ole tuottanut myöskään kieltäytyä kutsuista ilman mitään valheita.
On ihmisillä ongelmat. Mun puolestani jokanen saa telkeytyä vaikka puuvajaan, jos muiden seura ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on asiaa. Thank God superextrovertti kaverini on nyt laajentanut kaveripiiriään, niin ei ole enää jatkuvasti minun kimpussani. Vielä vuosi sitten hän olisi ollut valmis hengaamaan kanssani yötä päivää, vaikka minulle riitti jo kerta viikossa. Nykyään hän hyppii kaverilta toiselle yökylään, luonteensa kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on asiaa. Thank God superextrovertti kaverini on nyt laajentanut kaveripiiriään, niin ei ole enää jatkuvasti minun kimpussani. Vielä vuosi sitten hän olisi ollut valmis hengaamaan kanssani yötä päivää, vaikka minulle riitti jo kerta viikossa. Nykyään hän hyppii kaverilta toiselle yökylään, luonteensa kullakin.
Tämä tuli minullekin mieleen, eikö niillä ekstroverteilla ole muuta seuraa ja tekemistä kuin se introvertti, joka ei jaksa tai halua jatkuvaa yhteydenpitoa? Luulisi avoimilla ja sosiaalisilla olevan kalenteri täynnä, ja molemmat voittavat :) Hassuin on tuo kutsujenjärjestäjä, miksi se huonosti käyttäytyvä intro pitää väkisin saada paikalle, kun siitä ei todella nauti kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tapaamisen kestoa myös etukäteen suunnitella ja tiedottaa ystävälle, että joutuu lähtemään vaikka puolentoista tunnin kuluttua työ- tai muihin syihin vedoten. Olen myös introvertti enkä jaksa kovin montaa tuntia olla ystävieni luona, jutun juurta ei vain tahdo millään riittää. Eri asia toki jos menemme vaikka kävelylle puistoon, taidenäyttelyyn tai käymään jossakin uudessa paikassa; toisaalta olen tosi aktiivista tyyppiä ja kyllästyn nopeasti paikallaan istumiseen ja tyhjänpuhumiseen.
Olen introvertti mutten epäkohtelias.
Sen takia mulla ei ole ystäviä enkä yritä hankkia sellaisia, koska mua stressaa se, että miten pystyisin ystävällisesti ja ymmärrettävästi sanomaan, etten yleensä jaksa olla heidän kanssaan. Aina ei ymmärretä eroa "ei ollenkaan" ja "vain vähän" välillä. Nytkin täällä jotkut ehdottavat introvertteja pysymään vain kotona poissa muiden tieltä. Suurin osa introverteista tuskin haluaa olla yksin ihan koko ajan, vaan paljon suuremman osan ajasta kuin muut. Joskus harvoin saattaisin kaveria kaivata, mutta yleensä ihmiset haluavat hengailla kaverien kanssa useammin kuin mä, joten en halua vaivata ketään olemaan kaverini, koska joidenkin näkökulmasta "joskus harvoin" on varmaan yhtä tyhjän kanssa.
Oletan että tavallisesti ihmisten mielestä ystävyys on sitä, että nähdään tai puhutaan aika usein. Mulle on muutama ihminen tarjoutunut ystäväksi, mutta en ole ihan satavarma mitä se heille tarkoittaa. Jos rupean jonkun ystäväksi, onko se lupaus jostakin? Oletan että on. En halua tehdä lupauksia, joita en pysty pitämään tai joiden pitämisen koen vain velvollisuudeksi ilman, että olisin koko ajan omalla tahdolla siinä mukana.
Enkä halua miettiä päätäni puhki ahdistuneena vaikeudesta, miten "torjuisin" jonkun seurapyynnön ilman, että se vaikuttaa tarjumiselta hänen silmissään. Myönnän: olen tässä asiassa tyhmä ja taitamaton.
Ainoat IRL-kaverit onkin sitten omat sisarukset.
Joskus tapaan ihmisiä, joita en koskaan näe uudestaan, heidän kanssaan on helppo olla, koska en lupaudu mihinkään vaan elän vain siinä hetkessä ilman sitoumuksia. Eli ei stressiä, että olisin kellekään mitään "velkaa" tai että mun kuuluisi jatkossakin jaksaa olla vasten tahtoani yhtä mukavaa seuraa kuin sillä hetkellä. Voin mennä sen jälkeen viikoiksi kotiin eikä tarvitse selittää kellekään mitään.
Tai jos käyn vain kerran viikossa jossain, voin suht huoletta olla ystävällinen niille muille ihmisille siellä, koska tiedän että näen heidät vasta viikon päästä uudestaan. (Tosin kun näitä viikkoja on monta, niin alkaa stressata jo se kerran viikossa -näkeminenkin ja pitää lähteä pois koko paikasta.)
Joku kirjoitti, että introvertti on itsekäs, kun on seurana vain "kun itselle sopii", ja että ystävyyteen kuuluisi sietää vähän epämukavuuttakin. En ymmärrä tuota. Mitä ystävyyttä se sellainen on, että joudut olemaan toisen kanssa vasten tahtoasi? Ei kai teillä ole tapana olla velvollisuuden tunteesta toisille kavereita, seurana useammin kuin oikeasti haluaisitte sen toisen mieliksi, vaan koska itse tykkäätte siitä? Minusta kaveruuden ei pidä olla pakkopullaa, se vie koko asialta tarkoituksen.
Ehkä joidenkin introverttien virhe on siinä, että he ovat ottaneet kaveriksi ihmisen, jolla on paljon suurempi seurankaipuu kuin heillä. Miten sitten välttää vahingossa ottamasta sellaista liian seurallista ihmistä kaveriksi? Kun ekstrovertitkin saattavat sanoa "joo, ei mullakaan ole paljon kavereita" tai "joo, itsekin tykkään omasta rauhasta" kuulostaen tosi ymmärtäväisiltä, mutta jos sitten otatkin heidän ystävyydentarjouksen vastaan, niin selviää etteivät he ymmärtäneet ollenkaan.
Minusta pidetään siksi koska kuuntelen enimmäkseen ja tykkään myös kysellä enemmän kuin vastailla. Olen siis introvertti. Ja tuo mukavuus on se mistä monet ekstrot tykkää koska hehän nimenomaan tykkäävät puhua ja puputtaa. Ja jos tarkkoja ollaan suurin osa ihmisistä tykkää puhua itsestään. Kuitenkin näin ajan kanssa olen huomannut että viihdyn toisten introjen kanssa eniten. Ja minusta tätä kannattaa kaikkien miettiä että hankkisi ainakin yhden samanmoisen kaverin. Aina puhutaan siitä että pitää mennä mukavuus alueensa ulkopuolelle ja tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta miksi ihmeessä sitä pitäisi ystävienkin kanssa tehdä. Minä viihdyn paremmin ja koen tiettyä turvaakin kun voin olla toisen kanssa ilman sanoja. Se on myös tosi kiva fiilis kun huomaa että sama ajatus pälkähti kummankin mieleen samaan aikaan.
Mikä olisi oiva nimitys ihan normaalille peruskohteliaalle ihmiselle?
Tämä huomio tilanteen ja muut ihmiset omasta mielenlaadustaan huolimatta. Yliekstrovertti pitää vähän vähemmän ääntä, yli-introvertti kuuntelee muita ja tekee vaikka lisäkysymyksiä aiheeseen, jos ei suju niin oma puhuminen.
Että jos vaikka kaikki yrittäisimme parhaamme mukavan ilmapiirin luomisessa?
Täysin vastenmielinen ajatus minulle, että koska MINÄ, MINÄ, MINÄ olen jotain joksi itseni määrittelen, saan käyttäytyä ihan miten minulle vain sopii.
Jos se introvetti viihtyy paremmin kotona kuin muiden seurassa, niin pysyköön siellä. Ei seuraan tuleta sillä oletuksella, että minä olen kaiken keskipiste ja kukaan ei saa lähestyä minua, koska olen niin introvertti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on asiaa. Thank God superextrovertti kaverini on nyt laajentanut kaveripiiriään, niin ei ole enää jatkuvasti minun kimpussani. Vielä vuosi sitten hän olisi ollut valmis hengaamaan kanssani yötä päivää, vaikka minulle riitti jo kerta viikossa. Nykyään hän hyppii kaverilta toiselle yökylään, luonteensa kullakin.
Tämä tuli minullekin mieleen, eikö niillä ekstroverteilla ole muuta seuraa ja tekemistä kuin se introvertti, joka ei jaksa tai halua jatkuvaa yhteydenpitoa? Luulisi avoimilla ja sosiaalisilla olevan kalenteri täynnä, ja molemmat voittavat :) Hassuin on tuo kutsujenjärjestäjä, miksi se huonosti käyttäytyvä intro pitää väkisin saada paikalle, kun siitä ei todella nauti kukaan?
Tämä introvertti ihan itse vihjailee aina kutsupyynnöistä. Et tiedä taustoja.
Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, kun haukkui juhlat tylsiksi. Käytti muuten juuri näitä sanoja, että mieluummin olisin kotisohvalla lukemassa kirjaa.
Mutta asia siis täysin selvä, ei kutsuta enää. En minä tässä ole kärsinyt.
Minun ongelmani on se, että vaikka kuinka sanoisin, että nyt en jaksa enää olla, niin ei uskota, vaan pakotetaan jäämään. Siinä sitten roikutaan.
Etkö ihan oikeasti osaa pitää puoliasi? Ilmaista assertiivisesti, että sinulla on muuta sovittuna ja että on yksityisasia mitä se muu on? Miksi jäät kuuntelemaan jotain "pakottamista"?