Oletko introvertti , ekstrovertti vai ambivertti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tällaisissa kyselyissä niin suuri osa tunnustautuu introverteiksi. Kun tiedetään alle neljäsosan väestöstä keskimäärin olevan. Luuleeko ihmiset vain olevansa kun ovat ujoja ja yksinäisiä?

Tai sitten se on määrittelystä kiinni. Eihän kukaan edusta täysin kumpaakaan ääripäätä vaan jotain siitä harmaalta välialueelta.

Luultavasti ekstrovertteja ei kiinnosta tällaiset kyselyt, eivätkä he vastaa niihin siinä määrin kuin introvertit. Sen takia heidän osuutensa kysylyihin vastanneista on pienempi kuin heidän todellinen osuutensa väestöstä.

Introvertti myös käyttää keskimäärin enemmän aikaa sen pohdiskelemiseen, mikä mä olen. Esktrovertti voi helpommin "vain olla", kun täyttää sosiaaliset normit paremmin.

Ambivertti.

Ahdistus jos olen liian kauan yksin kotona näkemättä ketään läheisistä ystävistäni, tai en pääse ulos tekemään jotain hauskaa.

Toisaalta on kyllä todella väsynyt, jos on ollut liikaa sosiaalinen, ja pystyn helposti olemaan viikonkin yksin himassa pelailemassa :)

Riippuu täysin siis päivästä. Huomion keskipisteenä en kyllä tykkää todellakaan kauaa olla, se riittää että saan vaikka juttuni kerrottua, ja sitten huomio siirtyy porukassa jo seuraavaan. Toisaalta tää nyt ehkä on jo perus suomalainen piirre :)

Kysymys: Tutkailetko paljon itseäsi?

Introvertti: Joo, kyllähän mä.

Ekstrovertti: Ai ketä?

Vierailija kirjoitti:

Olen aika täydellinen ambivertti. Juuri siinä ekstrovertin ja introvertin välissä. Välillä on introverttipäiviä ja välillä ekstroverttipäiviä.

Schizophrenia

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni kaverini, joka aina korostaa olevansa erakkoluonne. Kuitenkin hän on yltiösosiaalinen oikeasti :D

Ai jaa. Oletko tuntenut hänet kauan, ja miten usein näette?

Mua ei varmasti kukaan kuvaisi yltiösosiaaliseksi, mutta voisi luulla sosiaaliseksi ja iloiseksi mut kerran tavattuaan (olen saattanut siinä hetkessä kokea tuollaisen käytöksen itselleni sopivaksi, koska olen jaksanut käyttää energiaa ainutlaatuiseen kohtaamiseen). Tosi asiassa olen kohtaamisen jälkeen kotona kerta kaikkiaan aivan puhki. Ja jos yllättäen näenkin tämän henkilön pitkän ajan päästä uudestaan, stressaan että pitääkö mun nyt esittää samanlaista kuin viime kerralla vai olla oma itseni, jolloin se toinen saattaisi ihmetellä miksi olen ihan erilainen. Esim. miksen enää hymyile ystävällisesti koko ajan vaan vaikutan hirveältä hapannaamalta viime kertaan verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten tällaisissa kyselyissä niin suuri osa tunnustautuu introverteiksi. Kun tiedetään alle neljäsosan väestöstä keskimäärin olevan. Luuleeko ihmiset vain olevansa kun ovat ujoja ja yksinäisiä?

Tai sitten se on määrittelystä kiinni. Eihän kukaan edusta täysin kumpaakaan ääripäätä vaan jotain siitä harmaalta välialueelta.

Muakin vähän hämää, että onko tää vähän sama kuin ujouden kanssa, että kaiken maailman rääväsuutkin kertovat olevansa oikeasti todella ujoja. Ei pidä paikkaansa.

Itse introverttinä en esim. ikinä osallistu työpaikan kahvikeskusteluihin. Tarvitsen joka ilta paljon toipumisaikaa yksin, vaikken töissä edes hirveästi ole ihmisten kanssa tekemisissä. Kavereita näen harvoin. Olen hiljainen ja vähäpuheinen. Mietin paljon omaa käytöstäni ja sosiaalisia tilanteita jo etukäteen ja jälkikäteen. jne.