Onko lapsen adoptioon antaminen hylkääminen vai ei?

^abortteja, ei aborttilakia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka adoptiosta ei kerrottaisi, lapsessa on tunne-elämässä muistijälki. Käsittääkseni kukaan ei saa adoptiolasta suoraan synnäriltä ja se vaurioittaa vauva-ajan kiintymyssuhdetta.

Jää. Ja tuo muistijälki varmasti lisää riskiä mt-ongelmien puhkeamiselle. Mutta mikä on mittakaava? Pilaako se muistijälki loppuelämän? Onko adoptiolapsen olemassaolo yhtä kitumista tuon muistijäljen takia? Kuinka suuri prosentti adoptiolapsista on suunnitellut itsemurhaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Luuletko, että moni siitä huolimatta mielellään kävisi läpi raskausajan ja synnytyksen, vaikkei aio lasta pitää? Ei todellakaan. Jotain siitä kertoo se fakta, että aborttilakia tehdään vuosittain tuhansia mutta lapsia annetaan adoptioon vain muutamia.

Mitä ihmeen uskovaishörhöjä tänne on eksynyt paheksumaan abortteja ja hehkuttamaan adoptioiden ihanuutta? Huh.

Minä en paheksu abortteja. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? En kuitenkaan tuomitse niitäkään, jotka haluavat antaa lapselle mahdollisuuden elää. Ei tämä ole mikään joko-tai-kysymys, että jos olet toisen puolella, olet toista vastaan. Kannatan jokaisen naisen oikeutta itse päättää asiasta.

Ei. Lapsen parasta siinä vain ajatellaan kun annetaan adoptioon jos on syntynyt perheeseen jossa ei mahdollisuuksia huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Luuletko, että moni siitä huolimatta mielellään kävisi läpi raskausajan ja synnytyksen, vaikkei aio lasta pitää? Ei todellakaan. Jotain siitä kertoo se fakta, että aborttilakia tehdään vuosittain tuhansia mutta lapsia annetaan adoptioon vain muutamia.

Mitä ihmeen uskovaishörhöjä tänne on eksynyt paheksumaan abortteja ja hehkuttamaan adoptioiden ihanuutta? Huh.

Minä en paheksu abortteja. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? En kuitenkaan tuomitse niitäkään, jotka haluavat antaa lapselle mahdollisuuden elää. Ei tämä ole mikään joko-tai-kysymys, että jos olet toisen puolella, olet toista vastaan. Kannatan jokaisen naisen oikeutta itse päättää asiasta.

Aika moni tässä ketjussa näyttää vastustavan.

Samoin minä, kannatan jokaisen oikeutta päättää asiasta. Mutta tässä on yksi suuri ongelma. Voiko mt- tai päihdeongelmainen olla tarpeeksi vakaa päättämään noin suuresta asiasta? Mielestäni ei. Ja adoptioon lapsensa antavat kärsivät useimmiten ainakin toisesta. Minusta se on huonossa tilanteessa olevan ihmisen jonkinlaista riistoa. Mutta onneksi Suomessa lapsen antaminen pois on harvinaista. Olen ehdottomasti sijaishuollon kannalla, jotta äiti voi parantuessaan saada mahdollisesti lapsensa takaisin tai olla ainakin enemmän hänen elämässään mukana. Tätä mieltä ovat ilmeisesti ammattilaisetkin, kun tämä näyttää olevan käytäntö Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Sen voi määritellä miten vaan mutta kyllä se lapselle on aina hylkäämiskokemus psyykkisesti. Vaikka olisi vastasyntynyt, eikä mitään muistikuvia tai kiintymyssuhdetta, niin tietoisuus siitä, ettei "kelvannut" biologisille vanhemmille.

Eskariin joutuminen tuntu enemmän hylkäämiseltä ku adoptioon päätyminen.

Adoptioon joutu siksi ettei äiti pystynyt hoitamaan ja se kerrottiin selvästi. En minä ainakaan ollut lapsena niin tyhmä ettenkö olisi ymmärtänyt ettei bio-äiti vaan kyennyt hoitamaan ja siksi laittoi uuteen perheeseen.

Eskari se vasta hylkäämiseltä tuntukin, äiti olisi voinut hoitaa kotonakin ja myöhemmin opiskelut alottaessa siirtää alottamista vuodella (eli siihen kun itse aloitin ykkäsluokan), mutta sinne sitä joutu eskariin väsyneenä aamulla muiden kiukkusten ja ilkeiden muksujen sekaan kuuntelemaan kun hoitaja kettuilee ja vähättelee kun et osaa kumminkaan niitä pluslaskuja kunnolla vaikka haluaisit edes yrittää sen kerran päivässä. 

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa katsoa aiheesta tanskalainen dokumentti nimeltään "mercy". Löytyy ainakin netflixistä. Suosittelen etenkin kaikille adoption romantisoijille. Saattaa järkyttää herkimpiä katsojia.

Vierailija kirjoitti:

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa katsoa aiheesta tanskalainen dokumentti nimeltään "mercy". Löytyy ainakin netflixistä. Suosittelen etenkin kaikille adoption romantisoijille. Saattaa järkyttää herkimpiä katsojia.

Korjaan, nimi on mercy mercy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Luuletko, että moni siitä huolimatta mielellään kävisi läpi raskausajan ja synnytyksen, vaikkei aio lasta pitää? Ei todellakaan. Jotain siitä kertoo se fakta, että aborttilakia tehdään vuosittain tuhansia mutta lapsia annetaan adoptioon vain muutamia.

Mitä ihmeen uskovaishörhöjä tänne on eksynyt paheksumaan abortteja ja hehkuttamaan adoptioiden ihanuutta? Huh.

Minä en paheksu abortteja. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? En kuitenkaan tuomitse niitäkään, jotka haluavat antaa lapselle mahdollisuuden elää. Ei tämä ole mikään joko-tai-kysymys, että jos olet toisen puolella, olet toista vastaan. Kannatan jokaisen naisen oikeutta itse päättää asiasta.

Aika moni tässä ketjussa näyttää vastustavan.

Samoin minä, kannatan jokaisen oikeutta päättää asiasta. Mutta tässä on yksi suuri ongelma. Voiko mt- tai päihdeongelmainen olla tarpeeksi vakaa päättämään noin suuresta asiasta? Mielestäni ei. Ja adoptioon lapsensa antavat kärsivät useimmiten ainakin toisesta. Minusta se on huonossa tilanteessa olevan ihmisen jonkinlaista riistoa. Mutta onneksi Suomessa lapsen antaminen pois on harvinaista. Olen ehdottomasti sijaishuollon kannalla, jotta äiti voi parantuessaan saada mahdollisesti lapsensa takaisin tai olla ainakin enemmän hänen elämässään mukana. Tätä mieltä ovat ilmeisesti ammattilaisetkin, kun tämä näyttää olevan käytäntö Suomessa.

Sekö olisi lapselle oikein, että kenties vuosien jälkeen annettaisiin biovanhemmalle? Ei todellakaan eikä yleensä annettakkaan , jos on jo suurimman osan elämästään ollut sijaisperheessä. Joissakin maissa sijaisperhe voi tietyn ajan kuluttua adoptoida lapsen. Tämäntyyppinen käytäntö voi tulla Suomeenkin joskus. Sijoitus on kyllä ihan hyvä vaihtoehto myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Luuletko, että moni siitä huolimatta mielellään kävisi läpi raskausajan ja synnytyksen, vaikkei aio lasta pitää? Ei todellakaan. Jotain siitä kertoo se fakta, että aborttilakia tehdään vuosittain tuhansia mutta lapsia annetaan adoptioon vain muutamia.

Mitä ihmeen uskovaishörhöjä tänne on eksynyt paheksumaan abortteja ja hehkuttamaan adoptioiden ihanuutta? Huh.

Minä en paheksu abortteja. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? En kuitenkaan tuomitse niitäkään, jotka haluavat antaa lapselle mahdollisuuden elää. Ei tämä ole mikään joko-tai-kysymys, että jos olet toisen puolella, olet toista vastaan. Kannatan jokaisen naisen oikeutta itse päättää asiasta.

Aika moni tässä ketjussa näyttää vastustavan.

Samoin minä, kannatan jokaisen oikeutta päättää asiasta. Mutta tässä on yksi suuri ongelma. Voiko mt- tai päihdeongelmainen olla tarpeeksi vakaa päättämään noin suuresta asiasta? Mielestäni ei. Ja adoptioon lapsensa antavat kärsivät useimmiten ainakin toisesta. Minusta se on huonossa tilanteessa olevan ihmisen jonkinlaista riistoa. Mutta onneksi Suomessa lapsen antaminen pois on harvinaista. Olen ehdottomasti sijaishuollon kannalla, jotta äiti voi parantuessaan saada mahdollisesti lapsensa takaisin tai olla ainakin enemmän hänen elämässään mukana. Tätä mieltä ovat ilmeisesti ammattilaisetkin, kun tämä näyttää olevan käytäntö Suomessa.

Sekö olisi lapselle oikein, että kenties vuosien jälkeen annettaisiin biovanhemmalle? Ei todellakaan eikä yleensä annettakkaan , jos on jo suurimman osan elämästään ollut sijaisperheessä. Joissakin maissa sijaisperhe voi tietyn ajan kuluttua adoptoida lapsen. Tämäntyyppinen käytäntö voi tulla Suomeenkin joskus. Sijoitus on kyllä ihan hyvä vaihtoehto myös.

Paras vaihtoehto suurimman osan mielestä on kuitenkin abortti, jos ei koe olevansa kykenevä tai valmis vanhemmaksi. Vai kantaisitko itse mielelläsi 9 kk lasta vain antaaksesi hänet pois? Tuskin. Kovin moni sitä ei halua tehdä, koska tiedostaa sen vaikutukset omaan ja tulevan lapsensa henkiseen hyvinvointiin. Mikä on hieno asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Luuletko, että moni siitä huolimatta mielellään kävisi läpi raskausajan ja synnytyksen, vaikkei aio lasta pitää? Ei todellakaan. Jotain siitä kertoo se fakta, että aborttilakia tehdään vuosittain tuhansia mutta lapsia annetaan adoptioon vain muutamia.

Mitä ihmeen uskovaishörhöjä tänne on eksynyt paheksumaan abortteja ja hehkuttamaan adoptioiden ihanuutta? Huh.

Minä en paheksu abortteja. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? En kuitenkaan tuomitse niitäkään, jotka haluavat antaa lapselle mahdollisuuden elää. Ei tämä ole mikään joko-tai-kysymys, että jos olet toisen puolella, olet toista vastaan. Kannatan jokaisen naisen oikeutta itse päättää asiasta.

Aika moni tässä ketjussa näyttää vastustavan.

Samoin minä, kannatan jokaisen oikeutta päättää asiasta. Mutta tässä on yksi suuri ongelma. Voiko mt- tai päihdeongelmainen olla tarpeeksi vakaa päättämään noin suuresta asiasta? Mielestäni ei. Ja adoptioon lapsensa antavat kärsivät useimmiten ainakin toisesta. Minusta se on huonossa tilanteessa olevan ihmisen jonkinlaista riistoa. Mutta onneksi Suomessa lapsen antaminen pois on harvinaista. Olen ehdottomasti sijaishuollon kannalla, jotta äiti voi parantuessaan saada mahdollisesti lapsensa takaisin tai olla ainakin enemmän hänen elämässään mukana. Tätä mieltä ovat ilmeisesti ammattilaisetkin, kun tämä näyttää olevan käytäntö Suomessa.

Tuskin kukaan ammattilainenkaan väittää, että sijaishuolto olisi lapsen kannalta yleisesti ottaen parempi vaihtoehto lapsuuden ajaksi kuin adoptio ja oma perhe. Aika lyhyellä googlailulla löysin asiantuntijoiden kriittisiä mielipiteitä sijaishuollosta. Itse epäilen, että adoptioiden vähenemisen syy ei ole niinkään sijaishuoltopalvelujen käyttämisen yleistyminen, vaan aborttien yleistyminen. Hyvä kuitenkin, että sijaishuollon mahdollisuus on olemassa, jos äidillä on halua yrittää.

Sanoit, että ongelmainen äiti ei ole kykenevä tekemään päätöstä lapsen pois antamisesta. Mitä jos äiti haluaa kuitenkin antaa lapsen pois? Vaihtoehdot ovat abortti ja sijaishuolto. Mitä, jos äiti ei koskaan halua ryhtyä äidiksi? Mitä, jos tämä on ollut ilmeistä alusta asti, ja lapsi kasvaa täysi-ikäiseksi sijaishuollon piirissä? Eikö hänen olisi ollut parempi saada perhe? Ilmeisesti pelkonasi on, että epävakaassa mielentilassa lapsensa adoptioon antanut äiti voisi alkaa myöhemmin katumaan adoptiota. Miten tilanne eroaa siitä, jos äiti on tehnyt abortin epävakaassa mielentilassa, ja alkaa katua sitä? Voiko epävakaa ihminen päättää abortista, jos ei kerran voi päättää adoptiosta?

Kuten sanoin, minulla ei ole mitään aborttia vastaan, mutta en myöskään ymmärrä, miksi lapsensa adoptioon haluavaa äitiä pitäisi painostaa pakkoaborttiin. Minusta se on jokaisen oma asia. En ymmärrä, miksi vaihtoehdoksi pitäisi antaa vain sikiön tappaminen tai lapsen kasvaminen ilman perhettä pitäen vaihtelevasti ja väkinäisesti yllä kivuliasta kelvottoman äidin äiti-lapsisuhdetta, kun kerran tällainen hieno adoptiojärjestelmä on olemassa. Ymmärrän kyllä, miksi se ei ole suosittu, mutta en näe mitään syytä kieltää sitä niiltä, jotka haluavat sitä hyödyntää.

Abortin tekijä saa paljon enemmän tukea (myös vertaistukea) kuin adoptioon antaja. Abortin tekeminen on myös sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää. Lapsi ei kärsi abortissa (ajallaan tehdyssä), koska häntä ei ole varsinaisesti ole ollut olemassakaan. Adoptiosta ei ole takuuta, elämä voi mennä hyvin tai huonosti. Abortti on myös pienempi riski mielenterveydelle, kun lapsen kantaminen ja sen jälkeen poisantaminen.

Tuossa tulikin jo aika monta syytä miksi abortti on parempi vaihtoehto kuin adoptio. Ihmisiä on muutenkin aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Abortin tekijä saa paljon enemmän tukea (myös vertaistukea) kuin adoptioon antaja. Abortin tekeminen on myös sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää. Lapsi ei kärsi abortissa (ajallaan tehdyssä), koska

häntä ei ole varsinaisesti ole ollut olemassakaan. Adoptiosta ei ole takuuta, elämä voi mennä hyvin tai huonosti. Abortti on myös pienempi riski mielenterveydelle, kun lapsen kantaminen ja sen jälkeen poisantaminen.

Tuossa tulikin jo aika monta syytä miksi abortti on parempi vaihtoehto kuin adoptio. Ihmisiä on muutenkin aivan liikaa.

On se ihminen olemassa ennen abortointia. Alkio tai sikiö tapetaan abortissa. Se ei ole koskaan ihanteellinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortin tekijä saa paljon enemmän tukea (myös vertaistukea) kuin adoptioon antaja. Abortin tekeminen on myös sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää. Lapsi ei kärsi abortissa (ajallaan tehdyssä), koska

häntä ei ole varsinaisesti ole ollut olemassakaan. Adoptiosta ei ole takuuta, elämä voi mennä hyvin tai huonosti. Abortti on myös pienempi riski mielenterveydelle, kun lapsen kantaminen ja sen jälkeen poisantaminen.

Tuossa tulikin jo aika monta syytä miksi abortti on parempi vaihtoehto kuin adoptio. Ihmisiä on muutenkin aivan liikaa.

On se ihminen olemassa ennen abortointia. Alkio tai sikiö tapetaan abortissa. Se ei ole koskaan ihanteellinen asia.

Mene jeesustelemaan muualle.

Tosiasia ihan jeesustelematta.