Onko lapsen adoptioon antaminen hylkääminen vai ei?

Vierailija kirjoitti:

En pidä hylkäämisenä vaan luopumisena. Joskus lapsesta luopuminen on suurin rakkauden teko, jonka vanhempi voi tehdä. Niin kummalliselta kuin kuulostaa. 

Kerrotko esimerkin? Itse en keksi millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Joo kuka tahansa valitsisi mieluummin murskatuksi tulemisen imulaitteessa kuin elämän rakastavassa adoptioperheessä.

Abortin voi tehdä toisellakin tavalla. Eivätkä kaikki adoptioperheet ole rakastavia.

Miksi näissä keskusteluissa myös aina unohdetaan se bioäiti, joka usein on se suurin kärsijä (lapsen ohella)? Ainoa kuka adoptioissa "voittaa", on se pakonomaisesta lapsenkaipuusta kärsivä adoptiovanhempi.

Sen bioäidin ei tarvitse päästää bioisukin biokikulia biopyypyyhynsä ilman ehkäisyä, jos ei halua lasta. Because that's how you get lapsia.

Joskus käy vahinkoja. Etenkin päihdeongelmaisille. Sinun mielestäsi tästä pitäisi sitten rankaista tätä huonossa tilanteessa olevaa äitiä ottamalla häneltä lapsi pois? Eikö järkevämpää olisi tehdä abortti aikaisilla viikoilla tai käyttää sitä ehkäisyä? Luojan kiitos suurin osa äidiksi kykenemätömistä päätyykin aborttiin, ja Suomessa annetaan vain muutamia lapsia vuodessa adoptioon.

Vierailija kirjoitti:

On se aina hylkääminen.

Eli on rikoslain vastaista antaa lapsi adoptioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se aina hylkääminen.

Eli on rikoslain vastaista antaa lapsi adoptioon?

Sille lapselle se on hylkäämiskokemus.

Muuten sotket nyt termit.

Lapsesta luopuminen on suurin rakkauden teko sellaisissa tilanteissa, kun äiti tai isä ei pysty tarjoamaan lapselleen hoivaa ja huolenpitoa. Adoptio antaa lapselle siihen mahdollisuuden, jota muuten ei olisi. Kaikki adoptiolapset eivät ole onnellisia, mutta suurin osa adoptioista menee hyvin. 

Olen yllättynyt palstalaisen adoptiovastaisuudesta. En ole itsekään mikään abortinvastustaja, mutta minusta se on vain upea asia, jos joku abortin ja adoption välillä empivä tai paskoissa oloissa lapsen kasvattamisen ja adoption välillä empivä päätyy adoptioon. Onhan adoptio äidille aivan hirvittävän raskas prosessi - henkisesti on raskasta antaa oma lapsi pois, mutta ihan jo käytännössä - aika eri asia tehdä abortti kaikessa hiljaisuudessa, kuin kulkea kylillä maha pystyssä ja ottaa onnitteluja vastaan tietäen, ettei pidä lasta.

Ihmetyttää myös, että adoptiovanhempien halusta tulla vanhemmiksi puhutaan niin kylmästi, kuitataan "pakkomielteenä" jne. En usko, että kukaan tuollaisia puhuva on kokenut tai nähnyt läheltä lapsettomuutta.

Ehkä myönteiseen suhtautumiseeni adoptiota kohtaan vaikuttaa myös se, että lähipiirissäni on adoptoitu henkilö. En lähde tämän perusteella inttämään mitään mielenterveystilastoja vastaan, mutta eihän adoptio nyt herran tähden ole mikään mielensairaustuomio, vaikka riski olisi kohonnut. Varmasti asiassa on sulattelemista, ja tietyssä ikävaiheessa kipeäkin, mutta aika villiä minusta sanoa, että keskimääräisen adoptiolapsen olisi ollut parempi jäädä syntymättä. Jopa angstinen teini tajuaa, jos hänelle selkokielellä selittää, miksi vanhemmat ovat voineet päätyä adoptioon - aikuinen nyt ainakin on nähnyt sen verran maailmaa ja elämää, että ymmärtää. Tietämäni tapaus on perheenäiti, jolla on kaikki oikein hyvin. Läheiset välit (adoptio)vanhempiinsa ja lapsensa mummolle ja papalle rakkaita.

Tiedän kyllä, että adoptio ei sovi kaikille, enkä missään nimessä ajattele pahaa niistä, jotka joutuvat tekemään abortin. En vain käsitä, miksi adoptio olisi muka pahempi asia.

Adoptiovanhempia ja adoptoituja tylytetään täällä aina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin hylätty. Se on väärin, kamalan väärin ja pelkkä itsekkyys oli isälläni motiivina. 

Itse elän nyt kuitenkin onnellista elämää, tällä hetkellä jo hyvin pitkälle eheytyneenä. En voi käsittää, miksi joku ajattelee, että minun olisi parempi olla olematta. Miten voi puhua noin toisen puolesta?

Ethän sinäkään voi puhua heidän puolestaan, joilla on päinvastainen kokemus omasta adoptiostaan? Siis heistä, jotka eivät olleet yhtä onnekkaita kuin sinä. Kaikki adoptiot kun eivät ole mitään tuhkimotarinoita, vaikka sellaista harhaa hyvin tehokkaasti pidetäänkin yllä. Moni on esim. tehnyt itsemurhan tai kuollut huumeisiin. Ihan täällä Suomessa.

No niinhän minä juuri sanoin, että se on väärin. 

Sitäpaitsi tarkoitin, että nyt kun olen aikuinen voin itse määritellä elämääni eteenpäin ja niin olen tehnytkin. Kaikilla on se mahdollisuus, jos saavat elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä hylkäämisenä vaan luopumisena. Joskus lapsesta luopuminen on suurin rakkauden teko, jonka vanhempi voi tehdä. Niin kummalliselta kuin kuulostaa. 

Etenkin luopuminen abortin seurauksena. Adoptiosta en ole niin varma, siinä voi käydä hyvin tai huonosti.

Abortissa taas ei koskaan käy hyvin.

Se on sinun mielipiteesi. Suurimmalla osalla ihmisistä se on vähän toinen.

Minä en ole koskaan kuullut abortoidun mielipidettä. Ainoastaan abortoimattomien ja ne ovat järjestään omaa elämäänsä puoltavia. Vaikka eivät jokaikinen olisikaan, niin voi miettiä, kenen syy se on, että keskenkasvuinen haluaa kuolla? 

Laittakaas nyt palstatieteilijät linkki tilastoon, joka osoittaa, että SUURIN OSA adoptoiduista kärsii mt-ongelmista.

Plussaa siitä, jos tilastossa on huomioitu perimä (voisi kuvitella, että mt-ongelmaiset antavat useammin lapsia adoptioon kuin täysin tervepäiset).

Hienoa olisi myös, jos tilasto olisi suhteellisen tuore ja käsittäisi Suomen, korkeintaan Pohjoismaat. Kiva olisi myös vertailla, onko lapsen alkuperämaalla merkiyystä.

Tuo on aivan yleistä tietoa, että adoptoiduilla on suurempi mt-ongelmien riski. Se lause ei kuitenkaan kerro juuri mitään, ei edes sitä, kuinka yleisiä mt-ongelmat ovay adoptoiduilla.

Miksi laitetaan vain adoptio ja abortti vastakkain? 

Tässä rautalangasta minun ajatusmaailmani. 

-Hoidat ja rakastat lastasi. (Vähimmäisvaatimus)

-Et hoida lastasi, hylkäät hänet. (Huono, olet hylkääjä, riistät lapselta oikeuden rakkauteesi hänen lapsuusaikanaan)

-Teet abortin. (Pahinta, riistät koko elämän)

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Äidin hylkäämät lapset usein adoptoidaan. Toki osan hoitaa isä ja osan laitos. Isänsä hylkäämät sen sijaan useimmiten jäävät äitinsä huomaan vailla isää. Ihan vaan sivuhuomautuksena etten vertailisi niitä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Öh. Ihan niin kuin adoptiovanhemmat riistäisi jotakuta. Lapsi päätyy adoptioon ensin, sitten vasta tulee se adoptiovanhempien osuus.

Vaikka adoptiosta ei kerrottaisi, lapsessa on tunne-elämässä muistijälki. Käsittääkseni kukaan ei saa adoptiolasta suoraan synnäriltä ja se vaurioittaa vauva-ajan kiintymyssuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Joo kuka tahansa valitsisi mieluummin murskatuksi tulemisen imulaitteessa kuin elämän rakastavassa adoptioperheessä.

Abortin voi tehdä toisellakin tavalla. Eivätkä kaikki adoptioperheet ole rakastavia.

Miksi näissä keskusteluissa myös aina unohdetaan se bioäiti, joka usein on se suurin kärsijä (lapsen ohella)? Ainoa kuka adoptioissa "voittaa", on se pakonomaisesta lapsenkaipuusta kärsivä adoptiovanhempi.

Sen bioäidin ei tarvitse päästää bioisukin biokikulia biopyypyyhynsä ilman ehkäisyä, jos ei halua lasta. Because that's how you get lapsia.

Joskus käy vahinkoja. Etenkin päihdeongelmaisille. Sinun mielestäsi tästä pitäisi sitten rankaista tätä huonossa tilanteessa olevaa äitiä ottamalla häneltä lapsi pois? Eikö järkevämpää olisi tehdä abortti aikaisilla viikoilla tai käyttää sitä ehkäisyä? Luojan kiitos suurin osa äidiksi kykenemätömistä päätyykin aborttiin, ja Suomessa annetaan vain muutamia lapsia vuodessa adoptioon.

Kyllä enemmän kiittellisin, jos lapset annettaisiin adoptioon. Niin turhia kuolemia nuo abortit usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Joo kuka tahansa valitsisi mieluummin murskatuksi tulemisen imulaitteessa kuin elämän rakastavassa adoptioperheessä.

Abortin voi tehdä toisellakin tavalla. Eivätkä kaikki adoptioperheet ole rakastavia.

Miksi näissä keskusteluissa myös aina unohdetaan se bioäiti, joka usein on se suurin kärsijä (lapsen ohella)? Ainoa kuka adoptioissa "voittaa", on se pakonomaisesta lapsenkaipuusta kärsivä adoptiovanhempi.

Sen bioäidin ei tarvitse päästää bioisukin biokikulia biopyypyyhynsä ilman ehkäisyä, jos ei halua lasta. Because that's how you get lapsia.

Joskus käy vahinkoja. Etenkin päihdeongelmaisille. Sinun mielestäsi tästä pitäisi sitten rankaista tätä huonossa tilanteessa olevaa äitiä ottamalla häneltä lapsi pois? Eikö järkevämpää olisi tehdä abortti aikaisilla viikoilla tai käyttää sitä ehkäisyä? Luojan kiitos suurin osa äidiksi kykenemätömistä päätyykin aborttiin, ja Suomessa annetaan vain muutamia lapsia vuodessa adoptioon.

Perustelet sikiönlähdetystä sillä, että adoptiossa lapsi "otetaan" siltä bioäidiltä pois? Saako sen abortilla tapetun sikiön sitten muka klinikalta mukaan muistoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos lapselle ei asiaa kerrottaisi ei tämä sitä koskaan tietäisi tai asiasta "kärsisi". Minusta adoptiossa on vain voittajia; lapsi saa elää abortin sijana tai kodin johon häntä ei haluttu, uusi perhe saa kaipaamansa lapsen.

Taas unohtui se bioäiti. Mutta eihän niillä ilmeisesti mitään väliä ole, ovat vain vauvantekokoneita lapsettomuudesta kärsiville. Adoptioissa joku hyötyy aina toisen ahdingosta, ja täytyy vain toivoa että sille lapselle edes käy hyvin...

Kuka sinä olet päättämään kaikkien ei-toivotusti raskaana olevien puolesta, mikä on kullekin paras vaihtoehto? Minkä päätöksen kanssa kunkin heistä on helpointa elää? En ymmärrä adoptiovastaisuuttasi, koska Suomessa jokainen raskaana oleva saa itse päättää. Ei nyt eletä mitään pimeää keskiaikaa, kun lapsi oli pakko synnyttää, vaikka sitä ei olisi pitänyt.

Luuletko, että moni siitä huolimatta mielellään kävisi läpi raskausajan ja synnytyksen, vaikkei aio lasta pitää? Ei todellakaan. Jotain siitä kertoo se fakta, että aborttilakia tehdään vuosittain tuhansia mutta lapsia annetaan adoptioon vain muutamia.

Mitä ihmeen uskovaishörhöjä tänne on eksynyt paheksumaan abortteja ja hehkuttamaan adoptioiden ihanuutta? Huh.