Onko lapsen adoptioon antaminen hylkääminen vai ei?

On.

On hylkäämistä. Äiti antaa lapsensa pois. Mitä muutakaan se voisi olla?

Onhan se hylkäämistä, mutta ei tietenkään välttämättä paha asia. Se voi olla itsekästä tai sitten erittäin epäitsekästä.

Hylkääminen on minusta vähän vahva sana, koska asiallisessa adoptiossa lapsi annetaan kotiin josta hänessä huolehditaan ja häntä rakastetaan. 

Mutta silti riippuen syistä, joissain tapauksissa adoptioon antaminen voi tuntua jotenkin kylmältä ja julmalta. Toisissa tapauksissa se taas on suurin rakkauden teko lasta kohtaan minkä voi tehdä. Esimerkkeinä näistä itse tuntemani päinvastaiset tapaukset:

- Rakkauden teko: Päihdekierteessä teinistä ollut äiti on sitä mieltä, että hänestä ei vaan ole hyväksi äidiksi, koska on niin epätasapainoinen henkisesti eikä usko pääsevänsä aineista lopullisesti. Päättää antaa lapsensa tasapainoisempaan kotiin.

- Kylmää: Oma sukulainen, sai lapsen 23-vuotiaana ollessaan vakiparisuhteessa toisen opiskelijan kanssa. Antoi lapsen adoptioon, koska halusi vielä jatkaa nuoruutta ja juhlimista, ja hidastaisihan lapsi haaveiltua ulkomaille muuttoakin.

Ei tietenkään. Hylkääminen on jättämistä oman onnnensa nojaan. Sinä annat lapsen toisen aikuisen vastuulle. Se on luopumista.

Vierailija kirjoitti:

On hylkäämistä. Äiti antaa lapsensa pois. Mitä muutakaan se voisi olla?

Hylkääminen olis vaikka sellanen, että jättää lapsensa jonnekin puistoon, mutta kun se annetaan toiselle vastuuntuntoiselle ihmiselle, niin se on ihan pikkasen eri asia.

On se aina hylkäämistä.

T. Adoptioäiti

Tottakai on hylkäämistä. 

Tappaminen on pahempi asia. 

Jos ei itse pysty niin aina parempi antaa adoptioon kuin että roikuttaa lasta mukanaan ja pahimassa tapauksessa sijaiskotien kautta eikä lapselle ole mitään mahdollisuuksia luoda pysyviä ihmiissuhteita.

Adoptiolla lototaan perhe uudelleen ja huonoimmat vaihtoehdot on poistettu siinä lotossa.

Toki se on yksiselitteisesti hylkäämistä.

Toinen asia sitten on, että usein tai ainakin joskus tuolla hylkäämisellä voidaan estää vielä pahempi kohtalo.

Varmasti jossakin tilanteessa se parempi vaihtoehto. Kysyy kyllä kanttia. Varmaan tulisi loppuelämänsä ajatuksiin se adoptioon annettu lapsi. 

Ei ole hylkäämistä. Hylkääminen on sitä, jätetään lapsi vaikka metsään tai tien varteen.

Sen voi määritellä miten vaan mutta kyllä se lapselle on aina hylkäämiskokemus psyykkisesti. Vaikka olisi vastasyntynyt, eikä mitään muistikuvia tai kiintymyssuhdetta, niin tietoisuus siitä, ettei "kelvannut" biologisille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Sen voi määritellä miten vaan mutta kyllä se lapselle on aina hylkäämiskokemus psyykkisesti. Vaikka olisi vastasyntynyt, eikä mitään muistikuvia tai kiintymyssuhdetta, niin tietoisuus siitä, ettei "kelvannut" biologisille vanhemmille.

Vain jos tuota lapselle hoetaan. Eiköhän lapsille nykyään kerrota, että jostain synnyttäjä ei ole voinut häntä pitää ja näinhän se yleensä on. Joskus syy tiedetäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen voi määritellä miten vaan mutta kyllä se lapselle on aina hylkäämiskokemus psyykkisesti. Vaikka olisi vastasyntynyt, eikä mitään muistikuvia tai kiintymyssuhdetta, niin tietoisuus siitä, ettei "kelvannut" biologisille vanhemmille.

Vain jos tuota lapselle hoetaan. Eiköhän lapsille nykyään kerrota, että jostain synnyttäjä ei ole voinut häntä pitää ja näinhän se yleensä on. Joskus syy tiedetäänkin.

Jostain syystä siis. Ei meidän lapsella ole psyykkisiä ongelmia, koska hän tietää miksi on meidän lapseksi tullut. Häntä ei ole hyljätty vaan varmistettu , että saa kodin ja vanhemmat.

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Olinkin tulossa sanomaan, että aborttia innokkaasti puolustavat tietenkin väittävät, että adoptio on kamala asia lapselle. Ei ole ellei siitä sellaista tehdä. Avointa keskustelua lapsen ikätason mukaan täytyy olla. Asiaa voi tuoda esiin monin eri tavoin. Kyllä on miljoona kertaa parempi saada elää oma elämänsä kuin kuolla jo ennen syntymää.

jos on epäkelpo äidiksi (esim. sairas tai huono taloustilanne), ei. lapselle annetaan uusi mahdollisuus elämään perheessä jossa hän saa paremmat eväät siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Olinkin tulossa sanomaan, että aborttia innokkaasti puolustavat tietenkin väittävät, että adoptio on kamala asia lapselle. Ei ole ellei siitä sellaista tehdä. Avointa keskustelua lapsen ikätason mukaan täytyy olla. Asiaa voi tuoda esiin monin eri tavoin. Kyllä on miljoona kertaa parempi saada elää oma elämänsä kuin kuolla jo ennen syntymää.

Huono provo. Kaikkien elämästä kun ei aina mukavaa tule, ja vieläkin suuremmassa riskissä mt-ongelmille ovat adoptioon annetut lapset. Onhan tuota paljon tutkittukin, ja hyvin moni etenkin ulkomailta adoptoitu olisi mielummin valinnut köyhän elämän omassa kulttuurissaan.

Adoption puolustajat ovat itsekkäitä. Ei lapsi ole mikään perusoikeus jokaiselle, etenkään jos niitä ei pysty omin avuin saamaan. On törkeää yrittää hyötyä huonossa elämäntilanteessa olevasta äidistä ottamalla hänen lapsensa. Kuvitelkaa, miltä näistä äideistä voi tuntua adoption jälkeen, sitä asiaa kun joutuu kantamaan loppuelämänsä ja se usein alkaa kaduttaa. Abortti on ainut hyvä, kaikille mahd. kivuton vaihtoehto jos äiti ei vanhemmuuteen kykene. Se on todellista rakkautta syntymätöntä lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin abortti kuin adoptio. Adoptio on aina traumaattinen kokemus lapselle, abortti ei. Eikä niistä adoptiovanhemmistakaan aina tiedä, ihan tavallisia ihmisiä kun ovat... Joskus se bioäiti olisikin voinut olla jopa parempi, vaikka usein ei.

Olinkin tulossa sanomaan, että aborttia innokkaasti puolustavat tietenkin väittävät, että adoptio on kamala asia lapselle. Ei ole ellei siitä sellaista tehdä. Avointa keskustelua lapsen ikätason mukaan täytyy olla. Asiaa voi tuoda esiin monin eri tavoin. Kyllä on miljoona kertaa parempi saada elää oma elämänsä kuin kuolla jo ennen syntymää.

Huono provo. Kaikkien elämästä kun ei aina mukavaa tule, ja vieläkin suuremmassa riskissä mt-ongelmille ovat adoptioon annetut lapset. Onhan tuota paljon tutkittukin, ja hyvin moni etenkin ulkomailta adoptoitu olisi mielummin valinnut köyhän elämän omassa kulttuurissaan.

Adoption puolustajat ovat itsekkäitä. Ei lapsi ole mikään perusoikeus jokaiselle, etenkään jos niitä ei pysty omin avuin saamaan. On törkeää yrittää hyötyä huonossa elämäntilanteessa olevasta äidistä ottamalla hänen lapsensa. Kuvitelkaa, miltä näistä äideistä voi tuntua adoption jälkeen, sitä asiaa kun joutuu kantamaan loppuelämänsä ja se usein alkaa kaduttaa. Abortti on ainut hyvä, kaikille mahd. kivuton vaihtoehto jos äiti ei vanhemmuuteen kykene. Se on todellista rakkautta syntymätöntä lasta kohtaan.

Mitä niille köyhissä oloissa maan äärissä syntyneille pitäisi tehdä? Kun äiti ei voi pitää, on toki parempi saada koti kuin päätyä kadulle tai epämääräiseen orpokotiin. Ei abortti ole rakkautta. Rakkautta on antaa lapselle mahdollisuus hyvään elämään.