Lue keskustelun säännöt.
Nyt ymmärrän AVn tatuointivihaa
07.08.2017 |
Olen asunut lähes koko ikäni toisessa kotimaassani Espanjassa ja välillä luen huvikseni täältä ketjuja, joissa mm.mietitään mistä suomalaisen tunnistaa. Moni mainitsee tatuoinnit, ja puhuu siitä, kuinka ne pilaavat naisen ja on niin rumia jne. Aina ihmettelin tätä, kun erityisesti täälläpäin se tatuointikulttuuri on vielä voimakkaampi kuin Suomessa ja tuntuu että useampi on tatuoitu kuin tatuoimaton. Itse myös pidän näkemistäni tatuoinneista.
Viime viikon aikana ajattelin sitten alkaa vähän katsella tätä asiaa tarkemmin. Tuloksena se, että siron ja hyvintehdyn tatuoinnin - vaikkakin ehkä kliseisen - omistaja on aina nuori paikallinen nainen, kun taas suomea puhui poikkeuksetta kaikki oudon, läiskämäisen, liian syvälle hakatun tatuoinnin kantajat. Myös nuorilla suomitytöillä on välillä näkynyt kivoja tatuointeja, mutta +30v naisilla on lähes poikkeuksetta joku itsepiirretty kukka tai tribaali aivan liian paksuilla haparoivilla ääriviivoilla, tai epätasainen väriläiskä joka esittää koiran tassua. Aika kamalaa, täytyy myöntää.
Johtuukohan tämä ns.tatuointikulttuurin puuttumisesta Suomessa, vai mistä?
Kommentit (16)
Olen todennut saman, että suomalaiset (naiset) suosivat epäseksikkäitä tatuointeja, esim. ne tassut. Rakastan itsekin eläimiä, ja olenkin ottanut edesmenneen koirani kunniaksi tatuoinnin - tekstin. Kaiken voi muotoilla joko hyvännäköiseksi tai tönköksi.
Oma toinen kotimaani on myös Espanja. Ja siellä tatuointeihin konservatiisisesta maan tyylistä huolimatta suhtaudutaan neutraalisti. Paikalliset (pääosin nuoret) kuitenkin osaavat yhdistää seksikkyyden tatuointeihinsa. Niin se pitäisikin olla.
Luulen, että monen mielipide muuttuisi nähdessään kauniita ja ottajalleen sopivia tatuointeija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma toinen kotimaani on myös Espanja. Ja siellä tatuointeihin konservatiisisesta maan tyylistä huolimatta suhtaudutaan neutraalisti. Paikalliset (pääosin nuoret) kuitenkin osaavat yhdistää seksikkyyden tatuointeihinsa. Niin se pitäisikin olla.
Mitä jos ei halua olla seksikäs? Mitä jos haluaa ajatella omaa kehoa koskevissa päätöksissä jotain muuta kuin seksikkyyttä?
Luulen, että se on hinta kysymys. Monelle suomalaiselle on hienoa mitä halvemmalla jonkun asian saa. Siksi se laatu ei niin häikäise. Esim. matkaopas-ohjelmassa turistit kiertävät tatuointiliikkeitä ja etsivät halvinta hintaa. Normaali kiertäisi ja etsisi itselle tyylillisesti sopivaa tatuoijaa ja vertailisi työn jälkeä eikä hintoja.
Laittakaas esimerkkejä niistä teidän mielestä kauniista tatuoinneista! En nimittäin ole oikeestaan sellaista nähnyt, ikävä kyllä, vaikkei mulla sinänsä mitään tatuointeja tai niiden ottajia vastaan ole. Ne vaan sotii mun kauneudentajua vastaan, rikkoo kehon muodon visuaalisesti... Näkisin mielelläni nätin tatuoinnin, jotta mieleni niitä kohtaan muuttuisi.
Tatuointien kauneus tai rumuus on edelleen makuasia, mutta oma henk.kohtainen mielipiteeni on se, että sirot ja naiselliset tatuoinnit naisilla on kauniita. Miellän että on naisellisia ja miehekkäitä tatuointeja sekä paikkoja niille, esim.nilkka vs olkavarsi.
Täällä kotikulmillani on aivan naurettavan halpoja tatuointipaikkoja, joiden omistajat on menestynyt kilpailuissa ja messutkin tulossa syksyllä. "Tatuointikulttuuri"-sanaa käytin paremman puutteessa, tarkoittaen sitä, että täällä ei enää mielletä tatuointeja huorien ja vankilakundien jutuksi ja siten taiteenmuoto on päässyt kehittymään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tatuointi ja kulttuuri eivät kuulu samaan lauseeseen. Suomessa tatuointeja ottavat sidukkaa juovat römeä-ääniset pulleat wt-naiset. Eli luuserit.
No nyt sitten sain vahvistuksen, että myös Maria Veitola on wt-nainen. Sillähän on myös jotakin töherryksiä käsivarsissaan.
En tiedä, otetaanko siellä Espanjassa sitten pienempiä tatuointeja "klassisista aiheista"? Suomalaiset ainakin suosivat nimenomaan aikakaudelle leimallisia muotitatuointeja. Minusta noita tribaaleja, yksinkertaisia kukkia ja perhosia näkee lähinnä keski-ikäisillä suomalaisnaisilla, jotka ovat imeneet vaikutteita ysäriltä ja milleniumin tienoilta. Nuorten suomalaisnaisten keskuudessa muotia ovat olleet jo kymmenisen vuotta suuret, maalausmaiset tatuoinnit sekä kliseiset kaunotekstit. Perus 2010-luvun tatuointi suomalaisnaisella on olkapäästä kyynärpäähän ulottuva unisieppari (tai jotain liljoja, lintuja, sulkia, calavera-pääkalloja tai samantyylistä piiperrystä jne). Ja lapaluussa joku englanninkielinen, "voimaannuttava" mietelause tai suosikkibiisin lyriikoita. Mutta kiinnostavaa olisi kuulla, minkälaisia ovat perus-espanjattaren tatuoinnit tänä päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
carpe diem
:D !!!! Mut sen pitää olla sille sirosti kirjoitettu. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uteliaisuuttani katsoin Instagramista jotain barcelonalaisia ja madridilaisia tatuointiliikkeitä. Seassa on taidolla toteutettuja kauniita kuvia, mutta myös varsinaisia hirvityksiä, ja vaikka kuva olisi toteutukseltaan kuinka kaunis, en osaa nähdä sitä ikuisena ihokuvituksena yhtään sen tyylikkäämpänä. YMMV. En vain yksinkertaisesti tykkää tatuoinneista. Väliaikainen taide iholla olisi ihan hienoa, kun sen voisi valita tilaisuuden ja pukeutumisen mukaan.
https://www.instagram.com/gothamtattoomadrid/
https://www.instagram.com/logiabarcelona/
https://www.instagram.com/ondotattoo/
https://www.instagram.com/oxytocinatattoo/
https://www.instagram.com/la_piel_tattoo_madrid/
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut lähes koko ikäni toisessa kotimaassani Espanjassa ja välillä luen huvikseni täältä ketjuja, joissa mm.mietitään mistä suomalaisen tunnistaa. Moni mainitsee tatuoinnit, ja puhuu siitä, kuinka ne pilaavat naisen ja on niin rumia jne. Aina ihmettelin tätä, kun erityisesti täälläpäin se tatuointikulttuuri on vielä voimakkaampi kuin Suomessa ja tuntuu että useampi on tatuoitu kuin tatuoimaton. Itse myös pidän näkemistäni tatuoinneista.
Viime viikon aikana ajattelin sitten alkaa vähän katsella tätä asiaa tarkemmin. Tuloksena se, että siron ja hyvintehdyn tatuoinnin - vaikkakin ehkä kliseisen - omistaja on aina nuori paikallinen nainen, kun taas suomea puhui poikkeuksetta kaikki oudon, läiskämäisen, liian syvälle hakatun tatuoinnin kantajat. Myös nuorilla suomitytöillä on välillä näkynyt kivoja tatuointeja, mutta +30v naisilla on lähes poikkeuksetta joku itsepiirretty kukka tai tribaali aivan liian paksuilla haparoivilla ääriviivoilla, tai epätasainen väriläiskä joka esittää koiran tassua. Aika kamalaa, täytyy myöntää.
Johtuukohan tämä ns.tatuointikulttuurin puuttumisesta Suomessa, vai mistä?
Vanhemmat tatuoinnit haalistuvat eivätkä ääriviivat pysy ikuisesti terävinä ja "siroina".
Ysärillä tribaalit olivat kuuminta hottia, nyt tatuoinneissa on värikkäitä juttuja, kuvissa fiftarihenkeä ja koristeellisia pääkalloja. Jotain muuta sitten seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota vakavasti ihmistä jolla on tatuointeja. En myöskään halua hakeutua tämmöisen seuraan.
Koristeelliset pääkallot, kaunotekstit ja unisiepparitkin alkavat olemaan jo mennyttä aikaa. Kauhulla odotan mikä on seuraava trendi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota vakavasti ihmistä jolla on tatuointeja. En myöskään halua hakeutua tämmöisen seuraan.
Näät sitten ilmeisesti vaatteiden läpi?
Tatuoinnit on jo pitkään olleet "erottumista joukosta ja uniikin olon tuottamista itselle". Oikeasti mitään spedempää ei juuri ole. Carpe diemit ja muut "mun asennetta ja filosofiaa" kuvaavat muka uniikit statementit aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Itsestään varma ei tiedota nahassaan kanssaeläjille itsevarmuuttaan. Sitä joko on tai ei. Muodin mukana ittensä muka seksikkääksi hakanneet saa palkintonsa sitte myöhemmin. Siinä ei nahkaviestivakuuttelut auta ku jengi tirskuu läskiperseestä mihinki suuntaa taipuville statementeille ku rupee ikä kroppaa väänteleen...
Tatuointi ja kulttuuri eivät kuulu samaan lauseeseen. Suomessa tatuointeja ottavat sidukkaa juovat römeä-ääniset pulleat wt-naiset. Eli luuserit.