Kuinka moni jää töistä pois heti, kun on vähän "sormi kipeä"?
Olen pistänyt merkille, että jotkut ihmiset käyttävät tätä myös tekosyynä. Heti, kun on nenä vähän pipi tai jalkaan sattuu, niin ollaan valmiita jäämään sairaslomalle. Ja mistä kertoo? Halutaan pois töistä heti kun on pienikin mahdollisuuden poikanen. Mikä ihmisestä tekee työtä vieroksuvan ? Toiset raataa oikeasti lonkkakipuisina selkävaivoisina töissä ahkerana päivät pitkät, kun nämä "sormikipuiset" valittavat kotona. Eikö edes hävetä yhtään ?! Kuinka moni myöntää, että on tehnyt näin? Hyvin harva. Todella ärsyttävää.
Kommentit (10)
No kuulepa, riippuu ihan firmasta. Jos on huono palkka ja verenimijäfirma, joka repii ihan kaiken ja vielä enemmän selkänahastani, niin todellakin jään kotiin sairaana. Mikä pyhimys marttyyri minun pitäisi muka olla? Jos on reilu firma, jossa työtehtäviä vastaava palkka ja asiat ok, en jää pienistä sairauksista kotiin (tyyliin pikku flunssa).
Yhden tunsin. "Mulla on vähän outo tunne päässä" oli kyllä paras.
Yleensä ennakoin kaikki kivut ja sairastelut pitämällä saikkupäiviä satunnaisesti.
Joskus on käynyt niin, että on sairastunut "sairaslomalla" ja on pitänyt keksiä toinen "sairaus" päälle. Selkä rikki tms.
Edellisessä työssä jäin paljon pienemmästä. Työ oli äärimmäisen raskasta, taukopaikalle oli pitkä matka ja vessaankaan ei päässyt järin helpolla. Eli jos oli vähääkään mahavaivaa, niin ei kannattanut tulla (eikä saanut ettei olisi levinnyt, koska muuten kukaan ei olisi tullut töihin) ja kaikki vammat ja vaivat mitkä olisivat kertautuneet pahemmiksi saivat jäämään kotiin (rasitusvammojen riski, sydänlihastulehduksen vaara jne). Pisimmät saikut tulivat pahoista rasitusvammoista, niitä oli välillä milloin kenelläkin. Mutta meillä oli kyllä hyvin suopea ilmapiiri sairastamiseen kun kaikilla oli työmotivaatio kohdillaan kuitenkin.
Alaa vaihdettuani en ole ollut kertaakaan poissa.
Mitä luulet ap, että tämä työajanpidennys vaikutti? Joskus se katkeaa se kamelinselkä kiltilläkin. Käytännössä tänä vuonna voi olla yli 3 pv sairaana lisää verraten siihen, että se 3 pv olisi edellisenä vuonna ollut nolla sairauspäivää. Jos olen sairaana, niin olen pois ainakin siten, että saan tuon nollattua. Viime vuonna olin flunssassakin töissä, enää en aio olla.
Opettajan työt vain kerääntyvät ja kaatuvat töihin palatessa niskaan, joten en ole poissa, ellei ole pakko. Saikkupäivä pitää aloittaakin niin, että päiväkirjan ja oppikirjojen kanssa pohtii Wilman ääressä, millaisesta ohjelmasta sijainen selviäisi. Ja kukaan muu ei kokeita ja kirjoitelmia arvioi, ellen ole monta viikkoa poissa. Tätä voi pohtia, kun seuraavan kerran taas kirjoittaa tänne laiskoja opettajia mollaavat viestin.
Mulla on särkyjä joka päivä, en voisi olla koskaan töissä jos niin pienestä olisin pois. Oksennustaudissa en mene, tai jos lapset ovat, koska sehän on kohta minussakin ja minä tartutan sitä. Joskus olen päivän ollut oikeen pahan yskän/nuhan takia, mutta kyllä meillä on aika monella töissä tapana tulla töihin yskässä ja nuhassa, kunhan ei kuumetta oli. Ja mulla on kyllä surkea palkka ja vaativa työ. En turhaan halua jättää omia alaisia ja töitä toisten vastuulle, menee kuitenkin aina jotain pieleen.
Kuka pitää opettajan työtä kevyenä? Joku katkera teini varmaan.
Mä jään heti pois, jos on vähänkään flunssaa päällä, koska en halua tartuttaa muita ja se flunssa on nopeammin ohi tai ei iske kunnolla ollenkaan, jos lepää heti.
Minua vituttaa ne, jotka tulevat kipeänä töihin, tartuttavat muut ja samalla tekevät hirveän shown siitä kun ovat NIIN KIPEITÄ. Pysykää kotona valittamassa. Sitten on koko toimisto kipeänä, kun on pakko tulla töihin ja sitten kärsii kaikkien muidenkin työt.
Voisi firman johtoa katsoa vähän peiliin ja kysyä mistäköhän moinen johtuu