Miksi lastensuojelu ei tajua
Jotenkin niin surullinen olo näiden varhaisnuorten puolesta, joita työni myötä yritän auttaa. Elämä lopullisesti pilalla eikä kaikkea rikkimennyttä vaan saa enää korjattua. Nuoret on väkivaltaisia, tunnesäätelytaidot olemattomia, dissosioivat, eivät pysty mihinkään pysyviin ihmissuhteisiin.
Ja mikä heille on yhteistä? Vakava varhaislapsuuden laiminlyönti. Perheessä päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, yleensä täysin kaaottiset olosuhteet. Ja lastensuojelu on ollut yleensä mukana alusta asti. On perhetyötä ja päihdekuntoutusta yms yms.
Sosiaalityöntekijän koulutukseen oletan kuuluvan perustiedot lapsen normaalista psyykkisestä kehityksestä. Miten turvaton kiintymyssuhde muodostuu ja miten aivot ja tunnesäätelytaidot ensimmäisen kahden vuoden aikana kehittyy. Paljon on uutta tutkimusta poikkeavan stressivasteen kehittymisen merkityksestä.
Jotenkin vaan toivoisi että silloin kun vielä olisi jotain pelastettavaa, niin toimittaisiin napakammin. Lapsilla olisi siihen oikeus.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olisin toivonut silloin kun erosin väkivaltaisesta suhteesta.
Sossut vaan nauro mulle yhden palaverin jälkeen kun pelkäsin exää.
Lasteni ongelmat vaan kasaantuvat vuosi vuodelta.
Toisella diagnosoitiin ADHD, enkä usko päivääkään siihen diagnoosiin. Heidän isä saa tehdä mitä vaan ja aina sossut puuttuvat minun asioihin kun eivät uskalla tai osaa sanoa isälle mitään.
Exäni oli väkivaltainen narsisti (ja on edelleen). Pahoinpiteli minua parisuhteessa kaiken henkisen alistamisen ohella, ja onnistuin jättää hänet lapsen ollessa 4-v. Lastensuojelu oli mukana kuvioissa melko pian, sillä lapsi alkoi oireilla välittömästi isällään oltuaan. Selvisi että isä kuulusteli lapselta minun elämästäni gestapo-tyylillä. Kuulusteli siis 4-vuotiasta!! Lapsi itki isältään tultuaan että "isä vaan kyselee ja kyselee ja kyselee enkä mä osaa vastata ja sit se suuttuu ja sanoo etten saa nousta pöydästä ennenku oon vastannut ja se sanoi että jos kerron äidille tästä, en saa enää nähdä iskää". Yritin hakea apua perheneuvolasta ja lastensuojelusta, minulle sanottiin vain että olisi hyvä päästä yli erosta, ymmärtää jatkaa "katkeroitumatta omaa elämää" ja JÄTTÄÄ LAPSEN ISÄ RAUHAAN. Minua syytettiin esim. nimettömästä lastensuojeluilmoituksen tekemisestä lapsen oloista isän luona, vaikka ilmoituksen tekikin miehen silloinen naisystävä. Tätä on jatkunut nyt 5 vuotta, ja tuntuu että lastensuojelu ajaa pelkästään isän asiaa, sivuuttaen lapsen täysin. Lapseni ei ole nähnyt isäänsä nyt 3 kk, Isä pahoinpiteli kännissä 3 ihmistä silloisen naisystävänsä pienten lasten edessä (mm. tämän naisystävän) ja ilmoitin etten voi päästää lasta ilman valvontaa tuollaisiin olosuhteisiin. Lapsi itse kertoi lastensuojeluun että on nähnyt isänsä usein humalassa. Mitä tekee lastensuojelu? Neuvoo isää,"uhria" hakemaan virkavallalta apua tapaamisiin, kun minä ne estän. Lastensuojelusta kerrottiin meille että isä vaikuttaa aivan normaalilta "eikä ollut humalassa kun tuli tapaamaan" (sosiaaliviranomaisia) - no sehän on selvää että kun isä tuli selvinpäin tuohon ennalta sovittuun tapaamiseen, hän ei voi olla alkoholisti. Sensijaan että keskityttäisiin isän mittavaan rikosrekisteriin ja päihteidenkäyttöön, keskiössä onkin nyt se että isä ei saa tavata lasta. Olen täysin loppu "lastensuojeluun" joka ajaa väkivaltaisen päihteidenkäyttäjän etua jyräten lapsen. Yritä sitten tällaisessa yhteiskunnassa kasvattaa täyspäistä lasta.
Ja niille viisastelijoille joilla on vastaus valmiina "mitäs menit lisääntymään tuollaisen miehen kanssa" niin HELVETIN hyvä että menin, ainoa valopilkku kaikessa on ihana lapseni.
Ai kamala! Kuulostaa täydeltä painajaiselta! Kyllä on sinisilmäisiä sossuja ilmeisesti kohdallenne osunut. Jotenkin pitäisi saada mies kiinni "itse teossa" kun on humalassa lapsen ollessa hänen luonaan mutta en keksi miten se onnistuisi.
Missä kunnassa tuollaista?