Lue keskustelun säännöt.
Te keillä on kirjahylly kotona!
05.08.2017 |
Meillä on tuttavan kanssa kinastelu :D Oletteko lukeneet kaikki kirjat jotka siellä norkoilee? Mä en halua kirjahyllyyni kirjoja joita en tule koskaan lukemaan, jotka ei oo yhtään mun tyylisiä! Kaveri taas haalii kaikkia kirjoja sinne täytteeksi, välittämättä siitä meinaako edes koskaan avata koko opusta... Juu, onhan sillä hienompi hylly kun mulla, jolla muutama rivistö vähän tyhjempi mutta mua ahistais ajatus siitä, että siellä keikkuis joku Harlekiini jonka nimeä en edes muista! Mites te?
Kommentit (62)
Olen opiskellut kirjallisuustiedettä ja ammattini puolestakin joudun lukemaan paljon. Olenko outo, kun minulla on paljon kirjoja, joita en ole lukenut kuin alkua tai vähän yli puolivälin? On myös paljon parjattua Cooksonia ja Remestä, jotka ovat tulleet todelliseen tarpeeseen äitiyslomillani, kun en ole hormonien takia pystynyt lukemaan mitään liian vakavaa. Lisäksi olen suuri fantasiakirjojen fani, joten kirjahyllyt ovat täynnä niitä. Mieheni taas rakastaa Stephen Kingiä ja niitä meillä on vaikka kuinka paljon.
Minulla oli lasteni pikkulapsiaikana vaihe, jolloin en pystynyt lukemaan kuin kevyttä kirjallisuutta, ja muistan kerran supermarketissa haalineeni neljä pokkaria (jotain lääkäriromantiikkaa tms), kun oli kauhea tarve lukea mutta hirveä pelko, että se aiheuttaisi masennusta. Nekin ovat jossain kirjahyllyissäni (meillä on niitä monta eri huoneissa). Luen nyt tyttäreni kanssa samantyylisiä kirjoja, keväällä luin poikani kirjoja (Artemis Fowl) ja kaikki Harry Potterit on meillä kunniapaikalla niin suomeksi kuin englanniksikin.
On siellä hyllyssä klassikoitakin ja kaikki on luettu ( paitsi Dostojevskin Idiootti vain puoliksi). Sain kirpparilta koko Grimbergin Kansojen historia -sarjan ja niitä olen toistaiseksi selaillut, en lukenut ihan kokonaan. Mika Waltarin Sinuhe - mieheni lempikirja - on meillä kolmena erilaisena versiona, sitten on elämänkertoja, joita rakastan ja aika paljon mieheni sekä minun ammattikirjallisuutta. Meillä on kirjahyllyjä kaikissa muissa huoneissa paitsi keittiössä ja kylppäreissä.
Miehen isän Ii-joki-sarjaa en ole lukenut, vaikka sen perimmekin. En tiedä, miksi olen niin ennakkoluuloinen, kun yleensä pidän tällaisista kyläkuvauksista ja esim. Täällä pohjantähden alla -trilogia on yksi suosikkikirjoistani (Tuntemattomasta en muuten välitä). Meillä kirjahylly on virike. Se ei esittele meitä muulla tavoin kuin ehkä kertoo jotain ennakkoluulottomuudesta. Emme listaa hyllyillämme, miten hienoja kirjoja olemme lukeneet vaan nimenomaan ne kirjat on kerätty sitä varten, että sateisena päivänä, lukuhimon iskiessä tms. on jotain, mistä valita. Olen onnellinen, että lapseni ovat perineet samankaltaisen ennakkoluulottomuuden kirjojen suhteen. En pidä kaikista kirjoista (Sofi Oksanen ei esim. uppoa) enkä lue niitä väkisin, joten lukemattomia kirjojakin löytyy. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku meidän perheestämme lukisi niitä tai ettenkö joskus myöhemmin elämässä lukisi niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjojen lukeminen on niin ysäri juttu. Telkasta näkee kaiken tarpeellisen.
Monta kirjahyllyä.
Olen lukenut. Ja kirjastoissa on vielä lisää lukuisia kirjoja, jotka olen lukenut mutta joita en omista. Pääomaa jota kukaan ei voi viedä/varastaa.
Nykyään luen enemmän netistä kuin kirjoista. Enpä olisi ennen netin tuloa uskonut.
No periaatteessa on vain kirjoja jotka olen lukenut. Paljon onkin.
Yksi kirja on jota en ole vielä kerinnyt lukemaan. Kirja ei teemaltaan ole minua hirveämmin kiinnostava, äitini hankki sen alunperin lahjaksi sukulaiselle mutta syystä tai toisesta jäi antamatta ja oli hankkinut jotain muuta. Kirja päätyi minulle kun sairastuttuani vietin viikon sairaalassa ja äiti halusi tuua lukemista - en kuitenkaan jaksanut sairaana lukea.
Kyllä mä tuon vielä joskus luen, kunhan on aikaa vähän tylsemmälle kirjalle. Tykkään lukea mutta tuntuu että tällä hetkellä ei oikein ole aikaa kun käy töissä ja opiskelee. Ei enää oikein ehi lukemaan romaaneja kun koulujutut vie lähes kaiken vapaa-ajan. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harlekiineja luin teininä ja kaikki päätyivät kierrätykseen, eivät kirjahyllyyn.
Meillä on olohuoneesaa kolme kirjahyllyä, jokaisessa makkarissa vähintään yksi. Yhteensä kahdeksan.
Valtaosan kirjoista olemme lukeneet. Joitain on mies lukenut, joitain minä. Kun näen mielenkiintoisen kirjan, ostan sen odottamaan lukemista, näitä on ehkä joitain kymmeniä, ei paljon suhteessa kokonaismäärään (pari prosenttia). Kyllä nekin luetaan ajan myötä.
Miksi ihmeessä pitäisi kaikki lukea heti ostamisen jälkeen? Teen hankintoja, kun näen kiinnostavan kirjan kohtuuhinnalla, niin ei lopu luettava ikinä eikä tule hassattua liikaa uutuuskirjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitänyt ihan hyvällä omatunnolla hyllyssä kaikenlaisia kirjoja. Niitä joita olen lukenut ja niitä, joita en ole. Hylly on meillä ensisijaisesti säilystyspaikka kirjoille, eikä mikään statussymboli siitä miten sivistyneitä ja oppineita olemme. Tietenkään emme osta mitään koristekirjoja (kuka edes sellaista tekee?) vaan kirjat ovat siinä säilytyksessä ja tarpeen tullen siitä voi opuksen kätösiin ottaa... tai joku vieras voi kiinnostua lainaamaan.
En ole kaikkia lukenut, osa on kesken, osaa en ole aloittanut, kiinnostunut olen kyllä. Osa on jo lähtenyt kiertoonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjahyllyssäni on yksittäisiä kirjoja, joita en ole lukenut, jotka haluaisin joskus lukea, mutta joista tiedän sisimmässäni, etten nykyiselläni tule niitä koskaan lukemaan.
En heitä niitä pois, koska elättelen vielä toivoa, että jonain päivänä keskittymiseni on niin hyvä, että pystyn lukemaan kirjan, jonka tiedän sisältävän hyödyllistä tietoa, mutta joka on tylsää luettavaa.
Enimmäkseen kirjahyllyssäni on runokirjoja isotätini jäämistöstä. Ne olen lukenut kaikki ja jokaiseen niistä olen palannut ja palaan vuosien varrella ihan säännöllisesti.
Mun kirjahyllyissä on kirjoja jotka olen lukenut ja kirjoja jotka aion lukea jossain vaiheessa. En osta kirjoja mitä en halua lukea.
Vien myös kirjoja kiertoon luettuani tai jos muuten ei ollutkaan makuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään ole lukenut läpi hakuteoksia tai sanakirjoja, ja moni hyväksi kuvittelemani kirja on jäänyt kesken osoittauduttuaan tylsäksi. Mutta en koskaan ostaisi kirjaa, jota en joko tarvitse (tietokirjat, sanakirjat, hakuteokset) tai joka ei kiinnosta eli jota en aio lukea.
Niteitten määrää omassa hyllyssäni en tiedä, mutta yhteensä kirjallisuutta on pitkälti toistakymmentä hyllymetriä kotona ja varmaan pari hyllymetriä miesystävän luona.
Mulla on kaksi kirjahyllyä ja yhdestäkään kirjasta olisi vaikea luopua. Iso osa kirjoista on todella vanhoja nahkakantisia niteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole lukenut läpi hakuteoksia tai sanakirjoja, ja moni hyväksi kuvittelemani kirja on jäänyt kesken osoittauduttuaan tylsäksi. Mutta en koskaan ostaisi kirjaa, jota en joko tarvitse (tietokirjat, sanakirjat, hakuteokset) tai joka ei kiinnosta eli jota en aio lukea.
Niteitten määrää omassa hyllyssäni en tiedä, mutta yhteensä kirjallisuutta on pitkälti toistakymmentä hyllymetriä kotona ja varmaan pari hyllymetriä miesystävän luona.
Lisäys: pokkarit laitan luettuani kiertoon. Useimmiten ne ovat dekkareita, joita ostan työmatkalukemiseksi tai lomalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kaikki luettu - jo minä tai mieheni. En ikinä laittaisi hyllyyn mitään, mitä en ole lukenut tai aikeissa lukea. Se kirjahylly kertoo myös meistä, millaisia olemme ihmisinä ja mikä meitä kiinnostaa :) En todellakaan laittaisi jotain Harlekiineja sinne täytteeksi. Nehän ovat lähinnä jätettä.
Ei apua miten pinnallista. Hirvee tarve näyttää jotain ulospäin... kaikenlaista sitä...
Meillä on kirjahyllyssä 400-500 kirjaa ja kaikki on luettu jopa moneen kertaan (osa miehen lukemia, osa mun). Pokkarit laitetaan kiertoon samantien, niitä tulee vuosittain ehkä 30
Kaikkea löytyy, Steelestä ammattikirjallisuuteen ja lastenkirjoihin.
Nykyisessä kirjahyllyssäni on pieni haaste. Sinne muutti mieheni kirjat ja niitä en ole lukenut. Asia häiritsee ja on ehkä pakko lukea ne vaikkeivät ne vaikuta edes mielenkiintoisilta.
En voisi ikinä hankkia vain täytettä hyllyyni.
Lahjakirjat ovat myös haastavia. Niillä on tunnearvoa. Monia on lukematta. Ne eivät ole esillä.
Pitääpä kysyä: Onko teillä kirjat järjestettynä värien vai tekijän mukaan? Minulla värien 📚
Kirjat eivät eroa meillä mistään muusta omaisuudesta tai sen säilyttämisestä. Ei kiinnosta pätkääkään millaisia johtopäätöksiä muut tekevät meistä omaisuutemme vuoksi. Jos ei ihmisellä ole muuta järkevämpää mihin päätelmänsä meistä perustaa, niin se taitaa olla lähinnä arvioivan tahon oma tappio.
En ole lukenut kaikkia kirjoja. Signaalin käsittelyn teoria on aika raskasta luettavaa. Jokaisen kirjan on kuitenkin joki perheenjäsen lukenut.