Millainen ihminen voi kutsua itseään "aidoksi"? Millainen taas ei ole aito?

Ei ole aito, jos on silikonirinnat.

Minä uskoisin olevani aito niin hyvässä kuin pahassakin. Olen sitä mitä olen kuitenkaan loukkaamatta ketään. Osaan siis pitää myös suuni kiinni tarvittaessa.

Yhtä ärsyttävä ilmaisu kuin "olen oma itseni".

Olen huomannut, että juuri ne epäaidot kutsuvat itseään aidoksi ja sitä pitää aina korostaa.

Ei aitous tarkoita, että vain tietynlainen ihminen on aito. Aitous on lähinnä synonyymi kohtuullisen hyvälle itsetuntemukselle. Eli sille, että ihminen suurin piirtein tietää kuka on, eikä yritä väkisin esittää jotakin muuta. Koskaanhan me ei opita itseämmekään täysin tuntemaan. Se, mikä on tärkeää, on yrittää välttää itselle valehtelemista.

Joskus vaan jostain ihmisestä tulee fiilis, ettei hän yritä olla mitään: ei vakuuttele kelpaavuuttaan, ei mielistele eikä yritä väkisin kuulua joukkoon.

Mä olen ujo enkä osaa "olla oma itseni". En siis varmaan ole aito, koska mietin koko ajan miltä vaikutan muiden silmissä.

Aitouttaan korostavat ovat usein niitä, jotka töräyttävät päin naamaa kaiken, mikä heidän mieleensä juolahtaa. He julistavat reippaasti menevänsä paskalle ja hohottavat kovaan ääneen toisen uudelle kampaukselle, jos se jotenkin näyttää heistä oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aito, jos on silikonirinnat.

Hmm, en välttämättä määrittelisi aitoa ja luomua synonyymeiksi.

Joku voi olla kaikessa bling-blingissään, silikonitisseissään, tekoripsissään ja purkkirusketuksissaan silti aivan aito, mutkaton ja mukava ihminen.

Jo normaalit sosiaaliset taidot edellyttävät, että ihminen sensuroi mielijohteitaan ja asettelee sanojaan jossain määrin sekä käyttäytyy eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja seuroissa, joten jos aitoudella tarkoitetaan kirjaimellisesti itsensä sensuroimattomuutta, sitä että sanoo joka tilanteessa suorat sanat eikä piittaa sosiaalisesta koodista, niin aniharva meistä voi silloin "kehua" olevansa aito...

Kommentoijan 5 maltillinen määritelmä 'aidolle' on mielestäni hyvä.

Kyllä aitous on sitä, että on sydämellinen kaikille ihmisille ja empaattisuus kuuluu myös siihen. Osaan myös näyttää suruni muille. Koskaan en kuitenkaan loukkaa ketään.

Aitous myös merkitsee sitä että ei ole kovin herkkä ihminen!

Esim työelämässä en todellakaan ole täysin 100 % aito itseni, ensinnäkin on työrooli päällä, johon kuuluu asiallisuus, asiakeskeisyys, suorituskeskeisyys, tietty etäisyys, reippaus, iloisuus ja teflonpintaisuus. En näytä kaikkia tunteitani, turhautumista, pelkoa, inhoa, laiskuutta, pahaa mieltäni, herkkyyttäni, joita väistämättä kohtaa töissä ikävissä tilanteissa ja ikävien ihmisten kanssa.

Olen sisimmissäni herkkä. Työelämässä painan herkkyyteni sydämessäni jonnekin taka-alalle ja otan sen tietyn asenteen ja "työroolin". Vaikutan teflonpintaiselta, vaikka tosiasiassa sitä en ole. Suojelen itseäni olemalla siis "epäaito", vain läheisteni kanssa olen aidosti aito itseni, koska luotan heihin ja voin luottaa heidän välittämiseensä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aitous on sitä, että on sydämellinen kaikille ihmisille ja empaattisuus kuuluu myös siihen. Osaan myös näyttää suruni muille. Koskaan en kuitenkaan loukkaa ketään.

Olen samaa mieltä. Ja siitä vastauksesta että aidolla on ok itsetuntemus.

Aito ei tarkoita törppöä, eikös ne törpöt monesti kuvaile itseään "suorapuheiseksi"?

Ei aito ihminen ei välttämättä tiedä vaikuttavansa epäaidolta. Tämmöistä epäaitoa on esim "feikiltä tuntuva", päälle liimattu ystävällisyys ja millin verran alentuva empaattisuus. Epäaidot ihmiset ovat usein (ei aina) tarkkoja omasta ulkonäöstään/antamastaan vaikutelmasta, siitä että oma koti ja piha on siistit (en tosiaan tarkoita että näistä voisi päätellä epäaitouden, toivottavasti luetun ymmärtäminen pelaa). Epäaito ihminen myös arvostelee muita heidän statuksen, materian, kodin ja pihan siisteyden, ulkönäön jne perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aitous on sitä, että on sydämellinen kaikille ihmisille ja empaattisuus kuuluu myös siihen. Osaan myös näyttää suruni muille. Koskaan en kuitenkaan loukkaa ketään.

Olen samaa mieltä. Ja siitä vastauksesta että aidolla on ok itsetuntemus.

Aito ei tarkoita törppöä, eikös ne törpöt monesti kuvaile itseään "suorapuheiseksi"?

Ei aito ihminen ei välttämättä tiedä vaikuttavansa epäaidolta. Tämmöistä epäaitoa on esim "feikiltä tuntuva", päälle liimattu ystävällisyys ja millin verran alentuva empaattisuus. Epäaidot ihmiset ovat usein (ei aina) tarkkoja omasta ulkonäöstään/antamastaan vaikutelmasta, siitä että oma koti ja piha on siistit (en tosiaan tarkoita että näistä voisi päätellä epäaitouden, toivottavasti luetun ymmärtäminen pelaa). Epäaito ihminen myös arvostelee muita heidän statuksen, materian, kodin ja pihan siisteyden, ulkönäön jne perusteella.

Narsisti on tällainen

Ei feikkaa tai esitä mitään, on oma itsensä. Ei feikkirusketusta, -kynsiä, -tissejä, hiuslisäikkeitä?

Tuttavapiirissäni on muutama itseään "aidoksi" kuvaileva ihminen. Heille ominaista on tietyllä tavalla epävakaa tunne-elämä. Tunteita ei peitellä, ne koetaan ja näytetään voimakkaasti, seurauksista ja muista ihmisistä välittämättä. Heille ominaista on sanoa ensin, ajatella sitten (jos sittenkään). Monesti heidän suustaan pääsee toisia ihmisiä loukkaavia kommentteja, mutta he pitävät itseään vain "totuuden puhujina".

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aito, jos on silikonirinnat.

Mutta halutaanko aitoudessa nyt korostaa fyysisiä vai psyykkisiä ominaisuuksia? Jos on värjännyt hiuksensa, ei voi olla "aito"?

En koe olevani mitenkään feikki, mutta koska en arvele muiden ihmisten yleisesti olevan feikkejä, en korosta tätä "aitouttani" deittiprofiilissani. En myöskään mainitse olevani esimerkiksi lainkuuliainen, koska en pidä sitä mitenkään odotuksista poikkeavana tai erityisenä. 

Ystäväni on mielestään aito tyyppi, koska harrastaa metsässä kävelyä ja nauttii luonnosta. Sitä eivät muut kuulemma tee. Hänellä on myös kaikki "kauneushärpäkkeet" mitä kaikilla bimboilla on, mutta tuo luonto tekee hänestä "aidon". :D :D

Vierailija kirjoitti:

Aitous myös merkitsee sitä että ei ole kovin herkkä ihminen!

Esim työelämässä en todellakaan ole täysin 100 % aito itseni, ensinnäkin on työrooli päällä...

Tässä asetelmassa ei ole kyse aitoudesta. Kyse on siitä, että jokaisen meidän "minuus" muodostuu aina suhteessa kulloiseenkin ympäristöön ja tilanteeseen, jossa me sillä hetkellä ollaan. Ei ole olemassa pysyvää minuutta. Eli, ihminen voi olla ihan hyvin aito itsensä, kun hän on työroolissaan. Minä esimerkiksi olen hieman erilainen itseni ollessani aikuisten lasteni äiti, mieheni rakastettu, naapurin täti ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on muutama itseään "aidoksi" kuvaileva ihminen. Heille ominaista on tietyllä tavalla epävakaa tunne-elämä. Tunteita ei peitellä, ne koetaan ja näytetään voimakkaasti, seurauksista ja muista ihmisistä välittämättä. Heille ominaista on sanoa ensin, ajatella sitten (jos sittenkään). Monesti heidän suustaan pääsee toisia ihmisiä loukkaavia kommentteja, mutta he pitävät itseään vain "totuuden puhujina".

Joskus tähän yhdistyy koettu oikeus arvioida muiden aitoutta tai "epäaitoutta". Suurempi itsehillintä näyttäytyy epäaitona.