Lue keskustelun säännöt.
Äidin eriarvoinen suhtautuminen lapsiinsa. Mistä se johtuu?
04.08.2017 |
Meitä on useampi sisarus ja äiti on kohdellut meitä kaikkia lapsuudesta saakka eri tavoin. Yhteen on aina tukeutunut, toinen on kuin ilmaa vain ja kolmas on ollut aina jotenkin erityinen ja tärkeä, ja saanut paljon rakkautta ja materiaa, lomamatkoja yms, neljäs taas on ollut se mustalammas jne. Eikö vanhemmat huomaa, että kaikki lapset eivät ole heille yhtä tärkeitä? Vai huomaavatko, mutta eivät ole sitä uskaltaneet koskaan myöntää itselleen?
Miksi joistakin lapsista tulee mustia lampaita, joiden lapsista taas ei tule niin tärkeitä kuin toisten lapsista. Eli tämä eriarvoisuus jatkuu myös lastenlasten kohtelussa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsetkaan ole samanlaisia. Yksi haistatelee ja varastaa, toinen pyrkii alistamaan, kolmas on mukava ja sopuisa, neljäs haluaa kaikile hyvää - ei ihme, että äiti suhtautuu lapsiinsa eri tavalla ja rakastaa osaa enemmän kuin toisia.
Yleensä lellipentu valitaan jo ennen aikuisuutta. Entäs jos se kriminaalisisar oirehtii sen takia kun näkee sen kuinka yksi sisar saa kaiken (rakkauden).
Tai sitten se kriminaalisisar on se lellikki, jonka tekemiset sitten selitellään parhain päin ja joka sitten kuppaa äidiltä rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 lasta ja voin käsi sydämellä vannoa että rakastan molempia yhtä paljon. Välillä toinen ärsyttää jääräpäisyydellään ja ehdottomuudellaan ja sitten taas toinen liiallisellakin herkkyydellään ja pelokkuudellaan. Silti rakastan heitä enemmän kuin mitään koskaan ja tulen rakastamaan, yritän kohdella mahdollisimman tasapuolisesti ja pitää heidän kansaan usein myös kaksinkeskistä äiti-tytär -aikaa.
Äitinä yritän olla tasapuolinen kaikille (jo aikuisille) lapsilleni. Mutta ei sille voi mitään, että toisten kanssa kemiat kohtaa paremmin kuin toisten. Meillä yksi lapsista on vain luonteeltaan niin erilainen kuin minä, että yhdessäolo hänen kanssaan ei ole yhtä luontevaa kuin muiden kanssa. Hänelle ei esim. käy samat ruuat kuin mitä me muuten syömme, vaan hänen tullessaan joudun keksimään eri ruuat. (Kysymys ei ole allergiasta tai vastaavasta, vaan itse valitusta ruokavaliosta.) Koska en muutenkaan pidä ruuanlaitosta enkä varsinkaan ruokalistan miettimisestä, tulee jo tästä ylimääräistä hankausta väleihimme tai ainakin suhteeseemme.
Tämä ruoksjuttu ei ole suinkaan ainoa, vaan vain yksi esimerkki.
Hmm. Oma esikoiseni oli alusta saakka hankala ja vaativa. Ihana myös, mutta erittäin kuluttava lapsi. Keskimmäinen taas alusta asti rauhallinen, ystävällinen ja helppo rakastaa, kuopus jotain siltä väliltä. Kaikki ovat poikia, nyt 17, 14 ja 10.
Kyllä, rakastan eniten keskimmäistä. Rakastan esikoista ja kuopustakin ja pyrin kaikille antamaan aikaa, materiaa, hellyyttä jne mahdollisimman tasapuolisesti. Mutta keskimmäisen kanssa vaan suhde on kehittynyt parhaaksi, kun aikaa ei mene kaikkeen turhaan vääntämiseen. Esikoisen kanssa on jatkuvasti jotain hämminkiä, vauvana oli itkuinen ja vaikea, jo päiväkodissa kiusasi muita, ala-asteella oli väkivaltainen, yläasteella mm varasteli ja karkaili, nyt on jonkin verran rauhoittunut ja pääsi vuosi sitten kaikesta huolimatta ihan hyvään lukioon. Mutta kaikki tämä on vaatinut veronsa äiti-lapsi-suhteeseen. Keskimmäinen ei toistaiseksi ole tehnyt mitään tyhmää, tai ainakaan jäänyt kiinni. Kuopus on ystävällinen, suosittu ja hyvä koulussa, eikä hänelläkään mitään ihmeempiä ongelmia ole paitsi tietty huolimattomuus ja välinpitämättömyys esim tavaroista huolehtimisen suhteen.
Että joo, luonne tekee paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsetkaan ole samanlaisia. Yksi haistatelee ja varastaa, toinen pyrkii alistamaan, kolmas on mukava ja sopuisa, neljäs haluaa kaikile hyvää - ei ihme, että äiti suhtautuu lapsiinsa eri tavalla ja rakastaa osaa enemmän kuin toisia.
Yleensä lellipentu valitaan jo ennen aikuisuutta. Entäs jos se kriminaalisisar oirehtii sen takia kun näkee sen kuinka yksi sisar saa kaiken (rakkauden).
Koska lapsi ei ole syntyessään tyhjä taulu, niin ei ne lapset ole samanlaisia edes vauvana. Kriminaalisisar ei oirehdi sitä, että toinen sai kaiken rakkauden vaan sitä, että hän ei onnistunut tuhoamaan sitä siskoa ja tekemään vanhemmista onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Oma esikoiseni oli alusta saakka hankala ja vaativa. Ihana myös, mutta erittäin kuluttava lapsi. Keskimmäinen taas alusta asti rauhallinen, ystävällinen ja helppo rakastaa, kuopus jotain siltä väliltä. Kaikki ovat poikia, nyt 17, 14 ja 10.
Kyllä, rakastan eniten keskimmäistä. Rakastan esikoista ja kuopustakin ja pyrin kaikille antamaan aikaa, materiaa, hellyyttä jne mahdollisimman tasapuolisesti. Mutta keskimmäisen kanssa vaan suhde on kehittynyt parhaaksi, kun aikaa ei mene kaikkeen turhaan vääntämiseen. Esikoisen kanssa on jatkuvasti jotain hämminkiä, vauvana oli itkuinen ja vaikea, jo päiväkodissa kiusasi muita, ala-asteella oli väkivaltainen, yläasteella mm varasteli ja karkaili, nyt on jonkin verran rauhoittunut ja pääsi vuosi sitten kaikesta huolimatta ihan hyvään lukioon. Mutta kaikki tämä on vaatinut veronsa äiti-lapsi-suhteeseen. Keskimmäinen ei toistaiseksi ole tehnyt mitään tyhmää, tai ainakaan jäänyt kiinni. Kuopus on ystävällinen, suosittu ja hyvä koulussa, eikä hänelläkään mitään ihmeempiä ongelmia ole paitsi tietty huolimattomuus ja välinpitämättömyys esim tavaroista huolehtimisen suhteen.
Että joo, luonne tekee paljon.
Ei tuo kumminkaan oikeuta kohtelemaan muita huonommin. Viattomiahan lapset ovat. Meidän äitien täytyy sitten myös hyväksyä se, että kaikki lapset eivät rakasta meitä...
Joo, olen myös huomannut tutussa perheessä että kun lapsen luonne on samanlainen kuin äidillä on, niin äiti tykkää enemmän tästä lapsesta, minusta taas juuri se toinen jota äiti ei oikein tajua on kivempi. Luultavasti lapset huomaa tämän vähintään jossain vaiheessa itsekin, että äidille joku on tärkeämpi kuin toinen (että kenet valitsisi jos yksi pitäisi pelastaa uppoavasta laivasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Oma esikoiseni oli alusta saakka hankala ja vaativa. Ihana myös, mutta erittäin kuluttava lapsi. Keskimmäinen taas alusta asti rauhallinen, ystävällinen ja helppo rakastaa, kuopus jotain siltä väliltä. Kaikki ovat poikia, nyt 17, 14 ja 10.
Kyllä, rakastan eniten keskimmäistä. Rakastan esikoista ja kuopustakin ja pyrin kaikille antamaan aikaa, materiaa, hellyyttä jne mahdollisimman tasapuolisesti. Mutta keskimmäisen kanssa vaan suhde on kehittynyt parhaaksi, kun aikaa ei mene kaikkeen turhaan vääntämiseen. Esikoisen kanssa on jatkuvasti jotain hämminkiä, vauvana oli itkuinen ja vaikea, jo päiväkodissa kiusasi muita, ala-asteella oli väkivaltainen, yläasteella mm varasteli ja karkaili, nyt on jonkin verran rauhoittunut ja pääsi vuosi sitten kaikesta huolimatta ihan hyvään lukioon. Mutta kaikki tämä on vaatinut veronsa äiti-lapsi-suhteeseen. Keskimmäinen ei toistaiseksi ole tehnyt mitään tyhmää, tai ainakaan jäänyt kiinni. Kuopus on ystävällinen, suosittu ja hyvä koulussa, eikä hänelläkään mitään ihmeempiä ongelmia ole paitsi tietty huolimattomuus ja välinpitämättömyys esim tavaroista huolehtimisen suhteen.
Että joo, luonne tekee paljon.
Eli helpoin lapsi on se rakkain? Lähde sen vaikean kanssa vaikka matkoille, jotta oppisit ymmärtämään häntäkin...
Miettikää mammat tarkkaan ennen kuin teette lapsia! Saatatte päätyä tälle palstalle esimerkiksi siitä, kuinka lellit sisaruksen piloille eikä ap saanut kuin rupia persiisiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut asenne, että ei kuulu minulle jos vanhempani antavat rahaa sisarukselleni.
En jaksa vaivata sillä päätäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Oma esikoiseni oli alusta saakka hankala ja vaativa. Ihana myös, mutta erittäin kuluttava lapsi. Keskimmäinen taas alusta asti rauhallinen, ystävällinen ja helppo rakastaa, kuopus jotain siltä väliltä. Kaikki ovat poikia, nyt 17, 14 ja 10.
Kyllä, rakastan eniten keskimmäistä. Rakastan esikoista ja kuopustakin ja pyrin kaikille antamaan aikaa, materiaa, hellyyttä jne mahdollisimman tasapuolisesti. Mutta keskimmäisen kanssa vaan suhde on kehittynyt parhaaksi, kun aikaa ei mene kaikkeen turhaan vääntämiseen. Esikoisen kanssa on jatkuvasti jotain hämminkiä, vauvana oli itkuinen ja vaikea, jo päiväkodissa kiusasi muita, ala-asteella oli väkivaltainen, yläasteella mm varasteli ja karkaili, nyt on jonkin verran rauhoittunut ja pääsi vuosi sitten kaikesta huolimatta ihan hyvään lukioon. Mutta kaikki tämä on vaatinut veronsa äiti-lapsi-suhteeseen. Keskimmäinen ei toistaiseksi ole tehnyt mitään tyhmää, tai ainakaan jäänyt kiinni. Kuopus on ystävällinen, suosittu ja hyvä koulussa, eikä hänelläkään mitään ihmeempiä ongelmia ole paitsi tietty huolimattomuus ja välinpitämättömyys esim tavaroista huolehtimisen suhteen.
Että joo, luonne tekee paljon.
Ei tuo kumminkaan oikeuta kohtelemaan muita huonommin. Viattomiahan lapset ovat. Meidän äitien täytyy sitten myös hyväksyä se, että kaikki lapset eivät rakasta meitä...
Kuten sanoin, pyrin kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti. Toisaalta jos yksi varastelee, kiusaa ja on ilkeä, ei kai ole reilua niitä hyvinkäyttäytyviä kohtaan, ettei tästä seuraa mitään? Välillä on esikoisen kanssa ollut aikoja, ettei ole ollut oikein mitään hyvää, mistä kehua ja palkita. Ja kyllä, kritisoin itseäni siitä, etten tajua mistä tämä käytös tulee ja kuinka häntä voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsetkaan ole samanlaisia. Yksi haistatelee ja varastaa, toinen pyrkii alistamaan, kolmas on mukava ja sopuisa, neljäs haluaa kaikile hyvää - ei ihme, että äiti suhtautuu lapsiinsa eri tavalla ja rakastaa osaa enemmän kuin toisia.
Yleensä lellipentu valitaan jo ennen aikuisuutta. Entäs jos se kriminaalisisar oirehtii sen takia kun näkee sen kuinka yksi sisar saa kaiken (rakkauden).
Tai sitten se kriminaalisisar on se lellikki, jonka tekemiset sitten selitellään parhain päin ja joka sitten kuppaa äidiltä rahat.
Pata kattilaa soimaa.
Eniten tasapuolisuutta huutaa se lapsista, joka vähiten on sitä ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole asiasta katkera. Koen että jopa saaneeni eniten rakkautta. Siitäkin huolimatta etten ollut lellikki. Lellikin minäkuva vaan on vääristynyt lellimisestä johtuen. Pitää itseään parempana.
On eri asia olla tasapuolinen kuin oikeudenmukainen. Esikoiseni valittaa että en ole reilu häntä kohtaan kun lupaan kuopukselle enemmän rahaa kirjan lukemisesta. Kuopuksella on paha lukivaikeus ja vaikka kuinka yrittäisi, ei saisi ikinä samaa summaa kun esikoinen kasaan. Nyt, tällä systeemillä, molemmat ponnistelevat yhtä paljon ja saavat saman rahasumman.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tasapuolisuutta huutaa se lapsista, joka vähiten on sitä ansainnut.
Olettaen että vanhemmat on terveitä ja puolueettomia. Esim kiukutteleva uhmaikäinen ei ole tuhma.
Jos on kaunis/ komea, työelämässä menestynyt, varakas, äidin mielestä mahtava puoliso, niin häntä suositaan ehdottonasti muiden sisarusten kustannuksella. Suosituin lapsi voi olla myös 'kehuskelun ja ylpeilyn aihe, millä äiti haluaa kerskua muille. Oman elämän jatke siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei esimerkki:
Lapsi A on aina ollut hankala ja vittuilee yms aikuisena
Lapsi B on aina ollut helppo ja on ystävällinen ja mukava aikuisenaKumman kanssa mielumin vietät aikaa?
Kyllä se on ihmisestä kiinni ketä suositaan enemmän.Ainakin miehen veli "vahtii" vanhempiaan. Siihen ei muut sisarukset mahdu. Tämä kiva veli on muille sisaruksille todella ilkeä. Sellainen kiusaajatyyppinen ihminen. Lypsää vanhemmiltaan rahaa vaikka itsekin on varakas...
Sairasta....
Vierailija kirjoitti:
Eniten tasapuolisuutta huutaa se lapsista, joka vähiten on sitä ansainnut.
Joskus joku lapsista voi saada enemmän anteeksi ulkonäkönsä perusteella. Joko että on kaunein tai samannäköinen kuin suosija vanhempi. Mikähän lie ruman lapsi paran kohtalo siinä tapauksessa. Se on mukavaa kun on narsisti vanhempana.
😂Tuo yksi inttäjä joka syyllistää ne joita sorsitaan ei usko millään. Kyllä osa ihmisistä on ihan rehellisiä. Meillä ainakin yksi sisar sai 15 000 e häälahjan. Muille 100 e. Tasapuolista siis.