Lue keskustelun säännöt.
Äidin eriarvoinen suhtautuminen lapsiinsa. Mistä se johtuu?
04.08.2017 |
Meitä on useampi sisarus ja äiti on kohdellut meitä kaikkia lapsuudesta saakka eri tavoin. Yhteen on aina tukeutunut, toinen on kuin ilmaa vain ja kolmas on ollut aina jotenkin erityinen ja tärkeä, ja saanut paljon rakkautta ja materiaa, lomamatkoja yms, neljäs taas on ollut se mustalammas jne. Eikö vanhemmat huomaa, että kaikki lapset eivät ole heille yhtä tärkeitä? Vai huomaavatko, mutta eivät ole sitä uskaltaneet koskaan myöntää itselleen?
Miksi joistakin lapsista tulee mustia lampaita, joiden lapsista taas ei tule niin tärkeitä kuin toisten lapsista. Eli tämä eriarvoisuus jatkuu myös lastenlasten kohtelussa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei esimerkki:
Lapsi A on aina ollut hankala ja vittuilee yms aikuisena
Lapsi B on aina ollut helppo ja on ystävällinen ja mukava aikuisenaKumman kanssa mielumin vietät aikaa?
Kyllä se on ihmisestä kiinni ketä suositaan enemmän.Ainakin miehen veli "vahtii" vanhempiaan. Siihen ei muut sisarukset mahdu. Tämä kiva veli on muille sisaruksille todella ilkeä. Sellainen kiusaajatyyppinen ihminen. Lypsää vanhemmiltaan rahaa vaikka itsekin on varakas...
Sairasta....
Jos totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorin sisareni sanoi aina tienneensä, että häntä vanhemmat, molemmat rakastivat eniten ja jopa hemmottelivat. Sanoi myös, että siitä on ollut hänellä ongelmia aikuisena, koska maailma onkin kova. Eikä kaikki ihmiset ole ystävällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Äitinä yritän olla tasapuolinen kaikille (jo aikuisille) lapsilleni. Mutta ei sille voi mitään, että toisten kanssa kemiat kohtaa paremmin kuin toisten. Meillä yksi lapsista on vain luonteeltaan niin erilainen kuin minä, että yhdessäolo hänen kanssaan ei ole yhtä luontevaa kuin muiden kanssa. Hänelle ei esim. käy samat ruuat kuin mitä me muuten syömme, vaan hänen tullessaan joudun keksimään eri ruuat. (Kysymys ei ole allergiasta tai vastaavasta, vaan itse valitusta ruokavaliosta.) Koska en muutenkaan pidä ruuanlaitosta enkä varsinkaan ruokalistan miettimisestä, tulee jo tästä ylimääräistä hankausta väleihimme tai ainakin suhteeseemme.
Tämä ruoksjuttu ei ole suinkaan ainoa, vaan vain yksi esimerkki.
Kuulostaa tekosyiltä. Mitä ruokavaliota olisi niin hankala toteuttaa että mieluummin jättää tapaamatta lastaan? Äidinrakkaus
Itse en ole saanut vanhemmiltamme senttiäkään. Lapsemme ovat ja isovanhemmat kai saavat näin toimia, jos itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
On eri asia olla tasapuolinen kuin oikeudenmukainen. Esikoiseni valittaa että en ole reilu häntä kohtaan kun lupaan kuopukselle enemmän rahaa kirjan lukemisesta. Kuopuksella on paha lukivaikeus ja vaikka kuinka yrittäisi, ei saisi ikinä samaa summaa kun esikoinen kasaan. Nyt, tällä systeemillä, molemmat ponnistelevat yhtä paljon ja saavat saman rahasumman.
Sä OLET epäreilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini rakasti minua vähemmän kuin veljiäni ja osoitti sen aina selvästi. Luonteeltani olen äitini vastakohta. Olen jo aikuinen, mutta on aika karmeaa, kun äitini sanoi viimeisimmän riidan yhteydessä, ettei minusta koskaan tule mitään, en tule saamaan lapsia jne. No, ajattelin tappaa itseni, sillä masennuin lisää noista sanoista. Eläköön äiti sitten sen asian kanssa loppuelämänsä. En ymmärrä, miksi hän ylipäätään hankki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nuorin sisareni sanoi aina tienneensä, että häntä vanhemmat, molemmat rakastivat eniten ja jopa hemmottelivat. Sanoi myös, että siitä on ollut hänellä ongelmia aikuisena, koska maailma onkin kova. Eikä kaikki ihmiset ole ystävällisiä.
Et ole mun sisarus siinä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuisiko siitä, että toisten kanssa henkilökemiat vain kohtaavat paremmin?
Yleensä lapsen persoonallisuus alkaa hahmottumaan vauvaiässä, johon vaikuttaa pääosin äiti. Jos äiti koe lasta kohtaa aitoa empatiaa, kyllä se lapsen persoonallisuus alkaa kehittymään myrtsi- ja vaivaantuneen kohtelun tuloksena. Kovin ikävää, että jotkut ihmiset puhuvat henkilökemista ensimmäiseksi, mm. narsistit tukeutuvat tuon määreen taakse, kun eivät ota vastuuta äitiydestään.
En minä ainakaan ole tasapuolinen, koska ei ihmisten kanssa yksinkertaisesti voi olla. Yksi lapsistani tarvitsee paljon enemmän tukemista, keskustelua, mielipiteenvaihtoa. Hän haluaa ennen ratkaisuja pohtia asioita eri puolilta. Toinen lapseni tekee ratkaisuja nopeasti ja itsenäisesti, hän ei tarvitse minua peiliksi itselleen. Hän jää paljon vähemmälle paapomiselle kuin muut, mutta ei tunnu siitä kärsivän. Itseasiassa hän inhoaa asioiden vatvomista, joten jos olisin tasapuolinen, niin tämä lapsi vihaisi minua aika pian. Kolmas lapsi tarvitsee apua arjen asioissa, tahranpoistokikkoja, ruokaohjeita jne. tavallisissa kotijutuissa auttamista, koska hän on vasta muuttanut pois kotoa ja pienet nyanssit ovat vielä hakusessa, vaikka peruasiat ovat kunnossa. Jos kohtelisin kaikkia lapsia kuin häntä, niin isommat poistuisivat aika ripeästi paikalta, he eivät halua keskustella kierrätyksestä, matokompostoreista tai ekologisista pyykinpesuratkaisuista.
En ole tasapuolinen, jokainen lapseni saa minulta erilaisia asioita. Ja jokainen lapseni tarvitsee minulta erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kuusi lasta. Kaksi lapsistani on luonteeltaan hyvin samanlaisia kuin minä ja minun on helppo ymmärtää heitä. Kaksi lapsistani on hyvin samanlaisia kuin mieheni, joten heitä minun on pitänyt opetella ymmärtämään. Tässä on auttanut syvällinen suhde mieheeni, joka on alkanut jo ennen lasten syntymää. Kaksi on sitten siltä väliltä. Yksikään heistä ei ole suosikki eikä inhokki, vaikka muistan kyllä sellaiset risteykset, joissa olisin voinut alkaa suosia yhtä ja syrjiä toista, mutta päättäväisesti ohitin mokomat houkutukset ja ihmeekseni ne haihtuivat kuin niitä ei olisi ollutkaan. Lapsistani jokainen on eri tavalla ihmeellinen ja rakas. Toinen vähän hankalampi ja herkempi, toinen turhankin helppo. Kaikkia olen yrittänyt tukea omissa heikkouksissaan jne.
Näin ollen, en hyväksy mitään selityksiä kenenkään syrjimiselle, mutta itseä kannatte tekonne.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsetkaan ole samanlaisia. Yksi haistatelee ja varastaa, toinen pyrkii alistamaan, kolmas on mukava ja sopuisa, neljäs haluaa kaikile hyvää - ei ihme, että äiti suhtautuu lapsiinsa eri tavalla ja rakastaa osaa enemmän kuin toisia.
Niin mutta meidänkin perheessä se kaikista hirvein on kaikista ihanin ja paras ja tämä sisarus oli asunnoton spurgu, varasti vanhemmilta ja uhkaili heitä väkivallalla, ajoi autolla kånnissä ja oli muusta syystä vankilassa. Eli koko perheen pilaava täyspaska josta kuoleman jälkeenkin puhutaan koko ajan kuinka mukava se oli.
Toinen sisarus on älyttömän paha suustaan ja itsepäinen ja ah niin ihana vanhempien mielestä.
Me vaatimattomat tottelevaiset olemme sittrn ilmaa ja tarpeen tullen terapeutteja ja auttajia kuuntelijoita joilla itsellä ei ole niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä se "lellikki" oli näin jälkikäteen katsoen lapsista se jolla oli eniten ongelmia joissa varsinkin äiti yritti tukea parhaansa mukaan. Silloin ei tiedetty, mutta nykyään olisi varmaan saanut jonkun diagnoosin ja tukitoimia. On sittemmin poistunut tästä maailmasta, joten varmasti ei voi tietää. Tuntuihan se silloin usein epäreilulta, mutta sittemmin olen ajatellut miten vaikeaa veljellä varmaan oli kun monet asiat olivat hänelle paljon hankalampia kuin muille eikä ystäviäkään juuri ollut. Me muut pärjäsimme hyvin vähemmälläkin huomiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsetkaan ole samanlaisia. Yksi haistatelee ja varastaa, toinen pyrkii alistamaan, kolmas on mukava ja sopuisa, neljäs haluaa kaikile hyvää - ei ihme, että äiti suhtautuu lapsiinsa eri tavalla ja rakastaa osaa enemmän kuin toisia.
Yleensä lellipentu valitaan jo ennen aikuisuutta. Entäs jos se kriminaalisisar oirehtii sen takia kun näkee sen kuinka yksi sisar saa kaiken (rakkauden).
Kunpa tämä tulisi täysin päivänvaloon, miksi aikuiset ihmiset käyvät terapiassa, ajautuvat vähintään alkoholismiin tai voivat jatkuvasti pahoin. Siksi, kun vanhemmat ja todennäköisesti sisaruksetkin ovat aina, siis aina, kohdelleet häntä yhtä sillä tavoin, miten äiti on manipuloinut. Äidin tunnevammainen itsekkyys, liittyy narsistisuuteen, nykyajan todellinen ongelma kaiken taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitaten persoonallisuushäiröisiin äiteihin, joita on liikaa tässä maassa, vertaistukea lapsille. Tämän ilmiön pitää muuttua, mm. avoimuudella voidaan tehdä muutosta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä yritän olla tasapuolinen kaikille (jo aikuisille) lapsilleni. Mutta ei sille voi mitään, että toisten kanssa kemiat kohtaa paremmin kuin toisten. Meillä yksi lapsista on vain luonteeltaan niin erilainen kuin minä, että yhdessäolo hänen kanssaan ei ole yhtä luontevaa kuin muiden kanssa. Hänelle ei esim. käy samat ruuat kuin mitä me muuten syömme, vaan hänen tullessaan joudun keksimään eri ruuat. (Kysymys ei ole allergiasta tai vastaavasta, vaan itse valitusta ruokavaliosta.) Koska en muutenkaan pidä ruuanlaitosta enkä varsinkaan ruokalistan miettimisestä, tulee jo tästä ylimääräistä hankausta väleihimme tai ainakin suhteeseemme.
Tämä ruoksjuttu ei ole suinkaan ainoa, vaan vain yksi esimerkki.
Kuulostaa tekosyiltä. Mitä ruokavaliota olisi niin hankala toteuttaa että mieluummin jättää tapaamatta lastaan? Äidinrakkaus <3
Enhän minä sanonut, että en tapaisi lastani tämän takia. Yhtään ainoata tapaamista ei ole jäänyt sen vuoksi välistä. Mutta kyllä mielialaani tapaamisessa vaikuttaa se, että olen etukäteen kaksi päivää stressannut sitä, mitä ihmettä oikein keksisin laittaa ruuaksi. Kysymys ei ole yhdestä ateriasta, vaan tyypillisesti lapsi on meillä käydessään useita päiviä peräkkäin, joten niitä aterioita pitää keksiä useita.
Ja kuten sanoin, tämä ruoka-asia ei ole ainoa, vaan vain yksi esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Oma esikoiseni oli alusta saakka hankala ja vaativa. Ihana myös, mutta erittäin kuluttava lapsi. Keskimmäinen taas alusta asti rauhallinen, ystävällinen ja helppo rakastaa, kuopus jotain siltä väliltä. Kaikki ovat poikia, nyt 17, 14 ja 10.
Kyllä, rakastan eniten keskimmäistä. Rakastan esikoista ja kuopustakin ja pyrin kaikille antamaan aikaa, materiaa, hellyyttä jne mahdollisimman tasapuolisesti. Mutta keskimmäisen kanssa vaan suhde on kehittynyt parhaaksi, kun aikaa ei mene kaikkeen turhaan vääntämiseen. Esikoisen kanssa on jatkuvasti jotain hämminkiä, vauvana oli itkuinen ja vaikea, jo päiväkodissa kiusasi muita, ala-asteella oli väkivaltainen, yläasteella mm varasteli ja karkaili, nyt on jonkin verran rauhoittunut ja pääsi vuosi sitten kaikesta huolimatta ihan hyvään lukioon. Mutta kaikki tämä on vaatinut veronsa äiti-lapsi-suhteeseen. Keskimmäinen ei toistaiseksi ole tehnyt mitään tyhmää, tai ainakaan jäänyt kiinni. Kuopus on ystävällinen, suosittu ja hyvä koulussa, eikä hänelläkään mitään ihmeempiä ongelmia ole paitsi tietty huolimattomuus ja välinpitämättömyys esim tavaroista huolehtimisen suhteen.
Että joo, luonne tekee paljon.
Ehkä et vaan osannut kasvattaa esikoistasi samalla tavalla kuin jo seuraavaa. Älä kosta omia virheitäsi heille. Viimeinen on huolimaton, siksi ei suosikki...
Ei se keskimmäinen mistään tyhmästä haluakaan jäädä kiinni ettei suosikin paikkaa menettäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitinä yritän olla tasapuolinen kaikille (jo aikuisille) lapsilleni. Mutta ei sille voi mitään, että toisten kanssa kemiat kohtaa paremmin kuin toisten. Meillä yksi lapsista on vain luonteeltaan niin erilainen kuin minä, että yhdessäolo hänen kanssaan ei ole yhtä luontevaa kuin muiden kanssa. Hänelle ei esim. käy samat ruuat kuin mitä me muuten syömme, vaan hänen tullessaan joudun keksimään eri ruuat. (Kysymys ei ole allergiasta tai vastaavasta, vaan itse valitusta ruokavaliosta.) Koska en muutenkaan pidä ruuanlaitosta enkä varsinkaan ruokalistan miettimisestä, tulee jo tästä ylimääräistä hankausta väleihimme tai ainakin suhteeseemme.
Tämä ruoksjuttu ei ole suinkaan ainoa, vaan vain yksi esimerkki.
Kuulostaa tekosyiltä. Mitä ruokavaliota olisi niin hankala toteuttaa että mieluummin jättää tapaamatta lastaan? Äidinrakkaus <3
Enhän minä sanonut, että en tapaisi lastani tämän takia. Yhtään ainoata tapaamista ei ole jäänyt sen vuoksi välistä. Mutta kyllä mielialaani tapaamisessa vaikuttaa se, että olen etukäteen kaksi päivää stressannut sitä, mitä ihmettä oikein keksisin laittaa ruuaksi. Kysymys ei ole yhdestä ateriasta, vaan tyypillisesti lapsi on meillä käydessään useita päiviä peräkkäin, joten niitä aterioita pitää keksiä useita.
Ja kuten sanoin, tämä ruoka-asia ei ole ainoa, vaan vain yksi esimerkki.
Voisitteko laittaa yhdessä niitä ruokia, onhan hänkin jo aikuinen. Sillä ajatuksella että yhteistä aikaa+tekemistä ja haluaisit oppia laittamaan sellaisiakin ruokia. Ja varsinkin joku syy siihen ruokavalioon on, niin voi tukeakin siihen
Mun mielestä on slvää, ettei lapsia voi kohdella täysin samalla tavalla, koska lapsetkin ovat erilaisia. Toisekseen lempilapsen asema ei ole kadehdittava, sillä suhde vaatii omansa molempiin suuntiin. Äidin ja lempilapsen suhteesta voi tulla liian takertuva tai hallitseva ja se voi haitata lapsen muita ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eri asia olla tasapuolinen kuin oikeudenmukainen. Esikoiseni valittaa että en ole reilu häntä kohtaan kun lupaan kuopukselle enemmän rahaa kirjan lukemisesta. Kuopuksella on paha lukivaikeus ja vaikka kuinka yrittäisi, ei saisi ikinä samaa summaa kun esikoinen kasaan. Nyt, tällä systeemillä, molemmat ponnistelevat yhtä paljon ja saavat saman rahasumman.
Sä OLET epäreilu.
Mitenniin?
Tämä lasten eriarvoisena pitäminen on mun mielestä vaan yksi lukemattomista esimerkeistä, miten epäkypsä vanhemmuus voi ilmentyä.