Kuuluisia/hyviä elokuvia jotka kannattaisi lukea kirjana

Vierailija kirjoitti:

Emily Bronten Humiseva harju on klassikko, jota ei ole voitu elokuvata niin julmana, synkkänä ja syövyttävän intohimoisena, mitä itse teos on. Kukaan ihminen ei voi olla oikea Heathcliff - vaikka Ralph Fiennes oli jo pikkuisen oikeaan suuntaan.

Aika jännä! Mulle tuli kanssa heti mieleen sekä Jane Austenin kirjat että Humiseva harju. Austen filmatisoinnit ovat vielä katsottavia vaikkei aivan sama kokemus kuin kirjat, mutta Humisevasta harjusta ei taida olla yhtään filmiä joka olisi lähellekään niin järisyttävä kuin kirja.

Taru Sormusten Herrasta taas... tykkään filmeistä enemmän. Kirjat ovat yllättävän tylsiä ja asenteellisia. Filmeissä Arwenin rooli on paljon parempi ja merkittävämpi kuin kirjoissa.

Sitten on kirjoja, joissa on niin paljon päähenkilön pohdintaa tai sen tyyppistä tarinaa, ettei sellaista voi oikein filmiin saada samalla tavalla. Esim. Nabokovin Lolita. Kirjassa seurataan tapahtumia täysin vain päähenkilön näkökulmasta, ovela kikka, jolla kirjailija saa lukijan pitämään ja ymmärtämään päähenkilöä, jopa säälimään tätä, ihan eri tavalla kuin filmissä.

Ja sitten pitää mainita kuuluisa suomalainen kirja, Waltarin Sinuhe. Hollywood- filminä se on aivan puupökkelö.

Up

Kaikki Stephen Kingin kirjat, joista on leffa/sarja tehty. Sitten taas joskus tuli se Naispaholainen tv-sarjana ja oli paljon parempi sarjana kuin kirjana.

Poika raidallisessa pyjamassa. Ihan paras. Kirja oli kyllä parempi kuin elokuva, mutta elokuvassa myös hyvin vangittu tunnelma ja se juutalaispojan näyttelijä oli todella hyvä.

Uhrilampaat on hyvä kirjana. Siinä on kiinnostavia henkilöhahmoja, jotka puuttuvat leffasta.

Millennium trilogia.

Elokuvasta puuttuu monta sivujuonnetta.

Ja vielä Dorian Grayn muotokuva. Kirja niin paljon parempi kuin mikään elokuva, joka kirjasta on tehty.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Yleensä kirjoissa päästään syvemmälle henkilöiden ajatusmaailmaan. Itselleni kirja on yleensä antoisampi kuin elokuva.

Esimerkkejä:

Taru sormusten herrasta

Millenium-trilogia

Pahuus

Juuri näin. Itse olin luonut ihan oman kuvan Millenium-trilogian henkilöistä ja elokuvat olivat jonkinlainen pettymys, vaikka Mikael Nykvist (RIP) hyvä näyttelijä olikin.

Isku Mogadishuun

Kirja on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Elokuva ihan ok, mutta ei mitenkään vedä vertoja kirjalle.

Oikein harmittaa niiden puolesta, jotka katsovat vain elokuvan.

Englantilainen potilas. Michael Ondaatjen upea kirja on niin moniulotteinen ja runollinen ettei elokuva voi tavoittaa sitä kaikkea. Lisäksi Kip on paljon monisyisempi hahmo kuin elokuvassa. (Pidin silti myös elokuvasta!)

Toni Morrisonin Beloved. Morrisonin tarina on raastavan kauhea, romaanin rakenne mielenkiintoinen ja kieli upeaa, elokuva oli vähän kökkö.

Aina kannattaa lukea kirja.

Kirjat ovat järjestään niin paljon monitasoisempia, että hyväänkin elokuvaan on valittava yksi näkökulma joka korostuu.

Usein elokuvat vesittävät koko kirjan, mm. Hollywood- spektaakkeli Sinuhe egyptiläisrestä.

Joskus toki elokuva voi olla parempi kuin kirja, esim Aapelin Siunattu hulluus

on mielestäni elokuva/tv-sovituksena huikea.

Niin, en tedä, onko se parempi elokuvana, mutta hienosti toimii tapahtumien siirto 70-luvulle ja saadaan mukaan todenmukaista ajankuvaa ajan ja kehityksen ohiajamasta väestä ja elämäntavasta.

Jurassic Park ja Kadonnut Maailma (The Lost World). Kirjat sisältävät enemmän tapahtumia kuin elokuva.

Tykkään tosi paljon S. Kingin romaaneihin perustuvista elokuvista Piina ja Carrie, ja ne olivat hyviä myös romaaneina.

Romaanissa Carrie paljastuu voimakastahtoisemmaksi ja tietoisemmaksi kuin elokuvassa. Siitä on tosi kauan kun luin sen, mutta muistelen kerronnan koostuneen osittain Carrien päiväkirjateksteistä, eli kuva on syvempi kuin elokuvassa.

Rosemaryn painajainen on ihan huippu kauhuelokuva, ja Ira Levinin romaania, johon se perustuu, en malttanut laskea käsistäni.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä Dorian Grayn muotokuva. Kirja niin paljon parempi kuin mikään elokuva, joka kirjasta on tehty.

Todellakin, olen nähnyt siitä muistaakseni kaksi elokuvaa eikä kumpikaan ollut hyvä. Tarinaa on vaikea saada elokuvan muotoon.

Useimmiten kirja koetaan parempana, koska se kertoo niin paljon enemmän.

Pystyn katsomaan lukemastani kirjasta tehdyn elokuvan, kun muistutan itseäni, että elokuva on ehkä vain yhden henkilön dramatisoitu näkemys osasta kirjaa ja ei tosiaankaan mene yksiin kirjan kanssa.

Esim. The Sound of Music on mielstäni upea elokuva. Kun jo nähtyäni elokuvan osui käteeni Trappin perheestä kertova kirja, totesin, että elokuva perustuu kepeästi vain sen alkuosaan.

Crichtonin Kongo. Tehty elokuva (satelliitti putosi eteläamerikkaan viidakkoon, bad ape!, satelliitissa onkin laseri ja sillä hyvikset polttaa pahikset) ei ollu edes lähellä kirjan tarinaa joka kosketti enmmänkin retroviruksen muovanneen kansan tarinaa.

Se oli tuota geeni-aliens jne aikaa.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä Dorian Grayn muotokuva. Kirja niin paljon parempi kuin mikään elokuva, joka kirjasta on tehty.

Todellakin, olen nähnyt siitä muistaakseni kaksi elokuvaa eikä kumpikaan ollut hyvä. Tarinaa on vaikea saada elokuvan muotoon.

Ja nykypäivänä tarina menisi täysin ohi katsojilta jotka kaikki elelee syntisemmin kuin Dorian Gray koskaan...

K kirjoitti:

Millennium trilogia.

Elokuvasta puuttuu monta sivujuonnetta.

Kuten kirjailijalta unohdettu auto :D

Lisbet vei luvatta, nimenomaan valehdellen avaimia vartioivalle taholle, firman auton ja ajoi sinne papan maatilalle. Sinne se ilmeisesti jäikin kun kaikki kuskattiin pois ambulansseilla.. eikä työnantaja koskaan kysele kadonnen auton perään.

Toisalta vakoilufirma mikä onkin niin tehtävänä varmaan jollekkin kesäharjoittelijalle etsiä auto satelliitilla ja tuoda talliin.