Kyläilijät haloo!
Muistakaa kyläillessänne olla myönteisiä ja suhtautua kunnioittaen isäntäperheen elämään ja kotipaikkaan. Todella ikävää on kestitä vieraita vuorokausia ja viedä katsomaan paikallisia nähtävyyksiä, jos vieraat eivät löydä niistä mitään myönteistä sanottavaa. Se suomalainen rehellisyys ei tässä kohdin toimi vaan on kohteliasta sanoa jotakin kaunista ystävien kodista, ympäristöstä tai nähtävyyksistä, joita esitellään. Nyt olen juuri saattanut matkaan jo toiset vieraat, joita olen kolmen vuorokauden ajan ajeluttanut ympäri pitäjää, kestinnyt ja jututtanut. Mitään myönteistä heiltä ei kuullut koko vierailun aikana mistään. Sitä vastoin muutamaa nähtävyyttä he kommentoivat tylsäksi tai huonoksi. 700 000 uudesta talosta ei siitäkään yhtään myönteistä asiaa. Kaupungista ei mitään siitäkään tai mistään, lähiympästön luonnosta, joka on täällä maan kuulun kaunista, mistään mitään. Jotenkin masentavaa. Nämä siis suomalaisia vieraita. Meillä käy jonkin verran myös ulkomaalaisia vieraita ja he osaavat olla kohteliaita ja kiinnostuneita. Miksi pitää haukkua ylipäätään minkään paikan nähtävyyksiä? Ne ovat sitä seutua ja sille paikalle tärkeitä ja arvokkaita. Minua jotenkin ihan loukkasi, koska oma kotiseutu on omasta mielestäni hyvin kaunis ja mielenkiintoinen. Lisäksi heidän käyttämisiin ja ruokiin ym. meni rahaa ja aikaa tietenkin.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun mainitsin talon hinnan. Usko pois, tuo yksi lause kertoo sinusta enemmän kuin haluatkaan.
Se on tässä oleellinen tieto. Kertoo sen, että talossa olisi ollut kyllä asioita, joista olisi voinut jotakin myönteistä löytää. Siksi täydellinen hiljaisuus tuntui erikoiselta. Ymmärrän kyllä, jos jostakin yhden ikkunan yksiöstä ei niin hirveästi löydä keskusteltavaa, mutta jos itse tulisin taloomme, niin kyllä löytäisin moniakin hyviä asioita, joista voisi jotakin edes kommentoida. Outoa se mykkyys oli.
Mum asunto on maksanut 122 000 euroa. Remppaa on tehty noin 20 000 eurolla. Jokainen vieras, joka meillä käy, kehuu kotiamme. Mitä se kertoo meidän halvasta kodista verrattuna sun kalliiseen kotiin? Eikö raha tuokaan hyvää makua tullessaan?
Arkkitehdillä ollut huono maku :) on suunnitellut asuntomessuillekin monta suosittua taloa, mutta makuasioistahan...
Niin. Onko niin, ettei lämmin ja kaunis koti muodostukaan arkkitehdin pöydällä? Kauniit kodit, joita minä olen nähnyt, on tehty itse rakkaudella: ei siis välttämättä seiniä itse rakennettu, vaan luotu tunnelma ja sisustus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytöstavat kaunistavat vai miten se meni.
Toivottavasti hyvä onni ei mene tämän toteamisen myötä, mutta meillä vieraat ovat olleet sydämellisiä ja aina muistaneet kiittää kiittäneet kestityksestä ja muusta vaivannäöstä. Meille vieraiden vastaanottaminen on ollut ilo, he tuovat mukanaan paljon hauskoja yhteishetkiä ja luovat kanssamme muistoja.
Ovat ajoittain ja ihan aiheesta todenneet ympäristön haasteet kuten mekin, mutta nähneet myös paljon kauneutta.
Ap, seuransa saa valita ja ehkäpä jatkossa sitten niitä fiksumpia vieraita, vai kuinka? Toinen keino on, ettei aidosti odota mitään vastapalvelukseksi eli ei kehuja, kiitosta, huomaavaisuutta, vastakutsua, mitään. Jos jotain hyvää sitten tulee, on se iloinen yllätys.
Ehkä olin vain niin väsynyt ja turhautunut heidän lähtönsä jälkeen. Käytin kuitenkin viimeiset lomapäivät tässä, laitoin kaikki ruuat ja katoin aamiaiset ym. kyyditsin ja käytin nähtävyyksistä, jotka itse olemme nähneet monta kertaa. Ilmaisiakaan ne eivät ole. Pidin seuraa, leikiten lapsia ja huomioin heitäkin, ja sitten jäi vain tunne, että he eivät edes pitäneet mistään, minkä vuoksi sitten järjestin, haukkuivat vain. Ja sitten kun tässä on tuo lastenkin hoitaminen koko ajan mukana. Toki on kiva, kun on omille seuraa.
Väsymys ja uhrautuminen kyllä näkyvät vieraille. Eikä ne ole korkealle arvostettuja ominaisuuksia. Ehkä vieraatkin väsyivät ja pettyivät kun kokivat olevansa vain tiellä ja rasitteena. Vieraita kannattaa kutsua vain silloin kun itse aidosti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset nyt on vaan niin moukkamaisia. Yleensä ne jotka itse kutsuvat itsensä kylään. Jos toiste ovat työntymässä niin sanot vaan että ei sovi. Ei yhtään tajuta että heistä on vaivaa ja kuluja isäntäväelle niin vastapainoksi pitäisi olla iloa ja virkistystä.
Jonkun mielestä tuntuu olevan väärin sekin jos iloitsee ja nauttii uudesta/uudistetusta kodistaan. Minä ainakin mielelläni käyn "tupatarkastuksissa" kehumassa toisten koteja, mitähän pahaa siinä on jos kertoo rakentamisen kustannuksista? Taitaa joillakin kateus nostaa päätään.
Niin minäkin ajattelin, että on moukkamaisuutta vain möllöttää kun isäntäväki järjestää kaiken. Talon arvoa en tietenkään heille edes kertonut. Aloituksessa mainitsin sen vain, koska ajattelin kuvata taloa mahdollisimman lyhyesti ja ajattelin, että ehkä tuo arvo kertoo jo jotain. Talo on kuitenkin uusi ja usein on tapana kiinnittää toisten uuteen kotiin, varsinkin, jos se on se toisten työllä ja vaivalla rakentama suht arvokas monen vuoden projekti, edes jotakin huomiota. Eikä se ole tässä edes oleellista, vaan se, miten käyttäydytään kylässä kaikilla, riippumatta olosuhteista tai talosta tai mistään. Ainakin tietynlainen myönteisyys ja kunnioitus sekä kiinnostus olisi hyvä olla. Muuten käy juuri niin, että eipä enää löydykään yhteistä aikaa vierailulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun mainitsin talon hinnan. Usko pois, tuo yksi lause kertoo sinusta enemmän kuin haluatkaan.
Näissä tiivistetyissä palstavuodatuksissa se antaa lukijalle hyvän kuvan millaisesta paikasta on kyse, ränsistyneestä pikku talosta vai uudehkosta, vähintäänkin hyväkuntoisesta asumuksesta.
Eipä silti, itse kyllä keksisin molemmista hyvää sanottavaa, koska esim. arkkitehtuuri kiinnostaa ja näen kauneuden hilseilevänkin maalipinnan läpi. Ikinä en toisen kodista pahaa sanaa sanoisi, sillä ensinnäkin se on hänen KOTINSA, toiseksi tiedän, miltä moinen möläyttely tuntuu kun arvostelija kuitenkin on juuri nauttinut mahansa täyteen leipääsi ja suolaasi.
Se on totta että suomalaiset huonosti arvostavat muita. Mutta kommentista näkee kyllä että helposti se on molemmin puolista vieraita ei arvosteta ei vieraskaan arvosta isäntäväkeä. Meillä on sentäs monin kertaisesti arvokkaampi koti kuin teidän vaatimaton mörskänne ja teistä on niin paljon vaivaakin että saisitte olla kiitollisia tästä vieraan varaisuudesta jota jouduin teidän takianne vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun mainitsin talon hinnan. Usko pois, tuo yksi lause kertoo sinusta enemmän kuin haluatkaan.
Se on tässä oleellinen tieto. Kertoo sen, että talossa olisi ollut kyllä asioita, joista olisi voinut jotakin myönteistä löytää. Siksi täydellinen hiljaisuus tuntui erikoiselta. Ymmärrän kyllä, jos jostakin yhden ikkunan yksiöstä ei niin hirveästi löydä keskusteltavaa, mutta jos itse tulisin taloomme, niin kyllä löytäisin moniakin hyviä asioita, joista voisi jotakin edes kommentoida. Outoa se mykkyys oli.
Mum asunto on maksanut 122 000 euroa. Remppaa on tehty noin 20 000 eurolla. Jokainen vieras, joka meillä käy, kehuu kotiamme. Mitä se kertoo meidän halvasta kodista verrattuna sun kalliiseen kotiin? Eikö raha tuokaan hyvää makua tullessaan?
Arkkitehdillä ollut huono maku :) on suunnitellut asuntomessuillekin monta suosittua taloa, mutta makuasioistahan...
Niin. Onko niin, ettei lämmin ja kaunis koti muodostukaan arkkitehdin pöydällä? Kauniit kodit, joita minä olen nähnyt, on tehty itse rakkaudella: ei siis välttämättä seiniä itse rakennettu, vaan luotu tunnelma ja sisustus.
No ainakin meidän mielestä koti on kaunis ja lämmin. Ja ulkolaiset vieraat osaavat arvostaa kaikista huoneista avautuvaa järvimaisemaa, hiekkarantaa ja kallioita, valoisuutta ja korkeita tiloja, valittuja materiaaleja, tammea, kiveä, luonnon läheisyyttä, kulttuuriympäristöä. Ja onhan kaikki uutta ja puhdasta tietenkin. Mutta kuten sanoin, makunsa kullakin ja minulle aivan sama tykkäsivätkö. Se mykkyys ja oudot, kysymyksiä herättävät kommentit sekä suoranainen paikallisten nähtävyyksien haukkuminen ei tuntunut nyt siltä, että jäi hyvä mieli vierailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun mainitsin talon hinnan. Usko pois, tuo yksi lause kertoo sinusta enemmän kuin haluatkaan.
Näissä tiivistetyissä palstavuodatuksissa se antaa lukijalle hyvän kuvan millaisesta paikasta on kyse, ränsistyneestä pikku talosta vai uudehkosta, vähintäänkin hyväkuntoisesta asumuksesta.
Eipä silti, itse kyllä keksisin molemmista hyvää sanottavaa, koska esim. arkkitehtuuri kiinnostaa ja näen kauneuden hilseilevänkin maalipinnan läpi. Ikinä en toisen kodista pahaa sanaa sanoisi, sillä ensinnäkin se on hänen KOTINSA, toiseksi tiedän, miltä moinen möläyttely tuntuu kun arvostelija kuitenkin on juuri nauttinut mahansa täyteen leipääsi ja suolaasi.
Se on totta että suomalaiset huonosti arvostavat muita. Mutta kommentista näkee kyllä että helposti se on molemmin puolista vieraita ei arvosteta ei vieraskaan arvosta isäntäväkeä. Meillä on sentäs monin kertaisesti arvokkaampi koti kuin teidän vaatimaton mörskänne ja teistä on niin paljon vaivaakin että saisitte olla kiitollisia tästä vieraan varaisuudesta jota jouduin teidän takianne vääntämään.
Mistä voi nähdä sen, että vieraita ei arvosteta, jos heille laitetaan nokan eteen kaikki ateriat monen päivän ajan, jututetaan, leikitetään lapsia ja näytetään nähtävyyksiä, kuskataan. Minä puhuin myönteisesti heidän kodistaan, kerroinhan se jo. Vaivaa heistä toki oli ja kiitollisuus ei ole mielestäni liikaa pyydetty. Kiitollisuuden voi osoittaa monella tapaa. Voi esim. tarjoutua avuksi ruuan laitossa. Miten hyvin se sitten pitäisi piilottaa, että vieraista on vaivaa, jos heistä kerran on? Salassako pitäisi tiskikone tyhjentää, kaupassa käydä ja ruuat laittaa kahdeksalle hengelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytöstavat kaunistavat vai miten se meni.
Toivottavasti hyvä onni ei mene tämän toteamisen myötä, mutta meillä vieraat ovat olleet sydämellisiä ja aina muistaneet kiittää kiittäneet kestityksestä ja muusta vaivannäöstä. Meille vieraiden vastaanottaminen on ollut ilo, he tuovat mukanaan paljon hauskoja yhteishetkiä ja luovat kanssamme muistoja.
Ovat ajoittain ja ihan aiheesta todenneet ympäristön haasteet kuten mekin, mutta nähneet myös paljon kauneutta.
Ap, seuransa saa valita ja ehkäpä jatkossa sitten niitä fiksumpia vieraita, vai kuinka? Toinen keino on, ettei aidosti odota mitään vastapalvelukseksi eli ei kehuja, kiitosta, huomaavaisuutta, vastakutsua, mitään. Jos jotain hyvää sitten tulee, on se iloinen yllätys.
Ehkä olin vain niin väsynyt ja turhautunut heidän lähtönsä jälkeen. Käytin kuitenkin viimeiset lomapäivät tässä, laitoin kaikki ruuat ja katoin aamiaiset ym. kyyditsin ja käytin nähtävyyksistä, jotka itse olemme nähneet monta kertaa. Ilmaisiakaan ne eivät ole. Pidin seuraa, leikiten lapsia ja huomioin heitäkin, ja sitten jäi vain tunne, että he eivät edes pitäneet mistään, minkä vuoksi sitten järjestin, haukkuivat vain. Ja sitten kun tässä on tuo lastenkin hoitaminen koko ajan mukana. Toki on kiva, kun on omille seuraa.
Väsymys ja uhrautuminen kyllä näkyvät vieraille. Eikä ne ole korkealle arvostettuja ominaisuuksia. Ehkä vieraatkin väsyivät ja pettyivät kun kokivat olevansa vain tiellä ja rasitteena. Vieraita kannattaa kutsua vain silloin kun itse aidosti haluaa.
Onpas harmillista, jos rouvalle jäi nyt väsymystä kun koki olevansa tielläni. Käytti yleensä sen ajan minkä tein kotityötä itsensä laittamiseen. Mielestäni on kohtuutonta olettaa, että ei saisi edes väsyä vieraiden kestitsemisestä. Sehän on sama kuin he olisivat jossakin hotellissa ja me palvelusväkeä vain. Jos isäntäväki väsyy, on vierailla kyllä peiliin katsomisen paikka. Ei toisinpäin.
Näissä tiivistetyissä palstavuodatuksissa se antaa lukijalle hyvän kuvan millaisesta paikasta on kyse, ränsistyneestä pikku talosta vai uudehkosta, vähintäänkin hyväkuntoisesta asumuksesta.
Eipä silti, itse kyllä keksisin molemmista hyvää sanottavaa, koska esim. arkkitehtuuri kiinnostaa ja näen kauneuden hilseilevänkin maalipinnan läpi. Ikinä en toisen kodista pahaa sanaa sanoisi, sillä ensinnäkin se on hänen KOTINSA, toiseksi tiedän, miltä moinen möläyttely tuntuu kun arvostelija kuitenkin on juuri nauttinut mahansa täyteen leipääsi ja suolaasi.