Koiranpentu, ihanaa, NOT

Olet Ap kamala ihminen. Älä hanki koiraa jos et kunnolla ymmärrä koiran tarpeita! Anna koira jollekin, joka siitä aidosti välittää.

Hyi mitä ihmisiä.. otetaan koira eikä jakseta huolehtia. Hirveää! Turha syyttää koiraa kun ette itse osaa huolehtia eläimestä. Koiranpennut ja koirat muutenkin ovat aivan ihania eläimiä ja uskollisia ihmisen ystäviä.

En kyllä ottais koiraa jos jonkun perheenjäsenen asenne on "mä en halua rakkia nurkkiini". Koira on kuitenkin ihmisen hyväksynnästä ja rakkaudesta riippuvainen otus.

Onnea!

Mulla 5 lasta ja ollut 2 koiraa ja yksi pentue. Ikinä, ikinä, ikinä ei ole ollut ihmisvauvan kanssa niin rankkaa ja hirveää kuin koiran kanssa. Ikinä ei enää koiraa tähän taloon tule, kunhan tuosta yhdestä aika jättää.

Se vahinkopentue oli mun elämäni hirvittävintä ja rankinta aikaa, ainoa mikä auttoi jaksamaan oli niistä saatava raha.

Koirat on oikeasti aika karmeita elukoita. Kissa on miljoona kertaa helpompi.

Koita jaksaa...

Meidän koira oppi sisäsiistiksi jouluun mennessä, kun toukokuussa syntyi. Vielä silloinkin piti käyttää ulkona 4-5 kertaa päivässä.

Reilun vuoden iässä ulkoilut vähenivät sopivaan 3 kertaa päivässä määrään, mikä pätee vielä nytkin, kun koira on 11-vuotias.

Ei ole herkkua aina pennun hoito. Onneksi se kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ompa sinulla pohjattoman empatiakyvyttömät lapset ja mies. Eivät siis tunne mitään empatiaa koiraparkaa kohtaan jonka olisi oikeasti tarpeen saada sitä liikuntaa ja ulkoilua ja koulutusta.

Aika nuorikin koira tietää kyllä että sisälle ei saisi tehdä asioita mutta minkäs teet kun ei pysty vielä pitkään pidättämään. Koiraparka on siis todella ahdistunut jos talossa on ihmisiä (miehesi ja lapsesi) jotka voisivat sen pihalle viedä mutta eivät viitsi! Laiskat, itsekkäät paskiaiset joita toisen paha olo ei liikuta vähääkään.

Selitä tämä perheenjäsenillesi, erittäinkin lapsille, että nämä ymmärtäisivät ettei koira ole lelu. Sitten viet koiran takaisin kasvattajalle tai vaikka piikille. Mikä tahansa on parempaa kuin olla tuollaisessa perheessä kakaroiden retuutettavana.

Ei, koira ei luonnostaan tiedä ettei sisälle saa tehdä asioita, ellei koiraa ole asiasta moitittu. Eikä todellakaan pientä pentua saa moittia siitä. Pennut on kasvattajallakin tehnyt tarpeet sisälle ja niistä siinä ei ole mitään luonnotonta tai epämukavaa. Itse opetan muuten jo ennen luovutusikää etsiytymään papereille, helpottaa työssäkäyvien omistajien elämää jatkossa. Toki tuommoinen 8-viikkoinen välillä osuu ohi, esim. etsiytyy paperille niin että etupää on kyllä paperin päällä mutta peräpää mistä pissa tulee paljaalla lattialla, mutta yritys hyvä 10, ihan vauvojahan ne on ja asia kehittyy kun aina jaksaa kehua siitä jos pissa osuu keskemmälle, ja jos huomaa pennun "pissahätäpyörivän", kantaa keskelle paperia. 

Pentu ei myöskään ahdistu siitä jos se ei pääse pihalle usein. Leikkiseuraa se kyllä mielellään ottaa, mutta ihan yhtä kivaa sillä on sisällä kuin ulkonakin jos sen kanssa joku leikkii. Toisaalta, kyllä ne työpäivän ajan pärjää ilmankin touhua, jos täytyy. Luonnossakin emän on pakko lähteä välillä metsälle hankkimaan porukalle ruokaa, ja pentujen täytyy olla itsekseen. Vieläpä aika hiljakseen, ettei petoeläimet huomaa ja syö.

Ei ap:n koiran oloissa vaikuta olevan mitään ihmeempää vikaa. Lapsiin nyt ei voi koiran hoitajina luottaa koskaan, vaikka mitä lupaisivat. Ja jos miehen kanssa on puhuttu että hän ei koiraa hoida koska ei ole sitä halunnut, sitten se on niin. Ap:lle kyllä työläs aika tämä pentuvaihe, mutta siitä selviää hengissä. Ja sitten siitä ajallaan kasvaa rauhallinen, ihana aikuinen Ihmisen Paras Ystävä.

- koiria kasvattava

Ihmeellistä. Koiranpentu joka saa ruokaa, jonka kanssa lapset leikkii, jota ulkoilutetaan useamman kerran päivässä, on nyt ihmisten mielestä kauhea eläinrääkkäystä lähentelevä tapaus, samaan aikaan kun lukemattomat eläimet on oikeasti järkyttävissä oloissa tehoeläintuotannossa, koe-eläiminä (myös koiria), pentutehtaissa synnytyskoneina... Jotain suhteellisuudentajua näihin juttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ottais koiraa jos jonkun perheenjäsenen asenne on "mä en halua rakkia nurkkiini". Koira on kuitenkin ihmisen hyväksynnästä ja rakkaudesta riippuvainen otus.

No ei ole. Eikä mitään haittaa jos joku ihminen ei siitä koirasta niin välitä, lähinnä hyväksyy sen olemassaolon kunhan ei tarvitse itse osallistua sen hoitoon. Koira omaksuu sitten omaksi ihmisekseen, isännäkseen tai emännäkseen sen, joka sen kanssa eniten touhuaa ja/tai vaikuttaa auktoriteetilta (esim. harva koira valitsee omaksi ihmsiekseen lasta vaikka lapset leikkisi eniten niiden kanssa, koska nämä vaikuttavat "pennuilta", ei laumanjohtajilta).

Ja suhde koiraan voi olla hyvin monenlainen. Kyllä, hyvin läheinen suhde koiraan on palkitseva monille ihmisille ja koirille. Mutta kautta aikojen koiria on pidetty työkoirina ja hyötyeläiminä, ilman ihmeempia hempeilyjä. Niidenkin elämä voi olla ihan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa sinulla pohjattoman empatiakyvyttömät lapset ja mies. Eivät siis tunne mitään empatiaa koiraparkaa kohtaan jonka olisi oikeasti tarpeen saada sitä liikuntaa ja ulkoilua ja koulutusta.

Aika nuorikin koira tietää kyllä että sisälle ei saisi tehdä asioita mutta minkäs teet kun ei pysty vielä pitkään pidättämään. Koiraparka on siis todella ahdistunut jos talossa on ihmisiä (miehesi ja lapsesi) jotka voisivat sen pihalle viedä mutta eivät viitsi! Laiskat, itsekkäät paskiaiset joita toisen paha olo ei liikuta vähääkään.

Selitä tämä perheenjäsenillesi, erittäinkin lapsille, että nämä ymmärtäisivät ettei koira ole lelu. Sitten viet koiran takaisin kasvattajalle tai vaikka piikille. Mikä tahansa on parempaa kuin olla tuollaisessa perheessä kakaroiden retuutettavana.

Ei, koira ei luonnostaan tiedä ettei sisälle saa tehdä asioita, ellei koiraa ole asiasta moitittu. Eikä todellakaan pientä pentua saa moittia siitä. Pennut on kasvattajallakin tehnyt tarpeet sisälle ja niistä siinä ei ole mitään luonnotonta tai epämukavaa. Itse opetan muuten jo ennen luovutusikää etsiytymään papereille, helpottaa työssäkäyvien omistajien elämää jatkossa. Toki tuommoinen 8-viikkoinen välillä osuu ohi, esim. etsiytyy paperille niin että etupää on kyllä paperin päällä mutta peräpää mistä pissa tulee paljaalla lattialla, mutta yritys hyvä 10, ihan vauvojahan ne on ja asia kehittyy kun aina jaksaa kehua siitä jos pissa osuu keskemmälle, ja jos huomaa pennun "pissahätäpyörivän", kantaa keskelle paperia. 

Pentu ei myöskään ahdistu siitä jos se ei pääse pihalle usein. Leikkiseuraa se kyllä mielellään ottaa, mutta ihan yhtä kivaa sillä on sisällä kuin ulkonakin jos sen kanssa joku leikkii. Toisaalta, kyllä ne työpäivän ajan pärjää ilmankin touhua, jos täytyy. Luonnossakin emän on pakko lähteä välillä metsälle hankkimaan porukalle ruokaa, ja pentujen täytyy olla itsekseen. Vieläpä aika hiljakseen, ettei petoeläimet huomaa ja syö.

Ei ap:n koiran oloissa vaikuta olevan mitään ihmeempää vikaa. Lapsiin nyt ei voi koiran hoitajina luottaa koskaan, vaikka mitä lupaisivat. Ja jos miehen kanssa on puhuttu että hän ei koiraa hoida koska ei ole sitä halunnut, sitten se on niin. Ap:lle kyllä työläs aika tämä pentuvaihe, mutta siitä selviää hengissä. Ja sitten siitä ajallaan kasvaa rauhallinen, ihana aikuinen Ihmisen Paras Ystävä.

- koiria kasvattava

Se sisätila on koiran pesä ja mikään eläin ei sotke omaa pesäänsä ellei ole pakko. Sen takiahan useimmat koirat oppii niin nopeasti sisäsiisteiksi. Ne ei TAHDO tehdän tarpeitaan sisälle.