Isä lähetti mulle haukkumakirjeen

Olette kaikki wt.

Oma moka, mitäs aukaisit kirjeen.

Lähetä vastaavanlainen kirje takaisin ja kerro siinä nämä asiat mitä kirjoitit juuri. Hulluhan se on.

Isäsi on masentunut?

Kukaan ei ole niin paha miten sinä puhut isästäsi. On minunkin vanhemmat eronneet, mitä niitä pyörittää yhä mielessä? 

Minusta sotakirves pitäisi haudata. Lopettaa vanhojen jauhaminen, ellei niitä käy kunnolla läpi. Terapia auttaa jaksamaan ja keskityt taas nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. 

Minulle joskus terapeutti sanoi että pitää muistaa että vanhemmat on myös itse ihmisiä, niitä saattaa kaduttaa jotkut asiat eikä omasta lapsuudestaan hekään ole ehkä saaneet paljon hyvää. Itse peilaan tässä kohdassa minua äitini paikalle ja näkemässä lapseni haukkumassa minua. Sen tein itselleni selväksi että oman traumaattisen lapsuuden jatkuva ajattelu ei edistä tilannetta (jos miettii 20 vuotta samaa, ei homma siis edisty) ja pahimmillaan siirtää oman huonon omille lapsilleen. Myös omat lapset elää sitä omaa lapsuuttaan, josta sitten aikuisena miettii mitä miettii -eli tässä tarkkana, sinun haluamat asiat ei ole relevantti asia omalle vanhemmalle tai lapsellesi. 

Muista myös mahdollisuus että se miten paljon pyörittää vanhoja muistoja, estää uusia syntymästä ja saattaa kasvattaa kärpäsestä härkäsen. 

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on masentunut?

Kukaan ei ole niin paha miten sinä puhut isästäsi. On minunkin vanhemmat eronneet, mitä niitä pyörittää yhä mielessä? 

Minusta sotakirves pitäisi haudata. Lopettaa vanhojen jauhaminen, ellei niitä käy kunnolla läpi. Terapia auttaa jaksamaan ja keskityt taas nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. 

Minulle joskus terapeutti sanoi että pitää muistaa että vanhemmat on myös itse ihmisiä, niitä saattaa kaduttaa jotkut asiat eikä omasta lapsuudestaan hekään ole ehkä saaneet paljon hyvää. Itse peilaan tässä kohdassa minua äitini paikalle ja näkemässä lapseni haukkumassa minua. Sen tein itselleni selväksi että oman traumaattisen lapsuuden jatkuva ajattelu ei edistä tilannetta (jos miettii 20 vuotta samaa, ei homma siis edisty) ja pahimmillaan siirtää oman huonon omille lapsilleen. Myös omat lapset elää sitä omaa lapsuuttaan, josta sitten aikuisena miettii mitä miettii -eli tässä tarkkana, sinun haluamat asiat ei ole relevantti asia omalle vanhemmalle tai lapsellesi. 

Muista myös mahdollisuus että se miten paljon pyörittää vanhoja muistoja, estää uusia syntymästä ja saattaa kasvattaa kärpäsestä härkäsen. 

Ei hyvää päivää. Luepas uudelleen aloitus ja huomaat että teissä on samaa vain eronneet vanhemmat. Älä neuvo aapeta lakaisemaan tuskansa maton alle, kun et mitään ymmärrä.

Pyydä, että isäsi hakee sinulle työn, koska tehtävä vaikuttaa hänen mielestään helpolta. :)

Pahoittelen saamaasi ikävää kirjettä.

Ootte ihania. Nukuin viime yönä 5h, nekin kissan ja äidin vieressä.

Oon kyl aikuinen ja asun yksin, mut onneksi mulla on ihana, ihana äiti ja mies

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on masentunut?

Kukaan ei ole niin paha miten sinä puhut isästäsi. On minunkin vanhemmat eronneet, mitä niitä pyörittää yhä mielessä? 

Minusta sotakirves pitäisi haudata. Lopettaa vanhojen jauhaminen, ellei niitä käy kunnolla läpi. Terapia auttaa jaksamaan ja keskityt taas nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. 

Minulle joskus terapeutti sanoi että pitää muistaa että vanhemmat on myös itse ihmisiä, niitä saattaa kaduttaa jotkut asiat eikä omasta lapsuudestaan hekään ole ehkä saaneet paljon hyvää. Itse peilaan tässä kohdassa minua äitini paikalle ja näkemässä lapseni haukkumassa minua. Sen tein itselleni selväksi että oman traumaattisen lapsuuden jatkuva ajattelu ei edistä tilannetta (jos miettii 20 vuotta samaa, ei homma siis edisty) ja pahimmillaan siirtää oman huonon omille lapsilleen. Myös omat lapset elää sitä omaa lapsuuttaan, josta sitten aikuisena miettii mitä miettii -eli tässä tarkkana, sinun haluamat asiat ei ole relevantti asia omalle vanhemmalle tai lapsellesi. 

Muista myös mahdollisuus että se miten paljon pyörittää vanhoja muistoja, estää uusia syntymästä ja saattaa kasvattaa kärpäsestä härkäsen. 

Ei hyvää päivää. Luepas uudelleen aloitus ja huomaat että teissä on samaa vain eronneet vanhemmat. Älä neuvo aapeta lakaisemaan tuskansa maton alle, kun et mitään ymmärrä.

Ei, vaan en kirjoita kaikkea tähän. On omassa itsessään valinta miten jatkaa. Pitää ymmärtää vanhemman rajoitteet esim. hänen lapsuus ja häneen kohdistuneet odotukset ja miten hän on saanut tukea. 

Mutta hei; aina sitä voi jatkaa tätä. 

Iskäsi purkaa sinuun omia epäionnistumisiaan ja mokiaan.

Tee jutusta julkinen,  ota yhteyttä johonkin iltapäivälehden toimittajaan.

Isälläsi on joku traumaattinen ongelma suhteessa naissukupuoleen. Sinä et voi sitä korjata. Dissaa kirje ja pidä etäisyyttä isääsi. Älä roiku hänessä kiinni, äläkä odota häneltä hyväksyntää. Tämä on hänen ongelmansa, ei sinun.

Poltin kirjeen

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on masentunut?

Kukaan ei ole niin paha miten sinä puhut isästäsi. On minunkin vanhemmat eronneet, mitä niitä pyörittää yhä mielessä? 

Minusta sotakirves pitäisi haudata. Lopettaa vanhojen jauhaminen, ellei niitä käy kunnolla läpi. Terapia auttaa jaksamaan ja keskityt taas nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. 

Minulle joskus terapeutti sanoi että pitää muistaa että vanhemmat on myös itse ihmisiä, niitä saattaa kaduttaa jotkut asiat eikä omasta lapsuudestaan hekään ole ehkä saaneet paljon hyvää. Itse peilaan tässä kohdassa minua äitini paikalle ja näkemässä lapseni haukkumassa minua. Sen tein itselleni selväksi että oman traumaattisen lapsuuden jatkuva ajattelu ei edistä tilannetta (jos miettii 20 vuotta samaa, ei homma siis edisty) ja pahimmillaan siirtää oman huonon omille lapsilleen. Myös omat lapset elää sitä omaa lapsuuttaan, josta sitten aikuisena miettii mitä miettii -eli tässä tarkkana, sinun haluamat asiat ei ole relevantti asia omalle vanhemmalle tai lapsellesi. 

Muista myös mahdollisuus että se miten paljon pyörittää vanhoja muistoja, estää uusia syntymästä ja saattaa kasvattaa kärpäsestä härkäsen. 

Ei hyvää päivää. Luepas uudelleen aloitus ja huomaat että teissä on samaa vain eronneet vanhemmat. Älä neuvo aapeta lakaisemaan tuskansa maton alle, kun et mitään ymmärrä.

Ei, vaan en kirjoita kaikkea tähän. On omassa itsessään valinta miten jatkaa. Pitää ymmärtää vanhemman rajoitteet esim. hänen lapsuus ja häneen kohdistuneet odotukset ja miten hän on saanut tukea. 

Mutta hei; aina sitä voi jatkaa tätä. 

Ymmärtäminen ja jatkuvuuden hyväksyminen on kaksi eri asiaa. Vaikka itse ymmärtäisi vanhempansa ongelmat, ei se auta ellei vanhempi ymmärrä olla jatkamatta henkistä ja/tai fyysistä perheväkivaltaa.

Kirjoitit: "Kukaan ei ole niin paha miten sinä puhut isästäsi. On minunkin vanhemmat eronneet, mitä niitä pyörittää yhä mielessä? " Olet väärässä, paljon pahempia isiä on kuin ap:n isä. Narsistinvanhemman lapsena elämä on yhtä helvettiä, kun narsku kostaa ikuisesti. Vaikeneminen vanhemman kaltoinkohtelusta lastaan kohtaan vain tukee väkivaltaa. Onneksi täällä on aiheesta reippaasti avauduttu ja tullaan jatkossakin avautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Poltin kirjeen

ap

Otit kirjeestä kuvan älypuhelimella

En ottanut

Ap

Nosto

Onpas vaivaa nähty, kun oikein kirje kirjoitettu ja lähetetty. Älä ole tästä lähtien missään tekemisissä.