Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa
02.08.2017 |
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus näistä perhekuvista. Henkilökunta seisoi kuvien ääressä ja pohti, että kas, tuossa tuon äiti on samanikäinen, kuin tuon mummo. Onpa vanhana tehnyt lapset. Ja huomaatko, että tuo on varmaan teiniäiti, kuten äitinsä, kun mummo ja pappa on niin nuoren näköisiä.
Eli kyllä henkilökunta tutkailee niitä perhekuvia melko tarkkaan. Muutenkin lähihoitajaopiskelijana päiväkotijakso oli tosi raskas juuri näiden perheistä juoruilujen takia. Missään muussa paikassa ei ruodittu omaisten elämää minusta niin tarkkaan, kuin päiväkodissa vanhempien.
Jos olisit oikeasti ollut päiväkodissa harjoittelussa, niin tietäisit, että henkilökunta tietää vanhempien iät ihan ilman perhekuviakin - hehän kohtaavat kasvotusten jo paljon ennen kuin valokuvat on saatu seinälle! Eli kenenkään ei tarvitse valokuvien varaan perustaa pohdintojaan. Ihan turhaa tällainen mustamaalaaminen keksittyjen juttujen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
No sittenhän päiväkoti on tehnyt lakisääteisen tehtävänsä, osallistanut vanhempaa. Vanhempi voi itse päättää, suostuuko askartelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat itse päättävät onko tarvetta antaa valokuva, tyyny tai lohtulelu mukaan.
Henkilökunta ei ole siinä asemassa että voi tällaisia määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Milloin tämä ilmiö on tullut päiväkoteihin, jossa lapset itkevät vanhempiensa ikävää, jos ei lasketa ensimmäisiä hoitopäiviä?
Meillä kolme lasta on mennyt päiväkotiin 2-5 vuoden iässä ja lapset viihtyivät oikein hyvin ja tykkäsivät leikkiä kavereiden kanssa. Ja näin oli myös tuttavapiirissä. Tosin tästä on lähes 10v. Siihen aikaan ei juuri tarvinnut vanhempien askarrella ja riitti unilelu tai riepu.
Ja yhä edelleen lapset muistelevat lämmöllä päiväkoti aikaa ja monesta päiväkoti kaverista on tullut pysyvä ystävä.
Mahtaa nykyään vanhemmilla ola kova paikka jättää lapsensa päiväkotiin, kun tietävät lapsensa itkevän ikäväänsä, joka kertoo kyllä lapsen viihtymisestä päiväkodissa.
Ymmärrän, pari ensimmäistä päivää, mutta, että lapset tarvitsevat lievintämään ikäväänsä päivittäin vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja kodin kuvakoostein, on jo ennenkuulumatonta. Vanhempana olisin todella huolissani tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää käsitä tätä. Lapseni aloittaa eskarin ja kouraan annettiin keväällä iso nippu papereita johon pitäisi alkaa vauvakirjatyylisesti selittämään koko elämän historia... Mielestäni se mitä lapsi teki kaksivuotiaana ei ole mitenkään oleellista heidän tietää ja se kuuluu ainakin osittain yksityiseen elämään!!
Nykyään halutaan tehtailla diagnooseja, eikä enää ole vilkkaita tai temperamenttisia lapsia, vaan jokaiselle lapselle halutaan laittaa leima otsaa.
Tästähän lääkärit ovat ihmeissään ja Suomi pitää maailmalla kärkisijaa.
Enää ei ole yhtään tervettä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Milloin tämä ilmiö on tullut päiväkoteihin, jossa lapset itkevät vanhempiensa ikävää, jos ei lasketa ensimmäisiä hoitopäiviä?
Meillä kolme lasta on mennyt päiväkotiin 2-5 vuoden iässä ja lapset viihtyivät oikein hyvin ja tykkäsivät leikkiä kavereiden kanssa. Ja näin oli myös tuttavapiirissä. Tosin tästä on lähes 10v. Siihen aikaan ei juuri tarvinnut vanhempien askarrella ja riitti unilelu tai riepu.
Ja yhä edelleen lapset muistelevat lämmöllä päiväkoti aikaa ja monesta päiväkoti kaverista on tullut pysyvä ystävä.Mahtaa nykyään vanhemmilla ola kova paikka jättää lapsensa päiväkotiin, kun tietävät lapsensa itkevän ikäväänsä, joka kertoo kyllä lapsen viihtymisestä päiväkodissa.
Ymmärrän, pari ensimmäistä päivää, mutta, että lapset tarvitsevat lievintämään ikäväänsä päivittäin vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja kodin kuvakoostein, on jo ennenkuulumatonta. Vanhempana olisin todella huolissani tilanteesta.
Se kuukausia itkuinen hoitolapsi on nykyajan ilmiö. Ennen oli harvinaista että pieni itki ikäväänsä maaliskuulle, nykyään on ihmeellistä jos joku pieni sopeutuu lokakuuhun mennessä. Sanon kärjistetysti mutta tätä on. Äidit ovat yhtä itkuisia, ovella vehdataan jäämisrituaaleja pitkät tovit, ja pieni huutaa. Toisen äiti on vielä järki tallessa ja jättää lapsen hoitajan syliin ja itkee itkunsa oven ulkopuolella, tällainen lapsi sopeutuu paljon helpommin. Ja sitten me hoidossa lähetämme kuvia lapsesta vanhemmille, näytämme vanhempien kuvia lapsille ja tarjoamme äidin yöpaitaa lohduksi. Ja taas pieni huutaa ikäväänsä. En mahda sille mitään mutta minun silmissä lapselle ehkä sittenkin olis helpompaa jos emme koko ajan muistuttaisi että ai niin, onhan sulla ikävä äitiä, tässä on äidin kuva mutta äiti tulee vasta viiden tunnin päästä. (voi laittaa äiti sanan tilalle myös isän)
Hoitaja päikystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää käsitä tätä. Lapseni aloittaa eskarin ja kouraan annettiin keväällä iso nippu papereita johon pitäisi alkaa vauvakirjatyylisesti selittämään koko elämän historia... Mielestäni se mitä lapsi teki kaksivuotiaana ei ole mitenkään oleellista heidän tietää ja se kuuluu ainakin osittain yksityiseen elämään!!
Nykyään halutaan tehtailla diagnooseja, eikä enää ole vilkkaita tai temperamenttisia lapsia, vaan jokaiselle lapselle halutaan laittaa leima otsaa.
Tästähän lääkärit ovat ihmeissään ja Suomi pitää maailmalla kärkisijaa.
Enää ei ole yhtään tervettä lasta.
Lääkärithän niitä diagnooseja tekevät, eivätkä päiväkodin työntekijät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Milloin tämä ilmiö on tullut päiväkoteihin, jossa lapset itkevät vanhempiensa ikävää, jos ei lasketa ensimmäisiä hoitopäiviä?
Meillä kolme lasta on mennyt päiväkotiin 2-5 vuoden iässä ja lapset viihtyivät oikein hyvin ja tykkäsivät leikkiä kavereiden kanssa. Ja näin oli myös tuttavapiirissä. Tosin tästä on lähes 10v. Siihen aikaan ei juuri tarvinnut vanhempien askarrella ja riitti unilelu tai riepu.
Ja yhä edelleen lapset muistelevat lämmöllä päiväkoti aikaa ja monesta päiväkoti kaverista on tullut pysyvä ystävä.Mahtaa nykyään vanhemmilla ola kova paikka jättää lapsensa päiväkotiin, kun tietävät lapsensa itkevän ikäväänsä, joka kertoo kyllä lapsen viihtymisestä päiväkodissa.
Ymmärrän, pari ensimmäistä päivää, mutta, että lapset tarvitsevat lievintämään ikäväänsä päivittäin vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja kodin kuvakoostein, on jo ennenkuulumatonta. Vanhempana olisin todella huolissani tilanteesta.
Tuntuu, että nykyään on yleistynyt tapa viedä pienikin lapsi päivähoitoon, vaikka ei olisi tarvetta, koska halutaan varmistaa lapselle paikka lähipäiväkodista. Jostain syystä sitä varhaiskasvatusta myös ihannoidaan tällä hetkellä niin kovasti, että moni vanhempainvapaalla vauvasta oleva kuvittelee, että se 2-vuotias esikoinen jää jostain maagisesta paitsi, jos ei pääse päiväkotiin harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja saamaan pedagogisesti ohjattua toimintaa. 2-vuotiaskin on kuitenkin vielä aika pieni, eikä ymmärrä, miksi vanhempi tuo hänet päiväkotiin ja lähtee vauvan kanssa pois.
Myös taloudellinen tilanne vaikuttaa, ja joillekin perheille on "edullisempaa" viedä lapsi päiväkotiin kuin hoitaa kotona. Työttömyystukea saa enemmän kuin kotihoidontukea, ja jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä, saa päivähoidon jopa ilmaiseksi. Ja onhan se kätevää, että on sitten hoitopaikka valmiina, jos sattuu työllistymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Milloin tämä ilmiö on tullut päiväkoteihin, jossa lapset itkevät vanhempiensa ikävää, jos ei lasketa ensimmäisiä hoitopäiviä?
Meillä kolme lasta on mennyt päiväkotiin 2-5 vuoden iässä ja lapset viihtyivät oikein hyvin ja tykkäsivät leikkiä kavereiden kanssa. Ja näin oli myös tuttavapiirissä. Tosin tästä on lähes 10v. Siihen aikaan ei juuri tarvinnut vanhempien askarrella ja riitti unilelu tai riepu.
Ja yhä edelleen lapset muistelevat lämmöllä päiväkoti aikaa ja monesta päiväkoti kaverista on tullut pysyvä ystävä.Mahtaa nykyään vanhemmilla ola kova paikka jättää lapsensa päiväkotiin, kun tietävät lapsensa itkevän ikäväänsä, joka kertoo kyllä lapsen viihtymisestä päiväkodissa.
Ymmärrän, pari ensimmäistä päivää, mutta, että lapset tarvitsevat lievintämään ikäväänsä päivittäin vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja kodin kuvakoostein, on jo ennenkuulumatonta. Vanhempana olisin todella huolissani tilanteesta.Se kuukausia itkuinen hoitolapsi on nykyajan ilmiö. Ennen oli harvinaista että pieni itki ikäväänsä maaliskuulle, nykyään on ihmeellistä jos joku pieni sopeutuu lokakuuhun mennessä. Sanon kärjistetysti mutta tätä on. Äidit ovat yhtä itkuisia, ovella vehdataan jäämisrituaaleja pitkät tovit, ja pieni huutaa. Toisen äiti on vielä järki tallessa ja jättää lapsen hoitajan syliin ja itkee itkunsa oven ulkopuolella, tällainen lapsi sopeutuu paljon helpommin. Ja sitten me hoidossa lähetämme kuvia lapsesta vanhemmille, näytämme vanhempien kuvia lapsille ja tarjoamme äidin yöpaitaa lohduksi. Ja taas pieni huutaa ikäväänsä. En mahda sille mitään mutta minun silmissä lapselle ehkä sittenkin olis helpompaa jos emme koko ajan muistuttaisi että ai niin, onhan sulla ikävä äitiä, tässä on äidin kuva mutta äiti tulee vasta viiden tunnin päästä. (voi laittaa äiti sanan tilalle myös isän)
Hoitaja päikystä
Huhhuh...en yhtään ihmettele mihin niitä lohtukuvia tarvitaan.
En tiedä, kuultaako aika muistot, mutta en 10v. sitten nähnyt tuollaista sirkusta päiväkodissa.
Kun lapsi tuotiin päiväkotiin ja riisuttiin ja sanoi vanhemmilleen heippa, meni oma-aloitteisesti leikkimään ja vanhempi saattoi hoitajan tai muiden vanhempien kanssa vaihtaa muutaman sanan, ilman sen kummempia rituaaleja.
Kukaan ei pakota laittamaan lapsia päiväkotiin. Voit myös itse kasvattaa kersasi. Missä ongelma? Otat sen sinne töihin mukaan. Kolmas vaihtoehto on sitten vaikka käyttää kortsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on nykyisin kuin juoksisi jotain maratonia koko ajan. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää halua tehdä lapsia.
t. ihmettelevä 40+
speke kirjoitti:
Kukaan ei pakota laittamaan lapsia päiväkotiin. Voit myös itse kasvattaa kersasi. Missä ongelma? Otat sen sinne töihin mukaan. Kolmas vaihtoehto on sitten vaikka käyttää kortsua.
Kommenttisi kaipaa tarkempaa selitystä. Voisitko ystävällisesti tarkentaa?
Töihin ei lasta saa viedä, joten se ei ole vaihtoehto. Onko ratkaisusi siis, että kaikki lasten vanhemmat jättäytyvät työttömyystuelle tai toimeentulotuelle? Onko tämä mielestäsi ratkaisu, joka on hyväksi valtiontaloudelle?
Miten kondomia käyttämällä saa järjestettyä turvallisen päivähoidon jo olemassaoleville lapsille? Voitko antaa yksityiskohtaisen selvityksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Mikä laki velvoittaa vanhemmat osallistumaan? Saisiko lain nimen ja pykälän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Useampi saattaisi osallistua vanhempainiltoihin, jos niissä ei olisi niitä typeriä leikkejä, jos ne olisivat järkevään aikaan, ja jos lapsen voisi tuoda mukaan. Inhottavaa joutua kinuamasn pomolta lupa lähteä etuajassa että ehtii kokoukseen, ja hankkia kallis lapsenvahti, ja sitten ohjelmassa on jotain pulleita poneja tai askartelua.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaapa kun lapsenne aloittaa koulun. Siitä se riemu sitten vasta repeääkin. Omani kohta lusinut peruskoulun, luojan kiitos siitä! Kohta saan olla rauhassa ulkoisilta vaatimuksilta.
Oletteko käyneet jo tutustumassa lapsen seuraaviin lusimispaikkoihin?
Onneksi lapsen tekemiseen meni vähemmän aikaa :D