Onko tässä enää muuta vaihtoehtoa?
En enää tiedä onko suhde tässä tullut tiensä päähän vai puhuuko hormonit enemmän. Olen viimeisilläni raskaana, esikoinen 3v. Miehen kanssa muutettiin kaupunkiin vuosi sitten maalta, koska olin siellä äärimmäisen onneton. Miehen ystäväpiiri ja työt ovat siellä maalla (matkaa 60km), minulla työt kaupungissa ja muuton jälkeen on alkanut muodostumaan harrastuksia ja ystäväpiiriäkin pikkuhiljaa. Miehen tuömatka on pitkä ja samoin vie aikaa kulkea mökille (rakennusvaiheessa) ja harrastuksiin (metsästys, kalastus) sekä ystävien luo. Eli minun elämänlaatuni kasvun myötä miehen elämänlaatu on heikentynyt. Olimme ennen muuttoa eron partaalla, koska tiesin, että niin tulisi käymään ja mies halusi vielä jatkaa niin että muutamme perheenä kaupunkiin. Nyt kuitenkin lähes joka kerta riidellessämme mies palaa siihen kuinka tänne muutto on tehnyt elämästään vaikeampaa.
Olen sanonut monesti etten pakottanut häntä ja että jos elämä kaupungissa on kurjaa, hänen täytyy muuttaa takaisin. En halua rikkoa perhettämme ja rakastan miestä, mutta jotenkin ajatus siitä että mies ei nauti elämästä täällä on sietämätön.
Emme riitele asiasta jatkuvasti, mutta useaan otteeseen mies on asiasta maininnut ja kyllä se ennen pitkään alkaa vaivaamaan. Enää en kestä sitä, koska tunnen että syy on minun. Vaihtoehtona ei ole muuttaa takaisin, koska minäkään en halua olla onneton. Asuimme siis tuolloin puolessavälissä molempien töitä täysin tuppukylässä, eikä muutakaan kompromissia ole matkan varrella, joka tyydyttäisi molemmat. Mies oli tyytyväinen tuohon puoliväliratkaisuun, mutta minulle siellä ei ollut mitään.
Olen pyrkinyt mahdollistamaan sen, että mies pääsee omiin menoihinsa mahdollisimman usein. Mutten kuitenkaan suostu siihen, ettei ikinä vietä aikaa lapsensa kanssa. Ei kyllä itsekään sitä halua. Lisäksi keskutelimme mökkiprojektia aloittaessa kun odotin esikoistamme, että lapsen tulo ja ison projektin aloittaminen väistämättä tarkoittaa sitä, että jää vähemmän ns omaa aikaa. Mutta kuitenkin tuntuu että jotenkin mies syyttää minua siitä, ettei ehdi niin usein metsästämään. Kuitenkin mökin rakentaminen oli miehen päätös ennen kaikkea, lapsen tekeminen oli täysin yhteinen. Olisin helposti voinut odottaa lapsen tekemistä vielä, vaikka olin siihen valmis. Mieskin kuulemma oli ja innokkaasti ryhtyi yrittämään lasta.
En vaan jaksa kertaakaan sitä, että mies sanoo kotona perheen kanssa olemista "perse homeessa istumiseksi" vaikka silloin harvoin kun olemme perheenä yhdessä yritän aina keksiä kivaa yhteistä tekemistä. Tai sitä valitusta kuinka vaikeaksi elämä on mennyt muuton jälkeen. Se loukkaa syvästi, enkä todellakaan tahdo miestä tähän pakottaa. Usein olen pyytänyt siinä tapauksessa lähtemään, mutta aina jää. Kuitenkin palaamme samaan aiheeseen uudelleen aika ajoin. En vaan tiedä enää mitä tehdä. Kuin heittää mies pihalle, kun en selvästikään pysty häntä tekemään onnelliseksi.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Mökki ei valmistu mutta mies on menoissaan joka viikonloppu to-su... Mitäs elukoita sitä metsästetään tähän aikaan vuodesta? Heräähän, ap.
Metsästää ja kalastaa. On joko mökillä, metsällä tai kalassa. Tuo to ja su oli esimerkki, että pystyy tuollaisiakin reissuja itselleen VÄLILLÄ järjestämään, mutta itse valittaa ettei ehdi metsälle.
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaa, jos käsitin jotain väärin: Asuitte ennen puolimatkassa miehesi ja sinun työpaikkojesi ja harrastusten välillä. Sinun toiveesi takia muutitte lähemmäksi sinun työpaikkaasi ja harrastuksiasi.
--> Miehesi työmatka piteni n. viidellä tunnilla viikossa. Sinun työmatkasi taas lyheni n. viidellä tunnilla viikossa. Miehesi matka harrastuksiin ja ystävien luokse kasvoi noin tunnilla/kerta. Sinun matkasi harrastuksiin ja ihmisten keskelle lyheni n. tunnin/kerta.
Ja sinä olet se, joka valittaa miehen ajankäytöstä?
Se oli ainoa mahdollisuus siihen että minulla voisi olla edes harrastusta. Miehen menoja tämä ei estänyt, koska hän ei ennenkään harrastanut arkena, vaan viikonloppuisin. Kävi esimerkiksi metsällä.
Lisäksi hän itse halusi alkaa rakentamaan mökkiä. Sanoin silloin, että lapsikin vaatii aikaa ja projekti on sen verran iso, että sen ajan joutuu karsimaan sitten siitä metsästyksestä. Miehelle tämä oli selvä. Nyt mies valittaa kun ei ehdi metsälle niin usein, kun on itse siellä mökkiprojektissa kiinni.
Käy silti sen lisäksi metsällä, ei omasta syystään ehdi niin usein.
Minusta kuitenkaan ihan joka vkl ei voi olla menossa kun on kuitenkin itse halunnut perhettäkin.Ymmärsitkö nyt?
Kyllä minä ymmärsin, että miehellä on vaikeuksia käsittää omiin harrastuksiinsa menevää aikaa, eikä halua joustaa niistä yhtään. Siksi suosittelen pariterapeutille menoa, sitäkin voi siellä käsitellä täysin ulkopuolisen avustuksella. Mies voi jopa asian ymmärtää, kun sen joku toinen selittää.
Mitä muuten metsästetään tällä hetkellä? Pienpetoja? Suurin osa metsästyksestä tapahtuu syksyllä parin kuukauden sisään, kevät ja kesä on rauhoitusaikaa. Ehkä kannattaa kysyä mieheltäkin, ehkä se ei ole metsällä laisinkaan...
Lisäksi vielä siihen metsästykseen liittyviä tekemisiä, kuten metsästysseuran talkoot ym. Jotka nekin on toki pakko hoitaa mökin ohella kun kerran seuraan kuuluu. Mutta sitten esim tänään oli auttamassa kaveriaan sammen istutuksessa. Siis kun näille menoille ei ole rajaa. Hänen täytyy saada kaikki, eikä mistään voi kieltäytyä.
Missä se mökki sitten sijaitsee? Siellä maallako??? vai neljännessä eri suunnassa? Miksi haluatte mökin, ei teillä tule olemaan edes aikaa olla siellä vaikka se valmistuisi ja luultavasti sinä tympäännyt erityisesti siellä...Milloin ajattelitte siellä viettää aikaa, mitä tehdä?
Meilläkin on miehellä vuorotyö, harrastuksena metsästys ja kalastus. Silloin kun lapset oli pieniä, oli pakko vähentää harrastusta - molempien. Nyt kun lapset on isoja, ei kukaan välitä, vaikka toinen harrastuksessa koko viikonlopun...
Voin kertoa, että kun 2. lapsi syntyy, se ei ainakaan helpota tilannettanne. Perheneuvoja tosiaan hyvä vaihtoehto. Jos ei sinne, niin sitten teette 2 kk lukujärjestyksen. Ensin merkkaatte siihen miehen työvuorot, sitten katsotte ajat, milloin aika tehdä mökkiremppaa. Seuraavaksi molemmat saavat valita harrastukselleen jokusia aikoja. Ja varmaan joku yhteinenkin aika. Kyllä kumpikin joutuu tekeen kompromisseja. Entäs sitten kun sinä palaat töihin - ajankäyttö vaikeutuu entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaa, jos käsitin jotain väärin: Asuitte ennen puolimatkassa miehesi ja sinun työpaikkojesi ja harrastusten välillä. Sinun toiveesi takia muutitte lähemmäksi sinun työpaikkaasi ja harrastuksiasi.
--> Miehesi työmatka piteni n. viidellä tunnilla viikossa. Sinun työmatkasi taas lyheni n. viidellä tunnilla viikossa. Miehesi matka harrastuksiin ja ystävien luokse kasvoi noin tunnilla/kerta. Sinun matkasi harrastuksiin ja ihmisten keskelle lyheni n. tunnin/kerta.
Ja sinä olet se, joka valittaa miehen ajankäytöstä?
Se oli ainoa mahdollisuus siihen että minulla voisi olla edes harrastusta. Miehen menoja tämä ei estänyt, koska hän ei ennenkään harrastanut arkena, vaan viikonloppuisin. Kävi esimerkiksi metsällä.
Lisäksi hän itse halusi alkaa rakentamaan mökkiä. Sanoin silloin, että lapsikin vaatii aikaa ja projekti on sen verran iso, että sen ajan joutuu karsimaan sitten siitä metsästyksestä. Miehelle tämä oli selvä. Nyt mies valittaa kun ei ehdi metsälle niin usein, kun on itse siellä mökkiprojektissa kiinni.
Käy silti sen lisäksi metsällä, ei omasta syystään ehdi niin usein.
Minusta kuitenkaan ihan joka vkl ei voi olla menossa kun on kuitenkin itse halunnut perhettäkin.Ymmärsitkö nyt?
Kyllä minä ymmärsin, että miehellä on vaikeuksia käsittää omiin harrastuksiinsa menevää aikaa, eikä halua joustaa niistä yhtään. Siksi suosittelen pariterapeutille menoa, sitäkin voi siellä käsitellä täysin ulkopuolisen avustuksella. Mies voi jopa asian ymmärtää, kun sen joku toinen selittää.
Mitä muuten metsästetään tällä hetkellä? Pienpetoja? Suurin osa metsästyksestä tapahtuu syksyllä parin kuukauden sisään, kevät ja kesä on rauhoitusaikaa. Ehkä kannattaa kysyä mieheltäkin, ehkä se ei ole metsällä laisinkaan...
No ei ole metsällä käynytkään ihan juuri lähiaikoina. Kevät ja kesä mennyt enemmän mökin parissa. Tai muissa projekteissa, joita tuntuu aina riittävän. Kun mies ei itse voi yhtään rajata menojaan, vaan kaikkea on saatava tehdä. Ja olen tuosta kalastuksestakin puhunut, tuntuu menevän ohi. Ja molemmat aivan mielettömän hienoja harrastuksia, ehdottomasti kannatan niitä ja tiedän mihin olen ryhtynyt kun miehen kanssa lapsen tein. ONGELMA on se, että ennen mökkiprojektin aloitusta oli puhe, että siihen menee niin paljon aikaa, että joutuu rajaamaan menojaan muussa suhteessa. Nyt mies joko on kokoajan menossa johonkin suuntaan jos ei mökillä ole, vaikka asiasta oli yhteisymmärrys tuolloin. Tai valittaa ettei ehdi riittämiin, vaikka itse on päätöksensä tehnyt.
Niin mitä sen miehen nyt pitäis tehdä? Istua sun kanssa hiekkalaatikolla? Vai jättää luontoharrastukset ja myydä projektimökki? Mikä nyt saisi sinut onnelliseksi kun muutto kaupunkiinkaan ei mennyt romanttisesti?
Vierailija kirjoitti:
Kommenttini ei varmastikaan tule olemaan suosittu, mutta totuus on että miehille lapset eivät ole aina samanlainen projekti kuin naisille. Tietenkään kaikki naisetkaan eivät ole kovin perhekeskeisiä ja tässä asiassa on vaihtelua sukupuolesta riippumatta. Lapselle riittää se että oma isä on turvallinen ja tietyissä asioissa henkisesti lapsen tukena. Isäsuhde voi myös kehittyä normaaliksi ja tasapainokseksi jos miestä ei painosteta istumaan "perse homeessa kotona" ja tämä saa harrastaa enimmäkseen mitä haluaa. Mies voi kiinnostua lapsen kanssa harrastamisesta vanhempana, mutta kaikki eivät vielä osaa tai halua toimia kunnolla 3-vuotiaan vanhempana. Lapsi on kuitenkin vielä niin pieni ettei hänen kanssaan voi hirveästi tehdä mitään juttuja. Kaikki eivät oikein osaa tai halua toimia taaperoiden kanssa.
Ei kuitenkaan kannata painostaa miestä leikkimään lapsen kanssa päivittäin tai päivittäin harrastamaan lapsen kanssa. Jotta perheen keskeisestä ajasta tulisi mukavampaa, niin voisitte alkaa jollain tavalla vaikka retkeilemään joskus viikonloppuna perheen kesken tai käymään eri turistinähtävyyksissä vaikka Suomessakin. Riippuu ihan teistä mikä teitä mahdollisesti kiinnostaisi. Pidättekö luonnossa liikkumisesta, kalastamisesta tai jostakin muusta aktiviteetista? Jos teette yhdessä jostain mitä mieskin pitää, niin ehkä lapsen kanssa ajan viettäminen tulee hänelle helpommaksi.
En nyt tiedä mitä tarkoitat sillä, että mies ei ikinä vietä aikaa lapsen kanssa? Aiemmin oli hyvinkin yleistä, että lasten kanssa ei erityisesti vietetty aikaa. He kasvoivat siinä sivussa ja arjessa tietenkin lapset huomioitiin. Ei aikaisemmin kuitenkaan ollut kaikissa perheissä sellaista nykyaikaista vanhemmuutta, jossa lapsi on huomion keskipiste. Tietenkin isäni kanssa olin lapsena retkillä ja isäni kotona joskus harvoin leikki kanssani, mutta suurimman osan ajasta kyllä käytti johonkin omiin juttuihinsa.
Minulla on juuri tuollainen mies. Kun pojat olivat pieniä, isä juoksi harrastuksissaan illat ja viikonloput. Lapsille ei muodostunut häneen juuri minkäänlaista suhdetta. Nyt kun pojat ovat murrosiässä, he puhuvat asiansa vain minulle.
Itse olen todella surullinen siitä että he saivat tuollaisen miehen mallin. Ja mietin että miten se vaikuttaa heihin tulevaisuudessa. Aika raskaat vuodet ne olivat minullekin, kun joutui yksin pärjäämään pienten lasten kanssa ja sai pettyä jos odotti toisen osallistuvan omien lastensa hoitoon.
ruu kirjoitti:
Missä se mökki sitten sijaitsee? Siellä maallako??? vai neljännessä eri suunnassa? Miksi haluatte mökin, ei teillä tule olemaan edes aikaa olla siellä vaikka se valmistuisi ja luultavasti sinä tympäännyt erityisesti siellä...Milloin ajattelitte siellä viettää aikaa, mitä tehdä?
Meilläkin on miehellä vuorotyö, harrastuksena metsästys ja kalastus. Silloin kun lapset oli pieniä, oli pakko vähentää harrastusta - molempien. Nyt kun lapset on isoja, ei kukaan välitä, vaikka toinen harrastuksessa koko viikonlopun...
Voin kertoa, että kun 2. lapsi syntyy, se ei ainakaan helpota tilannettanne. Perheneuvoja tosiaan hyvä vaihtoehto. Jos ei sinne, niin sitten teette 2 kk lukujärjestyksen. Ensin merkkaatte siihen miehen työvuorot, sitten katsotte ajat, milloin aika tehdä mökkiremppaa. Seuraavaksi molemmat saavat valita harrastukselleen jokusia aikoja. Ja varmaan joku yhteinenkin aika. Kyllä kumpikin joutuu tekeen kompromisseja. Entäs sitten kun sinä palaat töihin - ajankäyttö vaikeutuu entisestään.
Se on sieltä maalta vielä edemmäs. Minä en ole mökkiprojektin aktiivinen osapuoli, se on miehen haave. Mies on homman aloittanut ja sitä ylläpitää. Mies sen myös maksaa ja omistaa. En ole sanonut kuitenkaan, että tympääntyisin siellä. Toki se on ihana paikka, minulle ei niin välttämätön mutta tottakai siellä voi aikaa viettää. Ja on vietettykin. Nyt loppuraskaudessa se ei ole ollut ihanteellinen paikka minulle, kun on kesken, enkä oikein ole pystynyt olemaan avuksi.
En tiedä milloin mies aikoo siellä aikaa viettää. Luultavasti käyttää aikaa siellä kesällä ihan yhtälailla jatkossa kuin nytkin, silloin lomaillen. Kun se valmistuu, niin kumma kyllä aikaa ei kulu enää sen rakentamiseen.
Toki sitten enemmän menee metsästykseen taas, mutta ei ole kymmentä projektia. Ellei keksi lisähommaa. Ajattele, että mies vielä olisi halunnut ostaa omakotitalon omalla pihalla. Onneksi sain ylipuhuttua, ettei todellakaan ole aikaa enää pihan hoitamiseen. Tämän rivitalokolmionkin nurmikko on jatkuvasti ylipitkä. Ja kyllä, voisin leikata sen itsekin, mutta kun käytän aikani mieluummin muuhun. Se piha on taas yksi miehen päähänpinttymä. Olisin helppouden puolesta tyytyväinen vaikka kerrostalossa. Mies ei kerrostalossa suostu elämään. Vaikka aikaa oman kodin huoltoon ei juuri enää jää.
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sen miehen nyt pitäis tehdä? Istua sun kanssa hiekkalaatikolla? Vai jättää luontoharrastukset ja myydä projektimökki? Mikä nyt saisi sinut onnelliseksi kun muutto kaupunkiinkaan ei mennyt romanttisesti?
mies on itse niitä lapsia halunnut hankkia, siksi myös hänen luulisi tuntevan vastuuta heidän hoitamisestaan. Aivan sama ap:lle on, että ovatko yhdessä vai ei, eronneena mies todennäköisesti osallistuisi enemmän lastensa hoitoon (joka toinen viikonloppu)
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sen miehen nyt pitäis tehdä? Istua sun kanssa hiekkalaatikolla? Vai jättää luontoharrastukset ja myydä projektimökki? Mikä nyt saisi sinut onnelliseksi kun muutto kaupunkiinkaan ei mennyt romanttisesti?
Ei mitään muuta kun lopettaa itse se valitus. Lopettaa puhuminen perse homeessa istumisesta, kun sitä ei todellakaan odoteta tai ei sitä tee. Lopettaa valittaminen siitä ettei ehdi metsälle kun itse aloitti sen projektin joka vie aikaa. Koska en halua että minulle vyörytetään syy hänen omista valinnoistaan. Kaikki olisi hyvin jos hän lopettaisi loukkaamasta sillä, että syyllistää minua valinnoistaan. Olisin tyytyväinen tähän kaikkeen rankkuudesta huolimatta jos se loppuisi.
Mitäs jos nyt vaan menisitte sen miehesi kanssa pöydän ääreen ja keskustelisitte asiasta oikein kunnolla ja perusteellisesti?
Maalaisjärjellä ajateltuna kyllä ratkaisu yleensä löytyy. Jos on tahtoa ja halua, molemmin puolin, niin onnistuu kyllä. toki vaikuttaa siltä että miehesi tulisi joustaa ehkäpä harrastuksistaan ja ehkä vastaavasti sinä voisit joustaa tuosta ehdottomuudesta kaikkiin vaihtoehtoihin?
Mutta jos nyt vaan puhuisitte? Eipä se ratkaisu täältä löydy, vaikka pientä benchmarkingia täältä voi toki saadakin.
Minua loukkaa ennen kaikkea nuo puheet. Se, että mies saa hirveästi vapautta ja kehtaa valittaa minulle siitä. Ja että perheen kanssa oleminen vääntyy puheissa "perse homeessa istumiseksi". Monesti olen sanonut että lähtekööt jos on niin kamalaa. Eipä tuo lähde. Olen väsynyt tähän koko keskusteluun. Olen ilmeisesti vain itsekäs paska eikä minulla ole oikeutta mihinkään. Lopetan lukemisen tähän. Kiitos osalle hyvistä ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos nyt vaan menisitte sen miehesi kanssa pöydän ääreen ja keskustelisitte asiasta oikein kunnolla ja perusteellisesti?
Maalaisjärjellä ajateltuna kyllä ratkaisu yleensä löytyy. Jos on tahtoa ja halua, molemmin puolin, niin onnistuu kyllä. toki vaikuttaa siltä että miehesi tulisi joustaa ehkäpä harrastuksistaan ja ehkä vastaavasti sinä voisit joustaa tuosta ehdottomuudesta kaikkiin vaihtoehtoihin?
Mutta jos nyt vaan puhuisitte? Eipä se ratkaisu täältä löydy, vaikka pientä benchmarkingia täältä voi toki saadakin.
On keskusteltu. Monesti. Aina se palaa samaan. Jonkun kerran olen miehelle sanonutkin, että nyt lähtee tai jää, mutta etten enää ikinä halua samasta asiasta kuulla, en vaadi häneltä enää mitään. Jäi, mutta kehtasi palata valittamaan.
Se oli ainoa mahdollisuus siihen että minulla voisi olla edes harrastusta. Miehen menoja tämä ei estänyt, koska hän ei ennenkään harrastanut arkena, vaan viikonloppuisin. Kävi esimerkiksi metsällä.
Lisäksi hän itse halusi alkaa rakentamaan mökkiä. Sanoin silloin, että lapsikin vaatii aikaa ja projekti on sen verran iso, että sen ajan joutuu karsimaan sitten siitä metsästyksestä. Miehelle tämä oli selvä. Nyt mies valittaa kun ei ehdi metsälle niin usein, kun on itse siellä mökkiprojektissa kiinni.
Käy silti sen lisäksi metsällä, ei omasta syystään ehdi niin usein.
Minusta kuitenkaan ihan joka vkl ei voi olla menossa kun on kuitenkin itse halunnut perhettäkin.
Ymmärsitkö nyt?