Lue keskustelun säännöt.
Lapsi pelkää koululiikuntaa
02.08.2017 |
Menossa kahdeksannelle luokalle ja pelkää jo valmiiksi liikkatunteja.
Ensimmäiset kolme vuotta meni hyvin ja lapsi rakasti liikuntaa. Loput ala-asteesta oli lapsesta tylsää ja ikävää liikata, mutta yläasteen ensimmäinen vuosi oli yhtä kauhua. Itkua tihrustaen lintsaili noita tunteja ja jos liikkamaikalla oli kaksi eri ainetta samana päivänä, piti lintsata koko päivä, ettei maikka huomaisi hänen yrittävän luistaa liikasta.
Liikunnasta tuli tietenkin huono arvosana mutta muuten tuo ei juuri vaikuttanut koulunkäyntiin.
Lapsi kokee tunnit nöyryyttäviksi ja pelottaviksi, muttei suostu tarkemmin kuvailemaan, että mikä on vika. Pyytelee itku kurkussa minulta joka viikko todistuksia jostain kipeästä jalasta tai kuukautiskivuista ja on muutenkin ahdistunut. Lomilla lapsi on ollut OK ja silloin, kun jaksossa ei ollut yhtään liikuntatunteja.
Nyt katselee lukkaria etukäteen ja hätäilee jo valmiiksi.
Onko muilla tällaista? Itsekin inhosin liikuntaa varsinkin yläasteella ja yritin tunneilla seistä jossain nurkassa häpeillen, mutta että tuo sama meno jatkuu nykyäänkin. Lapsi on kuitenkin aina nauttinut liikunnasta vapaa-ajalla, paitsi nyt ei enää yläasteen alettua.
Pitäisikö minun puhua tuolle opettajalle, voisiko siitä olla mitään apua?
Kommentit (31)
Ei sille opettajalle tarvitse puhua, kirjoittaminen ajanvietteenä käytettävällä palstalla kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään liikuntatunneilla voidaan kokea turvattomuutta. Kiusaajat juonivat ja aiheuttavat kömpelöille liikkujille jopa onnettomuuksia. Opettaja ei ehdi havaitsemaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa.
Tämä ollut siis ongelma jo vuoden, että ole tehnyt asialle mitään vaan antanut mennä pahemmaksi?! Mistä näitä vanhempia riittää, jotka ei osaa olla lastensa puolella? Kouluissa on opettajaa, kuraattoria, psylogia, lääkäriä, hoitajaa, ja ties minkä projektin vetäjää ja vanhemman ensinmäinen tapa puuttua asiaan on kirjoittaa siitä vuoden päästä aihe vapaalle. Argh, menipä tunteisiin.
Vuoden olet tuota katsellut ja JO NYT tulit siihen johtopäätökseen, että asialle voisi/pitäisi tehdä jotain?! Oot yhtä nopea kaikessa muussakin? Joko oot suunnitellut aikataulua ko. lapsen vieroittamista vaipoista? Itse olisin ekan kerran jälkeen ollut yhteydessä opettajaan, että mitähän hittoa siellä koululla oikein on tekeillä... ja jos syy olisi löytynyt lapsen korvien välistä, lakannut kirjoittelemasta mitään lappuja ja seissyt vaikka vieressä siellä tunnilla katsomassa että minimi tulee suoritettua. Tuskin sinne kahta kertaa enempää olisi tarvinnut mennä. Meillä käytiin nyt ysille menevän kanssa viime talvena ihan järjetön vääntö koulu-uinnista, ei millään olisi tahtonut mennä. Lapsella oli kaksi vaihtoehtoa: osallistua tunnille tai menettää kuukausirahansa. Ei ollu sit loppupeleissä vaikeaa ollenkaan. Tuskin se siellä altaassa juurikaan mitään teki, mutta olipahan paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään liikuntatunneilla voidaan kokea turvattomuutta. Kiusaajat juonivat ja aiheuttavat kömpelöille liikkujille jopa onnettomuuksia. Opettaja ei ehdi havaitsemaan kaikkea ympärillään tapahtuvaa.
Ennekö kaikki oli paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häntä kiusataan, esimerkiksi pukuhuoneessa.
Psyykkistä. Pahimmassa murrosiässä kaikki sellainen, missä käytetään omaa kroppaa on jotenkin kamalaa. Liittyy siihen, ettei nuori hyväksy omaa kehoaan. Varaappa aika koulukuraattorille. He ovat jo töissä.
Liikuntatunnit eivät todellisuudessa ole sen kummempia kuin ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lapsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet? Kiusataanko? Lomilla lapsi kuitenkin liikkui?
Sinä mahdollistit tuon kaiken kirjoittamalla niitä lappuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kanssa aina kammosin liikuntatunteja, koska koin olevani hidas, kömpelö ja hajamielinen, enkä muutenkaan ollut mitenkään suosittu koulussa. Voisiko murrosikä liittyä tohon? Muutokset lapsesi kehossa? Häpeää ja ujostelee niitä? Joku luokkalainen härnännyt siitä? Terkkarille se vois uskaltaa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ollut siis ongelma jo vuoden, että ole tehnyt asialle mitään vaan antanut mennä pahemmaksi?! Mistä näitä vanhempia riittää, jotka ei osaa olla lastensa puolella? Kouluissa on opettajaa, kuraattoria, psylogia, lääkäriä, hoitajaa, ja ties minkä projektin vetäjää ja vanhemman ensinmäinen tapa puuttua asiaan on kirjoittaa siitä vuoden päästä aihe vapaalle. Argh, menipä tunteisiin.
Lapsi on kyllä maininnut tuosta terkkarille terveyskyselyn yhteydessä ja kävi kuraattorilla sen jälkeen. Ne käynnit jäi yhteen kertaan, ei kuulemma ollut mitään ongelmaa. Kuraattori ja lapsi olivat tuosta yhtä mieltä.
Lapsi on suorittanut kyllä minimin ja päässyt kutosilla läpi. Sinänsä ongelmaa ei ole jännityksen ulkopuolella. Hän jännittää noita tunteja niin kauheasti, että arki kärsii muutenkin. Luulin tuon laantuvan positiivisten kokemusten myötä, mutta näköjään niitä ei kerry.
Kyse on varmasti tuosta epävarmasta iästä ja sosiaalisista paineista. Tilanne liikuntatunnilla on vain erilainen kuin muissa aineissa. Huononkin pitää julkisesti esitellä taitojansa niiden liikunnallisten ja suosittujen oppilaiden arvioivien silmien alla. Yleensä ollaan budjettisyistä kaikki vielä jonossa sille koulun yhdelle ainokaiselle patjalle, joten kolme muuta luokkaa tuijottaa herkeämättä joka ainoaa suoritusta valmiina nauramaan. Jo valmiiksi ujolle lapselle tuo tuntuu olevan liikaa, ja mitä minä voin tehdä asialle? Liikkamaikka vissiin muuttaa kertaheitolla koko opetussuunnitelman, kun minä pirautan ja sanon, että Liisiä pelottaa hypätä yleisön edessä? Alkaa pitää yksityistunteja jokaiselle oppilaalle?
Kirjoita sille todistuksia. Liikunnalla ei ole mitään väliä, pääasia että koulu menee muuten hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua härnättiin härskisti sen takia, kun kehityin vähän aikaisemmin kuin luokkani tytöt. Samoin miestäni pilkattiin koska miehistyi ennen ikätovereitaan. Sellaiset herjat ja haukkumanimet tuntuvat todella pahalta, etenkin murrosikäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet? Kiusataanko? Lomilla lapsi kuitenkin liikkui?
Että häntä nolottaa ja pelottaa tunneilla. Kokee olevansa huono. Varsinaista kiusaamista ei kuulemma ole, siitä aiheesta olen tentannut paljon. Lomilla häntä oli vaikea saada mukaan liikkumaan, mutta oli reipas sitten lähdettyään. En usko lapsen karttavan itse liikuntaa vaan lähinnä sitä koulun salin tunnelmaa ja sosiaalisia paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pojalla alkoi tuo 3lklla. Rakasti siihen asti liikuntaa ja uuden oppimista. Sitten yhtäkkiä ei enää uskaltanut luistella eikä hiihtää. Hän alkoi pelkäämään että muut nauraa kun ei oo yhtä hyvä. On luistellut päiväkoti-ikäisestä asti ja yhtäkkiä ei muka enää osaa.
Jouduimme käymään luistelemassa niin ettei kukaan muu vaan olisi paikalla vaikka ennen käytiin yhdessä missä vaan.
Kerroin tästä opettajille ja kuraattorille mutta eipä ollut mitään apua. Hänen luokallaan on eräs poika joka pilkkaamalla pitää muita pelossa. Opettajan mukaan kiusaamista ei ole. Jos ei muutu nyt 4lklla, koulun vaihto voisi tulla kyseeseen. Olen ottanut yhteyttä myös rehtoriin ja aluerehtoriin mutta kukaan ei voi kuulemma mitään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet? Kiusataanko? Lomilla lapsi kuitenkin liikkui?
Että häntä nolottaa ja pelottaa tunneilla. Kokee olevansa huono. Varsinaista kiusaamista ei kuulemma ole, siitä aiheesta olen tentannut paljon. Lomilla häntä oli vaikea saada mukaan liikkumaan, mutta oli reipas sitten lähdettyään. En usko lapsen karttavan itse liikuntaa vaan lähinnä sitä koulun salin tunnelmaa ja sosiaalisia paineita.
Jatkan: vaikka mitään nimittelyä tai räikeää syrjimistä ei olisi, niin varmasti siellä osa oppilaista ilveilee, hymähtelee ja kohauttelee olkiaan, miten se nyt teineillä menee. Luokalla on muutama ylimielinen oppilas, joiden kanssa oma lapseni kavereineen ei tule ollenkaan toimeen ja kiusaustapauksiakin on ollut, joskaan oma lapseni tai hänen lähipiirinsä ei ole ollut niissä mukana kummallakaan puolella.
Olin ihan samanlainen kouluaikoina. Kiusataanko lastasi koulussa? Pilkataanko tai ivaillaanko liikuntasuorituksille ja valitaan viimeisenä joukkueeseen? Onko hän ujo tai jännittää huomion kohteena olemista? Kokeeko hän kiusallisena esim. vaihtaa vaatteet pukuhuoneessa? Tai onko liikunnanopettaja kuin joku natsi, joka huutaa ajanottokellon kanssa ja suosii huippu-urheilijoita?
Mielestäni nämä asiat kannattaa selvittää ja ottaa yhteyttä esim. terkkariin tai kuraattoriin. Itse pelkäsin ja inhosin liikuntatunteja niin paljon, että ne päivät oli yhtä itkun vääntämistä. Lukiossa sain suorittaa liikunnat itsenäisesti. Aloin inhota liikuntaa yli kaiken ja lihoin yli 20 kg kouluaikojen jälkeen, koska en harrastanut mitään. Vasta aikuisiällä löysin liikunnan ilon yksinäisistä lajeista. Edelleenkään en suostu missään maailman nimessä menemään ryhmätunnille tai kuntosalille. Koululiikunta keskittyy liikaa ryhmälajeihin.
Koululiikunta on mielestäni turhan suorituskeskeistä, on Cooperit ym. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota liikunnasta nauttimiseen, ei niinkään tuloksiin ja tekniikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kanssa aina kammosin liikuntatunteja, koska koin olevani hidas, kömpelö ja hajamielinen, enkä muutenkaan ollut mitenkään suosittu koulussa. Voisiko murrosikä liittyä tohon? Muutokset lapsesi kehossa? Häpeää ja ujostelee niitä? Joku luokkalainen härnännyt siitä? Terkkarille se vois uskaltaa puhua.
Kammoksuin myös liikuntatunteja, syynä silloin vielä diagnosoimaton sairaus joka aiheutti kömpelyyttä ja sen etten vaan pysynyt muiden tahdissa vaikka kuinka yritin. Liikuntatunti imi kaiken energian, ja jos sitä oli keskellä päivää olin ihan nuutunut ja nukahtelin sen jälkeisille tunneille. En itse tajunnut että jokin oli pielessä, eikä liikanopettajan asenne parantanut asiaa ollenkaan.
Onko lapsella kavereita? He voisivat loiventaa tuota painetta.
Vai onko se joka kerta kilpailua kuka jää viimeiseksi. Huutoäänestykset, joissa jää viimeiseksi ja sitten vielä joukkueessa hyljeksitään ja nöyryytetään. Otetaan silmätikuksi.
Olisi tärkeää, että lapsi voisi puhua jollekin aikuiselle, mikä nuo liikuntatunnit tekee raskaiksi.
Onko sinulla lapsen kanssa avoin, aito ja hyvä vuorovaikutteinen keskusteluyhteys?
Tukea, kannustusta ja rohkaisua?
Voiko lapsi luottaa sinuun?
Osaava opettaja voisi panostaa siihen, ettei lapsellesi tule ylimääräistä takkaa koululiikunnasta.
Pohjimmiltaan syy ei välttämättä ole kovinkaan iso.
Selvittäkää tämä vyyhti :)
Tsemppiä ja iloa liikuntaan :)
Mä kanssa aina kammosin liikuntatunteja, koska koin olevani hidas, kömpelö ja hajamielinen, enkä muutenkaan ollut mitenkään suosittu koulussa. Voisiko murrosikä liittyä tohon? Muutokset lapsesi kehossa? Häpeää ja ujostelee niitä? Joku luokkalainen härnännyt siitä? Terkkarille se vois uskaltaa puhua.