Yksin abortin kanssa
Olen tullut ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja viikkoja lähemmäs 10. Aika aborttiin on varattu ja olen täysin varma asiasta (mies myös). Olen kuitenkin niin yksin koko asian kanssa.
Mies ei oikein kommentoinut raskautta mitenkään, ei ole ottanut selvää, ei kysele, ei ymmärrä miten iso ja rasittava projekti itselleni tämä on. Työt kärsii, opinnot kärsii, lapset kärsii. Olen ravannut lääkäreissä, hoitajilla, verikokeissa, 3 ultrassa, papassa, ja vaikka missä! Olen töistä ollut 2 päivää poissa, ja tulen olemaan enemmän jatkossa. Olen yksin joutunut hakemaan tietoa, soittelemaan, ja selittämään..
Olen vain puhki tämän homman kanssa, enkä ikinä toivo että joudun kokemaan tätä uudestaan. En ymmärrä vain miksi tämä on ainoastaan minun vastuullani? Väsyttävää! Ja kun mies ei konkreettisesti ymmärrä että olen raskaana, joten siitäkään ei voi oikein puhua.
Puuh. Kokemuksia niiltä jotka ovat kokeneet abortin? Miten miehenne osasi olla mukana siinä? Itse vain koen tämän niin yksinäiseksi tehtäväksi, vaikka ei periaatteessa ole täysin minun vastuullani.
Ja ei. En millään voi pitää alkiota. En vain voi.
Kommentit (49)
Jumala maksaa kullekin tekojen mukaan kirjoitti:
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Onneksi en usko tuollaiseen soopaan :) Ap
Oli rankkaa ja omin yksin. Minä olisin halunnut vauvan, miehen mielestä pois vaan. En halua tässä selittää taustoja miksi kuitenkin abortti tehtiin.
Abortin jälkeen olin hysteerinen, eikä mies tajunnut miksi. Totesi lopulta vain, että 'mene pöpilään'. Sen jälkeen en ole asiasta miehen kanssa puhunut, eikä varmaan koskaan enää puhutakaan. Itse edelleen välillä itken asiaa. Edelleenkin 10 vuotta abortista.
Vierailija kirjoitti:
Jumala maksaa kullekin tekojen mukaan kirjoitti:
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.Onneksi en usko tuollaiseen soopaan :) Ap
Oikeus voittaa lopussa, uskoit tai et.
Ei ole uskostasi kiinni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala maksaa kullekin tekojen mukaan kirjoitti:
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.Onneksi en usko tuollaiseen soopaan :) Ap
Oikeus voittaa lopussa, uskoit tai et.
Mä olen synnyttänyt kaksi lasta ja lahjoittanut 8 alkioita niitä tarvitseville, Mä luulen että on ihan OK luopua tästä yhdestä.
Ap
Pyydä jotain keskustelu apua omalta terveysasemaltasi. Tälläiset asiat pitää käsitellä eikä jättää vaivaamaan.
Meillä on 2 lasta ennestään. Tein miehen painostuksesta abortin viime syksynä. Kadun nyt aivan valtavasti aborttia ja sen jälkeen olen kärsinyt ns. tyhjästä sylistä. Olen katkera miehelleni ja tajuan nyt, että oltaisiin selvitty siitä kolmannestakin lapsesta. Harkitse hyvin tarkkaan, että mitä SINÄ haluat. Minä kärsin tästä lopun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2 lasta ennestään. Tein miehen painostuksesta abortin viime syksynä. Kadun nyt aivan valtavasti aborttia ja sen jälkeen olen kärsinyt ns. tyhjästä sylistä. Olen katkera miehelleni ja tajuan nyt, että oltaisiin selvitty siitä kolmannestakin lapsesta. Harkitse hyvin tarkkaan, että mitä SINÄ haluat. Minä kärsin tästä lopun elämääni.
Höpö höpö 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uskostasi kiinni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala maksaa kullekin tekojen mukaan kirjoitti:
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.Onneksi en usko tuollaiseen soopaan :) Ap
Oikeus voittaa lopussa, uskoit tai et.
Mä olen synnyttänyt kaksi lasta ja lahjoittanut 8 alkioita niitä tarvitseville, Mä luulen että on ihan OK luopua tästä yhdestä.
Ap
Pahin mitä ihminen voi tehdä on torjua Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen ja pitää Hänen sanojaan soopana, itse toivoisin, että tuollakin elämän alulla olisi lupa elää, mutta en usko, että se mitenkään muuttaa tilannetasi, kun Kristuksen opetusten mukaan olet kuitenkin matkalla kadotukseen teitpä sitten abortin tai et.
Mistä olet saanut päähäsi että sterilisaatio ei ole varma? Ei toki 100% mutta lähes. Etenkin miehen sterilisaatio, jossa suurin osa vahinkoraskauksista tulee koska miehet eivät käy antamassa spermanäytettä ja siittiöitä onkin vielä jäljellä. Kun on todettu ettei siittiöitä enää ole, on raskauden mahdollisuus minimaalinen. Kolmannen lapsen jälkeen saisitte sterilisaation vaikka ikää alle 30.
Ei ole mikään höpö höpö!😭Mies ei ole ollut mitenkään tukena abortin jälkeen. Olen ollut täysin yksin asian kanssa. Kaikkein kamalinta tässä on se, että kukaan ei ymmärrä miten hirveän menetyksen abortin jälkeen kokee. Minulle tehtiin kaavinta rv 11. Samana päivänä olin ihan pöllyssä ja sen jälkeisenä päivänä kaikki kaatui niskaan. Suru tuntuu vaan suurentuvan ajan kanssa. En olisi uskonut, mutta nykyään voin ihan yllättäin alkaa itkemään esim. töissä. Tunnen, että olen menettänyt lapsen. Lapseni on kuollut. Katson kahta lastani ja mietin, että olen tappanut heidän sisaruksensa. Olisin päässyt jo niskapoimu ultraan jne. Suhde mieheen on huonontunut. Tajuan, etten voi enää saada lapsia, koska mieheni ei lisää halua. Mieti nyt tarkkaan, että riittääkö sinulle 2 lasta?? Voi olla, ettet saa enää lisää, jos mies ei myöhemminkään halua.. Oma mies valehteli, että yritetään joskus myöhemmin tehdä lapsi, mutta halusi sillä vaan saada minut tekemään abortin. 😢😢
Jos ei kiinnosta asioiden hoito pyydä vaikka äitisi hoitamaan ne puolestasi. Kyllä äippä yhen abortin hoitaa. Varaa vaatehenkari, lämmintä suola vettä ja fillarin pumppu.
Oli paljon samoja ajatuksia kun olin menossa tekemään aborttia. Ihan valtava suru josta ei luonnollisesti paljon voinut ulkopuolisille huudella ja miestä taas ei kiinnostanut aiheesta keskustella.
Saihan siinä ravata labroissa ja ehkäisyneuvolassa ja ultrassa ja lopulta lääkkeillä olisi aloitettu keskeytys tasan viikoilla 12.
Minä kuitenkin lopulta päätin pitää lapseni.
Tsemppiä sinulle.
"Miksi mies ei voi edes googlettaa, mitä abortti on?"
Siis minkä kakaran kanssa olet? Ei tiedä mikä abortti on eikä ota osaa millään tavalla koko asiaan.
Mikä on tuo niin painava syy mikä estää pitämästä lasta?
Minä olin joku aika sitten aivan sekasin kun ei edes pitänyt saada lapsia. Huomasin olevani raskaana. Kaikki asiat niin päin mäntyä kuin olla ja voi. Itkin päivittäin kun "abortti oli ainoa vaihtoehto" ja se ahdisti. Aika oli varattu seuraavalle päivälle mutta yöllä soitin ja peruin. Todettiin ettei tämä huonommaksi enää voi mennä ja päätettiin pitää lapsi. Nyt asiat on alkaneet selkiytyä monelta osin ja tiedän että olisin katunut aborttia. Kovasti odotellaan uutta perheenjäsentä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään höpö höpö!😭Mies ei ole ollut mitenkään tukena abortin jälkeen. Olen ollut täysin yksin asian kanssa. Kaikkein kamalinta tässä on se, että kukaan ei ymmärrä miten hirveän menetyksen abortin jälkeen kokee. Minulle tehtiin kaavinta rv 11. Samana päivänä olin ihan pöllyssä ja sen jälkeisenä päivänä kaikki kaatui niskaan. Suru tuntuu vaan suurentuvan ajan kanssa. En olisi uskonut, mutta nykyään voin ihan yllättäin alkaa itkemään esim. töissä. Tunnen, että olen menettänyt lapsen. Lapseni on kuollut. Katson kahta lastani ja mietin, että olen tappanut heidän sisaruksensa. Olisin päässyt jo niskapoimu ultraan jne. Suhde mieheen on huonontunut. Tajuan, etten voi enää saada lapsia, koska mieheni ei lisää halua. Mieti nyt tarkkaan, että riittääkö sinulle 2 lasta?? Voi olla, ettet saa enää lisää, jos mies ei myöhemminkään halua.. Oma mies valehteli, että yritetään joskus myöhemmin tehdä lapsi, mutta halusi sillä vaan saada minut tekemään abortin. 😢😢
Hirveää. Mutta kuitenkin osittain halusit abortin, koska suositut. Mieti niitä syitä. Kaksi lasta on jo hyvä luku. Meillä minä tein, vaikka mies olisi halunnut pitää. Mies ei tullut mukaan, ja vuoden meidän suhde meni huonosti. Selvittiin kuitenkin. Nyt kaksi lasta syntyneet valmiiseen elämään, toivottuina, ei kahdelle lapselle.
Sinun ei tarvitse olla yksin.
Käänny pois vääryydestä, Jumalan puoleen, Hänen voimasta pystyt kaiken ja vielä enemmän.
Kristus on luvannut rauhansa niille, jotka taivuttaa sydämensä Jumalan puoleen.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Johannes 14:27
Huomenna se on ohi. Sitten jatkat elämää.
Tulipas hirveän surullinen olo tästä ap:n tilanteesta ja koko keskustelusta. Surullisia asioita. Painun pehkuihin oman vauvan viereen. Toivotan voimia teille abortin kokeneille ja ap:lle haluaisin sanoa, että mieti vielä.. Vaikka oletkin varmasti miettinytkin.
Kyllä tuo aloittaja on varma asiasta. Ei kukaan huvikseen vatkaa palstalla asiaa. Surua se tuo, mutta päätöksesi on oikea. Pääset kyllä asian yli.
Itselle tehtiin 30 vuotta sitten. Typerä tarina. Olin Kreikassa enkä jaksanut välittää mistään. Talvella olin eronnut 7 vuoden avoliitosta. Olin jo viikolla 14. Kuukautiset tulivat hyvin vähäisinä ja viikon 8 aikoihin kävin labrassa raskaustestissä, joka näytti negatiivista. Joillakin kuulemma tuo oliko se keltarauhashormoni tai joku ei näy testissä. Silloin ei ollut näitä kotona tehtäviä testejä vielä.
Nopealla tahdilla Naistenklinikalle, olinkin jo viikolla 16. Piti päästä samana päivänä kaavintaan, annettiin tabletti joka kehittää supistukset. Leikkaussaliin tuli kuitenkin jokin tilanne ja sain kärvistellä tunteja sängyllä. Sitten sanottiin että huomenna. Huomenna vietiin saliin ja tehtiin kaavinta. Olin pääosin kyllä helpottunut jälkikäteen, vaikka outoja ajatuksia pyöri mielessä jonkin aikaa. Joskus laskin minkä ikäinen lapsi olisi ja minkä näköinen.
8 vuoden kuluttua sain esikoiseni.
En varmana pidä. Ei mitenkään tähän elämäntilanteeseen sovi vauva. Ei ei.
En nyt ole kovin innoissani kummankaan sterilisaatioista. Ei nekään ole luotettavia, naisen on hankala ja ollaan liian nuoria siihen, ei saataisi edes lupaa.
Ap