Asperger-mies häätää kaikki ystävämme

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväpariskunta vaikka palauttaisi rasiat kotiovelle, mukana ystävällishenkinen ja humoristinen anteeksipyyntö ja vaikka karkkeja sisällä, uskon että ajan kanssa miehesi leppyisi.

Ajan kanssa assien jyrkkäreaktiot yleensä hiipuvat ja laimenevat, ainakin jos kyseessä on oikeasti muuten mukava ja tasaveroinen ystäväsuhde.

t. sori vaan, mutta taas yksi assi

Tämä voisi jotenkin olla kohtuullista jos rasiat olisivat olleet lainassa puoli vuotta tai jotain. Mutta vähiin käy ystävät, jos näin olemattomasta asiasta joutuu hyvittelemään karkkien kanssa siinä toivossa että henkilö sen jälkeen leppyy ajan kanssa. Hakematta tulee mieleen että assien ehkä kannattaisi yrittää ystävystyä lähinnä toisiensa kanssa, koska muuten veikkaan että yksinäiseksi käy.

Minkähän diagnoosin minä saisin, kun tuossa AP:n kuvailemassa tilanteessa raivostuisin aika pahasti tuosta asioiden järjettömästä suurentelusta?Tarkoitan, että en pystyisi ymmärtämään ollenkaan, jos joku, ihan kuka tahansa, meuhkaisi tuossa määrin muutamasta pakasterasiasta, olipa ihmisellä sitten mikä diagnoosi tahansa. Inhoan draama queeneja. Kyläilyn peruminenkin ystävien kesken on pikku juttu, joka kuitataan sillä, että, joo, toisella kertaa sitten.

Toivottavasti tää asburgerimiehes on sentään kova panomies, muuten en jymmärrä tätä hommaa. Ellei sit joo, on todella riiikaas! :D

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä sitten, johtuuko käytös edes aspergerista, vai onko hän vaan jotenkin totaalisen kyvytön näkemään asioita muiden kuin itsensä kautta. 

Onko kukaan löytänyt mitään keinoa, millä tällaiselle jääräpäiselle ihmiselle saisi päähän vähän empatiaa? Vaikka ihmisiä ei lähtökohtaisesti saisi haluta muuttaa niin tämän piirteen kyllä haluaisin muuttaa hänessä ihan hänen oman itsensäkin takia. 

Vaikka toisaalta hän ei vaikuta itse kärsivän, koska tämäkin riita oli kuulemma hyödyllinen siinä mielessä, että se paljasti ystäviemme "todellisen luonteen". Eli mies on nyt iloinen, että pääsi eroon huonoista ystävistä. 

Todellisuudessa nämä ystävät eivät olleet yhtään huonoja, päin vastoin. He arvostivat mieheni omalaatuisuutta ja ovat tehneet myös paljon palveluksia meille. 

Ap

Niin miten tuo miehesi sua kohtelee??

Asperger ja muutokset suunnitelmiin = huono yhdistelmä.

Eli mies loukkaantui, kun kaverit peruivat ja sitten se  loukkaannus vaan ilmeni pakasterasiakohkaamisena?

Ja oikeasti, eikö tuossa tullut itsellesi yhtään tyhmä olo, että kaverit on viettäneet niin kivan illan muiden kavereiden kanssa, että teille vaan sitten ilmoittavat, etteivät jaksakaan tulla ja ootte jo ehkä asiaan valmistautuneet siivonneet, kokanneet tai jotain? Tai ehkä mä vaan oon myös asperger, kun tuntuu että saattaisin ärtyä, kuten myös siitä mistä mainitsit myöhemmässä viestissäsi että itse saavuit eri päivänä jostain kun olit ilmoittanut ja mies otti sen raskaasti.

Vierailija kirjoitti:

Kun ollaan niin rehellisiä ja suoria aina kirjoitti:

Onkohan loppujen lopuksi koko Suomen kansa enemmän tai vähemmän asseja???

Diagnosoimattomia yksilöitä ainakin on. Muistuu mieleen monta tapausta, esim yksikin, joka juurikin suuttui yhdestä perumisesta, hoitaa sosiaalisia konfliktitilanteita puolisonsa kautta, ja katkaisi välit. Pahinta on, jos itse ei tiedosta assiuttaan eikä tajua että pitäisi oppia uusia reagointitapoja. Ja itsekin olen asperger, joten ymmärrän näitä haasteita kyllä. 

Joissain mies asseissa ärsyttää se, että he asettuvat hoidettaviksi lapsiksi niin neurotyypillisiin kuin assinaisiinkin nähden. Ikäänkuin naiset olisivat jotain heille velkaa.

Jos ongelmat ovat tuota tasoa kuin ap:n miehellä, en suosittele lasten hankkimista. Ei as- äiti tai isä voi heittäytyä piirteineen ongelmaksi, varsinkin kun usein täytyy tukea mahdollisia periytyviä lasten piirteitä.  

"Joissain mies asseissa ärsyttää se, että he asettuvat hoidettaviksi lapsiksi niin neurotyypillisiin kuin assinaisiinkin nähden. Ikäänkuin naiset olisivat jotain heille velkaa."

Miten tuo kuulostaa niin tutulta? Annas kun mietin... Tällä palstalla näkee jatkuvasti tuollaisia miehiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon melua tyhjästä. Ovatko ne pakasterasiat kenties hintavia design-kippoja eikä tavan tupperwarea..? ;) Kun saivat aikaan noinkin voimakkaan reaktion.

Ei, ei ja EI - asseilla kyse on aina periaatteista, siis siitä että on väärin olla palauttamatta nuo rasiat ja olla krapulan takia tulematta kylään, vaikka nimenomaan oli sovittu niin.

Jos kysymys miehellä on vain periaatteesta, homma on toivoton. Aikuinen ihminen, assikin, osaa erotella asiat toisistaan, Suurentelemalla tuollaista arkipäiväistä juttua suunnattomaksi draamaksi rikosilmoituksinen, kertoo, valitettavasti, että tuollaisen ihmisen kanssa on mahdotonta elää mitenkään normaalia elämää. Ihminen voi olla assi, tai olla olematta ja silti olla vain luonteeltaan tosi veemäinen mahdoton ihminen. Ei se assin nimilappu rinnassa asiaa muuta miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä sitten, johtuuko käytös edes aspergerista, vai onko hän vaan jotenkin totaalisen kyvytön näkemään asioita muiden kuin itsensä kautta. 

Onko kukaan löytänyt mitään keinoa, millä tällaiselle jääräpäiselle ihmiselle saisi päähän vähän empatiaa? Vaikka ihmisiä ei lähtökohtaisesti saisi haluta muuttaa niin tämän piirteen kyllä haluaisin muuttaa hänessä ihan hänen oman itsensäkin takia. 

Vaikka toisaalta hän ei vaikuta itse kärsivän, koska tämäkin riita oli kuulemma hyödyllinen siinä mielessä, että se paljasti ystäviemme "todellisen luonteen". Eli mies on nyt iloinen, että pääsi eroon huonoista ystävistä. 

Todellisuudessa nämä ystävät eivät olleet yhtään huonoja, päin vastoin. He arvostivat mieheni omalaatuisuutta ja ovat tehneet myös paljon palveluksia meille. 

Ap

Mä en hirveästi arvostaisi tuttavapariskuntaa, joka juo niin paljon että peruu seuraavan päivän menoja. Sori mut ei. 

Vierailija kirjoitti:

Asperger ja muutokset suunnitelmiin = huono yhdistelmä.

Eli mies loukkaantui, kun kaverit peruivat ja sitten se  loukkaannus vaan ilmeni pakasterasiakohkaamisena?

Ja oikeasti, eikö tuossa tullut itsellesi yhtään tyhmä olo, että kaverit on viettäneet niin kivan illan muiden kavereiden kanssa, että teille vaan sitten ilmoittavat, etteivät jaksakaan tulla ja ootte jo ehkä asiaan valmistautuneet siivonneet, kokanneet tai jotain? Tai ehkä mä vaan oon myös asperger, kun tuntuu että saattaisin ärtyä, kuten myös siitä mistä mainitsit myöhemmässä viestissäsi että itse saavuit eri päivänä jostain kun olit ilmoittanut ja mies otti sen raskaasti.

Itsekin mietin tätä kun luin. Joko ap on vähän tyhmä, helposti huijattavissa tai jotain, mutta kyllä harmittaisi ainakin itseä. En hirveästi tapaile ihmisiä jotka peruvat tapaamisia krapulan takia. 

Vanha aloitus, olisipa mielenkiintoista tietää mitä ap:lle nyt kuuluu? Vieläkö olet jaksanut tuossa todella

raskaalta vaikuttavassa suhteessa? Edelleen väännät itsesi vaikka mille mutkalle ettei mies vaan masennu?

Joko hän on onnistunut eristämään sinut kaikista omista ystävyyssuhteistasi?

En minäkään kyllä siitä ilahdu, jos joku peruu tapaamisen jonkun krapulan takia niin myöhään että olen jo ehtinyt siivota, ostaa tarjottavia, perunut ehkä muuta tekemistä... Sairaus jne eri asia, ei voi mitään. Mutta itse ainakin kunnioitan sovittuja tapaamisia niin töissä kuin vapaa-ajallani niin että itseaiheutetusti en taatusti hanki itseäni kuntoon jossa tapaaminen peruuntuu. Jotenkin tuntuu epäkunnioittavalta tuollainen. Ei sillä, en välejä poikki laittaisi tuollaisen takia mutta ottaisi kyllä päähän. Olen varmaan asperger.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän diagnoosin minä saisin, kun tuossa AP:n kuvailemassa tilanteessa raivostuisin aika pahasti tuosta asioiden järjettömästä suurentelusta?Tarkoitan, että en pystyisi ymmärtämään ollenkaan, jos joku, ihan kuka tahansa, meuhkaisi tuossa määrin muutamasta pakasterasiasta, olipa ihmisellä sitten mikä diagnoosi tahansa. Inhoan draama queeneja. Kyläilyn peruminenkin ystävien kesken on pikku juttu, joka kuitataan sillä, että, joo, toisella kertaa sitten.

Täällä toinen samanlainen. Ajattelen samoin. Vaikeeta olisi elämä ja ystävyyssuhteet jos oltaisiin kovin ehdottomia ja vaadittaisiin täyttä kunnollisuutta.

Minulla on asperger ja tuo olisi voinut olla minä muutama vuosi sitten. En tajunnut että muutokset suunnitelmissa aiheuttavat hirveän stressireaktion. Mun piti opetella selkeä ajattelumalli tilanteisiin jossa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. 

Esimerkki:

-Ystävä lykkäsi tapaamista koska hän myöhästyi bussista

-Suutuin ja selittelin sitä sillä että hän olisi voinut aikatauluttaa elämänsä(!) paremmin ja olla ajoissa

-Oikeasti stressaannuin siitä että jouduin odottamaan 30 min pidempään kahvilassa kuin suunnittelin

Nykyään ymmärtäisin että vahinkoja sattuu, tilanteet muuttuvat ja maailma ei kaadu.