Asperger-mies häätää kaikki ystävämme

Lähetä nyt ainakin ystävillesi viesti tms, jossa kerrot, että olet todella pahoillasi miehesi viesteistä. Ehdota, että voisit tavata näitä ystäviä ilman miestäsi, jos he eivät enää halua olla yhteydessä mieheesi. Vaikea tilanne. Kerro jollekulle koko juttu kasvotusten, niin voit päättää, olisiko jo aika erota miehestä. Normaalia tuo käytös ei ole missään määrin.

Analysoija kirjoitti:

Voi olla tuntematta asperger tai olisiko erityisherkkyys, jos sosiaalisuutta on ollut nuorempana? Erityisherkkyydessä (15-20 % koko maailman väestöstä on erityisherkkiä ja muissakin eläimissä on tätä ominaisuutta) sosiaalinen tilannetaju on pääsääntöisesti kunnossa, mutta on aspergermaisia oireita,  että esimerkiksi pintaliitoiset sosiaaliset suhteet eivät oikein kiinnosta ja sosiaaliset tilanteet ovat yleensä uuvuttavia -  koska hermosto ottaa "ympäristödatan"  yksityiskohtaisena - jolloin tarvitsee paljon omaa aikaa. Tältä osin erityisherkkyys voi sekoittua aspergeriin.

Pakko-oireiset ilmiöt puolestaan voivat olla seurausta, jos erityisherkkyyden sysää vahingossakin taka-alalle.

Aihe on aika uusi ja siitä oli ihan hyödyllinen dokumenttikin keväällä yle areenassa "Tiededokumentti: Erityisherkät". Ainakin on kotisivut: <https://www.erityisherkat.fi/&gt;.

Itsessäni on aika paljon noita erityisherkkyyden piirteitä mutta jonkin verran myös aspergerimaisia piirteitä ja on myös välillä ollut pakko-oireisuutta. Ei ole mitään diagnoosia, enkä oikein itsekään tiedä mikä minulla varsinaisesti on. Sosiaalinen tilannetaju on pääosin kunnossa, mutta sosiaalinen kanssakäyminen on vähän jäykkää ja mikään small talk ei oikein luonnistu, varsinkin jos pitää yhtäaikaa kommunikoida useamman eri ihmisen kanssa, kahdestaan jonkun kanssa ei ole niin suuria ongelmia jos kemiat vain sopivat yhteen. Vaikea puhua pinnallisista asioista, vaan heti alkaa uppoutua "liian" syvälle johonkin asiaan.

Äitini sanoo että hänellä on omasta mielestään voimakkaasti noita erityisherkkyyden piirteitä, isälläni puolestaan on minun mielestäni jonkin verran aspergeri-piirteitä. Toisaalta äidin puolella suvussa on jäseniä, joilla minun mielestäni on asperger-piirteitä.

Myös aistiyliherkkyyttä on aika paljon eli esim. hälyäänet stressaavat kohtuuttoman paljon joskus. Joten neurogisesti kuormittuu äärettömän herkästi asioista, mistä joku toinen henkilö ei ilmeisesti kuormitu juuri lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mikä diagnoosi, noin ehdottoman, hankalan ja huolella käsiteltävän ihmisen kanssa ei pidä olla parisuhteessa tai muuten hänestä riippuvainen.

Jos haluaisit pysyä suhteissa, niin asuisitte erillään, näkisit ystäviäsi, ja miestä sen verran kuin kerralla jaksat.

Minä olen 55 ja minulle se sopii, mutta sinä tarvitset parisuhteen ja perheen, ja tuollaisen ihmisen kanssa se on tuhoon tuomittu ajatus.

Valitan.

Mikäs "asiantuntija" sinä nyt olet määrittämään, mitä AP tarvii? Iän tuomaa viisautta se ei ainakaan ole, sillä muuten olet elänyt pullossa, unohtaen ylikansoituksen ja lapsettoman perhe-elämän vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Voi jumalauta! On minullakin Asperger mutta en missään tapauksessa olisi syyttänyt toisia varkaiksi tuon perusteella! :D

SInua ei oltukkaan petettyä dokaamalla itselleen krapulaa, kun on sovittu tapaaminen. Ap:n mies petettiin ja tästä kiihtyneenä hän ei kyennyt pyytämään kohteliaasti pakastelaatikoita takaisin.

Hyvin loogista siis. 

Etkö voi tavata niitä ystäviäsi ilman miestä, varsinkin jos mies itse ei oikein kaipaa muita ihmissuhteita kuin sinut? Itse olen myös diagnosoitu as (nainen), ja minulla ei ole juuri lainkaan sosiaalisia tarpeita käytännössä. Joskus tuntuu että parisuhdekin on liikaa. Mies on sosiaalisempi ja hänellä on paljon kavereita. Mutta ei se onneksi minua raahaa minnekään mukaan vaan saan olla itsekseni kotona lataamassa akkujani yksinäisyydessä. 

Ja kyllä, jos minut raahattaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, olisin varmasti supertökerö jo ihan siitä syystä että ärsyynnyn ja ahdistun niissä, ja sitten se purkautuu usein erilaisina kiukutteluina.

Mun kokemuksen mukaan tuo pakasterasiahomma on vain voinut kietoutua tuon tulematta jättämisen ympärille niin, että miehen voi olla helpompi syyttää varkaudesta kavereita, kuin henkisestä loukkaamisesta. Mun lapsi tekee tuota tunteen siirtoa myös. Hänellä siis on as.

Ymmärrän miestä, mutta en parin pakasterasian takia moista show:ta järjestäisi. Jos kyse olisi jostain arvokkaammasta, niin sitten ehkä. Toisaalta varkaaksi haukkuminen ei ole toimiva keino saada asioita takaisin. Olisi pitänyt kärsivällisesti vaan sopia toinen ajankohta tapaamiselle. Vastaisuuden varalle, koita selittää miehelle, että hyökkäämällä ja haukkumalla ihmisiä he eivät tule toimimaan haluamallasi tavalla, vaan pitää esittää ystävällistä. Jos se ei toimi, niin sitten tarvittaessa rikosilmoitus.

T: asperger-nainen

Jokaisella on oikeus perua tapaaminen, kun siitä kuitenkin ilmoittaa. Eihän kukaan aikuinen voi olla niin "nättinokkainen", että siitä loukkaantuu tai luulee, että elämä menee aina kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan.

Ymmärrän sen, että jos aina soutaa ja huopaa ja vain harvoin tapaamiset pitää, niin suututtaa, mutta kohtuudella voidaan sopia aikataulujen muttamisia.

Tuolla joku assi sanoikin, että ahdistuu niin paljon soisaalisista tilanteista, että alkaa kiukutella. Tämän ymmärrän asiana, vaikka itsellä ei ole ehkä kärsivällisyttä silloin kun oma kumppani kiukuttelisi.

Ihmettelen AP:n miehn suuttumista kun tapaaminen epruuntui: luulis, että on helpottunut kun kerran ei näistä tapaamisista kuitenkaan nauti?

Vai onko niin, että hän näkee vaan tilanteen A, joka suututtaa eikä osaa mennä sinne tilanteeseen B, eli mitä hän "voittaa" kun ei tarvitse seurustella?

Aika monimutkainen on assin logiikka jos näin on, kyllä AP joutuu tosiaan taiteilemaan ja olla joskus ihan yli-ihminen jos näistä koukeroista yrittää selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Mies itse kyllä pitää lupaamansa asiat ja arvostan tätä. Olen myös itse oppinut toimimaan niin, etten suututa häntä. Välillä tuntuu, että imeydyn niin voimakkaasti hänen ajatusmaailmaansa yrittäessäni ymmärtää häntä, etten itsekään enää tiedä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. 

Tässä tapauksessa olen kyllä ihan varma, että kyseessä on mieheltä kohtuuton reaktio. Toki ystävämme olisivat voineet juoda edellisenä iltana vähemmän, koska olivat sopineet näkevänsä meidät, mutta itse ainakin haluan ajatella, että sellaista sattuu. En vaan osaa suuttua asiasta. 

Ap

Onhan noita liikkeellä. On joskus lupaava suhteen alkukin loppunut siihen, että on treffit joutunut perumaan krapulan tai vielä ihmeellisempää sairauden vuoksi. Toiset eivät vain ymmärrä, että aina ei mene kuten suunnitellaan.

Meillä katkaistiin juuri välit aspergersisarukseen, kun ei vain enää vuosien piinan jälkeen jaksa. Kun ei jaksa, ei jaksa. Ei ole mitään, mistä saisi lisää voimia sietää häntä. Ei pystytä enää uhrautumaan enempää. Hän on kuin musta aukko, joka sairastuttaa kaikki ympärillään.

Suomessa on mielestäni omituinen kaksoisstandardi siinä, että juopot, nistit yms. "pitää heivata" tuttavapiiristä mutta masentuneita, asseja yms. "ei saa jättää". Kuitenkin juoppo voi olla ihan vuorovaikutteinen tyyppi. Assit taas eivät oikeastaan tarvitse muita ihmisiä, joten miksi uhrata oma elämänsä heidän eteensä.

Sellainen, joka ei ole elänyt lähellä todella hankalaa aspergertapausta, ei pysty yläpeukuttamaan tätä viestiäni, tiedän. Mutta assien kaltoin kohtelemille toivon antavani voimaa tehdä se lopullinen irtiotto.

Asseista en tiedä mutta useimmat "jättää" kyllä mt ongelmaiset tai fyysisesti vakavasti sairastuneet kyllä ilman tunnontuskia. Kaikkihan saa toimia miten tykkää, en vain ole havainnut mitään sen kummempaa paheksuntaa muissakaan tilanteissa joissa vieroksutaan ihmisiä joilla vaikeaa.

Voi hyvät hyssykät, onko täällä pelkkiä aspergereitä! Onko joku puolivillaisesti sovittu vierailu muka kiveen lyöty sopimus jonka voi perua vain force majeure tapauksessa?

Minusta oli jopa kohteliasta ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen, että nyt emme pääsekään tulemaan, tuli juotua vähän liikaa, väsyttää, päätä särkee eikä uskalla ajaa autoakaan.

Ja ne pakasterasiat! Meidän tuttavapiireissä tuollaisia ei normaalisti palautella ihan siitä syystä että ei vain yksinkertaisesti muista ottaa mukaansa kun lähtee uudelleen käymään. Kakkulautaset, uunivuoat ja muut pysyvät astiat on asia erikeen.

Outoa että ihmisten mielestä on ihan normaalia että vahingossa juo itsensä niin humalaan ettei krapulalta pysty pitämään kiinni sovituista menoista! Sehän on yksi alkoholiongelman tunnusmerkkejä.

Jos ihminen tykkää viinasta enemmän kuin minusta, ei meidän kannata olla kavereita. Aikuinen ihminen ei juo itseään humalaan jos seuraavana päivänä on menoa. Siis sellainen aikuinen jolla ei ole alkoholiongelmaa.

Oliko miehelle tarvetta näille pakasterasioille? Jos oli, niin sitten ymmärrän sen, että ärsytti miksi niitä ei palautettu, kuten oltiin sovittu. Varkaaksi nimittely sen sijaan menee aika rankasti yli, koska olivat kuitenkin rasiat palauttamassa. 

Ja täällä taas näitä täydellisä ihmisä toinen toistaa loistavampia yksilöitä.

Jos ei ole absolutisti niin karpula on aika yleinen "sairaus", ei siinä ole alkoholismista kyse.

Josksu vaan on hiukan herkempi siihen, ei sihen tarvita kuin apri -kolme lasia viiniä tms. Josksu taas voi koko illan ottaa pikkuhiljaa ja silti ei seuraavana päivänä tunnu kovin pahalta.

Krapula tai sen puuttuminen riippuu paljon sen ihmisen tilanteesta: jos on valvonut, hiukan alikuntoinen tms.

Ei se todellakaan (kuten elämä yleensäkään) ole noin yksioikoista kuin jotkut täällä saarnaavat: Onneksi en ole (oletettavasti) heidän tai heidänkaltaistensa ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että ihmisten mielestä on ihan normaalia että vahingossa juo itsensä niin humalaan ettei krapulalta pysty pitämään kiinni sovituista menoista! Sehän on yksi alkoholiongelman tunnusmerkkejä.

Jos ihminen tykkää viinasta enemmän kuin minusta, ei meidän kannata olla kavereita. Aikuinen ihminen ei juo itseään humalaan jos seuraavana päivänä on menoa. Siis sellainen aikuinen jolla ei ole alkoholiongelmaa.

Onkohan noin? Minusta helposti krapulasta kärsivä nimenomaan ei alkoholisoidu. Krapula voi tulla parista viinilasillisesta ilman näkyvää hulamatilaa, eikä sen jälkeen saa pisaraakaan alkoholia alas muutamaan päivään / viikkoon. Alkoholiongelmainen olisi ottanut aamulla pari tasoittavaa, mihin moni ei pysty, ja olisi taas valmis baanalle tai vaikka siihen sovittuun vierailuun.

En kyllä jaksaisi tuollaista miestä, joka vaikuttaa paitsi typerän ehdottomalta, myös kontrolloivalta. Assilla on turha selitellä mitään, normaalia käytöstä parisuhteessa heiltäkin odotetaan.

Olisko aloittajan asburgeri löytänyt ketjun, vai onko näitä ihmisiä joiden mielestä tuon miehen käytös on normaalia todella näin paljon?

Aloittaja kertoo viesteissään kuinka paljon pitää ystävistään, kuinka ovat auttaneet näitä ja sietäneet tämän miehen epänormaalia käytöstä aiemmin. Kertoo kuinka on menettänyt muitakin läheisiään miehen käytöksen vuoksi. Kertoo että joutuu olemaan varpaisillaan omassa himassaan. Ei voi nähdä kavereitaan kun mies masentuu. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.  Itse olin narsistin kanssa ja tuo on kuin kopio omasta suhteestani. Se että miehellä on joku diagnoosi aspergergeristä ei pitäisi tehdä tyypin käytöksestä hyväksyvättävää. Pilaat vain oman elämäsi rupeamalla tuon tyypin kynnysmatoksi. Oletko onnellinen kun kyykit 24/7 tämän elämäsi miehen kanssa? Et näe ystäviäsi tai sukulaisiasi koska miehelle tulee paha mieli?

Muutenkin tuo tilanne. Meillä ystävien kanssa sovitaan näkemisiä ristiin rastiin. Välillä perutaan tai siirrellään puolin ja toisin mutta ikinä ei kukaan ole 30 vuoden aikana  repinyt hiekkaa p'lluunsa.  Jos joku soittaisi ja sanoisi että käykö jos ei nähdäkään kun tuli vedettyä perseet eilen niin todennäköisesti vain nauraisin ja toivottelisin paranemisia. Ja saattaisin tilata heille pitsan ja puolentoistalitran colan himaan jos olisi hyviä kavereita. Enkä ole todellakaan mikään hyväksikäytettävä tossu. Päinvastoin.

Todella pikkumaista käytöstä aloittajan mieheltä. Tai sitten miehellä on on isompi päämäärä. Viedä aloittajalta kaikki muut sosiaaliset kontaktit.

Kerran as-miehen ja kerran adhd-miehen kanssa useamman vuoden seurustelleena sanon vaan, että helpompi olisi normaalin miehen kanssa. Miesten ja naisten väliset ajattelutapojen erot ja niistä syntyvät riidat on raskaita jo ihan neurologisesti normaalin kanssa, ei elämästä ole pakko tehdä vaikeampaa väkisin. Sanoit jo että olet itse mukautunut täysin miehesi ajatusmaailmaan, etkä itse saa mitään samanlaista vastineeksi (ja kuinka voisitkaan saada? Kun eivät he kykene siihen), etkö nyt sytytä itsesi tuleen pitääksesi toisen lämpimänä? Olet aikuiselle miehelle kuin äiti lapselle, aina valmiina "suojelemaan maailman kovuudelta".

Kun on olemassa miehiä joiden kanssa on helppo olla, miksi valitset vaikean? Ei sun tarvitse. Rakkaus ei ole mikään sitova kahle, itseänsä pitää ensin rakastaa, ja joskus se tarkoittaa eroa. Ei se ole mikään synti.

As-ihmiset ovat yleensä siis suoria ja rehellisiä, ja varsinkin nuorina olettavat muidenkin olevan. Asseja siis on helppo huijata.

Monella assilla on kokemuksia hyväksikäytöstä, eli ns ystävät ovat lainanneet rahaa ja jättäneet maksamatta takaisin jmv.

Tällaisista kokemuksista voi kertyä yliherkkyys välttää hyväksikäyttöä, ja suhteellisen pienikin kokemus epäreilusta käytöksestä paisuu isommaksi kuin oikeasti on.

Jos ystäväpariskunta vaikka palauttaisi rasiat kotiovelle, mukana ystävällishenkinen ja humoristinen anteeksipyyntö ja vaikka karkkeja sisällä, uskon että ajan kanssa miehesi leppyisi.

Ajan kanssa assien jyrkkäreaktiot yleensä hiipuvat ja laimenevat, ainakin jos kyseessä on oikeasti muuten mukava ja tasaveroinen ystäväsuhde.

t. sori vaan, mutta taas yksi assi