Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asperger-mies häätää kaikki ystävämme
01.08.2017 |
Alan olla voimaton asperger-mieheni suhteen. Ymmärrän, että hän näkee maailman hyvin eri tavalla kuin neurotyypilliset, mutta hän ei ymmärrä vastavuoroisesti, etteivät muut ajattele kuten hän.
Tällä kertaa hän suututti ystäväpariskuntamme ja pelkään, ettei ystävyys ole enää palautettavissa. Kysymys on niinkin naurettavasta asiasta kuin muutama pakasterasia ja tapaamisen peruminen.
Ystävämme lainasivat meiltä kerran pakasterasioita, joissa veivät ylijäämäruokaa kotiin, koska emme olisi jaksaneet syödä kaikkea mieheni kanssa. Olimme kutsuneet heidät uudestaan kylään, mutta heillä oli mennyt edellinen ilta pitkäksi eivätkä he jaksaneet tulla ja ilmoittivat tästä päivällä.
Perumisesta suivaantunut mieheni muisti palauttamattomat pakasterasiat ja oli selkäni takana lähettänyt ystävillemme viestejä, joissa sätti heitä ja toivoi, että he voisivat edes tulla palauttamaan lainaamansa pakasterasiat. He olivat vastanneet, että palauttavat rasiat kyllä, mutta eivät juuri nyt, koska ovat krapulassa. Mieheni oli sitten mennyt kutsumaan heitä varkaiksi, jolloin he ilmoittivat, etteivät enää halua olla tekemisissä.
Olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa tästä aiheesta järkevästi, mutta hän on jyrkkä. Hän ei halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka peruvat sovittuja asioita ja vielä varastavat pakasterasioitamme.
Yritin sanoa, ettei kysymyksessä mielestäni ole niin vakava asia, että sen vuoksi kannattaisi pistää välejä poikki. Hän ei mielestään ole pistänyt välejä poikki vaan ihan asiallisesti huomauttanut, ettei voi toimia niin, että sopii ja peruu ja pyytänyt omaisuuttaan takaisin.
Nyt mies mököttää minullekin, koska olen "varkaiden puolella". Mies epäilee, etteivät ystävämme aio palauttaa pakasterasioita, koska eivät enää vastaa viesteihin niitä koskien ja miettii sähköisen rikosilmoituksen tekemistä. Häpeän silmät päästäni, jos hän tekee sen.
Kommentit (153)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suomalainen.
Mutta ei neurotyypillinen.
Kuka oikeasti edes haluaa tuollaisia kavereita, jotka juovat itsensä KRAPULAAN!? Johonkin se raja pitää vetää.
Vierailija kirjoitti:
Mies on täysin oikeassa, niin kuin asihminen monesti on. Se hänen oikeassa olemisensa vain menee ns. liian pitkälle sosiaalisia suhteita ajatellen.
Itse olen heivannut ap:n kavereiden kaltaiset ihmiset elämästäni, koska en jaksa joutavia perumisia, ja joutavia on mm. se että alkoa menee niin paljon että sovitut asiat jää tekemättä. Eihän sellaista jaksa.
Aspergerit ovat monesti vänkääjiä ja jankuttajia, ja äärimmäisyyteen asti meneviä, joten kuulostaa ihan oikealta diagnoosilta tuo.
T: as-lapsen äiti.
Ei ole oikeassa. Jos oikeassa oleminen jotenkin määritellään, se määritellään sen mukaan miten enemmistö näkee järkeväksi toimintatavaksi.
Tuo tuomitseva asenteesi alkoholiin ei tarkoita että se olisi oikea, se tarkoittaa vain että se on sinun asenteesi. Olet itsekin perunut sovittuja asioita satoja kertoja elämässäsi. Kuten jokainen. Ja aina sen mielestä jota peruminen harmittaa, syy on joutava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehen ajatusmaailmaa. Mitä tekee ystävillä, joihin ei voi luottaa. Etenkin, jos ei mahdollisesti ollut edes eka kerta kun luottamus petettiin. Millaiset ihmiset ryyppää niin paljon, että koko päivä pitää maata?
Luottamus petettiin? Entä miten sun päiväsi meni pilalle, kun joudutkin keksimään jotain muuta tekemistä? Ihan noin paljon ei kannattaisi keneenkään varata, että kokee luottamuksen tulleen petetyksi, jos toiset mokaa.
En ole kommentin kirjoittaja, mutta itse tulkitsin tämän niin, että noissa mittasuhteissa asperger-piirteinen ihminen tilanteen näkee. Ei niin, että kommentin kirjoittaja välttämättä toimisi tilanteessa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa jo aika rajulta aspergeriksikin että rikosilmoitusta alkaisi vääntää parin rasian takia, vaikka meitä moneen onkin :D
t. aspergermies
Olen naimisissa asperger-miehen kanssa, eikä hän ikipäivänä tekisi mitään tuollaista. Hän saattaa kyllä pitkästyä kun on vieraita mutta osaa kyllä käyttäytyä niin että kukaan ei huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n miestä. Ei kuullosta hyviltä ystäviltä: nyyysivät rasiat ja peruvat tapaamisen. Pitävät teitä itsestään selvinä kavereina ja että he saa tehdä just niinkuin tuntuu heistä, viis teidän tunteista. Tuollaiset omaehtoiset jotka tulee tapaamisiin kun itseä sattuu huvittamaan jää yksin. Aika harvoin on just niin että molemmilla on yhtä aikaa halu tavata toisiaan. Yleensä se herää toisella ja toinen osapuoli joustaa vaikka just ei ole paras hetki. Toisella kertaa toisin päin. Se on sosiaalisen suhteen hoitoa, ei se että mennään aina toisen fiilisten mukaan.
No takuulla eivät jää yksin. Huolisin ystävikseni vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi perua tapaamiset jos siltä tuntuu, voi sanoa mitä sylki suuhun tuo ja joista tietää että eivät tuomitse minua. Sinun asenteesi sopii vain liike-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollasta pikkuasioihin takertumista on aivan taviksilla joten syy ei välttämättä ole neurologinen As. Sitäpaitsi Asperger on diagnoosina poistumassa jos ei ole jo poistettu.
Ap taitaa olla myös pieniin asioihin takertuva kun viitsii postata tuollaisesta.
Välillä tuntuu että olisi hyvä jokaisen katsoa peiliin.Laittaisitko tästä infoa, koska miten niin Asperger on diagnoosina poistumassa?
Eihän Asperger kuitenkaan ole oireyhtymänä poistunut mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollasta pikkuasioihin takertumista on aivan taviksilla joten syy ei välttämättä ole neurologinen As. Sitäpaitsi Asperger on diagnoosina poistumassa jos ei ole jo poistettu.
Ap taitaa olla myös pieniin asioihin takertuva kun viitsii postata tuollaisesta.
Välillä tuntuu että olisi hyvä jokaisen katsoa peiliin.Laittaisitko tästä infoa, koska miten niin Asperger on diagnoosina poistumassa?
Eihän Asperger kuitenkaan ole oireyhtymänä poistunut mihinkään?
Taas sarjassamme "jos epilepsia/diabetes/reuma/maksakirroosi/keuhkosyöpä/haamukipu" poistetaan diagnoosina ja sairautena, potilas paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aspergerisän tytär. Kerran roudasin häntä pitkin kaupunkia lääkäristä ja labrasta toiseen ja odottelin milloin missäkin parkkipaikalla. Vaihdoin vaihdetta hänestä väärin, joten sain kuulla kokoajan siitä, kuinka rikon vaihdelaatikon. Sanoin että saa pian kävellä, jossei lopeta, hämmästyi hirveästi. Eihän hän pahalla!
Niin, eihän hän ikinä.
Ihan sama mikä diagnoosi, noin ehdottoman, hankalan ja huolella käsiteltävän ihmisen kanssa ei pidä olla parisuhteessa tai muuten hänestä riippuvainen.
Jos haluaisit pysyä suhteissa, niin asuisitte erillään, näkisit ystäviäsi, ja miestä sen verran kuin kerralla jaksat.
Minä olen 55 ja minulle se sopii, mutta sinä tarvitset parisuhteen ja perheen, ja tuollaisen ihmisen kanssa se on tuhoon tuomittu ajatus.
Valitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aspergerisän tytär. Kerran roudasin häntä pitkin kaupunkia lääkäristä ja labrasta toiseen ja odottelin milloin missäkin parkkipaikalla. Vaihdoin vaihdetta hänestä väärin, joten sain kuulla kokoajan siitä, kuinka rikon vaihdelaatikon. Sanoin että saa pian kävellä, jossei lopeta, hämmästyi hirveästi. Eihän hän pahalla!
Niin, eihän hän ikinä.
Aspergerina ymmärrän että tuo on ollut sinulle tosi ärsyttävä tilanne. Mutta isäsi ei ihan oikeasti tarkoittanut pahalla, vaan oli todella kovin huolissaan sinusta ja autosta. Hän ei vaan osannut ilmaista asiaa niin että olisit ymmärtänyt että kyse on huolesta.
Itse olen saanut kuulla että vaikutan etäiseltä ja välinpitämättömältä mm. siksi etten juuri kysele tuttujen asioista tavatessamme. Syynä on se etten tiedä, mistä aiheista puhuminen on milloinkin ja kenenkin kanssa sopivaa ja siksi tykkään siitä että ihmiset kertovat oma-aloitteisesti asioistaan. Kuuntelen ja kysyn tarkentavia kysymyksiä ihan mielelläni, en vain osaa olla aloitteellinen ja se sitten tulkitaan negatiivisesti eli välinpitämättömyydeksi. Ja vaikka tiedän että ihmiset eivät näe yleensä käytöstäni sellaisena kuin miksi sen tarkoitan -että yritän olla hienotunteinen enkä etäinen, minun on tosi vaikea muuttaa luontaista käyttäytymismalliani muutenkin stressaavassa sosiaalisessa tilanteessa.
Aspergerin kanssa elävän täytyy ymmärtää, että aspergerhenkilö ei yleensä tarkoita pahaa, halua olla ilkeä tai muuta vastaavaa mitä nentti ajattelisi jos käyttäytyisi samalla tavalla. Hän vaan ei osaa ilmaista esim. huolestumista, kiinnostusta tai muita monimutkaisia tunteita niin että se tulee ymmärretyksi oikein.
Voin vakuuttaa, että aspergerina oleminenkin on välillä turhauttavaa- ihmiset ympärillä välillä loukkaantuvat tai ajattelevat ihan ihmeellisiä, etkä millään meinaa käsittää syytä ellei joku kerro. Tietysti nämä asiat ovat nenteille itsestäänselvyyksiä, joten harvoin kerrotaan, ja siinähän se soppa sitten on valmis.
Puhukaa niille elämänne aspergereille. Ei me olla vajakkeja, me vaan katsotaan asioita eri näkökulmasta kuin te nentit ja meille se oma näkökulma on yhtä itsestäänselvä kuin teille on omanne -esimerkiksi se että jos joku käyttäytyy ärsyttävästi, hän on kiittämätön tai yrittää ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan keskustelijoista ei varmaan itse ole perunut yhtäkään tapaamista koskaan? Kaikilla on joskus se fiilis, kun ei vaan jaksa lähteä yhtään mihinkään. Ilmoittivat kuitenkin etteivät tule. Se ole mikään syy raivota.
No minullapa ei tuollaisia taipumuksia ole ollut koskaan. Tämä siis, jos olen luvannut, se on pitänyt. Viimeksi ilmoitin hääkutsuunkin viikonlopun mietittyäni, etten tule. Häät olivat kuukauden päästä.
Mietin tarkkaan päätökset, tai vastaan seurauksista. Se on valitettavaa, että selkäranka liian monelta puuttuu.
Minä en peru, jos en viitsi mennä, mutta jos jotain yllättävää tapahtuu niin oma elämäni menee edelle. Minulla oli kerran tällainen perumisista suuttuja ystävänä, ja hänelle oli itseasiassa hiukan epäselvää sekin, oltiinko tapaamista sovittu vai siitä vasta puhuttu, että se voisi olla, niin ei tule enää koskaan olemaan. Minähän en elä häntä varten, vaan mulla on omaakin elämää. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oma valintasi olla sairaan ihmisen kanssa.
Kaverisi ovat ääliöitä. Kerro heille sairaudesta ja sen tuomista ongelmista. Turha tuosta on mieltään pahoittaa. Miehelle on myös syytä selittää tilanne selkeästi. Jos sairaus on sinusta ongelma suhteessanne on syytä harkita eroa, sillä tilanne tuskin hetkessä muuttuu.
Asperger ei ole sairaus vaan neuropsykiatrista erilaisuutta.
Parisuhteessa kai nyt yleensä puhalletaan yhteen hiileen. Mitä sinä ap saat näiltä ystäviksesi kutsumilta ihmisiltä jos eivät miehesi ominaislaatua halua ymmärtää? Sinä voit ap saada arvokasta ja ainutkertaista oppia puolensapitämisestä ja rajojen laittamisesta. Maailma kun on täynnä selkäänpuukottajia. Minä ainakin olisin ylpeä siitä että (ainakin) mieheltä löytyy selkäranka.
Ja tarjoaisin lasin jäävettä ja veisin kävelylle syysmetsään.
Luonto rauhoittaa.
Voi jumalauta! On minullakin Asperger mutta en missään tapauksessa olisi syyttänyt toisia varkaiksi tuon perusteella! :D
Voi olla tuntematta asperger tai olisiko erityisherkkyys, jos sosiaalisuutta on ollut nuorempana? Erityisherkkyydessä (15-20 % koko maailman väestöstä on erityisherkkiä ja muissakin eläimissä on tätä ominaisuutta) sosiaalinen tilannetaju on pääsääntöisesti kunnossa, mutta on aspergermaisia oireita, että esimerkiksi pintaliitoiset sosiaaliset suhteet eivät oikein kiinnosta ja sosiaaliset tilanteet ovat yleensä uuvuttavia - koska hermosto ottaa "ympäristödatan" yksityiskohtaisena - jolloin tarvitsee paljon omaa aikaa. Tältä osin erityisherkkyys voi sekoittua aspergeriin.
Pakko-oireiset ilmiöt puolestaan voivat olla seurausta, jos erityisherkkyyden sysää vahingossakin taka-alalle.
Aihe on aika uusi ja siitä oli ihan hyödyllinen dokumenttikin keväällä yle areenassa "Tiededokumentti: Erityisherkät". Ainakin on kotisivut: <https://www.erityisherkat.fi/>.
Alue: Aihe vapaa
Jaksamisia! Olen itse asperger, ja en kuitenkaan ole (noin) suhteellisuudentajuton tai tolkuton. Kuinka haksahdit tyyppiin? Jos teillä ei ole lapsia,ehtisit vielä erota suht.tuskattomasti