Mies naisettomana sinkkuna
Koska tämä yksinäisyys ja parisuhteettomuus on ilmeisesti alati laajeneva ongelma niin olisiko aika alkaa keräämään jonkinlaista opasta siihen että kuinka selvitä terveenä, tyytyväisenä ja jokseenkin järjissään elämästä ilman naista tai kovin kummoisia kontakteja naisiin.
Nimenomaan sellaisille miehille jotka voidaan laskea "syrjäytyneiksi" sosiaalisista ympyröistä. Oppaan nimeksi voisi tulla : "Naiseton muttei onneton.". Koska olen aina elänyt siinä toivossa että jossain olisi joku nainen minulle en ole oikein osannut elää sinkkuelämää täysillä ja nyt olen tullut siihen pisteeseen että olisi mukavaa "selvitä tyylikkäämmin" tästä elämästä - nimenomaan yksin.
Kuinka lopettaa naisen kaipaaminen, millä korvata naisen läheisyys, millainen on hyvä arki sinkulla, miten huolehtia seksuaalisista tarpeistaan ja ottaa ilo irti elämästä ilman oikeaa naista, kuinka luovia sellaiset sosiaaliset kontaktit jotka muodostavat hyvän verkon ... jne jne jne... Tuossakin on jo monta asiaa joita en ole vakavasti ajatellut koskaan.
Kuinka miehestä tulee aidosti riippumaton naisista, henkisesti - ilman tarvetta etsiä seuraa - ilman että perustarpeista tarvii luopua tai ne voidaan kohtuullisesti korvata jollain muulla siten että elämä tuntuu nautittavalta?
Toivon että nyt luuserittelut jätetään vähemmälle koska tässä on ihan oikeasti tärkeä aihe joka koskettaa montaa miestä tässä maassa ja monen yksinäisen miehen elämänlaatua.
Kommentit (71)
Käyttäjä6538 kirjoitti:
Käyttäjä3711 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinkkuus on miehille niin vaikeaa, ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään arvoa ilman naista? Vastaavaa ilmiötä ei naisten keskuudessa ole. Mistä tämä johtuu? Miksi naiset (keskimäärin) osaavat etsiä muuta sisältöä elämälleen, mutta miehet eivät?
Kai se on sitä, että nainen kuitenkin aina takaraivossaan tiedostaa miehen saamisen olevan mahdollista jos oikeasti haluaa. Nainen tietää kelpaavansa kyllä.
Miehillä ei tällaista ole. Mies on siis ikäänkuin oikeasti tuomittu yksinäisyyteen tuossa tilanteessa. Tajuaa olevansa niin vastenmielinen, ettei kukaan nainen koko maapallolla voisi hänen kanssaan olla. Sen on oltava musertavaa.En pidä itseäni minään unelmamiehenä, mutta tiedän olevani kuitenkin parempi kuin pahoinpitelijät ja pettäjät, joilla on naisia. Eli ei ole vastenmielisyydestä kyse.
Mutta et naisten mielestä parempi.
Ei tuollaisissa asioissa voi varsinaisesti luovuttaa vai kieltäytyisikö Ap kiinnostavan naisen seurasta jos nainen tulisi oikeasti tyrkyttämään itseään? Ei varmaan kieltäytyisi, vaan todennäköisesti Ap ei halua poistua mukavuusalueelta ja tehdä tarpeeksi aloitteita tai sitten ottaa ohjia niissä tilanteissa, kun nainen on kiinnostunut.
Jos taustalla on masennus, niin sitten ammattiapu voi olla tarpeen.
Muussa tapauksessa taustalla voi olla oman elämän ja identiteetin jämähtämistä, jolloin itsetunto ei enää pääse nousemaan ja mieli ja kroppa menee vuosittain veltompaan suuntaan; koulu on käyty autopilotilla joskus menneisyydellä ja sitten elämä rajoittuu samaan rutiinityöhön ja kotiaskareisiin. Jos suurempaa oikeaa koettelemusta ja vaikeuksia ei ole koettu, tuo polku on näyttäytynyt itsestäänselvyytenä eikä osaa olla ylpeä siitä, että on sentään se tylsä työ ja sitä varten jotain opiskeluakin takana. Sitä kautta syvällisempi identiteetti puuttuu muuten kuin yhtenä rattaana koneistossa. Sitä kautta tulee tunne, ettei ole naisille annettavaa tai ettei ole kiinnostava ihminen.
Yksi ratkaisu on miettiä millaiseksi itse mieltää kiinnostavan 'alfamiehen' ja mitä niistä ominaisuuksista haluaisi itselleen. Sitten rupeaa kehittämään niitä ominaisuuksia huomioiden omat vahvuudet ja heikkoudet. Tärkeää on, että itse uskoo niiden asioiden olevan kiinnostavia ja kun pitää pokkansa kertoessaan vaikka runonlausuntakurssista naisille, niin naisetkin alkukummastelun jälkeen kuuntelevat kiinnostuneena tarinaa, koska naiset haluavat astua asioista kiinnostuneen miehen maailmaan. On myös tärkeää ettei pidä mitään pientä saavutusta itsestäänselvyytenä, vaan röyhistää rintaa ja on hyvin tietoinen jokaisesta pienestä onnistumisesta eikä vain kulje pää sumussa päivästä toiseen ajatellen, että "ne muut on varmasti tehneet enemmän" tms. negatiivista.
Itse uskon että useimmille miehille on olemassa tietynlainen naistyyppi, joka on heistä automaattisesti hieman kiinnostunut pelkän ulkonäön perusteella ja nämä naiset myös pelkän ulkonäön perusteella ainakin vähän kiinnostavia miesten silmissä. Olettaen että miehellä on siisti yleisolemus ja paino kurissa samoin kuin naisella. Tilapäisesti pakkaa voi sekoittaa se, että jokainen ihminen voi käydä läpi taantumiskausia, jolloin sairastuu, lihoo muodottomaksi tms. ja tällöin toisilleen sopivat ihmiset eivät tunnista toisiaan kiinnostavaksi, vaikka geenien puolesta se olisi mahdollista.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ei tuollaisissa asioissa voi varsinaisesti luovuttaa vai kieltäytyisikö Ap kiinnostavan naisen seurasta jos nainen tulisi oikeasti tyrkyttämään itseään? Ei varmaan kieltäytyisi, vaan todennäköisesti Ap ei halua poistua mukavuusalueelta ja tehdä tarpeeksi aloitteita tai sitten ottaa ohjia niissä tilanteissa, kun nainen on kiinnostunut.
Jos taustalla on masennus, niin sitten ammattiapu voi olla tarpeen.
Muussa tapauksessa taustalla voi olla oman elämän ja identiteetin jämähtämistä, jolloin itsetunto ei enää pääse nousemaan ja mieli ja kroppa menee vuosittain veltompaan suuntaan; koulu on käyty autopilotilla joskus menneisyydellä ja sitten elämä rajoittuu samaan rutiinityöhön ja kotiaskareisiin. Jos suurempaa oikeaa koettelemusta ja vaikeuksia ei ole koettu, tuo polku on näyttäytynyt itsestäänselvyytenä eikä osaa olla ylpeä siitä, että on sentään se tylsä työ ja sitä varten jotain opiskeluakin takana. Sitä kautta syvällisempi identiteetti puuttuu muuten kuin yhtenä rattaana koneistossa. Sitä kautta tulee tunne, ettei ole naisille annettavaa tai ettei ole kiinnostava ihminen.
Yksi ratkaisu on miettiä millaiseksi itse mieltää kiinnostavan 'alfamiehen' ja mitä niistä ominaisuuksista haluaisi itselleen. Sitten rupeaa kehittämään niitä ominaisuuksia huomioiden omat vahvuudet ja heikkoudet. Tärkeää on, että itse uskoo niiden asioiden olevan kiinnostavia ja kun pitää pokkansa kertoessaan vaikka runonlausuntakurssista naisille, niin naisetkin alkukummastelun jälkeen kuuntelevat kiinnostuneena tarinaa, koska naiset haluavat astua asioista kiinnostuneen miehen maailmaan. On myös tärkeää ettei pidä mitään pientä saavutusta itsestäänselvyytenä, vaan röyhistää rintaa ja on hyvin tietoinen jokaisesta pienestä onnistumisesta eikä vain kulje pää sumussa päivästä toiseen ajatellen, että "ne muut on varmasti tehneet enemmän" tms. negatiivista.
Itse uskon että useimmille miehille on olemassa tietynlainen naistyyppi, joka on heistä automaattisesti hieman kiinnostunut pelkän ulkonäön perusteella ja nämä naiset myös pelkän ulkonäön perusteella ainakin vähän kiinnostavia miesten silmissä. Olettaen että miehellä on siisti yleisolemus ja paino kurissa samoin kuin naisella. Tilapäisesti pakkaa voi sekoittaa se, että jokainen ihminen voi käydä läpi taantumiskausia, jolloin sairastuu, lihoo muodottomaksi tms. ja tällöin toisilleen sopivat ihmiset eivät tunnista toisiaan kiinnostavaksi, vaikka geenien puolesta se olisi mahdollista.
Samanaikaisesti melko huomattava osa naisista ei ole ollenkaan kiinnostuneita, vaikka miehellä olisi paljon kiinnostavia aktiviteetteja elämässä ja käytöstavat ja arvot kohdallaan. Sen sijaan se vähemmistö naisista, joka on tietynnäköisestä miestyypistä automaattisesti kiinnostunut, on erityisen kiinnostunut sitten, kun selviää että sillä kiinnostavalta näyttävällä miehellä on myös asiat kunnossa ja osaa keskustella eri asioista.
Ja vaikka suuri osa naisista ei ole kiinnostuneita, se että on omassa elämässä kiinnostavia aktiviteetteja ja tavoitteita mahdollistaa sen, ettei oma identiteetti ole riippuvainen naisten mieltymyksistä. Tuossa pitäisi löytää oikea tasapaino naisen etsimisen ja harrastamisen ja itsensä kehittämisen välillä; naisen jatkuva etsiminen itsetunnon ollessa nollissa ja muiden tavoitteiden jäädessä vähälle huomiolle on täysin luonnollista, mutta se on myös vähän samankaltaista kuin bodauskisoihin meno ylipainoisena eli siinä haasteena on toisille näkyvä epävarmuus ja oma sisäinen tietoisuus omasta altavastaajan asemasta. Itsensä kehittämiseen menevä aika ei mene ikinä täysin hukkaan, vaan siitä saa lopulta onnistumisen kokemuksia, kun taas naisen etsimiseen menevä aika on määritelmällisesti sellaista, että tuloksia ei yleensä saa, mutta toisaalta etsimistä ei voi sen takia lopettaa, koska naiset eivät kuitenkaan tule ovikelloa pimputtamaan, vaikka olisi miten tasokas mies.
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä yksinäisyys ja parisuhteettomuus on ilmeisesti alati laajeneva ongelma niin olisiko aika alkaa keräämään jonkinlaista opasta siihen että kuinka selvitä terveenä, tyytyväisenä ja jokseenkin järjissään elämästä ilman naista tai kovin kummoisia kontakteja naisiin.
Nimenomaan sellaisille miehille jotka voidaan laskea "syrjäytyneiksi" sosiaalisista ympyröistä. Oppaan nimeksi voisi tulla : "Naiseton muttei onneton.". Koska olen aina elänyt siinä toivossa että jossain olisi joku nainen minulle en ole oikein osannut elää sinkkuelämää täysillä ja nyt olen tullut siihen pisteeseen että olisi mukavaa "selvitä tyylikkäämmin" tästä elämästä - nimenomaan yksin.
Kuinka lopettaa naisen kaipaaminen, millä korvata naisen läheisyys, millainen on hyvä arki sinkulla, miten huolehtia seksuaalisista tarpeistaan ja ottaa ilo irti elämästä ilman oikeaa naista, kuinka luovia sellaiset sosiaaliset kontaktit jotka muodostavat hyvän verkon ... jne jne jne... Tuossakin on jo monta asiaa joita en ole vakavasti ajatellut koskaan.
Kuinka miehestä tulee aidosti riippumaton naisista, henkisesti - ilman tarvetta etsiä seuraa - ilman että perustarpeista tarvii luopua tai ne voidaan kohtuullisesti korvata jollain muulla siten että elämä tuntuu nautittavalta?
Toivon että nyt luuserittelut jätetään vähemmälle koska tässä on ihan oikeasti tärkeä aihe joka koskettaa montaa miestä tässä maassa ja monen yksinäisen miehen elämänlaatua.
Mitähän tekisit jos nainen ilmestyisi eikä muuttaisi kaikkea taikaiskusta,junan alle vai?
Miksi luulet parien eroavan jos parisuhde on yhtä juhlaa? Siinä tulee vain toisenlaiset ongelmat aikaisempien tilalle.
Nainen tai parisuhde ei ratkaise miehen päänsisäisiä ongelmia, vaikka näin tuntuvat sinkkumiehet ajattelevan.
Vierailija kirjoitti:
Mä pyrkisin kaikin puolin toteuttamaan sellaista Buddhalaista elämänfilosofiaa. Sun ongelma ei ole naisettomuus, vaan se, että kuvittelet jonkun naisen tekevän susta onnellisen. Kiinnostu elämästä hyvä ihminen.
Kuvitteleeko kukaan näin?
Selvää on kuitenkin, että kumppanuus ja parisuhde ovat oletusarvoisesti positiivisia asioita ja tämän vuoksi niitä tavoitellaan. Aina näin ei ole, mutta ei se silti totuutta mihinkään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen tai parisuhde ei ratkaise miehen päänsisäisiä ongelmia, vaikka näin tuntuvat sinkkumiehet ajattelevan.
Naisettomalla miehellä on siis väistämättä ongelmia pään sisällä?
Olen miehetön ja perheetön nainen, mutta tässä joitain omia juttuja.
Pidä koti kotina, vaikka asut yksin. Eli siistiä ja kivasti laitettua, ei mikään kämppä. Ansaitset myös normaalia perheruokaa, ei pelkkiä aneemisia eineksiä.
Kehitä kivoja harrastuksia ja pyri tapaamaan säännöllisesti ystäviä / sukua.
En itsetyydytä, koska se pitää seksuaalisuuden enemmän pinnalla ja kiertää veistä haavassa.
Pidän elossa kuvitelmaa, että vielä joskus tulee vastaan se minulle oikea mies, vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyy sen että ei oo eikä tuu, ja sen jälkeen päättäväisesti ajattelee muuta.
Seksuaaliseen himoon suosittelen useampaa kuin yhtä käteenvetokertaa päivässä.
loput parantaa aika. Kun ei oo piiiiiiitkään aikaan, niin ei osaa enää mitään kaivatakaan. Paitsi ehkä ajoittain. Silloin voi hieman vituttaa.
mutta se menee ohi. Aina se menee.
Ehkä olen poikkeus, mutta minulla aika on aiheuttanut päinvastaisen reaktion. Luulisi että tilanne on helpompi hyväksyä nyt, kun toivoa tilanteen muuttumisesta ei enää ole, mutta hyväksynnän sijaan päällimmäisenä pään sisällä kolkuttaa tilanteen lohduttomuus ja lopullisuus. Tieto siitä, että et tule koskaan kokemaan ihmiselon oleellisimpia merkkipaaluja ja tunteita on jotenkin murskaavan raskas, enkä ole ainakaan vielä kyennyt sitä kunnolla sisäistämään tai käsittelemään. Nyt käytän illat ja monet yöt asian pyörittelyyn, eikä luonne anna periksi siirtää katsetta kohden niitä muita juttuja, joiden pitäisi korvata tieto omasta epäonnistumisesta.
Jokainen kelpaa sille oikealle vastinparilleen, jokainen. Joko et ole vielä löytänyt sitä tai syystä tai toisesta et ole ymmärtänyt hänen olevan siinä, et ole omien vääristyneiden ajatusmalliesi vuoksi tunnistanut sinulle sopivaa henkilöä. Mitä erikoisempi olet, sitä harvemmin näitä kävelee vastaan, mutta ei se mahdotonta ole.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kelpaa sille oikealle vastinparilleen, jokainen. Joko et ole vielä löytänyt sitä tai syystä tai toisesta et ole ymmärtänyt hänen olevan siinä, et ole omien vääristyneiden ajatusmalliesi vuoksi tunnistanut sinulle sopivaa henkilöä. Mitä erikoisempi olet, sitä harvemmin näitä kävelee vastaan, mutta ei se mahdotonta ole.
Mikä taho korvaa hukatun elämäni, kun näin ei ikinä tapahdu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kelpaa sille oikealle vastinparilleen, jokainen. Joko et ole vielä löytänyt sitä tai syystä tai toisesta et ole ymmärtänyt hänen olevan siinä, et ole omien vääristyneiden ajatusmalliesi vuoksi tunnistanut sinulle sopivaa henkilöä. Mitä erikoisempi olet, sitä harvemmin näitä kävelee vastaan, mutta ei se mahdotonta ole.
Mikä taho korvaa hukatun elämäni, kun näin ei ikinä tapahdu?
Ihminen, jolla on toivoa, elää laadullisesti paremman elämän kuin toivonsa menettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kelpaa sille oikealle vastinparilleen, jokainen. Joko et ole vielä löytänyt sitä tai syystä tai toisesta et ole ymmärtänyt hänen olevan siinä, et ole omien vääristyneiden ajatusmalliesi vuoksi tunnistanut sinulle sopivaa henkilöä. Mitä erikoisempi olet, sitä harvemmin näitä kävelee vastaan, mutta ei se mahdotonta ole.
Mikä taho korvaa hukatun elämäni, kun näin ei ikinä tapahdu?
Vika on pääkopassa eikä...
Ainakin ap:lla on sana hyvin hallussa kirjoituksessa! Sellainen tekee aina vaikutuksen naiseen, kun mies osaa artikuloida ja puhua sujuvasti. On paljon samassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat jämähtäneet kodin kaupan työn välimaastoon eivätkä löydä viikonloppuna baarista kumppania, mikä on ymmärrettävää.
Sun tulisi miettiä missä kohtaat tavallisia kiltteja suomalaisia naisia. Mikä ois semmonen harrastus mikä sua kiinnostaa missä olisi paljon naisia? Uskon ett' löydät itsellesi kumppanin vielä, mutta kärsivällisyyttä se kysyy. Aina ennen auringonpaistetta satelee...
Mukavaa Kesää!!
Laita vuoden tai kahden ajanjakso jolloin lopetat asian miettimisen ja naisen etsimisen. Yrität tehdä mahdollisimman kiinnostavia juttuja ulkona omalta mukavuusalueeltasi. Ystävillä voi kompensoida paljon, jos niitä ei ole, hanki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyy sen että ei oo eikä tuu, ja sen jälkeen päättäväisesti ajattelee muuta.
Seksuaaliseen himoon suosittelen useampaa kuin yhtä käteenvetokertaa päivässä.
loput parantaa aika. Kun ei oo piiiiiiitkään aikaan, niin ei osaa enää mitään kaivatakaan. Paitsi ehkä ajoittain. Silloin voi hieman vituttaa.
mutta se menee ohi. Aina se menee.
Ehkä olen poikkeus, mutta minulla aika on aiheuttanut päinvastaisen reaktion. Luulisi että tilanne on helpompi hyväksyä nyt, kun toivoa tilanteen muuttumisesta ei enää ole, mutta hyväksynnän sijaan päällimmäisenä pään sisällä kolkuttaa tilanteen lohduttomuus ja lopullisuus. Tieto siitä, että et tule koskaan kokemaan ihmiselon oleellisimpia merkkipaaluja ja tunteita on jotenkin murskaavan raskas, enkä ole ainakaan vielä kyennyt sitä kunnolla sisäistämään tai käsittelemään. Nyt käytän illat ja monet yöt asian pyörittelyyn, eikä luonne anna periksi siirtää katsetta kohden niitä muita juttuja, joiden pitäisi korvata tieto omasta epäonnistumisesta.
Mulla sama ja kaupanpäällisiksi vielä katkeroidun. Eilen bussista tuleva nainen meni halaamaan ja suutelemaan vastaantullutta miesystäväänsä. Omat tunteet kävi sitä seuratessa kateudesta vihaan ja epäonnistumisen tunteeseen.
Yksi asia, mitä pariutumisessa tarvitaan, ovat sosiaaliset taidot. Jos niitä ei ole, hankala on suhdetta luoda. Pitää haluta tutustua muihin ihmisiin, pitää osata lähestyä, pitää osata jutella, pitää olla kiinnostunut muista ihmisistä ja olla itse kiinnostava. Kiinnostavaksi tekevät avoin ja positiivinen luonne, huumorintaju, lukeneisuus, kiinnostavat harrastukset jne. Aika useinhan em. taidot ikisinkuilta puuttuvat, senpä takia heillä ei ole kavereitakaan. Sanoisin, että naisen saadakseen miehen on siis kehitettävä sosiaalisia taitojaan. Elämänhallinnan on myös oltava kunnossa. Ei saa olla päihderiippuvuutta, rikosrekisteriä, talousongelmia, pitkittynyttä työttömyyttä, elämänhallinnan puutteesta johtuvia terveysongelmia jne.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ap:lla on sana hyvin hallussa kirjoituksessa! Sellainen tekee aina vaikutuksen naiseen, kun mies osaa artikuloida ja puhua sujuvasti. On paljon samassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat jämähtäneet kodin kaupan työn välimaastoon eivätkä löydä viikonloppuna baarista kumppania, mikä on ymmärrettävää.
Sun tulisi miettiä missä kohtaat tavallisia kiltteja suomalaisia naisia. Mikä ois semmonen harrastus mikä sua kiinnostaa missä olisi paljon naisia? Uskon ett' löydät itsellesi kumppanin vielä, mutta kärsivällisyyttä se kysyy. Aina ennen auringonpaistetta satelee...
Mukavaa Kesää!!
Ap voisi yrittää löytää itselleen sopivaa naista netistä. Jos ei osaa kirjoittaa, se mahdollisuus tippuu pois.
En pidä itseäni minään unelmamiehenä, mutta tiedän olevani kuitenkin parempi kuin pahoinpitelijät ja pettäjät, joilla on naisia. Eli ei ole vastenmielisyydestä kyse.