Mies naisettomana sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ap:lla on sana hyvin hallussa kirjoituksessa! Sellainen tekee aina vaikutuksen naiseen, kun mies osaa artikuloida ja puhua sujuvasti. On paljon samassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat jämähtäneet kodin kaupan työn välimaastoon eivätkä löydä viikonloppuna baarista kumppania, mikä on ymmärrettävää.

Sun tulisi miettiä missä kohtaat tavallisia kiltteja suomalaisia naisia. Mikä ois semmonen harrastus mikä sua kiinnostaa missä olisi paljon naisia? Uskon ett' löydät itsellesi kumppanin vielä, mutta kärsivällisyyttä se kysyy. Aina ennen auringonpaistetta satelee...

Mukavaa Kesää!!

Ap voisi yrittää löytää itselleen sopivaa naista netistä. Jos ei osaa kirjoittaa, se mahdollisuus tippuu pois.

niin voisi! sillä hän kirjoittaa hyvin! tulee mieleen ajatus ajattelevasta ja fiksusta miehestä. ja naiset kyllä paljolti rakastuu korvillaan, kun mies osaa keskustella ja pitää keskustelua yllä, keksiä sanottavaa ainakin muhun se tekee vaikutuksen. puhumista voi treenata ja sitäkin että alkaa puhua jonkun ihastuttavan seurassa, mikä on ihan oma lajinsa, koska kaikkia ujostuttaa melkein silloin.

puhumisiin!

Missä ne MGTOW-liikkeen edustajat nyt ovat, kun heitä tarvittaisiin? Ai niin. Eiväthän he oikeasti tällaisissa tilanteissa olevia autakaan, vaan räyhäävät naisille ja parisuhteessa eläville miehille. 

Tuo on asian ytimessä että pitää haluta tutustua ihmisiin. Tutustumista voi estää se että on liian ujo ja kärsii sosiaalisista peloista, mutta monen täällä kirjoitellun ikisinkun puheista on välittynyt se ajatus että kaverittomuus johtuu siitä ettei ihmiset yksinkertaisesti kiinnosta millään tavalla. Heidän kanssaan jutteleminen on tylsää ja turhaa. Paha tästä lähtökohdasta on ruveta naista etsimään. Kun nainen ei ole vain reikä, vaan parisuhde on vain vähän reikää ja paljon juttelua. En väitä että ap:llä olisi tämä ongelma, mutta monella muulla.

Onko joku keksinyt miten läheisyydenkaipuun saisi sammutettua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ap:lla on sana hyvin hallussa kirjoituksessa! Sellainen tekee aina vaikutuksen naiseen, kun mies osaa artikuloida ja puhua sujuvasti. On paljon samassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat jämähtäneet kodin kaupan työn välimaastoon eivätkä löydä viikonloppuna baarista kumppania, mikä on ymmärrettävää.

Sun tulisi miettiä missä kohtaat tavallisia kiltteja suomalaisia naisia. Mikä ois semmonen harrastus mikä sua kiinnostaa missä olisi paljon naisia? Uskon ett' löydät itsellesi kumppanin vielä, mutta kärsivällisyyttä se kysyy. Aina ennen auringonpaistetta satelee...

Mukavaa Kesää!!

Ap voisi yrittää löytää itselleen sopivaa naista netistä. Jos ei osaa kirjoittaa, se mahdollisuus tippuu pois.

niin voisi! sillä hän kirjoittaa hyvin! tulee mieleen ajatus ajattelevasta ja fiksusta miehestä. ja naiset kyllä paljolti rakastuu korvillaan, kun mies osaa keskustella ja pitää keskustelua yllä, keksiä sanottavaa ainakin muhun se tekee vaikutuksen. puhumista voi treenata ja sitäkin että alkaa puhua jonkun ihastuttavan seurassa, mikä on ihan oma lajinsa, koska kaikkia ujostuttaa melkein silloin.

puhumisiin!

Valitettavasti live-kohtaaminen ei ole mitenkään verrattavissa nettikirjoitteluun. Netissä itsevarmana, charmanttina ja humoristisena esiintyvä mies on usein tosielämän tapaamisessa jäykempi kuin rautakanki ja hurmaavan nettipersoonan tilalla on jäyhä ja hikoileva epämies. Netissä minäkin voin esiintyä normaalina, mutta oikean elämän tapaamisessa, kun kortit on esillä ja kaikki epävarmuudet nähtävillä ei asiat etenekään enää kuin Strömsössä. Unelmien mökkijuhlien sijasta rakennankin naiselle uppoavan laiturin ja tekemistäni kokkauksista saa ikuisen vatsapöpön noin niinkuik vertauskuvallisella tasolla.

Plus tietenkin on myös ulkonäkökysymys. Ei tämmöinen perustallaaja koskaan vastaan kasvoiltaan tai kropaltaan sitä kuvaa, jonka nainen on nettikeskusteluiden perusteella minusta luonut. Jos kerron käyväni säännöllisesti salilla ja lenkillä, ei se mielikuvissa ikinä tarkoita tällaista vähemmän kiinteää ja epä-fitnessmallikehoa. Partakin on vähemmän tuuhea kuin olisi suotavas.

Vierailija kirjoitti:

Missä ne MGTOW-liikkeen edustajat nyt ovat, kun heitä tarvittaisiin? Ai niin. Eiväthän he oikeasti tällaisissa tilanteissa olevia autakaan, vaan räyhäävät naisille ja parisuhteessa eläville miehille. 

MGTOW-heput lienevät MGTOW-palstoilla. Mikään ei estä ap:ta menemästä sinne.

Yksinäisyys on tosi raastavaa. Itsekin olen sinkku nainen. Ainakin vanhemmat miehet ovat kehuneet ulkonäköä. En vain halua kovin paljon vanhempaa vaan oman ikäisen miehen (noin 25-35)

Olen vaan todella ujo. Netistä yritin löytää seuraa mutta ei vaan jaksa enää kun tuntuu että kukaan ei netissä halua rakastua vaan jotain seikkailuja ja seksiä. Netti ei vaan itselläni toimi seuranhakuun.

Kavereiden kautta tutustuu kaikista parhaiten kivoihin miehiin.

Kannattaa kavereilta kysyä tuntevatko kivoja sinkkunaisia ja voisiko järjestää illanistujaiset tai lähteä vaikka porukalla keilaamaan/rannalle. Tai lähde vaikka mieskaveriporukalla rannalle tai puistoon. Rannalla voi aloittaa keskustelun vaikka kysymällä onko vesi lämmintä jos näkee että nainen tulee uimasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ap:lla on sana hyvin hallussa kirjoituksessa! Sellainen tekee aina vaikutuksen naiseen, kun mies osaa artikuloida ja puhua sujuvasti. On paljon samassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat jämähtäneet kodin kaupan työn välimaastoon eivätkä löydä viikonloppuna baarista kumppania, mikä on ymmärrettävää.

Sun tulisi miettiä missä kohtaat tavallisia kiltteja suomalaisia naisia. Mikä ois semmonen harrastus mikä sua kiinnostaa missä olisi paljon naisia? Uskon ett' löydät itsellesi kumppanin vielä, mutta kärsivällisyyttä se kysyy. Aina ennen auringonpaistetta satelee...

Mukavaa Kesää!!

Ap voisi yrittää löytää itselleen sopivaa naista netistä. Jos ei osaa kirjoittaa, se mahdollisuus tippuu pois.

niin voisi! sillä hän kirjoittaa hyvin! tulee mieleen ajatus ajattelevasta ja fiksusta miehestä. ja naiset kyllä paljolti rakastuu korvillaan, kun mies osaa keskustella ja pitää keskustelua yllä, keksiä sanottavaa ainakin muhun se tekee vaikutuksen. puhumista voi treenata ja sitäkin että alkaa puhua jonkun ihastuttavan seurassa, mikä on ihan oma lajinsa, koska kaikkia ujostuttaa melkein silloin.

puhumisiin!

Valitettavasti live-kohtaaminen ei ole mitenkään verrattavissa nettikirjoitteluun. Netissä itsevarmana, charmanttina ja humoristisena esiintyvä mies on usein tosielämän tapaamisessa jäykempi kuin rautakanki ja hurmaavan nettipersoonan tilalla on jäyhä ja hikoileva epämies. Netissä minäkin voin esiintyä normaalina, mutta oikean elämän tapaamisessa, kun kortit on esillä ja kaikki epävarmuudet nähtävillä ei asiat etenekään enää kuin Strömsössä. Unelmien mökkijuhlien sijasta rakennankin naiselle uppoavan laiturin ja tekemistäni kokkauksista saa ikuisen vatsapöpön noin niinkuik vertauskuvallisella tasolla.

Plus tietenkin on myös ulkonäkökysymys. Ei tämmöinen perustallaaja koskaan vastaan kasvoiltaan tai kropaltaan sitä kuvaa, jonka nainen on nettikeskusteluiden perusteella minusta luonut. Jos kerron käyväni säännöllisesti salilla ja lenkillä, ei se mielikuvissa ikinä tarkoita tällaista vähemmän kiinteää ja epä-fitnessmallikehoa. Partakin on vähemmän tuuhea kuin olisi suotavas.

Siis voisitko olla netissä ihan oma itsesi vaan. Ja kun fantasioit, teet selväksi että ne osat kirjoituksistasi ovat haaveilua. Sitten puhelimessa niin pitkään, että tuntuu mukavalta tavata.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinkkuus on miehille niin vaikeaa, ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään arvoa ilman naista? Vastaavaa ilmiötä ei naisten keskuudessa ole. Mistä tämä johtuu? Miksi naiset (keskimäärin) osaavat etsiä muuta sisältöä elämälleen, mutta miehet eivät?

Jotenkin tuntuu että miehillä sinkkuus käy itsetunnon päälle enemmän kuin naisilla. Naiset pystyy paremmin hyväksymään sen että eivät kelpaa. Olen nainen, 38-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut.  Muutamalle miehelle olisin kelvannut mutta itse en ollut kiinnostunut. Ne miehet joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneet musta. Tai en ainakaan usko että ovat ollet, en ole ikinä uskaltanut kysyä. En sitä kuitenkaan kauheasti sure. Kun ihastus menee ohi, niin ihan sama oliko kiinnostunut vai ei. Nautin omasta rauhasta ja tilasta, itsenäisyyden menetys mahdollisessa parisuhteessa lähinnä ahdistaisi.

Nainen on perimmäiseltä luonteeltaan perässähiihtäjä. Hän haluaa rakastua mieheen, joka sisimmässään ei hae naisesta turvaa, vaan josta nainen voi hakea turvaa. Miehen syntyy elämänmittainen parisuhde, miehen ja naisen välille voi pikkuhiljaa kehittyä ystävyys, jossa myös mies voi tukeutua naiseen. Mutta siihen saakka, suhteen alkuvaiheessa, jossa asiat perustuvat seksuaaliseen vetovoimaan mies ei missään nimessä voi hakea naisesta turvaa. Naiselle on turn off jos hän haistaa miehessä ripaustakaan epätoivoa.

Tästä syystä pidä treffailuvaiheessa kirkkaana mielessäsi:

1. Älä paljasta naiselle naisettomuuttasi. Kun nainen kysyy sinulta aikaisemmista suhteistasi, älä kerro totuutta vaan valehtele sinulla olleen monia pitkiä parisuhteita.

2. Älä näytä naiselle, että kaipaat naista. Näyttele, että naiset ovat kiva lisä elämääsi, mutteivät millään tavoin sen keskipiste.

Toinen asia, joka on oleellinen:

Nainen haluaa miehen joka kunnioittaa itseään. Miehen, jota  kannattaa seurata, jonka seuraaminen tuo hänen elämäänsä kaikkea ihanaa.

Tästä syystä naisen saaminen alkaa siitä, että alat itse elää sellaista elämää joka saa sinut kunnioittamaan itseäsi. Käytännössä siis:

1. Kouluttaudu/panosta työelämääsi. Tee työt tavalla, joka saa sinut arvostamaan itseäsi.

2. Hoida fyysistä olemustasi/kuntoasi tavalla joka saa sinut arvostamaan itseäsi. Käytännössä siis esimerkiksi ala käydä salilla tunnollisesti ja tee töitä tullaksesi joka kuukausi entistä voimakkaammaksi. Syö terveellisesti, ala panostaa siihen miten pukeudut. 

Kun oikeasti arvostat itseäsi, se näkyy ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku keksinyt miten läheisyydenkaipuun saisi sammutettua?

Eihän sitä sammutettua saa, mutta äänen voi vaimentaa tekemällä paljon ja menemällä koko ajan. Ei siinä ehdi eikä jaksa kaivata enää mitään. Itsellä auttoi pari työtä ja opiskelut, harrastukset, kotityöt ymym. Jatkuvasti kun on ylityöllistetty niin ei jaksa eikä ehdi yhtään mitään. Tosin mulla se päättyi loppuunpalamiseen ja nyt kun kaikki meni on ollut aikaakin taas kaivata toista vierelle. Joten ei kait pitäisi suositella kellekään :) Nyt opettelen vähän vähemmällä touhuamisella päästä samaan unohduksen tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ap:lla on sana hyvin hallussa kirjoituksessa! Sellainen tekee aina vaikutuksen naiseen, kun mies osaa artikuloida ja puhua sujuvasti. On paljon samassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat jämähtäneet kodin kaupan työn välimaastoon eivätkä löydä viikonloppuna baarista kumppania, mikä on ymmärrettävää.

Sun tulisi miettiä missä kohtaat tavallisia kiltteja suomalaisia naisia. Mikä ois semmonen harrastus mikä sua kiinnostaa missä olisi paljon naisia? Uskon ett' löydät itsellesi kumppanin vielä, mutta kärsivällisyyttä se kysyy. Aina ennen auringonpaistetta satelee...

Mukavaa Kesää!!

Ap voisi yrittää löytää itselleen sopivaa naista netistä. Jos ei osaa kirjoittaa, se mahdollisuus tippuu pois.

niin voisi! sillä hän kirjoittaa hyvin! tulee mieleen ajatus ajattelevasta ja fiksusta miehestä. ja naiset kyllä paljolti rakastuu korvillaan, kun mies osaa keskustella ja pitää keskustelua yllä, keksiä sanottavaa ainakin muhun se tekee vaikutuksen. puhumista voi treenata ja sitäkin että alkaa puhua jonkun ihastuttavan seurassa, mikä on ihan oma lajinsa, koska kaikkia ujostuttaa melkein silloin.

puhumisiin!

Valitettavasti live-kohtaaminen ei ole mitenkään verrattavissa nettikirjoitteluun. Netissä itsevarmana, charmanttina ja humoristisena esiintyvä mies on usein tosielämän tapaamisessa jäykempi kuin rautakanki ja hurmaavan nettipersoonan tilalla on jäyhä ja hikoileva epämies. Netissä minäkin voin esiintyä normaalina, mutta oikean elämän tapaamisessa, kun kortit on esillä ja kaikki epävarmuudet nähtävillä ei asiat etenekään enää kuin Strömsössä. Unelmien mökkijuhlien sijasta rakennankin naiselle uppoavan laiturin ja tekemistäni kokkauksista saa ikuisen vatsapöpön noin niinkuik vertauskuvallisella tasolla.

Plus tietenkin on myös ulkonäkökysymys. Ei tämmöinen perustallaaja koskaan vastaan kasvoiltaan tai kropaltaan sitä kuvaa, jonka nainen on nettikeskusteluiden perusteella minusta luonut. Jos kerron käyväni säännöllisesti salilla ja lenkillä, ei se mielikuvissa ikinä tarkoita tällaista vähemmän kiinteää ja epä-fitnessmallikehoa. Partakin on vähemmän tuuhea kuin olisi suotavas.

Siis voisitko olla netissä ihan oma itsesi vaan. Ja kun fantasioit, teet selväksi että ne osat kirjoituksistasi ovat haaveilua. Sitten puhelimessa niin pitkään, että tuntuu mukavalta tavata.

Olenhan minä, tietenkin olen. Ei mulla ole haamukirjoittajaa, joka kirjoittaa lauseet puolestani. En valehtele, mutta ehkä nettiminäni on se, jota en sitten livetilanteessa jännityksestä ja muista päänsisäisistä jutuista johtuen saa koskaan esiin. En ole kirjallisesti lahjakas tai mikään varsinainen sanaseppo, mutta oikeaan elämään verrattuna nettiminäni on kuin aurinkoinen päivä vs. jatkuva, hidas sadesää. Netissä minun ei tarvitse katsoa toista silmiin, koskettaa oikealla hetkellä tai puhua jänniä pilke silmäkulmassa. Siksi olenkin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ne MGTOW-liikkeen edustajat nyt ovat, kun heitä tarvittaisiin? Ai niin. Eiväthän he oikeasti tällaisissa tilanteissa olevia autakaan, vaan räyhäävät naisille ja parisuhteessa eläville miehille. 

MGTOW-heput lienevät MGTOW-palstoilla. Mikään ei estä ap:ta menemästä sinne.

Niin, mutta nämähän mainostavat pelastavansa ja jakavansa ilosanomaa miehille, jotka eivät asiasta tiedä. Mitä pelastamista ja julistamista se on, jos mgtow-miehet vain leikkivät keskenään jossain ja heidän luokseen pitää itse hakeutua? :D Eikös se pointti nimenomaan ollut juuri sanan levittäminen eikä minkään salaseuran pitäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku keksinyt miten läheisyydenkaipuun saisi sammutettua?

Eihän sitä sammutettua saa, mutta äänen voi vaimentaa tekemällä paljon ja menemällä koko ajan. Ei siinä ehdi eikä jaksa kaivata enää mitään. Itsellä auttoi pari työtä ja opiskelut, harrastukset, kotityöt ymym. Jatkuvasti kun on ylityöllistetty niin ei jaksa eikä ehdi yhtään mitään. Tosin mulla se päättyi loppuunpalamiseen ja nyt kun kaikki meni on ollut aikaakin taas kaivata toista vierelle. Joten ei kait pitäisi suositella kellekään :) Nyt opettelen vähän vähemmällä touhuamisella päästä samaan unohduksen tilaan.

Olisiko lievästä alkoholismista apua? Ja alkoholisteillahan on tunnetusti aina joku nainen ja vaikkei naista löytyisikö, niin ei viinalla saisi naisettomuudesta unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Laita vuoden tai kahden ajanjakso jolloin lopetat asian miettimisen ja naisen etsimisen. Yrität tehdä mahdollisimman kiinnostavia juttuja ulkona omalta mukavuusalueeltasi. Ystävillä voi kompensoida paljon, jos niitä ei ole, hanki.

Tuo on sellainen asia, mikä tulee mieleen ihan miettimättä. Tavalliselle miehelle tuo naisen etsimättömyys tarkoittaa, että sitä et ainakaan silloin saa. Elokuvissa voi käydä erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinkkuus on miehille niin vaikeaa, ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään arvoa ilman naista? Vastaavaa ilmiötä ei naisten keskuudessa ole. Mistä tämä johtuu? Miksi naiset (keskimäärin) osaavat etsiä muuta sisältöä elämälleen, mutta miehet eivät?

Jotenkin tuntuu että miehillä sinkkuus käy itsetunnon päälle enemmän kuin naisilla. Naiset pystyy paremmin hyväksymään sen että eivät kelpaa. Olen nainen, 38-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut.  Muutamalle miehelle olisin kelvannut mutta itse en ollut kiinnostunut. Ne miehet joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneet musta. Tai en ainakaan usko että ovat ollet, en ole ikinä uskaltanut kysyä. En sitä kuitenkaan kauheasti sure. Kun ihastus menee ohi, niin ihan sama oliko kiinnostunut vai ei. Nautin omasta rauhasta ja tilasta, itsenäisyyden menetys mahdollisessa parisuhteessa lähinnä ahdistaisi.

Naisille se on sitä, että ihan kivoja miehiä olisi, mutta eivät saa sukkia pyörimään. Miehille se on sitä, että ei ihan oikeasti kelpaa kenellekään ihmisenä. Siksi on miehelle kovempi paikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinkkuus on miehille niin vaikeaa, ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään arvoa ilman naista? Vastaavaa ilmiötä ei naisten keskuudessa ole. Mistä tämä johtuu? Miksi naiset (keskimäärin) osaavat etsiä muuta sisältöä elämälleen, mutta miehet eivät?

Jotenkin tuntuu että miehillä sinkkuus käy itsetunnon päälle enemmän kuin naisilla. Naiset pystyy paremmin hyväksymään sen että eivät kelpaa. Olen nainen, 38-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut.  Muutamalle miehelle olisin kelvannut mutta itse en ollut kiinnostunut. Ne miehet joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneet musta. Tai en ainakaan usko että ovat ollet, en ole ikinä uskaltanut kysyä. En sitä kuitenkaan kauheasti sure. Kun ihastus menee ohi, niin ihan sama oliko kiinnostunut vai ei. Nautin omasta rauhasta ja tilasta, itsenäisyyden menetys mahdollisessa parisuhteessa lähinnä ahdistaisi.

Naisille se on sitä, että ihan kivoja miehiä olisi, mutta eivät saa sukkia pyörimään. Miehille se on sitä, että ei ihan oikeasti kelpaa kenellekään ihmisenä. Siksi on miehelle kovempi paikka

Totta, itse olen heikolla hetkellä lähtenyt 15 vuotta vanhemman naisen kanssa treffeille. Ei se ainakaan nostanut itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinkkuus on miehille niin vaikeaa, ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään arvoa ilman naista? Vastaavaa ilmiötä ei naisten keskuudessa ole. Mistä tämä johtuu? Miksi naiset (keskimäärin) osaavat etsiä muuta sisältöä elämälleen, mutta miehet eivät?

Jotenkin tuntuu että miehillä sinkkuus käy itsetunnon päälle enemmän kuin naisilla. Naiset pystyy paremmin hyväksymään sen että eivät kelpaa. Olen nainen, 38-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut.  Muutamalle miehelle olisin kelvannut mutta itse en ollut kiinnostunut. Ne miehet joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneet musta. Tai en ainakaan usko että ovat ollet, en ole ikinä uskaltanut kysyä. En sitä kuitenkaan kauheasti sure. Kun ihastus menee ohi, niin ihan sama oliko kiinnostunut vai ei. Nautin omasta rauhasta ja tilasta, itsenäisyyden menetys mahdollisessa parisuhteessa lähinnä ahdistaisi.

Naisille se on sitä, että ihan kivoja miehiä olisi, mutta eivät saa sukkia pyörimään. Miehille se on sitä, että ei ihan oikeasti kelpaa kenellekään ihmisenä. Siksi on miehelle kovempi paikka

Tämä on kyllä totta. Saisin itse kumppanin ihan helposti, jos haluaisin, mutta haluan miehen, joka "saa sukat pyörimään". Olen vaan todennut kokemuksesta, että vähempi ei riitä. Siitä syystä mulle ei ole ongelmaa pysytellä sinkkuna, se on suorastaan valinta (siihen asti kun vastaan tulee se mies, joka saa pyörimään - ja joka haluaa niitä pyöritellä mun kanssa, eli ei ole yksipuolista toisinkaanpäin). Silloin, kun se on valinta, sen kanssa on helppo elää. Osaan kyllä myös asennoitua sellaisen henkilön tilanteeseen, joka haluaisi kovasti, melkein kenen kanssa vain, mutta sitä mahdollisuutta ei vain tarjoudu. Sen täytyy olla kuristavaa. :(

Aina kun menen juttusille miehen kanssa vaikka baarissa (menen aika useinkin, eikä sillä ole miehen ulkonäön kanssa mitään tekemistä, koska en ole baarissa etsimässä sitä kumppania enkä edes ystävää), mies kysyy, että "miten tuon näköinen nainen voi olla sinkkuna?". Selkeästi ei ymmärretä, että kaikilla ei ole pyrkimystä parisuhteeseen. Voi olla vaikea ymmärtää, että jollekin se on valinta, pysytellä vapaana, jos itsellä on kova pyrkimys tai toive löytää se joku, jolle kelpaisi. Pysyn mielelläni vapaana niin, että JOS sellainen sopiva mies vastaan tulee, niin olen valmiiksi vapaa enkä missään huonossa parisuhteessa jonkun yksinäisyydenpelon tms. vuoksi, sitten täytyisi päättää se, rikkoa kenties toisen sydän jne. En minä pelkää yksinäisyyttä, vaikka se kestäisi loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinkkuus on miehille niin vaikeaa, ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään arvoa ilman naista? Vastaavaa ilmiötä ei naisten keskuudessa ole. Mistä tämä johtuu? Miksi naiset (keskimäärin) osaavat etsiä muuta sisältöä elämälleen, mutta miehet eivät?

Jotenkin tuntuu että miehillä sinkkuus käy itsetunnon päälle enemmän kuin naisilla. Naiset pystyy paremmin hyväksymään sen että eivät kelpaa. Olen nainen, 38-vuotias enkä ole ikinä edes seurustellut.  Muutamalle miehelle olisin kelvannut mutta itse en ollut kiinnostunut. Ne miehet joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneet musta. Tai en ainakaan usko että ovat ollet, en ole ikinä uskaltanut kysyä. En sitä kuitenkaan kauheasti sure. Kun ihastus menee ohi, niin ihan sama oliko kiinnostunut vai ei. Nautin omasta rauhasta ja tilasta, itsenäisyyden menetys mahdollisessa parisuhteessa lähinnä ahdistaisi.

Naisille se on sitä, että ihan kivoja miehiä olisi, mutta eivät saa sukkia pyörimään. Miehille se on sitä, että ei ihan oikeasti kelpaa kenellekään ihmisenä. Siksi on miehelle kovempi paikka

Totta, itse olen heikolla hetkellä lähtenyt 15 vuotta vanhemman naisen kanssa treffeille. Ei se ainakaan nostanut itsetuntoa.

Itse pääsin poikuudesta eroon melkein kaksikymmentä vuotta vanhemman naisen kanssa. Olihan se tietysti ihan kivaa, mutta kyllähän sitä mieluummin tapailisi oman ikäisiä naisia. Ei tuollaisella ikäerolla saa mitään pysyvää suhdetta aikaiseksi.

Kannattaa hankkii fleshlight ja katsoa aikuisviihdettä