Lue keskustelun säännöt.
Ero 31-vuotiaana ja elämä sekaisin
joki
30.07.2017 |
Onko kukaan eronnut useamman vuoden suhteesta kolmekymppisenä? Miten selvisit, kauanko kesti toipua? Löysitkö vielä uuden suhteen? Tuntuu että haaveet tulevaisuudesta menivät murskaksi ja tuttavapiirissä kaikki ovat vakiintuneessa suhteessa, osalla lapsia.
Miten päästä eteenpäin? Missä tutustua uusiin ihmisiin? Erosta on nyt 5 kk, ei ollut yhteinen päätös. Olo on parantunut alkukuukausista, mutta edelleen tuntuu ettei tulevaisuudessa ole mitään odotettavaa. Työ menettelee, mutta ei ole elämän suola. Jotain sisältöä kaipaisi elämään, jotta jaksaa yrittää eteenpäin. Kertokaa kokemuksia!
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Mistä te olette löytäneet uudet kumppanit?
Tämä kiinnostaa itseänikin?
Tinder ei tällä hetkellä nappaa. Tuntuu niin väkinäiseltä hakea sieltä tuttavuuksia ja puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kaikenmaailman podcasteja, niin onko ainuttakaan jossa käytäisiin yli kolmekymppisen lapsettoman eroa tai sinkkuutta tai muuten elämää läpi? Tuntuu, että kaikki ovat perheellisiä, lapset löytyy ja muutenkin eroissa puhutaan lapsista. Mitäs jos niitä lapsia ei nyt vaan ole ja haluaisi kuulla vertaistuki tarinoita muilta samanikäisiltä lapsettomilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama, mutta ikää 37. Minulla tosiaan aika taisi jo loppua :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te olette löytäneet uudet kumppanit?
Tämä kiinnostaa itseänikin?
Tinder ei tällä hetkellä nappaa. Tuntuu niin väkinäiseltä hakea sieltä tuttavuuksia ja puolisoa.
Minä olen päättänyt, että koitan vaan ottaa mahdollisimman kevyesti. Olen esim. pyytänyt Tinderistä miehiä halitreffeille luokseni. Viestiä on tullut jälkikäteen, että olisivat halunneet tutustua paremminkin. Jos joku tällainen tyyppi kolahtaisi itselle, niin jotain toivoa voisi sellaisen kuvion kautta olla löytää. N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut juuri. Miten tuntuukin nyt siltä, että elämä valuu vain hukkaan, kun istun sohvalla telkkari päällä ja neulon. Samaa tein myös silloin, kun vielä seurustelin, eikä silloin tuntunut yhtään hukkaan heitetyltä ajalta.
Tämä.
Eniten kuitenkin ärsyttää, että ex on muuttanut mieltään lastenhankinnasta - aikaisemmin ei halunnut lapsia. Hyvähän miesten, kun ei ole niin tiukkaa aikarajaa.
Ja edellisenä N36 vastaan vielä tähän, että olen pakastanut 30 munasolua, jotta aikapaine helpottaa.
Oikso yksi syy useiden kohdalla se, että sitoudutaan jo silloin, kun henkinen kasvu on kesken? Alla 25-vuotiaden pitisi pysytellä kiertosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N36 jatkaa.
Kymmenen vuotta sitten asuin puolison kanssa 70-neliöisessä omistusasunnossamme. Oli saunat ja vaatehuoneet ja lasitetut parvekkeet. Pikakelaus tähän hetkeen, 27-neliöiseen vuokrayksiööni. Kaiken ymmärryksen mukaan elämäni on mennyt vain taaksepäin. Mutta seison omilla jaloillani. Tämä on minun elämäni ja se kulkee aivan omaa aikatauluaan. Tämä on minulle tarkoitettu. Kolmen kuukauden päästä istun jossakin eteläeurooppalaisessa kaupungissa jollakin portailla, katselen kuumaa laskevaa aurinkoa ja ehkä itken salaa hetken. ”Jos en nyt kuole, minä elän.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä monet sekoittaa nyt kaksi asiaa. Ero kolmekymppisenä ei ole asia eikä mikään ja sitä tapahtuu monille. Mutta jos ihmisellä on kova halu saada omia lapsia niin se tuo uuden ulottuvuuden tuohon asiaan jolloin kyse ei ole vain erosta vaan paljon laajemmista asioista.
Elämässä voi tapahtua mitä vaan missä iässä tahansa. Ja monet saa lapsia reilusti yli kolmekymppisenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin aikoinaan 33 kun erosin. Silti kerkesin saada kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
N36 jatkaa.
Kymmenen vuotta sitten asuin puolison kanssa 70-neliöisessä omistusasunnossamme. Oli saunat ja vaatehuoneet ja lasitetut parvekkeet. Pikakelaus tähän hetkeen, 27-neliöiseen vuokrayksiööni. Kaiken ymmärryksen mukaan elämäni on mennyt vain taaksepäin. Mutta seison omilla jaloillani. Tämä on minun elämäni ja se kulkee aivan omaa aikatauluaan. Tämä on minulle tarkoitettu. Kolmen kuukauden päästä istun jossakin eteläeurooppalaisessa kaupungissa jollakin portailla, katselen kuumaa laskevaa aurinkoa ja ehkä itken salaa hetken. ”Jos en nyt kuole, minä elän.”
Kiitos.
Erosin 27 vuotiaana, eli aika nuorena. Kaikki oli vaikeaa, valmistuminen yliopistosta ja gradun kirjoittaminen. Itkin yksinäisyyttä, ei kavereita. Opin tissuttelemaan kämpillä, en käynyt missään. Niin vain ”kehitin” laastarisuhteen ensin yhteen, sitten toiseen. Koko ajan toivoin löytäväni elämäni miehen. Joo, en ollut kovin itsenäinen tuolloin, nyt vasta viisikymppisenä olen. Mutta ihmeekseni pyyntööni vastattiin, tuli mies, lapset, perhe, omakotitalo, puutarha. Välillä
on ollut matalaa miehen kanssa, mutta hän on yhä elämäni rakkaus. Toivon sinulle uskoa paremmasta, saat sen mitä pyydät ja toivot, ehkä rukoiletkin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kaikenmaailman podcasteja, niin onko ainuttakaan jossa käytäisiin yli kolmekymppisen lapsettoman eroa tai sinkkuutta tai muuten elämää läpi? Tuntuu, että kaikki ovat perheellisiä, lapset löytyy ja muutenkin eroissa puhutaan lapsista. Mitäs jos niitä lapsia ei nyt vaan ole ja haluaisi kuulla vertaistuki tarinoita muilta samanikäisiltä lapsettomilta.
Areenassa on yksin tehty lapsi podcast, joka käsittelee tätä asiaa. Tän naisen mies ilmoitti, ettei haluakaan lasta ja nainen joutui pohtimaan lapsihaavettaan ja sitä, jääkö odottelemaan uutta kumppania, ryhtyykö kumppanuusvanhemmuuteen vai hankkiiko vaan lapsen yksin, kerran sellaisesta haaveilee. Oli hyvä, kuuntelin kahteen kertaan. Itse teen surutyötä parhaillaan, en siksi että olisin eronnut juuri, vaan siksi että olen 37 ja joudun todennäköisesti hautaamaan haaveeni perinteisestä ydinperheestä.
Mistä te olette löytäneet uudet kumppanit?