Lue keskustelun säännöt.
Olen aina haaveillut lapsesta, mutta miten ihmeessä sovittaa lapsi arkeen?
30.07.2017 |
Olemme pariskunta, joista molemmat on aika vaativassa työssä, ei kuitenkaan erityisen hyvin palkatussa. Työpäivät matkoineen on molemmilla aina yli kymmenen tuntia. Vuosien varrella on työpaikat vaihtuneetkin, mutta työmatkat silti täällä pk-seudulla yli kaksi tuntia päivässä, sille ei mitään oikein voi kun ruuhka-aikaan on kuljettava. Jos menee harrastukseen, niin on mentävä oikeastaan suoraan töistä kulkuyhteyksien takia, ja päivä venyy silloin helposti 13-tuntiseksi. Siihen päälle tietysti kaupassa käymiset, normaalit kotityöt (joita nyt kahden aikuisen taloudessa ei niin paljoa ole) ja ystävien tapaamiset, ikääntyvien vanhempien apupyynnöt ym ym. Tuntuu että elämä on ruuhkavuosia ilman lapsiakin ja mihinkään kivaan ei helposti jää aikaa ja työt stressaa. Miten tähän kuvioon mahtuu lapsi? Lapsi olisi kovin toivottu ja rakastettu, mutta miten ihmeessä lapseen pystyy järjestämään aikaa? Harrastuksen tietenkin voi lopettaa, mutta ei se tilannetta ratkaise :( . Selittäkää joku miten olette onnistuneet rakentamaan hyvän perhe-elämän, kun mitään rikkauksia palkata säännöllisiä lastenhoitajia ei kuitenkaan ole.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ei ole yhden lapsen kanssa sen enempää kuin lapsettomanakaan.
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Minä en lapsettomana tee kotitöitä edes joka päivä.
Sama. En myöskään laita ruokaa läheskään joka päivä, saati sitten kahta lämmintä ruokaa. En myöskään puklaile vaatteilleni ja löytyä mudassa, joten pyykkiä tulee paljon vähemmän kuin lapsiperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissäni kaikki valittavat lapsi-arjen kamaluutta ja kiirettä ja raskautta.
Se johtuu siitä, että lapsiperhearki on erittäin usein kiireistä, raskasta ja stressaavaa. Jos tämä on sinusta okei, siitä vain. Mutta älä sano, ettei sinua varoitettu, äläkä luule, että sitä sinun kuvittelemaasi erheidylliä olisi oikeasti olemassa kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ei ole yhden lapsen kanssa sen enempää kuin lapsettomanakaan.
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Minä en lapsettomana tee kotitöitä edes joka päivä.
Sama. En myöskään laita ruokaa läheskään joka päivä, saati sitten kahta lämmintä ruokaa. En myöskään puklaile vaatteilleni ja löytyä mudassa, joten pyykkiä tulee paljon vähemmän kuin lapsiperheessä.
Vertailu:
Lapseton pariskunta, siis minä ja mieheni: imurointi ja moppaus kerran viikossa, kotona ruuanlaittoa la-su, pyykinpesua la (yksi koneellinen vaatteita, toinen koneellinen lakanoita ja pyyhkeitä). Tunti, pari telkun töllöttämistä arkisin ennen nukkumaanmenoa.
Yksilapsinen perhe (siis meidän): imurointi ja moppaus kerran viikossa, kotona ruuanlaittoa la-su, pyykinpesua la (yksi koneellinen vaatteita, toinen koneellinen lakanoita ja pyyhkeitä), yleistä tavaroiden paikoilleen laittamista joka ilta ennen nukkumaanmenoa 15 min (sillä välin toinen antaa lapselle iltapalaa ja pesee lapsen hampaat), sitten iltasatu ja telkun töllöttämistä.
Meillä on 8 kg:n pyykkikone. Ennen pesimme vajaita koneellisia, nyt täysiä. Lapsi on 5-vuotias. Hän ei puklaillut edes vauvana. Hiekassa hän kyllä tykkää möyriä. Siihen on erikseen leikkeihin sopivat, kosteutta ja likaa kestävät pihavaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ei ole yhden lapsen kanssa sen enempää kuin lapsettomanakaan.
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Minä en lapsettomana tee kotitöitä edes joka päivä.
Niin? Miksi luulet, että niitä olisi lapsiperheillä joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Siivoaminen kun lapsi on kotona on todella vittumaista puuhaa.
Miksi? Minua lapsi ei häiritse lainkaan, kun siivoan. Hän keräilee ensin kamansa lattialta, laittaa ne hyllyyn ja menee sitten istumaan sohvalle ja katsomaan jotain piirrettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissäni kaikki valittavat lapsi-arjen kamaluutta ja kiirettä ja raskautta.
Se johtuu siitä, että lapsiperhearki on erittäin usein kiireistä, raskasta ja stressaavaa. Jos tämä on sinusta okei, siitä vain. Mutta älä sano, ettei sinua varoitettu, äläkä luule, että sitä sinun kuvittelemaasi erheidylliä olisi oikeasti olemassa kenelläkään.
Kyllä meillä ja monella tutulla on ns. perheidylli. Nytkin ihana kiireetön kesäloma vietetty ja odotan innolla syksyä retkeilyineen ja mökkiviikonlopuineen.
Yleensä ihmiset pystyy jotenkin järjestämään elämän mukavaksi. Jostain pitää ehkä luopua, asunnon neliöistä tai harrastuksista. Meillä on auttanut että mies on hyvätuloinen ja minä olen voinut pitää pitkät perhevapaat talouden juuri kärsimättä. Toivottavasti te löydätte oman tapanne järjestää perhearki, tsemppiä vauvan yritykseen!
Kuulostaa kyllä kamalalle tuo pääkaupunki seutulaisten elämä!
- Onko mahdollista muuttaa lähemmäksi jomman kumman työpaikkaa?
- onko etätyö mahdollisuutta
- onko pakko asua pk seudulla?
Joko toinen tai vuorotellen voisi olla kotona sinne asti kun lapsi täyttää 3 vuotta. Sen jälkeen osa-aikatöitä sinne asti kun laki sen mahdollistaa eli 2 luokan syksyyn.
Asutte vaikka vähän ahtaammin ja karsitte tavaraa. Lapsi ei tarvitse omaa huonetta, yleensä ne viihtyy siellä missä aikuinenkin ja lapsen sänky mahtuu usein vanhempien makkariin. Tai sitten perhepeti.
Alle kolme vuotias ei tarvitse myöskään kokonaista huonetta omille leluilleen. Niitä ei tarvita niin paljon.
Julkisilla kulkee hyvin. Jos työhön palaatte pian niin itse yrittäisin sopia työnantajan kanssa etten osallistuisi ulkomaanmatkoihin.
Valmistautukaa siihen ettei tuollaisten työpäivien jälkeen omille harrastuksille jää aikaa, tai muuten menee päivä ettei lapsi näe toista vanhempaansa. Se on ok silloin tällöin, poikkeuksena mutta ei säännöllisesti toteutettuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä kamalalle tuo pääkaupunki seutulaisten elämä!
- Onko mahdollista muuttaa lähemmäksi jomman kumman työpaikkaa?
- onko etätyö mahdollisuutta
- onko pakko asua pk seudulla?Joko toinen tai vuorotellen voisi olla kotona sinne asti kun lapsi täyttää 3 vuotta. Sen jälkeen osa-aikatöitä sinne asti kun laki sen mahdollistaa eli 2 luokan syksyyn.
Asutte vaikka vähän ahtaammin ja karsitte tavaraa. Lapsi ei tarvitse omaa huonetta, yleensä ne viihtyy siellä missä aikuinenkin ja lapsen sänky mahtuu usein vanhempien makkariin. Tai sitten perhepeti.
Alle kolme vuotias ei tarvitse myöskään kokonaista huonetta omille leluilleen. Niitä ei tarvita niin paljon.
Julkisilla kulkee hyvin. Jos työhön palaatte pian niin itse yrittäisin sopia työnantajan kanssa etten osallistuisi ulkomaanmatkoihin.Valmistautukaa siihen ettei tuollaisten työpäivien jälkeen omille harrastuksille jää aikaa, tai muuten menee päivä ettei lapsi näe toista vanhempaansa. Se on ok silloin tällöin, poikkeuksena mutta ei säännöllisesti toteutettuna
Pk-seudulla on pakko asua, koska molempien työt on täällä. Ei meidän ammateissa ole töitä kuin suurissa kaupungeissa, ja vaikea niitä uusia työpaikkoja esim. Turusta on yhtäkkiä molemmille saada. Tietenkin voimme muuttaa vaikka Orimattilaan ja käydä sieltä pk-seudulla töissä, mutta sitten työmatkojen pituudet ja kestot muuttuu ihan mahdottomiksi. Etätöitä ei voi meidän kummankaan ammatissa tehdä, ikävä kyllä. Asumme nyt jo aika ahtaasti eli siitä ei ole mahdollista oikein tinkiä enää lisää, tavaraa voimme tietenkin yrittää karsia entisestään. Olemme molemmat varautuneet luopumaan kaikista harrastuksistamme, jos on pakko, mutta en tiedä onko se ihan viisasta lopulta. Miten jaksamisen käy, jos ei enää harrasta yhtään mitään? Työmatkoista tietenkin yritämme neuvotella työnantajien kanssa, että niitä ei enää olisi, mutta ei voi olla varma, että onnistuuko se. Ap.
Olen siis jopa miettinyt, että pitäisikö yrittää saada joku kevyt, helppo (ja huonosti palkattu) uusi työ nykyisen vaativan ja vastuullisen (mutta ei kuitenkaan erityisen hyvinpalkatun) työn tilalle. En kuitenkaan tiedä, että palkkaisiko kukaan minua vaikkapa Alkon myyjäksi, kun minulla on korkea koulutus ja pitkä oman alan työkokemus, ulkomaan matkoja sisältävästä vaativasta työstä hyviä näyttöjä jne. Ja syy vaihtaa työtä olisi pienen lapsen kanssa arjen mahdollistaminen. En tiedä olisinko se halutuin hakija tuolla taustalla vaikkapa myyjän työhön, koska siihenkin kai on paljon hakijoita? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siis jopa miettinyt, että pitäisikö yrittää saada joku kevyt, helppo (ja huonosti palkattu) uusi työ nykyisen vaativan ja vastuullisen (mutta ei kuitenkaan erityisen hyvinpalkatun) työn tilalle. En kuitenkaan tiedä, että palkkaisiko kukaan minua vaikkapa Alkon myyjäksi, kun minulla on korkea koulutus ja pitkä oman alan työkokemus, ulkomaan matkoja sisältävästä vaativasta työstä hyviä näyttöjä jne. Ja syy vaihtaa työtä olisi pienen lapsen kanssa arjen mahdollistaminen. En tiedä olisinko se halutuin hakija tuolla taustalla vaikkapa myyjän työhön, koska siihenkin kai on paljon hakijoita? Ap.
Saattaisi olla hyvä vaihtoehto. Voithan pikkuhiljaa alkaa sovittaa elämääsi enemmän perhe-elämään sopivaksi, hakea toisentyyppisiä töitä, miettiä asunnon vaihtoa, harkita voisitko harrastaa jotain joka ei vaatisi tiukkoja aikatauluja jne. Kyllä yleensä ratkaisut löytyy jos on hyvä motivaatio elämänmuutokseen, kuten nyt teillä lapsen tuloon.
Nämä pohtimasi asiat on vain käytännön järjestelyjä, joihin me kaikki ollaan löydetty kohtalaisen tyydyttävät ratkaisut.
- Kyllä niitä päivähoitopaikkoja löytää myös läheltä kotia, kun varautuu ajoissa. Ota yhteyttä päiväkotiin johon haluat ainakin vuotta ennen töihinpaluuta, jotta voit selvittää mahdollisuudet ajoissa.
- Tunti työmatkoihin / suunta lapsiperheen molemmilla vanhemmilla on liikaa. Hankkikaa auto, muuttakaa lähemmäs työpaikkaa tai lyhentäkää työaikaa. Lähes kaikki tuntemani vanhemmat pääkaupunkiseudulla limittää työaikansa: toinen vie ja toinen hakee.
- Lasten myötä kotitöiden määrä kasvaa, joten työssäkäyvien vanhempien on tärkeää jakaa ne tasan. Älä usko tuota yhtä, joka väittää ettei tekemistä ole enempää: kyllä on. Ne hienotkin tekniset ulkoiluvaatteet pitää puhdistaa kurasta, kaatuneet maidot pyyhkiä, pissalakanat vaihtaa (näitä ei sinkuille satu usein), ruokaa pitää tehdä useammin kuin aikuisille... Sekä lisäksi "metatytöt":
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/29/jenny-lehtinen-metatyo-kunniaan
Keskustele nämä asiat läpi puolisosi kanssa ennen vauvan syntymää. Vaikkei ei ole sitä rikasta miestä, vaan fiksu, joka tekee osuutensa kotitöistä, ehtii molemmat harrastamaan ja näkemään kavereita pari kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä useinkin niitä ulkomaan matkoja? Meillä mies reissaa välillä työnsä puolesta ulkomailla ja silloin minä vaan otan vastuun arjen pyörittämisestä. Eli ei se lapsi/ lapset välttämättä ulkomaan matkoja estä. Vai meneekö teillä reissut päällekkäin/ ovat extrapitkiä? Miehen ollessa työmatkalla sovittelen työkavereiden kanssa työvuorot niin, että saan vietyä lapset hoitoon ja haettua pois ennen päiväkodin kiinnimenoa. Yleensä tällöin lapsille tulee hieman pidemmät hoitopäivät, mutta vastaavasti muulloin pidämme heidän hoitopäivänsä mahdollisimman lyhyinä. Lasten harrastuspäivinä olemme vielä ainakin toistaiseksi saaneet apua isovanhemmilta, koska en yksin repeä kahteen eti paikkaan samana päivänä.
Ainakin toistaiseksi Suomessa on mahdollista vanhempien olla melko pitkään kotona.
Palkka ei ole niin suuri, mutta eivät menotkaan ole, jos toinen vanhemmista on kotona.
Eli lapsi on 3 - vuotias ennenkuin teidän pitää miettiä päiväkotiasioitantms.
Sitten, kun menette töihin takaisin, voitte palkata kotiin siivoojan ja tilata ruuat kotiin. Esim. Alepan lähettipalvelun kautta. Nämä eivät ole kovin kalliita ratkaisuja, mutta helpottavatelämää kovasti.
Ehdottomasti kannattaa myös toisen vanhemmista tehdä lyhennettyä työpäivää.
Verotus laskee ja matkakustannukset vähenevät.
Minusta tuntuu, että mietit nyt hiukan liikaa. Lapsen kanssa elämän ei voi valmistautua kaikelta osin vaan lapset ovat hyvin yksilöllisiä! Toiset helppoja ja toiset hyvinkin vaativia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mietti tuolla harrastuksia ja meillä ainakin liikunnan harrastaminen muutti hieman muotoaan siitä, että molemmat kävivät iltaisin töiden jälkeen harrastuksissa siihen, että vähintään pari kertaa viikossa toinen kävi pyörällä töissä. Kummallakin meistä työmatka menee jopa nopeammin pyörällä kuin julkisilla, siitäkin huolimatta, jos matka-aikaan laskee lasten viemisen päiväkotiin. "Onneksi" olemme kumpikin 2-vuorotyössä, jolloin vuoroja limittämällä sai lapsille lyhyemmät hoitopäivät. (Aikaisemmin töihin menevä kulki autolla ja haki hoidosta, myöhemmin menevä vei ja kulki pyörällä/julkisilla). Kyllä kai ne päiväkodissakin puuttuvat, jos lapsella on jatkuvasti yli 10h hoitopäivät, kuten teillä tulisi ilman erikoisjärjestelyjä olemaan? Jos kummallakin menee joka päivä 2h matkoihin, niin kannattaisi muuttaa mahdollisimman lähelle toisen työpaikkaa, vaikka toisella sitten työmatka pitenisi entisestään.
Viikkosiivouksen ajaksi toinen lähti vaunulenkille ja toinen jäi tekemään siivouksen. Nyt lapset ovat jo isompia, niin eivät ole enää "tiellä" siivotessa ja heidän kanssaan on mukava harrastaa ja touhuta koko perheenä. Olihan se melkoista kitkuttamista pienillä tuloilla, kun olin kotona lasten kanssa ja aikamoista järjestelyä, kun lapset olivat päiväkodissa, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna sekin oli vain muutama hassu vuosi elämästä.
Hyvin, suorituskykysi paranee ja samoin asioiden organisointi kun on pakko.
Kyllä useimmilla lapsiperheillä pk-seudulla on oma auto, ainakin kantakaupungin ulkopuolella. Ei mekään pärjättäisi ilman.