Mieheni kaveriin ihastuminen ei mene ohi
Tämä mies on varmaan mukavin ihminen jonka tunnen. Hän on avoliitossa hieman vanhemman naisen kanssa ( ei sillä että sillä jotain väliä olis). Mies on minun ikäinen ( yli 30).
Itse en usein ole kovin tyytyväinen omaa parisuhteeseeni. Tietenkin pikkulapsi-arki koettelee ( meillä 1 lapsi). Mieheni on tunnollinen ja huolehtii kaikesta, on kunnianhimoinen. En halua leuhkia mutta olen vetävän näköinen nainen ja hyvässä kunnossa. Ehkä vähän alamaissa viimeaikoiNa, olen kotona hoitovapaalla ja olen huomannut kesän aikana kaipaavani enemmän omaa aikaA. Lastani rakastan yli kaiken ja miestänikin omalla tavallani. Usein tuntuu siltä että olemme ihan eri maailmoista, jutut ei mene ynsiin ja olemme tosi erilaisia. Riitojakin on välillä ollut paljonkin.. välillä on seesteistä. Tällähetkellä meillä ei ole parisuhde elämää.
Ja tästä ihastuksesta.. On käynyt ilmi että tunne on molemminpuolinen. Suoraan tätä mies ei ole sanonut. Tietenkin voi olla että olen väärässä ja mies muuten vain on flirtti, ja saattaa olla tätä muillekin naisille. Mutta jotenkin en tätä usko.. olemme muutaman kerran viestitelleet ihan kaverillisia viestejä. Kerran hän lähetti nimipäiväonnittelu- viestin ruusun kuvan kera. Ja hymynaamoja. Mitään lässsynlää-viestejä eikä puheita ihastumisesta ole ollut. Ihan kaverillisia viestejä siis. Eikä mitenkään hirveästi niitä viestejä olla lähetelty. Tietenkään hänkään ei mahdottomasti halua viestitellä yms enkä minäkään koska on mieheni kaveri ja muutenkaan kun otetaan elämäntilanteemme huomioon.. en saa miestä mielestäni. Vietimmd iltAA yhtäaikaa kaupungilla 3 vkoa sitten ja olimme melko tiiviisti yhdessä sinäiltana.. Ajauduimme sattumalta alkuillasta samaan paikkaan ja molemmat olimme melko innoissamme tästä. Sen vaistosi. Mies on ollut aina tosi mukava minua kohtaan. Viikko sitten hän halsi tulla kylään meille ja ilmoitti minulle asiasta, josko tulisi "minua ja miestäni" moikkaamaan. Hän viihtyi melko pitkään. Leikitti meidän lasta koiransa kanssa jonka otti mukaan kyläilemään. Välillä katsoi minua silmiin ja hymyili. Ehkä hän halusi tulla kylään ja nähdä minut, itse olen nyt iloinen kun kävi koska en nyt enää ikävöi nii paljoa. Aijemmin olin salaa ihastunut mieheen, empä olisi uskonut että tällainen tilanne tulee.. Odotan että tämä menee ohi. Petturimainen olo on itsellä. Haaveilen miehestä aikapaljon..en tiedä meneekö tää ohi. Mutte en tietenkään toivo että tämä " juttu" etenee pahemmaksi vaikka hänestä haaveilenkin. Se voisi olla tuhoisaa.
Onko muilla ollut samanlaista tilannetta?