Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla

Mä ensin näin vain meren sinisen
Ja koralliin löi aallot jylisten

Rannalle jäi Petruska 

Rannallansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Aallon välkeessä loistaa kuu
Rannan hiekalle heijastuu yksi ainoa varjo vain
Nyt ei toista nähdä lain

Sinä heräät huolissas minne lähdin
Tulet rantahiekalle vierellein
Taivas meitä tuijottaa sadoin tähdin
Mietin mitä laulua äsken tein

Sen minkä tein, taas teen

mies muistoineen eilisenn käy uudelleen

Jään sateeseen
ja teen jälleen
muistoja, muistoja vain
Tai eiliseen, jos meen
teen taas muistoja, muistoja vain

Vierailija kirjoitti:

Jään sateeseen
ja teen jälleen
muistoja, muistoja vain
Tai eiliseen, jos meen
teen taas muistoja, muistoja vain

sun elämältä suunta puuttuu

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
Mä menen minne sattuma johtaa

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
Mä menen minne sattuma johtaa

 Nelostieltä Kokkolaan päin

 käännyin huomasin,

 jonkun muunkin siinä liftaavan.

 Tuli rekka, pysähtyi, otti kummankin

 kyytiin alta sateen virtaavan.

Synkkä ehtoo Pohjanmaalla, kolmostiellä sataa vettä.
Aune seuraa liikennettä takaa kassan tyhjänlaisen.
Ei naisen Aunen kaltaisen tulis olla jouten.
Mutta minkä siinä teet, kun tuuli kasaa terassille kylmän sadepäivän alkuiltaa lamaannuttavaa?

Soliferi nousi tiellä vesiliirtoon
Alle sekunti miettii omaa siirtoo
Renkaat linkussa, vauhtia se satanen
En tiiä olisko selvinnyt ees Vatanen

sä et saatana kaasua nosta, 

iskä seuraa sua katsomosta

Ei kukaan nähnyt miten tapahtui tuo 

pian paarit kannettiin Ilmarin luo

vain hetken hän oli enää tajuissaaan

Vierailija kirjoitti:

Piupalipaupali piupalipaupali

Ole hiljaa. Olen ääneesi kyllästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan nähnyt miten tapahtui tuo 

pian paarit kannettiin Ilmarin luo

vain hetken hän oli enää tajuissaaan

Myöhäistä on enään kun tuonen tuvill’ tullaan
siell’ madonsuu on viimeinen ovi.

Meitä odotellaan mullan alla

meitä odotellaan siellä, odotellaan siellä

ja vaikka moni oottaa innokkaana

niin ei mennä ihan vielä, eipä mennä ihan vielä

Sun elämältä suunta puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Sun elämältä suunta puuttuu

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
Mä menen minne sattuma johtaa

Sinut löysin alta ukkospilvien
 

Kotiin saatoin, tieltä sateiden
 

Erotessa kysyin vielä näänkö sua?
 

Se päivä hukkui syvään harmauteen
 

Vaikka hetken uskoin valon saapuneen
 

Sillä luulin, ettet jaksa oottaa mua