Lue keskustelun säännöt.
Oletteko nähneet julkisissa kulkuvälineissä ihmisiä, jotka ei näprää puhelinta?
29.07.2017 |
Menen joka pvä junalla töihin ja jostain syystä kiinnitän huomiota siihen, että olen yleensä ainoa joka ei näprää kännykkää. Ja samalla huomasin että tuli suorastaan kummallinen/syyllinen olo, että pitäskö tässä ihan vaan näön vuoksi ruveta selaamaan puhelinta. Kyllähän jotkut tekee töitä kännykällä mut osa on varmaan niitä tyyppejä, joilla on se puhelin aina kädessä oli sitten töissä tai vapaalla.
Kuinka paljon näette ihmisiä jotka tekee jotain muuta tai eivät jopa mitään? Yks päivä näin naisen joka täytti sanaristikkoa, vaikka sillä puhelinkin oli mutta ei vain selannut sitä.
Kommentit (41)
Olen, mutta harvoin. Juu suurin osa tuijottaa puhelinta. Itse luen kirjaa ihan old school, joskus kyllä kirjaa kännykältäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en pystyisi ihan siitä syystä että takaa tai viereltä joku voisi nähdä mitä teen. Ei varmaan haittaa kaikkia, mutta minua ahdistaa. Toisaalta yleensä käytän sitä vain tekosyynä että kukaan ei ota katsekontaktia tai ala puhumaan minun kanssani, vaikka en tekisi mitään. Minulla on pientä sosiaalista fobiaa.
Kukin tyylillään. Ite kuuntelen mielelläni musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä sitten saa tehdä? Tuijottaa apaattisena samoja taloja ja puita päivästä toiseen? Saako lehden lukea padilta vai pitääkö olla paperinen lehti?
Jos se tuntuu sun mielestä hyvältä selata puhelinta, niin tee sitten niin. Mutta ootko miettinyt, että muutakin voi tehdä? Vai onko puhelimesta tullut pakko? Ei tarvitse minulle vastata. Ja ymmärräthän, että kaikki eivät toimi kuten sinä ja useimmat muut, eivätkä he silti ole friikkejä, jotka hautovat sairaita asioita? Mieleen tulee se jenkkiläinen somekohu, jossa tyttö oli järkyttynyt nähdessään kahvilassa miehen, joka ei tehnyt muuta kuin istui. Ei edes selannut kännykkää! Mikä psyko!
Aika menee nopeemmin, kun tekee jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kilttimiesxd kirjoitti:
Täällä yksi, mutta olen kiltti.
Mulla sama.
En edes omista älypuhelinta, joten ei ole mitä näprätä. Kuuntelen radiota mp3-soittimelta. Ja katselen ihmisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää pahimmat näprääjät ovat samoja tyyppejä jotka ahdistuvat treffeillä jos tulee parin sekunnin hiljaisuus. Mihin tämä adhd-yhteiskunta onkaan menossa? Koko ajan pitäisi "olla tekemässä" jotain. Huoh...
Minä luulen että ei enää osata kohdata ajatuksiaan, itsereflektio on liian kovaa kamaa monen psyykkeelle.
Täällä taas vahdataan suu auki jos menee kahvilaan tai bussiin tyyliin "kuka tuo on". Asun pikkukaupungissa.. Olisi paljon mukavampaa jos kaikki tuijottais kännyä ym eikä mua tai muita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bussissa suurin osa toki räplää puhelinta, mutta toki osa vain istuu ja katselee ulos. Itse kuuntelen musiikkia puhelimestani, mutta en muuten tee sillä mitään. Katselen ulos, koska koen helposti pahoinvointia.
Junassa on näkynyt enemmänkin toimintoja. Osalla on läppäri, jotkut lukee kirjaa tai juttelee kavereiden kanssa. Itse sielläkin kuuntelen musiikkia ja usein luen kirjaa, juna on siihen mielestäni paras ympäristö. Kotona en saa luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näin kerran bussissa kundin, joka LUKI KIRJAA!!!
Olin jo näppäilemässä hullujenhuoneen numeroa.....
Osaako kohta ihminen enää edes puhua kun on tottunut vain tuijottamaan ruutua silmät suurina:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako kohta ihminen enää edes puhua kun on tottunut vain tuijottamaan ruutua silmät suurina:)
O O
>
'----'
On kieltämättä orpo olo, kun itselläni on pinkki 20 euron mummoluuri ja muilla nuorilla on älypuhelinta sun muuta. Toisaalta munkin on pakko hankkia älypuhelin opiskeluja ja sosialisointia varten. Muuten todennäköisesti jään pois piireistä.
Bussissa kännykkäänsä näpräilyyn liittyen on toinenkin ilmiö, josta haluaisin puhua. Oletteko huomanneet, kuinka yksin olevat ihmiset täyttävät orpoutensa olon tuijottamalla kännykkään? Esimerkiksi uuteen kouluun mennessään kaikki ovat nurkissa ja tuijottavat kännykköihinsä itsekseen, koska eivät tunne ketään. Eivät uskalla katsoa silmiin tai tulla suoraan tutustumaan. Ikään kuin tylsyyttä tai pientä orpoutta/ itsekseen oloa ei kestettäisi.
En tiedä teistä, mutta en pidä tästä nykyajan ilmiöstä.
Minä. En omista älypuhelinta.
Huomaan monissa paikoissa olevani se musta lammas. Kaikilla muilla puhelimet käsissään, paitsi mulla.
Mä luen junamatkat, eikä mua ei juuri kiinnosta mitä muut tekevät paitsi ehkä silloin kun kailotetaan arkaluontoisia asioita puhelimessa tai kuunnellaan jotain hirvittävää räimettä niin lujaa, että muutkin saavat siitä osansa. Tai sitten se musiikki ei kuulu läpi, mutta jalalla on pakko naputtaa tahtia. Ai että käy hermoon.
Mielestäni on mahtavaa, että ihmiset nykyään puuhailevat puhelimillaan. Tosi harvoin joutuu nykyään pakkokuuntelemaan jonkun kälättäjän puheluita, kuten vielä 10 v. sitten.
Monet väittää, että puhelimella tehdään paljon muutakin kuin surffaillaan. Tämä on helppo tarkistaa esim. junassa. Ei tarvitse olla mikään kyttääjä, mutta selän takaa näkee kyllä, mitä kukakin puuhaa. Läppärin kanssa olevat tekee usein töitä. Mutta n. 98% puhelimeensa uppoutuneista surffaa tai katselee suoratoistopalveluja - hyvin harva lukee esim. e-kirjaa.
Mitä siellä sitten saa tehdä? Tuijottaa apaattisena samoja taloja ja puita päivästä toiseen? Saako lehden lukea padilta vai pitääkö olla paperinen lehti?