Ei koskaan aikaa - jätänkö yrittäjäpuolison?

No kuule mietipä sitä.

Se on kuule kiinni ihan siitä, mitä parisuhteelta haluat. Monelle olisi ihannetilanne, että puolisoa näkisi vaikkapa pari kertaa viikossa, ja muun ajan saisi keskittyä omiin juttuihin. Mutta jos sinä haluat rauhallisia viikonloppuaamuja, yhdessä kokkailua ja tiivistä arjen jakamista, ei tietenkään kannata seurustella erittäin kiireisen ihmisen kanssa.

Kenelle meille ei ole aikaa

Tyhjäntoimittajia on pilvin pimein, mutta vasta sellaisen löydettyäsi huomaat kuinka suuren virheen olet tehnyt.

minä + mies = me

Mutta ollaanko me me, jos ei ole aikaa.

Ei tuo vaikuta "kiireiseltä", mutta aina tuntuu kaikki muu menevän meidän parisuhteen edelle.

Sen olen myös huomannut, että mies puhuu meistä aina nimillä. Ei monikossa. Että ei kai anna meille samanlaista painoarvoa, kuin minä.

Ap

Muu menee parisuhteen edelle.

Ei puhu "meistä"

Taisit pakottaa naimisiin

ja nyt lapsia vielä mietit

Olisiko nyt aika miettiä hyvissä ajoin koko pakettia uudelleen. Mitä sä rakastat tässä miehessä? Poissaoloa? Oletko yksi niistä joilla vaan täytyy olla mies?

Viimeksi näin miestä eilen aamulla. Tiedän, että on hengissä ja jossain lähitienoolla, koska aamulla oli pannussa kuumaa kahvia ja tiskikoneessa likainen kuppi. Minulle se riittää. Me olemme me ilman, että roikutaan toisissamme ja vietetään kaikki vapaat yhdessä. Minä olen nyt lomalla, mies tekee töitään ja hyvä niin. Mieluummin ahkera puoliso kuin laiskottelija.

Kyllä meilläkin muu menee parisuhteen edelle ja minusta hyvä niin. Olisi kamalaa olla suhteessa, jossa ei tehdä töitä vaan roikutaan sossun tuella vain siksi, että maailmassa ei saa olla muuta kuin me.

Älykkyyttä ja huumorintajua. Yksi fiksuimmista miehistä, jonka tiedän, mutta se taitaa sitten kompensoitua emotionaalisella puolella. Ap

Vierailija kirjoitti:

minä + mies = me

Mutta ollaanko me me, jos ei ole aikaa.

Ei tuo vaikuta "kiireiseltä", mutta aina tuntuu kaikki muu menevän meidän parisuhteen edelle.

Sen olen myös huomannut, että mies puhuu meistä aina nimillä. Ei monikossa. Että ei kai anna meille samanlaista painoarvoa, kuin minä.

Ap

Et ole ajatustenlukija, joten älä esitä sellaista. Älä yritä arvailla, mitä muut ajattelevat. Keskity siihen, saatko suhteelta, mitä haluat. Ilmaise tarpeesi ja katso, miten niihin vastataan.

Minä osaan tykätä siitä ettei mies ole tässä kovin paljoa mutta. Se mutta on se että kasvatin melkeinpä yksin kolme lasta ja kaikki lomat, juhlat, menot hoidin yksin. Minua on luultu jokseenkin aina yksinhuoltajaksi. Mies ei osta lahjoja koska ei käy kaupoilla, miehen kanssa ei vietetä vapaailtoja kun lapset on hoidossa. Se on kuin yksi näkymätön asukas lisää jonka asiat sinä huolehdit aina. Ihan ymmärrettävästi siis kenen tahansa tälläisessä tilanteessa olisi helpompi ilman sitä miestä.

Se jatkuva poissaolo ja kiire on todellakin sitä että joku muu hoitaa kaiken. Mies ei käy kaupassa, ei edes sitä suklaalevyä kun oot raskaana ja 2 pientä roikkuu jaloissa jo valmiina. Mies ei suunnittele kanssasi joulua eikä juhannusta, tulee paikalle kyllä jos pääsee.

Plussaa on siis se että voit tehdä ihan mitä haluat, milloin haluat mutta yksin. Voin sanoa että jos mietit jo nyt tuollaisia niin ota ja lähde. Se pahenee ja tulet pettymään niin monta kertaa odotuksesiesi kanssa. Jos miehellä on hyvä vaimo kotona, se mahdollistaa enemmän töitä ja menoa kun ei itse tarvitse siellä tehdä mitään. Vaikka oot menossa 20 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa, jääkaapissa on aina ruokaa ja puhtaat kalsarit kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan tykätä siitä ettei mies ole tässä kovin paljoa mutta. Se mutta on se että kasvatin melkeinpä yksin kolme lasta ja kaikki lomat, juhlat, menot hoidin yksin. Minua on luultu jokseenkin aina yksinhuoltajaksi. Mies ei osta lahjoja koska ei käy kaupoilla, miehen kanssa ei vietetä vapaailtoja kun lapset on hoidossa. Se on kuin yksi näkymätön asukas lisää jonka asiat sinä huolehdit aina. Ihan ymmärrettävästi siis kenen tahansa tälläisessä tilanteessa olisi helpompi ilman sitä miestä.

Se jatkuva poissaolo ja kiire on todellakin sitä että joku muu hoitaa kaiken. Mies ei käy kaupassa, ei edes sitä suklaalevyä kun oot raskaana ja 2 pientä roikkuu jaloissa jo valmiina. Mies ei suunnittele kanssasi joulua eikä juhannusta, tulee paikalle kyllä jos pääsee.

Plussaa on siis se että voit tehdä ihan mitä haluat, milloin haluat mutta yksin. Voin sanoa että jos mietit jo nyt tuollaisia niin ota ja lähde. Se pahenee ja tulet pettymään niin monta kertaa odotuksesiesi kanssa. Jos miehellä on hyvä vaimo kotona, se mahdollistaa enemmän töitä ja menoa kun ei itse tarvitse siellä tehdä mitään. Vaikka oot menossa 20 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa, jääkaapissa on aina ruokaa ja puhtaat kalsarit kaapissa.

Jos hankit kolme lasta tuollaisen miehen kanssa, olet menettänyt kaiken oikeutesi valittaa.

Sitten minä en ole hyvä vaimo. Mutta eipä mieskään ole hyvä mies. Eikö matemaattisesti kahdesta miinuksesta pitäisi tulla plussa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan tykätä siitä ettei mies ole tässä kovin paljoa mutta. Se mutta on se että kasvatin melkeinpä yksin kolme lasta ja kaikki lomat, juhlat, menot hoidin yksin. Minua on luultu jokseenkin aina yksinhuoltajaksi. Mies ei osta lahjoja koska ei käy kaupoilla, miehen kanssa ei vietetä vapaailtoja kun lapset on hoidossa. Se on kuin yksi näkymätön asukas lisää jonka asiat sinä huolehdit aina. Ihan ymmärrettävästi siis kenen tahansa tälläisessä tilanteessa olisi helpompi ilman sitä miestä.

Se jatkuva poissaolo ja kiire on todellakin sitä että joku muu hoitaa kaiken. Mies ei käy kaupassa, ei edes sitä suklaalevyä kun oot raskaana ja 2 pientä roikkuu jaloissa jo valmiina. Mies ei suunnittele kanssasi joulua eikä juhannusta, tulee paikalle kyllä jos pääsee.

Plussaa on siis se että voit tehdä ihan mitä haluat, milloin haluat mutta yksin. Voin sanoa että jos mietit jo nyt tuollaisia niin ota ja lähde. Se pahenee ja tulet pettymään niin monta kertaa odotuksesiesi kanssa. Jos miehellä on hyvä vaimo kotona, se mahdollistaa enemmän töitä ja menoa kun ei itse tarvitse siellä tehdä mitään. Vaikka oot menossa 20 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa, jääkaapissa on aina ruokaa ja puhtaat kalsarit kaapissa.

Mikä motiivi ihmisillä on sitoutua tällaiseen suhteeseen? Vainko raha? Jos plussaa on se että voi tehdä mitä haluaa, milloin haluaa, eikö olisi yksinkertaisempaa olla sinkku? Kaikki muu pysyisi ennallaan mutta huusholli olisi yhden ihmisen tarpeita pienempi.

11/12 Yhdyn 100% mielipiteeseen.Kestin 20v yrittäjämiehen kanssa elämistä ja otin vastuun kaikesta mikä yleisesti ottaen kuuluu elämään.Kävin kolmivuorotöissä ja isompi lapsi joutui kantamaan kohtuuttomasti vastuuta pienemmästä.Isä ei koskaan halunnut kun piti olla töissä.Yrityksen loputtomat investoinnit nielivät usein minunkin palkkani.Ap:lle neuvon: tilanne tulee pysymään samana ja pahentumaan mikäli jatkat ja hankit lapsia.Itseäni kaduttaa ;miksi en lähtenyt 10v aikaisemmin! Minun exäni ei ollut yksityisyrittäjä kun menimme naimisiin muttei pystynyt olemaan tavallisissa palkkatöissä.Kyse ei ole mistään luuserista kuitenkaan.Nyt jatkaa ihan arvostetuna yrittäjänä ja elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankit kolme lasta tuollaisen miehen kanssa, olet menettänyt kaiken oikeutesi valittaa.[/

Missä kohdin valitin? Ja kyllä, saan minäkin valittaa.