Rahan pyytäminen omalta mieheltä

Pyydän reippaasti. Minkä ihmeen takia olen sitoutuneessa suhteessa, jossa toinen ei auta? Kai nyt ennemmin kumppani auttaa kuin kaveri, äiti tai isä. Voi sitä sinkkunakin hyvin olla, jos kumppani jättää pulaan heti kun on joku tarve.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan nainen pyytäisi rahaa mieheltä? Yleensä se on juuri toisinpäin, kun Suomessa miehet eivät käy töissä.

Siksi, että nainen on kotona hoitamassa yhteistä lasta ja tulot ovat pienet. Joutuu myös kustantamaan itse kaikki lapsen kulut ja vielä ruuat ja muut, jotka ostaa yhteiseen talouteen, koska mies ei käy kaupassa.

Ihan kiva, kun tällä palstalla on niin paljon sellaisia, jotka eivät edes usko, että joku on tänäkin päivänä tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä siirrän miehen tililtä rahaa omalleni kun sitä tarvin. Meillä tallainen sopimus. Ja mies kannustaa että siirtäisin enemmän kun minä maksan tililtäni perheen ruuat ym. Itseeni en juurikaan käytä rahaa.

Olen hoitanut meidän yhteiset lapset kotona ja hoitoon laitto ei ollut vaihtoehto koska lapsilla vaikeita sairauksia alle kouluikäisinä. Sinä aikana jouduin valvomaan niin paljon että omakin terveys kärsi pysyviä vaikeuksia. Ja ura meni. Nyt pitkäaikaistyöttömänä kotona.

Onneksi meillä on oy perhe ab. On ollut rankkoja vastoinkäymisiä mutta kaikesta on selvitty yhdessä. Kaikki mitä on tienattu avioliiton aikana on yhteistä vaikka mies on tienannut siitä suurimman osan. Miehellä lisäksi omia sijoituksia nimillään jotka ovat vain hänen. Ikinä en ole joutunut pyytämään mieheltä rahaa lainaan. Meillä käytetään rahat yhdessä perheen hyväksi. Rahasta ei ole koskaan riidelty. Mies säästäväinen ja minä pihi joten rahat on aina riittäneet.

Mitäs sitten tapahtuu jos mieskin sairastuu? Hirveä vastuu hänellä kaikkien hyvinvoinnista.

Jokainen talous hoitakoot raha-asiansa miten haluaa, mutta MUN mielestä on fiksua, että molemmilla on myös omat rahansa. Talouden menot jaetaan, mutta kumpikin voi sitten säästää tai törsätä omat rahansa miten parhaaksi näkee. Jos kaikki raha on yhteistä, siitä tulisi ainakin meillä vain riitoja. Minä olisin säästänyt rahaa aurinkolaseihin ja toinen haluaisikin ostaa kellon. Sitten kinattaisiin siitä kumpi on käyttänyt yhteisiä rahoja enemmän, eli kummalle säästyneet rahat ns. kuuluisivat. Kun molemmilla on omat rahansa, on lainaaminen hyvä optio jos sellaiseen on tarvetta. Puolisolle ei tarvitse maksaa korkoja ja takaisinmaksukin on hyvin joustavaa. Mutta jos jollekin raha on lähes rajaton resurssi ja sitä aina vain riittää, niin miksei tietenkin sitten kaikki voisi olla samalla tililläkin.

Onneksi oli mies joka antoi minun pitää omat tienestit, vaikka nuoruudessa olisi voinut olla toisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat maksavat asioita lapselle. Mies ei ole vaimon isä.

Perhe on yksikkö, jonka kuuluu auttaa ja tukea toisiaan. Siihen tukemiseen kuuluu myös raha, jos niin on tarpeen. Avioliitossa perheen muodostavat mies vaimo ja heidän lapset. Isovanhemmat eivät kuulu samaan perheeseen, joten heidän ei enää kuulu "maksaa asioita lapselle".

Vierailija kirjoitti:

Itse joudun pyytämään väliltä. Hoidan meidän yhteistä lasta kotona ja mies töissä. Kotihoidontuki ja lapsilisä (yht. n. 400e/kk) ei oikein riitä kaikkeen. Ei nolota eikä mitään muutakaan kun yhdessä on sovittu että lapsi hoidetaan kotona.

Mä en pyydä vaan informoin, esim. Jääkaappi on tyhjä, tankki on tyhjä, lapsella ei ole kumppareita, lasku on maksamatta jne.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hirveän noloa olla parisuhteessa, jossa raha olisi kummallekaan tärkeämpää kuin oman puolison hyvinvointi. Vastenmielistä tällainen kulttuuri, missä raha nostetaan kaiken yläpuolelle. Ja olen nainen, joka saa keskimääräistä parempaa palkkaa. Silti ikinä en ajattele, että mieheni tarvitsisi minulta pyytää rahaa.

Eli oletat, että mies kyllä hoitaa omat kulunsa eikä hänellä ole tarvetta rahaa pyytää? Itse en ainakaan ole ajatustenlukija, joka osaisi siirtää rahaa puolison tilille silloin, kun on tarvetta, jos puoliso ei tästä kerro eli pyydä rahaa.

Minä kotiäitinä maksoin omat ja lasten kulut, mies maksoi kaikki muut.

Naapurissa oli kirppispaikka, jonne kotiäidit sai provikkapaikan. Tienasin joka kk 20-50 e, minulla oli siis joka kk siellä paikka, lähes ainakin.

Se oli minulle harrastus.

Kun kävimme vanhempien mökillä, oli äiti kerännyt minulle sieltä myytävää ja lähdimme kotiin aina auto täynnä. Mökki, kun oli aikoinaan ostettu melkoisena tavarataivaana. Ja äiti täytti kotinsa kellarin myös kirppisroinalla. Sillä, kun ei ollut kellarille muuta käyttöä. Toin tavaraa mukanani, kun käytiin mökillä ja vanhemmilla.

Ennen lasten kouluun menoa muutettiin, siinä huomasin , ettei sitä tarpeetonta juuri ollut ja sama tuli mökin myynnissä.

Enivei, en oo ikinä lainannut mieheltä rahaa. Kaikki ovat yhteisiä ja yhdessä on päätetty elintaso. Kyllähän se mies hymyili usein mun kirppistuotoille, mutta jos niillä kävi kaupassa kerran ja kotoa tyhjensi pieni kolo tarpeetonta, ei siinä mitään huonoa ollut

Meillä on aina ollut yhteinen tili, johon kaikki tulot ohjataan. Siitä maksetaan kaikki menot ja siirretään kummankin rahastoon 200-500€/kk tilanteen mukaan. Aina siis kuitenkin sama summa kummallekin.

Ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä rahasta. Kumpikin on vuorollaan ollut perhevapailla, toinen jatko-opiskellut, oltu vuosia ulkomailla jne. Ei pienintäkään erimielisyyttä rahankäytöstä.